Heliski. Väärinpäin.

 

Heliski on kielletty Ranskassa. Vai onko? Miksi sitten hiihdimme päivän kopterin kanssa. Ja miten kaikki tämä maksoi vain 60€?

Ranskalaiset. Byrokratiamääräysten ammattilaiset. Mutta samalla myös sääntöjen kiertämisen ammattilaiset. Vaikka kopterin käyttö hiihtäjien kuljetukseen vuorelle on kielletty, mikään ei estä hakemasta meitä kopterilla vuorelta. Niinpä käytämme Alpe d'Huezin hissejä päästäksemme korkeimmalle huipulle, 3300 metrin korkuiselle Pic Blancille. Josta sitten voimme laskea takamaastoon miten haluamme, kunhan päädymme parin kilometrin korkeuseron jälkeen Clavans Le Hautin kylään. Kopterin reittilennot kulkevat tuosta kylästä Alpe d'Hueziin. Paluumatka kestää vain muutaman minuutin, ja olemme suoraan hotellien ja hissien vieressä valmiina uuteen yritykseen. Yksi lento maksa 60€ eli heliskiin mittakaavassa käsittämättömän vähän. Varsinkin kun yksi lasku on  riittävästi per päivä, varsinkin jos jää hetkeksikään ihmettelemään maisemia tai ottamaan kuvia. Maisemat ovat valtavan hienot, ja matkan varrella on puuteria, jyrkänteitä, raskasta lunta ja lykittäviä siirtymäreittejä. Mukaan pitää tosin palkata ainakin ensimmäisellä kerralla opas, jonka avulla voi löytää oikean reitin.

Reitti, jonka valitsimme oli Grand Sablatin jäätikkö.

 

 

Laihian Heliski

Pohjois-Amerikassa on tarjolla heliskiitä 5000-10000 dollarilla per viikko. Palvelut ovat luksustasoa, hienot majat, illalliset, viinit yms. kuuluvat hintaan. En ole koskaan kokeillut tuota, rahan lisäksi ongelma on se, että yltiöluksus ei mielestäni kuulu asiaan. Entä jos satsattaisiin vaan siihen hiihtoon? Enkä ole myöskään erityisen ihastunut pelkkään puuterin laskemiseen. Sama kuin joisi pelkkää samppanjaa - kyllästyminen tulisi nopeasti eteen. Tai no, ehkä ei. Mutta minusta monipuoliset lumiolosuhteet ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa hiihdettävää kuin pelkkien puuteririnteiden sahaaminen. Grande Sablat tarjosi tuon vaihtelun.

Muutama vuosi sitten kävimme Jarmon kanssa Alagnassa Italiassa, ja kokeilimme sielläkin heliskiitä. Perussetti oppaineen maksoi noin 200€ per henki, mutta päädyimme ottamaan 300€ erikoislennon Monte Rosan viereiselle harjanteelle. Tuo 4250 metrin korkeuteen vienyt retki oli senhetkinen oma korkeusennätykseni, ja puolityhjä kopteri oli kovilla matkatessaan noin korkealle. Laskeuduttuamme jouduimme kyykistymään kopterin alla sen noustassa takaisin ilmaan. Jäätiköllä liikkuminen olisi ollut liian vaarallista ilman suksia, ja suksia ei voinut laittaa päälle ennen kuin kopteri oli kauempana. Kolmen kilometrin korkeuseron lasku alas kattoikin sitten kaiken mahdollisen äärimmäisistä jyrkänteistä köysien kanssa laskemiseen railoalueella, ja kaikki lumiolosuhteet jääkorpusta puuteriin ja nuoskalumeen. Alagna oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen kohde. Suosittelen!

Ja joskus kauan, kauan aikaa sitten tuli myös käytyä Skipolin reissulla Kittefjällissä Ruotsissa. Keskuksessa oli yksi hissi ja kaksi helikopteria. Kauden viimeisen viikon hinnat olivat sopivia opiskelijankin heliskiille (noin 50€ per päivä). Pilotit toimivat iltaisin baarimikkoina, ja kaikilla oli hauskaa. Mahtaakohan ko. paikkaa olla vielä olemassa? 

 

 

Älä myöhästy viimeisestä kopterista!

Seuraavana päivänä palasimme samalle reitille, mutta myöhästyimme viimeisestä kopterilennosta. Yllättäen automatka takaisin Alpe d'Hueziin olikin aika monimutkainen, eikä takseja edes ollut saatavilla. Onneksi saimme paikallisen viljelijän ajamaan meidät takaisin lähimmälle hissille (40 km lähimmälle hissille), vaikka hän ei puhunutkaan sanaakaan englantia emmekä me sanaakaan ranskaa... 

 
 
 

Vai kävelläänkö takaisin?

Kolmantena päivänä päätimme laskumme hieman ennen kylään johtavaa viimeistä rinnettä, ja opas johti meidät takaisin Alpe d'Hueziin johtaville rinteille ilman koptereita tai autoja. Mutta välissä oli kuitenkin muutama sata metriä kiipeämistä, joka tuntui aika rankalta. Päästyämme vuoren reunan yli löysimme hyvinvarustetun vuoristomajan, jossa oli mm. tynnyrisauna. Valitettavasti aika ei antanyt myöten kokeilla tuota, mutta tankkasimme kuitenkin nestevarannot täyteen ja laskimme hotellille.

 

 

Miten sinne pääsee?

Palkkasimme oppaamme ja varasimme kopterin paikallisesta opastoimistosta. Oppaamme oli Patrick Guillaume, jota voimme lämpimästi suositella!

Tässä vielä Jarmon kokopitkä video reissusta:

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko ja Jarmo Ruuth. This article is also available in English.

 

jariarkko

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 5 kuukautta sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35
Re: Heliski. Väärinpäin.

Näissä hissien yläasemilta lähtevien takamaastoreittien paluukuljetuksissa on ideaa.

Järjestetäänkö näitä muualla? Onko jossain vaikka helikopterin sijaan vakiintuneet ja helpot käytännöt taksien käyttämiseen samassa hommassa?

Aika monessa mestassa olisi tuplamäärä kiinnostavia bäkkärilaskureittejä, jos voisi laskea surutta niihinkin paikkoihin joista paluu ihmisten ilmoille on perinteisillä keinoilla kestänyt tunteja. Toki taksi on usein vaihtoehto, mutta usein taksikyydin järkkäämisessä joltain kaukaiselta pikkutieltä on aika paljon säätämistä ja epävarmuustekijöitä liikaa. Olettaen ettei satu tuntemaan henk.kohtaisesti sitä suharia.

Tuossa olisi hyvällä tavalla paljon kehitettävää ja hyödynnettävää.

jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 tuntia 32 min sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44
Re: Heliski. Väärinpäin.

[quote=Markku Jussila]Järjestetäänkö näitä muualla? [/quote]

En ole törmännyt muuta kuin normi bussi- ja junareitteihin, kavereiden kanssa järjestettyihin kimppakyyteihin ja liftaukseen. Itävallassa postibussit toimii aika hyvin. St. Antonissa muistaakseni pääsi junalla takaisin seuraavasta kylästä.

Kyllähän se 2-3 henkeä tietysti jo aika hyvin täyttää taksin, ja kustannuksetkin tulevat melko inhimmillisiksi. Taksien löytäminen saattaa kuitenkin olla työn alla, eivät aina välttämättä halua pitkiä kyytejä, mistä sen tietää mihin numeroon pitää soittaa, jne. Puhelinnumeron löytäminen oli esimerkiksi tuolla Ranskassa meillä ongelmana.