1 viesti / 0 new
Sarekretkeilijä
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 4 päivää sitten
Liittyi: 15.09.2015 - 18:39
Sarvesvaggessa ja Luohttolahkolla

Tänä kesänä jouduin lähtemään sitten Sarekiin raossa, joka jäi tervehtymisen ja loman loppumisen väliin. Säätiedote ei ollut aivan huono, joten oletin näkeväni edes jotain. Tavoitteena olivat Ridatshokka, Kanalberget ja Luottolahko. Lensin helikopterilla 12.8. Kvikkjokkista Tarraluopalille, josta etenin Sarvesvaggen alkuun, Jiegnavaggen suun kohdalle. Siellä on hyviä telttailualueita. Sää oli kolea, mutta ei sentään satanut.  Sunnuntaina satoi aamulla pari kuuroa, muta sitten länsituuli toi puolipilvisen sään. Etenin Sarvesvaggea Ridatshokkan kohdalle, alle kilometri porovartijan tuvasta, joka on vastapuolella jokea. Kartassa joki on useana haarana, mutta käytännössä kyse on pieistä sivuojista. Telttailualueena mainio ja sopivasti ennen pajukko-osuuksien alkamista.

Valitettavasti yöllä alkoi sataa. Koko maanantai meni sateen ja tuulen pitämisessä teltassa. Tiistaina oli onneksi enää pari aamukuuroa, joten niiden jälkeen lähdin puolelta päivin katsastamaan ainakin laaksoa eteenpäin. Teltan jätin valitettavasti tähän, mikä kostautui myöhemmin. Päivän aikana osoittautui, että eteenpäin kannatti mennä kauempana joesta, ihan jyrkän alkamisen viertä. Näin saattoi välttää enimpiä pajukkoja poropolkuja seuraten. Silti telta oli liian kaukana, jotta olisi viitsinyt yrittää monta kertaa huipuille. Ennen Ridanjunesjågåsjin laaksoa voisi kai pudota rantaan, muta kai silloinkin olisi mutama pajukko-osuus tiedossa.

Hopeapajujen lisäksi edestakainen matka on rasittava ja pitemmän päälle tylsä. Osoittautui, että Nåiten alla em. puron yhtyessä jokeen on hyviä telttapaikkoja. Suorastaan leirintäalue. Sieltä olisi ollut sujuvaa lähteä myös Kanalbergetin suuntaan. Ridatshokalle pääsee erinomaisesti, muta sinne voi alun nousta oikaisten myös sieltä, jonne jätin teltan. Joen tutkiminen jäi, koska ilma tuntui lämpenevän ja ehkä parantuvan muutenkin. Tunturien yläosat olivat tosin pilvessä. Lähdin nousemaan rinteen kulmaa ylöspäin aina huipulle 1551. Siellä tuntui taas kylmä länsilounas ja tunturit olivat n. 1800 metriin saakka pilvessä. Pilvet tuntuivat lisääntyvän juuri tuolloin myös itäpuolella. Etenin kohti välihuippua, mutta n. 1600 metrissä käännyin jo takaisin päin. Sitten kuitenkin muutin mieleni ja käännyin uudelleen ylös. Ajattelin käydä niin korkealla, kuin pilvet olisivat. Pilvessä päätin kuitenkin jatkaa vielä 140 m yläspäin ja onnistuihan se. Juuri tullessani huipulle aurinko erottui pilven takaa ja pian pilvien raoista alkoi näkyä hieman maisemia. Tätä ennen ei ollut näkynyt kuin hatarasti molemmilla puolilla lumen ja ilman erotus ylösnoustessa. Tunnin kuluttua koko taivaalla olivat pilvet vähentyneet ja ne nousivat korkeammalle siten, että huiputus onnistui melko täydellisesti. Vain Sulitelmalla huiput olivat hieman pilvessä koko ajan, mutta vain vähän. Teltalle palasin vasta lähes yön pimeimpään aikaan. Reissu oli alkanut iltapäivällä.

Aamu näytti kauniilta, joten lähdin uudelleen toiveikkaana etenemään itään. Skoarkki oli tosin jo pilvessä ja pian alkoi pilviä tulla kaikille huipuille. Ridanjunesjågåsilla taivas oli jo pilvessä kauttaaltaan. Tämä jågåsj oli melko mitätön, yli pääsi kanjonin ulkopuolella missä vain. Oli tosin elokuu ja sääkin koleahko. Jotkut ovat valitelleet joen ylitystä. Ehkä siinä on joskus enemmän vettä. Ylitys on helpoin rannan ja kanjonin puolivälissä, mutta mitään oikeaa syytä joen ylitykselle tässä ei olisi ollut. Puron itäpuoli on vaikeakulkuisempi kuin länsipuoli. Jos ei nouse Dielmajavrasille, niin ei ole syytä ylittää puroa vielä. No näinpähän neljä nuorta kotkaa, joista yksi lähti lentoon vasta 20 m päässä.

Kuljin lähes nousurunteen alkuun jäätikön reunalle. Totesin, että ylös en viitsi lähteä, koska etelässä näytti taivas jo sadekuuroiselta. Totesin, että perusreitille kannattaa tulla länsipuolta lähes rinteen alkuun. Varmasti olisi kätevää nousta ylös myös Dielmajavratilta päin, mutta alkurinne sinne on tosi jyrkkä. Sen kautta kuitenkin paljon kuljetaan Tielmavadetin suuntaan. Lampi on kertomusten mukaan idyllinen leiripaikka. En ennättänyt teltalle ennen sadetta, vaan kastuin läpimäräksi pusikossa ja sateessa. Olisi pitänyt uskoa säätiedotusta, jonka mukaan keskiviikkona sataisi rankasti. Ja niin satoikin.

Jo Ritatshokalla oli tuntunut siltä, että Kanalberget voi jäädä toiseen kertaan. Torstaiaamuna alkoi tuntua siltä, että hasardikäynnit saman pajukon ja soiden yli laaksoa itään ja ylös alkoivat maistua puulta. Aikataulukin oli melko kireä ja halusin palata hyvissä säissä. Siispä lähdin torstaina kohti Luottolahkoa. Sarvesjoen yli pääsisi elokuussa varmaan monestakin kohtaa. En ole kuitenkaan kokenut ylittäjä ja kivet ovat liukkaita. Hyppäämälläkin pääsisi yhdestä kohtaa, mutta ongelmana olisi vauhdin jatkuminen kohti kiviä ja onkaloita. Nimenomaan tuohon suuntaan melko pitkä vaadittu hyppy olisi kyllä voinut ehkä onnistuakin. Ainakin ilman rinkkaa. Itse etenin Ridatshokan länsipuolen jäätikköpuron luokse, josa ylitin sen ja Sarvesjoen. Tästä oli vain lyhyt matka ylittämään Nuortap Luottojiegnalta tulevaa puoa, joka oli melko kenkku. Onneksi löytyi paikka, jossa se oli kolmessa haarassa. SIlti perinteinen liukas ja samea jäätikköpuro. No onhan se helppo näin koleilla keleillä silti. Vuonna 2005 oli muistaakseni vielä helpompi.

Luottolahkolle olisi voinut nousta jo ennen porokämppää, mutta siinä on yksi puro alaspäin kallioisessa ja kivisessä uomassa, joka on välillä kuin kanjoni. SIksi loivahkolta näyttänyt, houkutteleva rinne ei innostanut. Olisihan sieltä saattanut päästä helpollakin. Aika helppoa oli nousu porotuvankin kohdalta. Sääkin parani pilvisestä puolipilviseksi. Sain katsoa Luottolahkoa mukavassa kelissä. Aioin mennä ensin Luottojärven rantaan, mutta siellä oli kymmeniä lokkeja, jotka olisivat huutaneet koko yön. Siellä olisi näkynyt telttailumaata oleva kumpu itäpuolella (hiljattain kaksi retkeilijää on esitellyt paikkoja järven länsipuolella), mutta huomasin sieltä lähtevän puron ja Nåitelta päin tulevan sivupuron yhtymäkohdassa telttailupaikalta näyttävän alueen ja sieltähän se leiripaikka löytyikin n. 1180 ta 1170 metristä. Ilmeisesti aika monet majoittuvat juuri siihen. Kuulemma telttapaikkoja olisi myös Balgattijärven eteläpuolella olevan järven luota. Onhan niitä aina siellä täällä muuallakin, mutta vedenhaku on myös muistettava.

Illalla näin Nåiten päältä hyvät näkymät joka suuntaan ilman häiriötä. Siten nousuyritys Kanalbergetille olisi onnistunutkin. Voi. No olihan tämä ylänkökin ja Nåite nähtävä joskus ja nimenomaan täydellisessä säässä. Nyt se on purkissa. Aamulla olikin sitten melko pilvistä ja näkyvyys katosi lähes kokonaan välillä. Läksin etenemään, mutta ylimielisenä ilman kompasseja yms. Kun luulin saapuvani Balgattijärvelle, totesin kyseessä olleen Luottojärven ja olin siis kiertänyt lähes ympyrän. Onneksi pilvet nousivat hieman, joten matka saattoi jatkua kohti Balgattjavrasia ja Loamebuolldan yläpuolista hyllyä. Menin järvien välistä ja ylitin purot /joet erikseen. Loametjåhkkan kuvetta nouseva hylly oli yllättävätn helppokulkuista tai olinhan sen jo todennut erään svenssonin valokuvasta. Lisäksi alueella oli vielä lumikinoksiakin. Kannattaa edetä lähellä hyllyn reunaa, että ei mene liian ylös vastapuolella. Alaspäin tultaessa on hyllyllä lampia ja puro. Siinä on hyviä leiripaikkoja.

Lammet sivuutin yläpuolelta ja etenin kohti Ruopsokjokea. Maasto oli aika kivistäkin välillä, mutta kivet olivat pieniä. Kulku on hieman vaikeampaa kuin Luottolahkolla, mutta melko hyvä reitti tämä silti on. 1250 metristä on sitten laskeuduttava ylittämään Ruopsokjokea. Helppoa ainakin näin elokuun loppupuoliskolla. Ainakin tämän elokuun.  Puro oli melko vähissä vesissä. Sen voisi ylittää varmasti ihan ylhäälläkin, kuten tein v. 2005, kun yritin Pårten huiputusta ensi kerran tätä kautta. Erään britin kertomuksesta kuitenkin selvisi, että Tjevran puolivälistä eli huippujen 1345 ja Ruopsokvarasjin tulevan puron kohdalta pääsee yli. Kuluttavinta reitissä on kai juuri tämä kohta, kun laskeudutaan ylityspaikalle reiluun tuhanteen metriin tai noustaan sieltä ylös. Rinne on jyrkkä. Ei vaikea, mutta vie voimia ylösnustessa ja kuluttaa niveliä alaspäin.

Ylihän sieltä pääsi. Ensin ylitin joen ennen puron yhtymistä. Sitten huomasin sen Tjevran puron olleen kanjonissa. Onneksi olin bongannut ylityspaikan myös heti purojen yhdyttyä. Ei kun takaisin yli ja sitten yli toisesta kohtaa. No siellä taas huomasin, että olisi sen kanjonin yli päässyt ylempänä kai. Ehkä etenkin puron suulle olisi voinut myös laskeutua tai olisi ja ehkä myös olisi voinut jatkaa. Tästä Sähkokin suuntaan ei ollut mitään ongelmia etenemisessä. Hyvä leiripaikka löytyikin 1050 metristä heti kohta pienen lammikon jälkeen puron varresta. Tässä paikassa meni sitten kolme yötä, koska en viitsinyt seuranneina sadepäivinä lähteä kohti Boarekia/Pårekia. Maanantaina sitten lähdin. Pårtelle ei kannattanut nousta, koska pilvet eivät koko päivänä poistuneet taivaalta tarpeeksi, vaikka aamu oli lupaavan näköinen ollut. Huitaisin kerralla 32 km leiristä Kvikkjokkiin kopteriparkkiin. En viitsinyt telttailla heti Pårekissa enkä matkan varrella. Tiistaiaamuna sen Pårten olisi pystynt taas hyvässä säässä valloittamaan. Mutta onhan se jo kertaalleen nähty.

Rupsokojoesta vielä sen verran, että jotkut svenssonit sanovat myös n. sata metriä alempana olevan hyvän ylityspaikan kohdassa, jossa joki ei vielä ole mennyt kanjoniin (muistaakseni, elleivät sitten tarkoittaneet juuri tätä kohtaa). En tiedä, onko joki koskaan ongelma alhaalla. Aivan laakson pohjalla se menee kahteen uomaan, jossa ylitys onnistuu varmasti. Polku menee siellä laakson pohjalla ja kävelin sen 2005. Silloin joki näytti ylempänä hieman runsasvetisemmältä muistaakseni. Siellä muuten on porpkämpän pihan tuntumassa tosi hyvä telttapaikka, jos tuulee. Nimittäin täysin maavallien ympäröimä paikka.