Utsjoen talvikausi paketissa


Tenojoki on vielä jäässä, mutta pian sitä jo melotaan. Kuva: Timo Morottaja
 

Utsjoellakin lämpötilat ovat kohonneet sellaisiksi, että lumet sulavat vauhdilla ja pilkillä on käyty jo t-paita päällä. Ensimmäinen talvi matkailualan yrittäjinä Nuorgamissa on takana. Täksi talveksi teimme paljon kalustohankintoja mahdollistamaan ohjatut retkemme. Hankintalistalla oli uusia patjaleijoja, läskipyöriä, tunturisuksia, ahkioita, lumikenkiä, lämpöhaalareita, safarikenkiä..  Kun välineitä alkaa olla vähän joka lähtöön, niin sekä puuterilumi että hankikanto ovat täydellisiä säitä - samoin kuin tuuleton tai tuulinen päivä!

AIkaisemmassa työssäni harmittelin usin sitä, etten ehdi ulkoilla tarpeeksi ja joskus olisi kivan vaan makoilla sohvallakin jotain sarjaa katsoen. Parasta oli, että nyt pääsin ulkoilemaan ja työpäivän päätteeksi saattoikin sitten hyvällä omalla tunnolla käyttää aikaa kaikkeen siihen, mistä saattoi tulla huono omatunto.
 
Alkutalven aikaan päivä on lyhyt, joten harrastamisen aika on rajattua. Kaamoksen kauneudesta nautti lähinnä Keski-Eurooppalaiset vierailijat, jotka viettivät rentoja päiviä mökin lämmössä pakkasen kiristyessä ulkona. Kaamos väistyi tammikuun 10.  päivään. Tällä hetkellä valoa riittää jo melkein vuorokauden ympäri. ostain syystä erityisyyttä etsivät nuoret hongkongilaiset ovat löytäneet palvelulle. Talven aikana vierailijoita oli myös Saksasta, Sveitsistä, Itävallasta, Japanista, Singaporesta sekä Espanjasta.

Revontulien perässä

Revontulia nähtiin tänä talvena harvase yö. Auringonpurkausten aktiivisuus oli  huipussa ja jopa vähän sääli, ettemme itse intoile reposia niin paljoa, että lähtisimme erikseen niitä ihailemaan. . Oli kuitenkin ilo seurata, kun aasialaiset näkivät vihreät valot taivaalla tanssimassa ensimmäistä kertaa elämässään ja olivat siitä yhtä innoissaan kuin juuri polkupyörällä ajamaan oppinut lapsi. Järjestimme asiakkaillemme yöllisiä revontuliretkiä erämaahan moottorikelkalla.

 

Lumikenkäilyä

Lumikenkäilyretkiä  pääsimme harrastamaan lähinnä aasialaisten vierailijoiden kanssa.  Teimme 4-8 km lumikenkäretkiä. Ensimmäisestä opaskeikasta tuli oikea seikkailu, kun poikkesimme reitiltä ja onnistuimme eksymään muutama sata metriä tutustussa maastossa. Lunta oli niin paljon, ettei tutut maamerkit olleet havaittavissa. Matkat eivät olleet pitkiä, mutta lunta oli kasautunut tunturin päälle kainaloon saakka ja hikoilimme ihan kunnolla, kun etsimme lumikenkiä metrin syvyydestä. Tältä reissulta Hannu haki meidät moottorikelkalla takaisin kylälle puolen yön aikoihin. Asiakkaamme olivat erittäin tyytyväisiä itseensä ja että kokivat selviytyneensä  arktisesta haasteesta. Myöhemmin he ovat vielä kyselleet, että oliko koko retken haaste ennalta suunniteltu elämys.

Tyypillisesti aloitimme lumikenkäretkt vierailemalla porotilalla, jonka jälkeen kävimme ryhmien kanssa kodalla paistamassa lettuja. Joskus toisen iso elämys voi olla itselle ihan mitätön asia. Poikkeuksetta aasialaiset innostuivat siitä, kun ulkoa otti kattilaan lunta ja laittoi sen liedelle sulamaan. Lumen muuttuminen vedeksi pääsi useille videoleikkeille ihmettelyn aiheeksi.

 
 
Leijakoulu
Leijakoulumme starttasi helmikuun alussa norjalaisin asiakkain. Leijakoulussa vieraili yhteensä 16 uutta oppilasta. Kaikki oppilaamme pääsivät ajamaan leijan vetämänä jo parin tunnin harjoittelun jälkeen!  Olisipa ollut fiksua itsekin kuusi vuotta sitten lajin aloittaessa  käydä leijakoulussa yritys-erehdys-perse-edellä-puuhun-menetelmän sijaan. Ainoastaan yksi opetuskerta jouduttiin perumaan tuulettoman sään vuoksi.
 
 
Leijavaellus

Teimme kaksi pidempää leijavaellusta. Kaldoaivin puuton erämaa on ihanteellinen paikka pitkiin vaelluksiin sen puuttoman maaston takia. Talvella leijalla matkoja pääsee mukavan pitkiä päivämatkoja. Maaliskuussa 2016 järjestimme ensimmäiset leijavaellukset kahdelle eri ryhmälle.  Molemmat reissut olivat onnistuneita ja kaikkina päivinä pääsi etenemään tuulen vetämänä.

Nopeus kokeneiden harrastajien ryhmässä oli parhaimmillaan 40km/h. Lintutietä mitattuna päivämatkat olivat 8-20km luokkaa. Leijolla harvoin voi edetä suorimman mahdollisen reitin, joten leijahiihtoa päivittäin tuli vähintään parikymmentäkilometriä.

Molemmat vaellukset onnistuivat hienosti. Vaellukselle osallistui leijankäsittelyssä kokemattomia ja silti myös he pääsivät etenemään päivittäin. Yövyimme erätuvissa, joissa valmistimme myös kunnon ruuat; tarjosimme paikallista poroa ja lohta. Vaelluksilla kulki mukana moottorikelkkakelkka turvana.

 
 
Läskipyöräilyä

Hankimme kalustoomme viisi uutta fatbikeä eli tuttavallisemmin läskipyörää. Itselleni oli yllätys, kuinka kevyttä läskipyörällä ajo oli. Olin etukäteen ajatellut sen vähän hölmöläisen hommaksi, sillä olin ajanut läskipyörää vain raskaasti hiekkarannalla polkiem. Täytyy tosin sanoa, että olimme todella onnekkaita kelien suhteen. Pääsimme joka kerta ajamaan ihan täydellisellä hankikannolla. Tuntuma jäätyneellä moottorikelkkauralla oli sama kuin ajaisi asfaltilla.

Lue myös Timon kirjoitus läskipyöräilystä Relaassa.

 
 
Pilkillä

Talven aikana kävimme pilkillä useaan otteeseen sekä asiakkaiden että oman porukan kanssa. Maaliskuun puolivälistä alkoi kalaonnikin suosimaan ja saimme nauttia savukalaa useana iltana. Saaliskaloina saimme lähinnä harjusta. Pilkkimisestä blogasimme aiemmin tänä vuonna.

 
 
Onneksi ei ole pitkä aika, kun saamme laskea Tenon veteen vesille ja aloittaa kalastus- sekä melontakauden.
 
Tervetuloa Utsjoelle!
 

Alma Arktika