share

Pyhätunturi on hiilineutraali. Se tarkoittaa, että hiihtokeskus kompensoi suoraan käyttämänsä fossiiliset polttoaineet ja ostaa ekosähköä. Kompensointi tarkoittaa, että päästetyt ilmastokaasut sidotaan uudestaan esimerkiksi uusiutuvan energian, energiatehokkuuden, ympäristökasvatuksen tai puiden istuttamisen keinoin. Tämä hidastaa ja estää ilmastonmuutosta.

share

Olen kulkenut ikäni marjametsissä. Kuntoliikun ja työmatkapyöräilen hämärässä asumattomia erämaareittejä. Kuljen tuntureissa ja jänkillä - myös lemmikkieläinten kanssa. Silloin karhu ja susi hiipivät mieleen. Jännittyneenä soitan pilliä, pyörän kelloa tai huutelen: ”Menkäähän kauemmas sudet.” Koskaan vielä en ole merkkiäkään näistä upeista eläimistä nähnyt. Edes yhtä jätöstä tai tassunjälkeä. Sitä odotellessa.

share

Tuntureita, pitkospuita, autiotupia, rakkakivikkoa, ruskaa, suomaisemaa ja vanhaa käppyräistä naavaista metsää… Pihkan ja suopursun tuoksua… Koppeloita, kuukkeleita, hirviä, kääpiä ja muurahaiskekoja…

share

Nähtyäni Kanadassa miekkavalaita, olen liikuttunut kaikista valasaiheisista jutuista. Kun kuulin, että tuttuni Matti ja Ville lähtivät pari viikkoa sitten Färsaarille estämään valaiden joukkosurmaa, menin aivan pähkinöiksi. Färsaarilla on parhaillaan vapaaehtoisia aktivisteja 27 maasta. Sea Shepherd -joukkojen tehtävänä on kiikaroida mantereelta valaita. Jos valaita näkyy, he ajavat ne veneillä kauemmaksi. Lähellä rannikkoa Färsaarten metsästäjät tappaisivat valaat. On valaiden metsästysaika. (Kuvat: Sea Shepherd)

share

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

share

"Hoi Lappilainen! Kukhaan etelän vares ei tunne seutumme suloa. Saati nuo ymmärrä, miksi jänkälä haluais kukhaan asua. Ei auta huuella city-vihreitten perhään. Meän on itte herättävä suojelemhaan Lappia - aataminaikhuisia kairoja ja juomakeleposen puhtaita väyliä." -Raavas lappilainen Tiesitkös, että Lapin erämaahan, sen kirkkaiden jokien valuma-aluille, on suunnitteilla jo kymmenen uutta kaivosaluetta:

share

Etukäteen ajattelin, että en varmasti sitten ala hehkuttamaan yhtä veneretkeä. Kaukaa näkyviä muutamia eläimiä. Mutta aliarvioin Vancouver Islandin merellisen luonnon totaalisesti. Erään hollantilaisen pariskunnan suosituksesta, today I woke up for the whales!

share

Muistan, kun pienenä papan luona käydessä ihailin aina sellaista ”Maailman luonnonihmeet” kirjaa. Siellä oli niin ihmeellisiä paikkoja, että HUH-HUH. Ajattelin, että ei ole MITÄÄN SIISTIMPÄÄ. Että voi ihme, jos jonain päivänä näkisi jotain tuommoista!! Myös Avara Luontoa katsottiin lauantaisin suurin silmin. Sehän tunnetusti joka kerta päättyy toteamukseen, ”tämäkinainutlaatuinenjokiekosysteemionvaarassaihmisenaiheuttamienluonnonmuutostenvuoksi-janähtäväksijää, kuinkakauannorsutenäälöytävätkeidasta” tms. Nyyh.

share

Heti ekana iltana kävelin suoraan vahingossa sille ainoalle alueelle, jossa narkkarit lojuvat sillan kupeessa. Joten päätin tänään ottaa seurakseni paikallisen oppaan. Alku sujui hyvin. Siinä me valokuvailtiin selfieitä hienojen purjeveneiden edessä. Travel Buddy ehdotti, että suunnattaisiin kohti Stanley Parkia ja biitsejä.

share

Hän ei enää haluaisi lentää. Mutta vuosia Kanadan ihmeitä kuunnelleena hän haki apurahaa konferenssiin Kanadaan. Ja niinhän siinä kävi, että apuraha myönnettiin ja Äiti Maalta anteeksi pyytäen hän lähti suureen maailmaan.

share

Eilen ulkoilimme tuntureilla 9 tuntia!! Niimpä tänään teki mieli aamiaiseksi lähinnä sipsejä ja sokeria.

share

Biokemistinä ja retkeilijänä ihmettelen, että Suomi on täynnä luontoa rakastavia insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, mutta kukaan ei tiedä Talvivaaran ja Soklin suurista uraanivarannoista. Ikiaikainen uraani on osin hajonnut kallioperässämme hitaasti tytärnuklideiksi, jotka myös ovat kemiallisesti myrkyllisiä tai radioaktiivisia.

share

Pienten paikkojen sanotaan usein olevan “ihmisen kokoisia”. Klisee taitaa olla totta! Tässä monimutkaistuvassa tietoyhteiskunnassa on äärimmäisen rentouttavaa saada arjessaan palvelua tutuilta ihmisiltä, ilman jonoja ja säätöä. Tässä muutama esimerkki: Parasta on oma kirjastonhoitaja Elisa. Hän on aina paikalla auttamassa. Jonoa ei ole koskaan. Hän lähettää henkilökohtaisesti tekstarin, kun varaamani kirja on saapunut. Myös SEO:lla autonkorjaaja Teuvo auttaa kiperimmissäkin tilanteissa hymyillen.

share

Vaikka saan asua maalla ja työni nuorten parissa piristää synkimmänkin päivän, niin silti uuvuttaa. Tunnit loppuvat koko ajan kesken. Haluaisin useammin vain olla. Kiire ja suorittaminen vain vievät kaikki tunnit.

share

Kun flunssa pakottaa pysymään sisällä, ulkona tuiskuttaa lupaavasti ja kaamos lähestyy… mikäs sen piristävämpää kuin SUKLAABROWNIET! Leipomisinspiraatiosta kiitos Pelkosenniemen yläkoululaisille. Eläintenviikolla lokakuun alussa he toivat opehuoneeseen kotsan tunnilla tekemiään vegaanisia suklaabrownieta. Aivan mieleenpainuneen maukkaita olivat. Unohtuu pimeys!

share

Pimeys. Paukkupakkanen tai räntäsade. Alkutalvi merkitsee monelle ajatuksia, että miten tästä taas selviää. Ajatus matkasta piristää. Matkustaminen on koukuttava pikalääke ahdistuksiin. On helppo keksiä perusteluja sille, miksi on päästävä lomalle kauas. Toisaalta matkustamiskoukkuun liittyy kiistattomia ympäristöongelmia. Ja omatunnon pistoksia.

share

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun… Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan. Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

share

Ruutu jumittaa aistit. Onneksi virkistyminen on yksinkertaista. Se perustuu aisteihin ja veren kiertoon aivoissa. Keksipä seuraavista piristäviä tai rauhoittavia yhdistelmiä itsellesi huomiseksi. Makupaloja kaikille aisteille! Jätä ruutu ja ota käyttöön hetki kerrallaan:

share

Mikä on sinusta kaunista? Tai hyvännäköistä tai upeaa? Ainakin kai kauniit maisemat ja iloiset hetket. Virtaava vesi, tuli, taivaan värit, vanha metsä… Entäs ihmisissä. Minusta hymyilevä resuisuus – jopa multa kynsien alla, harittava tukka, rikkinäinen paita…

share

This time I want to share to our international friends, how gentle home Lapland in August is. We have lived here few years now. Far from cities and rush hours. Except the rush of reindeers. They stop my way to work, as well as the sun bathing naps.

share

Marjat, sienet, yrtit, omenaviipaleet… Kuivaaminen olisi hyvä tapa säilöä ravintoaineet. Mutta onnistuuko se, jos ei halua ostaa massiivista sähköllä toimivaa kuivurikodinkonetta? Ideasta kiitos Kemiön saaressa asuville ystäville. He ovat rakentaneet rimoista kehikon, johon on viritetty hyttysverkko. Sen he nostavat puuhellan jälkilämmölle. Tai saunan lauteille.

share

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Tyhmän rohkeita juttuja olen tehnyt. Mutta kyllä rohkeudesta saa yhtä isot kiksit pienemmälläkin vaarakertoimella - kun ylipäänsä ylittää itsensä ja pelkonsa (eli myös vaikka uskaltaessa luottaa toisiin tai puhuttaessa hankalista jutuista).

share

Kun kotona tulee tyhjä hetki, aivoni siirtävät minut liian helposti nettiin. Pyyhkimään älyvempainta. Vastuut töistä ja maailman menosta tulvivat puhelimesta, tietokoneesta, padista ja televisiosta. Vempeleissä hengaan, kun en muuta saa aikaiseksi. Tai sen jälkeen en ainakaan saa. Pyykkien ripustaminen tuntuu nettijumittamisen jälkeen vaativalta. Passivoidun fyysisesti ja aistillisesti. Päätin kokeilla kuukautta kotona, jolloin en avaa tietokonetta, nettiä (edes kännykästä) tai televisiota. Että mitä aivot keksivät tilalle.

share

Loma alkoi lehtikompostin rakentamisella. Keittiöstämme biojätteeseen päätyy vain kasvien osia. Biojätekeräys vain puuttuu. Kesäkotimme on lähiörivari uudistaajamassa. Naapureilla on tasaiset nurmikot, tuijia ja pelargonioita. Tänne, jos minne, permakulttuuriin perustuva ruokapuutarha ja ekosysteemi tarvitaan. Ystäväni tapaa keksiä "kuuluisia" sanontoja. Yksi sellainen voisi olla "Kun etsii lautoja, löytää lautoja".

share

Ymmärrän, että kynnys on iso. Jos ei ole koskaan osallistunut miekkariin, se on varmasti ajatuksena täysin epämukavuusosastoa. Niin ajattelin itsekin vielä kymmenen vuotta sitten. Siellä jotkut teinit hippi-hevarit huutaa huvikseen. Että keksikää jotain positiivisempaa, please!

Sivut