share

In Finland we have this thing called "Hiihtotrauma" Tänä talvena olin varautunut kohtaamaan lapsuuteni traumat. Thaimaan kuuman kostean ilmaston jälkeen olin valmis valloittamaan valkoiset hanget murtomaahiihdon mahdilla.

share

Myöhään illalla alan katsella hostellissa laiva-aikatauluja Phanganin saarelle, minne minun oli määrä matkustaa seuraavana päivänä. Hetken aikaa aikatauluja lehteiltyäni karu totuus valkenee. Lähimmästä satamasta, joka sekin sijaitsi 16 km päässä, lähtisi laiva vain kerran päivässä, aamulla kello seitsemältä. Tämä tarkoittaisi herätystä puoli viiden maissa. Kahden oluen jälkeen kiipeän yläpunkkaani ja olen hetkessä unessa.

share

  Helmikuu. Helmikuu, ja silti Thaimaan matkakertomus on edelleen kesken. Talvi ja talven ulkoilutouhut ovat jo hyvän aikaa olleet vauhdissa ja olisi korkea aika siirtyä kertomaan niistä. Mutta Thaimaan retki on ensin saatava päätökseen. Kaksi kirjoitusta se vaatii ja sitten on aika kertoa taikatalvesta 2014. ***

share

Käy ilmi, että kuten niin monilla muillakin Thaimaassa säännöllisesti vierailevilla miehillä, Michaelillakin on täällä thailady, jonka kanssa hän viettää lomansa. Nuorehkon thainaisen kanssa käsikynkkää kulkevia vanhempia länsimaisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti. Haluaisin kysyä häneltä suoraan, mistä tässä jutussa oikein on kyse: seksistä, läheisyydestä, jostain muusta, mistä?

share

Matkani Pracuap Khiri Khanista kohti Ban Krutin kaupunkia alkaa armeija-alueen läpi pyöräilyllä.

share

Torstaiaamuna kömmin kymmenen tunnin yöunien jälkeen hotellin aamiaiselle. Aika nopeasti huomaan, että minulla ei ole tänään mitään asiaa pyörän selkään.

share

Kaktus. Kurkussa. Pari ensimmäistä nielaisua heräämisen jälkeen on tuskaa. Odotan, että kipu lieventyisi nopeasti.

share

Hua Hinissa aurinko korvensi pallon pintaa oikein toden teolla. Kävelin rautatieasemalta pääkatua ja käännyin ensimmäiselle kadulle, joka näytti tarjoavan jotain majoitusliikkeen tapaista. Hua Hin Euro City Hostel. Sänkypaikka kuuden naisen dormissa maksoi 200 bahtia eli vajaa viisi euroa. Paikka oli murju, mutta olin hikoillut valikoivuuden pois keskipäivän paahteessa.

share

Ihminen kuolee. Kaupunki nimeltä Bangkok jatkaa elämäänsä.

share

Tässä on lupaamani - ei millään muotoa täydellinen - lista huolistani ja peloistani liittyen tulevaan Thaimaan matkaan.

share

  Lennän Bangkokiin kahden viikon päästä. Vatsanpohjassa muljahtaa, kun reissu nousee mieleen. Töiden ja harrastusten lomassa reissun etukäteissuunnittelu on ollut välillä stressaavaa, enkä ole täysin vakuuttunut, että olen ajatellut ennalta kaikkea tärkeää. On varmasti asioita, joita pitäisi vielä selvittää ennen lähtöä... Onneksi moni asia kuitenkin on jo selvillä.

share

  Hieman reilu vuosi sitten ilmoittauduin thainyrkkeilyn alkeiskurssille. Sitä ennen lähes kaiken vapaa-aikani oli parin vuoden ajan täyttänyt intohimoinen tanssiharrastus. Vuosi sitten kesällä minun ei kuitenkaan tehnyt mieli tanssia. Minun teki mieli potkia ja lyödä. Parisuhteen päättymisellä saattoi olla osuutta asiaan. Ehkä. Mahdollisesti.

share

Viimeinen vaelluspäivä ei ole vielä edes puolessavälissä, kun näen alapuolellani Emstrurin majan. Tälle päivälle kävelemäni kymmenen kilometriä tuntui ikuisuudelta. Kuten Alftavatniin, myös Emstruriin, laskeudutaan. Alasmeno on kuitenkin tällä kertaa paljon lyhyempi ja vaivattomampi. Maja kylpee auringonvalossa. Kauempana taustalla kohoavat jäätiköt heijastavat auringonvaloa niin voimakkaasti, että häikäistyn.

share

Herään puoli seitsemän aikaan. Yöllinen makuupussijumppa toimi, eli sain nukuttua yön parin tunnin pätkissä ihan riittävästi. Kylmä vaivasi vain hetkittäin. Aamu on vähintään yhtä kylmä kuin yö. Taivas ounastelee nyt samaa, mitä majavahdit jo edellisenä iltana: näyttäisi tulevan poutainen päivä. Eikä ainoastaan poutainen, vaan suorastaan aurinkoinen. Aurinkoa taivaan täydeltä!

share

Katkonaisesta yöstä huolimatta herään aamulla virkeänä verrattuna edellisen päivän olotilaan. Ehkä yhtenä syynä pirteyteeni on kirpaisevan kylmä ilma. Haluaisin jäädä makuupussiin, mutta pakotan itseni ulos. Avaan sisäteltan ikkunan ja kurkistan ulos. Ulkoteltan alta pilkottaa jotain valkeaa... lunta! Nyt en enää ihmettele yöllistä hytinää. Makuupussiani ei todellakaan ole tarkoitettu nollan ympärillä pyöriviin asteisiin.

share

  Landmannalaugarin leirissä on kuumia lähteitä, joissa retkeilijät voivat helliä väsyneitä jäseniään. Koska myös seuraavalla majalla, ensimmäisessä yöpymispaikassani, on kuumia lähteitä, päätän säästää kuumassa vedessä lillumisen sinne. Ensin työ, sitten huvi. Sitä kutsutaan protestanttiseksi työmoraaliksi. Pätee näköjään vaellukseenkin.

share

Omin jaloin vai polkimilla? Skotlannin vaihtuessa Islantiin pidin kuitenkin aluksi kiinni siitä, että tekisin matkani pyörällä. Kahtena edellisenä kesänä olin tehnyt kaksi vajaan viikon pyöräreissua, ensimmäisen Suomessa ja toisen viime kesänä Tanskassa. Molemmat olivat hienoja kokemuksia. Minulla oli kuitenkin nyt varaa vain kolmeen lomapäivään työmatkan päätteeksi ja pyöräretki siinä ajassa alkoi tuntua liian tiukkaan ahdetulta. Mitä jos menisinkin patikoimaan?

share

Uskon vakaasti siihen, että jokaisella ihmisellä on oma sielunmaisemansa. Enkä nyt kirjoita siitä sielunmaisemasta, jolla tarkoitetaan kunkin sielunelämän yleissävyä tai virittyneisyyttä, vaan sielunmaisemaa siinä merkityksessä, että eri ihmisille kolahtaa eri maisemat.

share

Tässä blogissa tulen kertomaan erinäisistä retkistäni, joita teen itsekseni Suomessa ja ulkomailla. Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi matkustaa yksin? No, minäpä kerron.