1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59
Yksin vaeltamaan

Olen kypsässä iässä oleva perusterve mies. En ole aiemmin retkeillyt rinkka selässä. Jostakin syystä veri kuitenkin vetää vaeltamaan, ja etenkin ajatus yksinolosta keskellä loputtoman tuntuista erämaata tuntuu oikein mukavalta. Liittyyhän siihen varmasti paljon hammasten kiristelyäkin vaikkapa kaatosateen tai pikkuötököiden merkeissä.

Noin vuoden päivät olen kerännyt kaikenlaista tietoa melko kattavasti, ja aloittanut myös varusteiden hankinnan. On rinkkaa, telttaa, makuupussia, makuualustaa, erilaista keitinvarustusta, tarppia jne. Lisäksi olen selvittänyt useasta eri lähteestä, mitä vielä puuttuu ja miten varusteita käytetään. Eikä tiedonhaku ole suinkaan rajoittunut pelkästään varusteisiin. Tiedän esim. myös miten karttaa luetaan ja suunnistetaan, tehdään tuli vaikka sitten alkeellisilla menetelmillä, kaikki tärkeimmät ja monet erikoisemmat solmut on opeteltu, ja tiedän miten nyrjähtänyt nilkka teipataan. Varusteiden ja teoriapuolen pitäisi siis olla kunnossa, mutta käytäntö on pieni arvoitus. Ymmärrän hyvin, että nöyryyttä pitää olla, omia kykyjään ei sovi yliarvioida.

Kesäloma on nyt ovella, ja ajattelin lähteä toteuttamaan haavettani yksin vaelluksesta. Ensin noin viikoksi selkeämmin merkitylle reitille, jota samaan aikaan vaeltaa enemmän myös muita ihmisiä: kohteena todennäköisesti Karhunkierros. Samalla tulee käytännössä kokeilluksi, miltä tuntuu rahdata rinkkaa selässään toistakymmentä kilometriä päivässä ja varsinkin loppuosuudella maaston nousujen ja laskujen kera. Ylipitkiä kävelyretkiä olen kokeillut kaupunkimaisemissa.

Ensimmäisen harjoitteluvaelluksen jälkeen olisi vuorossa toinen noin viikon vaellus esim. UKK-puistoon, jälleen yksin.

Tekniikan varaan ei tietenkään sovi jättäytyä, eli perinteinen kartta ja kompassi, maltti ja terve järki, ja esim. ensiapuvalmius lähtevät matkalle mukaan. Toisaalta moderni tekniikka on minulle kovinkin tuttua, eli rinkkaan solahtavat myös esim. älypuhelin esiladattuine karttasovelluksineen, varapuhelin ja vara-akku, kolmen eri operaattorin SIM-kortit, käsi-GPS vara-akkuineen sekä vedenpuhdistusfiltteri (Sawyer Mini).

Kevyet kalastusvehkeet ajattelin myös ottaa mukaan, vaikken olekaan mikään alan harrastaja.

Tiedän että yksin vaeltamista ei suositella varsinkaan kohteissa, joissa liikkuu vähemmän muita vaeltajia ja joissa avunsaanti tarvittaessa on muutenkin vaikeampaa. Mutta mutta... kun se yksinolo on minulle juuri ehkä se tärkein pointti koko asiassa luontokokemuksen lisäksi... Ja nyt on kuitenkin kesä. Tullaan siis kysymyksiin, joista ajattelin tänne kirjoittaa: Mitä ajatuksia yksin vaeltaminen herättää tämmöisellä aloittelijan taustalla ja suunnitelmalla? Mitä pitäisi vielä ottaa huomioon? Mikä erottaa aloittelijan kokeneesta vaeltajasta?

Spesifinen kysymys: Millainen matkapuhelinverkon kuuluvuus mahtaa olla (eri operaattoreilla) etenkin noissa mainituissa pohjoisemmissa kohteissa? Operaattorien nettisivut kertovat tietysti oman tarinansa, ja esim. DNA:n kuuluvuuskartta näyttää aika hyvätä, mutta jostakin olen lukenut myös toisenlaisia (ehkä jo vanhentuneita) kokemuksia. Perheeseen kun olisi hyvä pitää yhteyttä kerran päivässä, ja hätätilanteisiin pitäisi osata varautua. Hätäpuheluissa riittää tietysti jonkin yksittäisen operaattorin kuuluvuus, kun SIM-kortti otetaan irti. Muutoin pidän varmasti selvän hajuraon sivistykseen ja internettiin. Satelliittipuhelinta en viitsisi hankkia tai vuokrata - se tuntuu jo jotenkin yliampuvalta.

 

 

vesa
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 viikkoa 5 päivää sitten
Liittyi: 30.07.2004 - 03:23

Mikäpä tuossa, olet näköjään miettinyt asiaa sen verran, että ei kun menoksi. Tuo turvapuoli on nykyaikana erilainen kuin menneinä aikoina, nyt voi vaikka illalla tökätä viestinä kotiväelle seuraavan päivän reitin. Kannattaa varautua olemaan ilman yhteyttä pari kolme päivää, on aikamoinen rasite jos yhteys pitää aina saada, parempi jos takaraja on vaikka kolmen päivän päässä niin ennen sitä voi soitella vaan ei tarvitse stressata jos verkkossa häiriötä. Kautta aikain erämaahan on myös yksin lähdetty.
Muutaman päivän käpyttelyn jälkeen tiedät kyllä mitä et tarvitse seuraavalla kerralla, yksin kulkiessa pidä olo rentona, urheilla voi sitten kotimaisemissa.

umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59

Kiitos kommenteista ja rohkaisusta. Jotenkin tuntuu, että yksin vaeltamisesta joskus vähän turhaankin varoitellaan. Esim. Youtube on pullollaan videoita yksin vaeltajista, jotka selviävät ihan mukavasti siitäkin huolimatta, että monesti katsojan huomio kiinnittyy kaikenlaiseen ajattelemattomuuteen ja typeryyteen. Toisaalta, ne joille lopulta kävi huonosti, eivät julkaise videoita...

Kyllähän sen toki ymmärtää, jos varoitellaan lähtemästä huonoissa varusteissa ja mistään mitään tietämättömänä kovassa pakkasessa keskelle erämaata, jonne sitten iskee kaikkien aikojen talvimyrsky. Moni on varmasti näin tehnytkin, viimeistä kertaa. Mutta tämä minun tapaukseni (ja monen muun) taitaa olla vähän toisenlainen.

Ja kyllä, rentoutumaan on tarkoitus lähteä.

Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä.
(Lauri Viita)

Korpijaakko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 4 päivää sitten
Liittyi: 20.07.2006 - 02:50

Sinne vaan vaeltamaan! Mutta...

Tiedot ei ole sama asia kuin taidot ja jälkimmäisellä on paljon suurempi painoarvo. Tekisin jo ennen ensimmäistä viikon retkeä pari harjoutusreissua ihan lähimaastoihin. Tulee varusteet ja niiden toimivuus erilaisissa oloissa tutuksi. Käytäntö voi olla hyvin erilaista kuin teoria, esim. primitiiviselle tulenteolle ei pitäisi tulla koskaan tarvetta muuten kuin harrastuksena, mutta paskala kelillä ei meinaa onnistua tulitikuillakaan vaikka oisi kokemustakin...

Kännykkäkenttä on vaihteleva. Päivittäinen GSM-yhteydenpito vaatii kovia ponnistuksia (tunturin huippujen osuttaminen joka päivälle, myös siinä huonossa kelissä) ja on paljon paikkoja, joista edes hätäpuhelut ei onnistu. Kuusamossa vähemmän, Kekkospuistossa enemmän. Jos nuo yhteydenpitovaatimukset on ehdottomat, niin kaksi satemliittiviesintä mukaan. Näin toimin itse joissain retkikunnissa. Isommilla toleransseila sitten yksi. Tai PLB. Tai useimmiten kotimaassa pelkkä GSM ja tieto siitä, että se toimii vain rajoitetusti.

PS. Pohjoisen pintavedet tapaa olla juotavia ihan sellaisenaan. Eihän Sawyer paljoa paina, mutta nauti nyt puhtaista vesistä kun niitä vielä on.

jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 4 tuntia 58 min sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44

Komppaan korpijaakkoa. Harjoitusta kehiin, ja ei ihan ensimmäisenä naparetkelle Smile Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Kerro kokemuksiasi kun tulet reissuilta takaisin!

umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59

Tiedot ja taidot, joo, samaa mieltä. Varusteisiin on tullut tutustuttua aika paljon jo pihapiirissä. Kyllähän niistäkin löytyy kaikenlaista pientä yllättävää, vaikkei aina uskoisi. Teltta, keittimet, GPS, vaelluskenkien perusteellinen sisäänajo ja sitä rataa.

Pidän kyllä myös tuota Karhunkierrosta harjoitusreissuna - pitkähän se on eikä mitenkään tasaista maastoa, mutta muuten kartasta katsoen näyttää siltä kuin raiteilla tai putkessa kulkisi. Muita kulkijoita näkee varmaan päivittäin. Voikohan siellä edes teoriassa esim. eksyä.

Kekkonen lienee jo aivan toista maata, vähän senkin mukaan mihin ja kuinka kauas suuntaa. Se onkin jonkinlainen päätavoite. Soitin muuten DNA:n asiakaspalveluun ja tenttasin kuuluvuuskartasta. Käytiin läpi karttaa, jonka nettiversion pitäisi olla aika luotettava. Ovat kuulemma panostaneet pohjoisen ja rajaseutujen peittoon parin viime vuoden aikana. Eli kuuluvuutta pitäisi löytyä aika hyvin, tuskin kuitenkaan alimmissa maastokohdissa. Pari valkoisempaa aluetta ja lähempänä rajaa ylipäänsä kehnompi kenttä. Vuosien takaiset blogikommentit eivät välttämättä ole enää ajan tasalla. Prepaidia peliin, mutta en silti laske liikaa tämänkään varaan, ja kotiväelle pitää kertoa se pessimistisin kuuluvuusskenaario.

Jees, täytyy varmaan jotakin raportoida loman jälkeen. Ai niin, primitiivistä tulentekoa tuskin tarvitsen, samaa mieltä. Innostuin vähän liikaa. Trangia ja kaasuvehkeet mukaan, taiteltava risukeitin backuppina.

Kiitokset ja hyvää kesää kaikille.

umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59

Olen muuten ajatellut alustavasti tällaista rengasreittiä UKK-puistossa: Aluksi Aittajärvi - Sudenpesä - Paratiisikuru - Lumikuru - Pälkkimäoja - Raappana - Luirojärvi - Sokosti. Sitten jatkoksi joku näistä vaihtoehdoista fiiliksen, sään, ajankäytön ja jaksamisen mukaan:

1) Hammaskuru - Vongoiva - Anterinmukka - Muorravaarakka

2) Anterinmukka - Muorravaarakka

3) Muorravaarakka

Ja lopuksi Jyrkkävaara - Aittajärvi. Kai siitä Muorravaarakkajoesta jotenkin kahlaamalla yli pääsee. Crocsit ja vaellussauvat mukaan ja lahkeet ylös.

Garminin BaseCamp-softalla reitin suunnittelu sujuu näköjään todella näppärästi ja havainnollisesti läppärillä. Autiotuvat, muut reittipisteet ja reitit saa imutettua mukaan käsi-GPS:ään kätevästi. Reitin korkeusprofiilin ja etäisyydet linnuntietä näkee myös hyvin.

Korpijaakko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 4 päivää sitten
Liittyi: 20.07.2006 - 02:50

Suhtautuisin asiakaspalvelun väitteisiin kännykkäkentästä erämaa-alueilla aika skeptisesti, ellei sitten asiakaspalvelija olisi itse vaelluksen harrastaja ja omakätisesti käynyt toteamassa tilannetta. Esimerkiksi toisaalla netissä Käsivarren osalta kartat todettiin yltiöoptimistisiksi. Kekkospuistossa on tietääkseni edelleen vain Soneran tukiasema (Sokostilla) ja ainoa tapa DNA:lla saada kuuluvuutta ydinalueilla olisi käyttää sitä. Ja silläkinnon reilut katveet. Reuna-alueilla tilanne voi olla parempi. Mutta kuten alkuun kirjoitin, usko kokemusta, älä minun spekulaatioitani. Wink

umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59

Hyvä on, väännän lähdekritiikin säätöruuviani plussan suuntaan. Siitäkin huolimatta, että kuuluvuuskartat tiettömässä maastossa perustuvat tietääkseni matemaattiseen mallinnukseen maastonmuotojen perusteella, siis jonkinlaisiin faktoihin eikä mielipiteisiin. Eihän siellä huristele mönkijöitä mittaamassa kenttää antennit sojossa. Mutta mistäs sen tietää, jos vaikka kartat ovat viime kädessä markkinointiosaston omaisuutta, ja matemaatikon käden jälkeä täydennetään lopuksi vähän värikynällä. Pessimisti ei pety.

Hieman off-topic: kuinkahan paljon on vielä koulukuntajakoa tekniikan suhteen? Siis niitä, joiden mielestä jo hieman parempi kompassi erannonsäätöruuvilla on huuhaata - ja niitä, joiden rinkan sisällöstä puolet on uusinta teknologiaa? Itse olen sitä mieltä, että teknologia oikein käytettynä tekee asioita paljon helpommaksi jolloin voi keskittyä olennaiseen, mutta väärin käytettynä se orjuuttaa ja sokeasti luotettuna luo väärää turvallisuuden tunnetta.

elysee
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 4 päivää sitten
Liittyi: 30.12.2011 - 18:36

Dna käyttää Sokostin tukiasemaa, Muorravaarakanjoen varrella kuului ihan hyvin paikoin, Ukselmalla täydet 4g tolpat. Mäkien takana ei juuri kuuluvuutta. Jyrkkävaaralle asti tuli vielä egde-yhteys, mutta ei sillä oikein jaksanut sääennustetta päivittää. Tekniikasta sen verran, että helpottaa paljon itsensä paikallistamisessa ja itse en ole koskaan joutunut allikkoon kännykän karttasoftan ja gpsin tai virran loppumisen takia. Mutta enpä haluaisi reissuun lähteä pelkästään niiden varassa, ellei sitten ole tuttua maastoa.

jeppe jääkarhu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 1 päivä sitten
Liittyi: 28.10.2010 - 11:23

Mielenkiintoinen ajatus tuo yksin vaeltaminen ja tuskin siinä kovin suuria ongelmia tulee kun ei turhia hosu. Itse olen lähinnä käyttänyt puhelinta offline tilassa sportstrackerin reitin tallennukseen ja suunnistus tapahtunut ihan perinteisellä kartta kompassi periaatteella. Uskoisin myös että ihan perus kartta siinä mielessä "helpompi" että kattaa yhdellä silmäyksellä isomman alueen ja aina online. Jonkin hyvin tarkan pisteen luo suunnistaminen tietysti eri asia.

Muista pitää jokien ylityksissä vatsaremmi auki ja noin yksin ollessa ehkä vielä hätäraketti reppuun jos pahemmin itseänsä teloo. Suomen erämaissa tosin aika hyvin liikkuu väkeä niin kauan kun pysyy merkityillä poluilla.

akallio
Offline
Viimeksi kirjautunut: 4 päivää 11 tuntia sitten
Liittyi: 31.01.2013 - 17:25

Tuo remmi auki ylittäminen ei ole ihan niin itsestään selvä asia, vaikka usein noin neuvotaankin. Toinen vaihtoehto on avata rintaremmi, löysyttää vähän viillekkeitä (tai kantaa yhdellä olalla) ja laittaa vatsaremmi tiukalle kiinni. Tällöin rinkka on tukevammin selässä ja viilekkeistä irti pääseminen helpompaa. Maalaisjärjellä ajatellen hätätilanteessa vatsaremmin ison soljen avaaminen on helpompaa kuin tiukoista viilekkeistä irti pyristely.

umpimähkä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 10 tuntia sitten
Liittyi: 27.06.2017 - 22:59

Kävin kokeilemassa rinkan kantamista ja omia rajojani kotiseutuni kansallispuiston merkityillä poluilla. Selkään kaikki varusteet plus useita kiloja painolastia, joka edusti ruokaa ja vielä puuttuvia varusteita.

Maasto siellä on tosi haastavaa, koska polut ovat lukemattomien jalkojen tallaamaa juurakkoa ja kivikkoa. Katse oli enimmäkseen siinä mihin astuu. Ylä- ja alamäkiä riitti aina nauruksi asti - uutta mäkeä tuli eteen aina kun toivoi että raastavat nousut loppuisivat. Iltapäivän aikana matkamittariin kertyi jotain 12-13 kilometriä, ja se alkoi jo uuvuttaa. Nestehukkaakin taisi olla loppumatkasta jo aika paljon. Yksi pieni rakko tuli varpaaseen uskoakseni muljuilevan maaston takia, mutta se parani nopeasti. Lisäksi pari kevyttä hankaumaa, jotka hävisivät jo seuraavaksi päiväksi.

Kyllähän tuostakin jo jotakin tuli opittua: ei kannata aloittaa vauhdikkaasti, rinkan painoa pitää vielä karsia turhasta roinasta, tavaroiden sijoittelua säätää, nesteytystä pitää harrastaa tasaisesti koko ajan, lyhytkin tauko voi olla tehokas, yksi riskivarvas pitää teipata tms. (tuplasukat?) jottei siihen tule rakkoa, kuivaruokapakkaukset kaasukeittimen kera ovat tosi käteviä, on ihan normaalia että välillä tympii ja kohta taas mennään ilman suuria vaikeuksia, tällä rasituksella seuraavana päivänä oli vähän jäykkä olo muttei mitenkään mahdoton, jne. jne.

Ja lopuksi pohdin vielä PLB:n hankkimista. On tosin sellainen riski, että vaellusintoni lopahtaa jo ensimmäiseen kertaan, ja tämä kuten moni muukin hankinta jää nurkkaan pölyttymään. Mutta jos sen PLB:n vaikka tulkitsee vakuutukseksi. Paljonhan tähän kaikkeen on tullut investoitua, mutta ei ne etelänmatkatkaan aina halpoja ole.

beisik
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 6 päivää sitten
Liittyi: 10.03.2005 - 13:51

Pitääpä heittää pari omaa kommenttia. Tein 2 vuotta sitten kesällä yksinvaelluksen. Pohjaa oli sitä ennen vain lyhyistä muutaman yön yöpymisistä muiden kanssa. Tosin nitä oli tullut tehtyä ympäri vuoden että perusjutut ja millä pärjää missä lämmössä oli tuttuja.

Menin hammastunturin erämaahan tuolle yksinvaellukselle koska sinne lähteminen on tosi helppoa ja tiesin että siellä on vähemmän porukkaa kuin kansallispuistoissa. En tavannut ketään koko reissun aikana ja edes kaukaisuudessa ei näkynyt ketään vaikka reissun aikana yritin katsella. Yllättävän koville otti tuo yksin oleminen, harvoin sitä tuollaista etääntymistä tapahtuu. Hieno kokemus kaikkiaan, vaikka nautinkin enemmän ihmisten seurasta.

Pari omaa huomioitani:
1. Älä käveli liian pitkiä päiviä, väsyneenä riskit kompastelulle kasvaa selkeästi. Itsellä meinasi jalka muljahtaa juuri kun päivä oli pitkällä.
2. Tosiaan jos vedät ihan omia merkitsettömiä polkuja niin itselleni riitti hyvin joku 10-15km päivässä. Risukossa tarpominen hidastaa ja väsyttää. Ja pitää jäädä aikaa vähän leirielämäänkin.
3. Vedenylityksissä: muista pitää kännykkä tuplaminigripissä tms täysin vedenpitävässä. Itse pidin rinkasta kaikki soljet auki (huonontaa kyllä balanssia). Ja kävelytuiksi otin ylitykseen kaksi ohutta koivunrunkoa (en roudannut kävelysauvoja). Ja crocsit ettei paljain jaloin naarmuta jalkojaan.
4. Itse keitin kaikki vedet (hirveä duuni), ihan vaan sen takia että mietin että paha ripuli tms kuume olisi vihonviimeinen homma jos on yksin jossain todella kaukana. Epätodennäköistähän se on, mutta pelasin varman päälle.
5. Saatoin vaihtaa kuivat sukat kesken päivän, kuivattelin myös jalkoja aina tauoilla. Vähentää minusta rakkojen mahdollisuutta mitä kuivemmat jalat.
6. Laitoin aina tekstarilla suunniteltua kävelyreittiä kotijoukoille. Kenttää ei ollut välillä, mutta kohtuu hyvin löytyi.

Hyvää reissua!

cob
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 tuntia 11 min sitten
Liittyi: 10.02.2015 - 21:30

Vaellussauvat ovat tosiaan imo aika tarpeellinen kama varsinkin yksin mennessä. Vesistöjen ylitykset ovat aika paljon vähemmän riskaabeleita neljällä tukipisteellä, ja ovat ne pelastaneet nilkan vinksahdukselta pari kertaa muutenkin. Makuasioita, mutta itse en lähde ilman niitä reissuun enää.

Puhelimen kuuluvuudesta on paljon puhuttu, mutta muistatteihan tehdä kotijoukoille selväksi että illan varmistustekstarin puute ei tarkoita automaattisesti sitä että kaveri makaa jalka poikki tundralla Smile On noloa jos pelastuskopteri pörrää etsimään vain siksi että puhelin putosi ja hajosi, tai ei vaan kuulunut. Itse unohdin joskus teroittaa että suurin osa reitistä on kännyn kuulumattomissa, ja kotona syötiin kynnet kyynärpäihin kun radiohiljaisuus jatkui.

Hygienia ja vedenputsaus on huomioitu hyvin, vatsatauti tunturissa on aika karmeaa sen kerran kokeneena (nyttemmin mukana kulkee hevoskuuri laajakirjoista antibioottia, sen sain lääkäriltä käyttöohjeiden kera kun perustelin että se voi tulla hyvinkin tarpeeseen yksinvaelluksella). Keittämisen sijasta kyllä käyttäisin joko putsausnappeja, tai jotain suodatinta. Jää vedenjuonti helposti liian vähiin jos pitää ensin keittää, ja sitten odotella jäähtymistä.

Väsymisestä kanssa hyvä pointti. Telttapaikan etsintään ja leirin pystytykseen kannattaa varata reilusti aikaa ja energiaa, se on yllättävän turhauttavaa ja aikaavievää jos on niin väsynyt että päätöksenteko ei oikein enää pelitä.