share

Näkökulmaa randokeskukseluun täältä Alppien tuntumasta, nahkapöksyjen luvatusta maasta ja aivan juustomaan valkoisten rinteiden välittömästä läheisyydestä.

share

  Suksikausi oli ollut hyvä, Alpeilla hyvää lunta oli riittänyt kylmän sään vallitessa pitkään kevääseen. Ilma lämpeni kuitenkin huhtikuun puolessa välissä nopeasti ja Alppien tuntumaan oli tullut kesä kertaheitolla.  

share

Työt on tältä kesältä ohi. Kausi on värikäs ja monenlaisia tilanteita tuli vastaan liikkuessani Sveitsin, Italian ja Ranskan Alpeilla. Yksi teema, joka toistui miessäni viimeiset kuukaudet on henkilökohtianen tekniikka vuorikiipeilyssä, josta kirjoitan tähän muutaman ajatuksen. Harjoitushuipulla opastamassa (Tete Entresves, kuva Eberhard Müller)

share

Keskieuroopan vuoriseuduilla laaksot vihertävät ja pian alkaa Alppien kesäsesonki. Vaikka talvitouhut ovat vähäksi aikaa jääneet taakse, palataan kuitenkin parilla mietteellä viime talveen, joka oli minulle opettavainen.

share

Viimeisten viikkojen aikana ajattelin jo, että taitaapa olla suksikausi paketissa, sillä ilmat olivat jo kesäiset ja kalliot odottivat kiipeilijää. Pyyhkäisin kuitenkin pitkäksi viikonlopuksi Chamonixiin ja otin hiihtovarusteet ikäänkuin varoiksi mukaan, vaikka piti enemmänkin liikkua kiipeilytossuilla.  

share

EDGE lehden kevätnumerossa on juttu lokakuisesta reissustani tuulisille vuorille Etelä-Amerikan eteläkärjessä. Ei muuta kun kioskille hakemaan omansa...

share

Tämä vuoden työrupeama alkoi tutulla vuorella, kun olin Adventure Partnersin Maipo - Aconcagua expedition oppaana. Tämä oli minulle jo 6. reissu Aconcagualle, josta saalis minulla oli tähän mennessä ollut hyvä - 4 huiputusta. Kyseeessä oli siis normi-reissu? Mitä vielä, sillä opastaminen tällä 6960m korkealla vuorella on aina yhtä mielenkiintoista ja jännitys säilyi tällä kertaa aina kolmiviikkoisen rupeaman viimeisille päiville asti.

share

  Montakohan niitä matkapäiviä viimevuonna tuli täyteen. 250 jälkeen ei kait enää lasketa. Tuntuu siltä, että viimeiset 12 kuukautta ovat olleet yhtä taipaleella.

share

Kun aloittelin vuoristo-oppaan hommia viitisen vuotta sitten Etelä-Amerikassa, oli työkenttänäni usein Pohjois-Chile. Tämä karu seutu oli siis aikoinaan tärkeä osa sitä prosessia, miksi ammattini löytyy edelleenkin vuorilta. Rutikuivalla Atacaman aavikkolla ja Andien vuoristoylängöllä kaikkine luonnonihmeineen ja yli kuuteen kilometriin kohoavine huipuineen, on minulle erityinen merkitys.

share

Reilut neljä vuotta sitten majaillessani Chilessä asetin tavoitteekseni kansainvälisen vuoristo-oppaan tutkinnon. Kun lokakuun kymmenentenä nousin lentokoneeseen Frankfurtin kentällä, olin menossa päättämään tätä pitkää projektia. Edessäni oli matka Patagoniaan suorittamaan opaskurssin viimeistä osaa, loppukoetta.  

share

  Chamonix-Mont Blancin oli osoitteeni kesäkauden 2011. Vuorikiipeilyn mekaksihan sitä paikkaa myös kutsutaan – eikä syyttä. Blancin massiivilla Ranskan Alpeilla on merkittävä rooli paitsi vuorikiipeilyn myös vuorilla opastamisen kehitykselle. Chamonix on myös se paikka maailmassa, jossa työskentelee eniten oppaita maailmassa. Kesän 13 työviikkoa siellä oli minulle, opaskoulunsa Argentiinassa käyneelle kokelaalle, retki opastamisen alkulähteille.

share

  Chamonix, syyskuu 2011Yö oli ollut myrskyinen, mutta päätimme lähteä yrittämään kohti huippua aamuseitsemän jälkeen. Lähdimme liikkeelle Cosmiquesin majalta, Aiguille du Midin tuntumasta. Tuuli navakasti, mutta keli oli vielä siedättävän rajoissa ja taivas vain puolipilvinen.