1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Plo
Mikä kajakin kaataa järvellä tai merellä?

Jos kajakki kaatuu kovalla tuulella järvellä tai merellä, niin mikä sen kaataa? Heittävätkö aallot sen vain nurin? 

Olisiko tässä kelissä mitään mahdollisuutta pysyä edes minuuttia pystyssä. Jos ei, niin miksi ei?

Kuinka paljon kajakki vakavoituisi, jos siihen rakennettaisiin 70 senttiä pitkä ja puoli metriä syvä lyijyköli? Kuinka paljon vastus lisääntyisi? Onko tällaisia kovan kelin kajakkeja rakennettu?

Kaitsu

Kyl se meloja enimmäkseen kajakkinsa kaataa. Niin kuin jo aiemmin kerroin (http://www.relaa.com/forum/vesi/46582) , niin komeita uinteja oon ottanut, jopa vesipelastusyhdistyksille satoja euroja maksanut, perkele, satoja koskeusmetrejä ylös kanjoneista kiivennyt, uinut nelosen koskia kilometritolkulla, kylkiluita katkonut, nikamia pistänyt uuteen ruotuun (ruotoon?) jne., mutta aina on syynä ollut omien taitojen puute, ei ikinä olosuhteet.

Tuu nyt Plo vaan Kohinan kurssille, niin jos ei lopu, ainakin vähenee nää höpinät.

Markku Jussila

Tuossa että meloja sen kajakin kaataa on totuuden siemen kelissa kuin kelissä. Kun on painopiste alhaalla ja tasapainossa auttava mela kädessä niin teoriassa kajakki pysyy pystyssä todella kovassakin kelissä.

Mutta mikä auttaisi melojaa ettei hän päästäisi kajakkiaan kaatumaan kovassa kelissä? Toki tuo köli auttaisi. Samoin kajakin leventäminen jollain lisälevikkeillä.

En tiedä mutta veikkaan että jotain erityisesti kovimpiin kelihin tarkoitettuja ultravakaita kajakkejakin on olemassa. Laittakaa linkkejä jos tiedätte sellaisia, olisi kiva nähdä millaisia moiset ovat.

IlkkaL

On ainakin ollut jotain viritelmiä, joissa kaatunut kajakki kääntyy takaisin oikeinpäin itsestään. Tämä ei ainakaan toiminut:

Lähtökohtaisesti kajakki pysyy pystyssä niinkauan kuin melojan painopiste pysyy kajakin päällä. Jos laittaa tyhjän kajakin sokkopeiton kanssa kellumaan, niin kyllä se pysyy melkein myrkyssä kuin myrskyssä pystyssä. Eli se on se jäykkä meloja, joka sen sitten kaataa. Kaikki lisäpainot ja kölit yms. hankaloittaa kajakin käsittelyä, josta itse on kovissa olosuhteissa olisi kyllä valmis tinkimään.

Plo

[quote=IlkkaL]

Jos laittaa tyhjän kajakin sokkopeiton kanssa kellumaan, niin kyllä se pysyy melkein myrkyssä kuin myrskyssä pystyssä.

[/quote] Tyhjää kajakkia ei kuitenkaan melota eteenpäin, jolloin sillä "ei ole energiaa" kaatua. Melkoisia kelejä kestää myös suuri moottorivene, mutta kun sillä ruvetaan moottorin voimin puskemaan aaltoon, kaatuminen on paljon todennäköisempää. Toinen asia on se, että tyhjä kajakki ui niin pinnassa, että se ei "leikkaa veteen". Huonoja sanavalintoja, mutta en osannut paremminkaan selittää.

kiravuo

Sanoisin että kajakki kaatuu, kun tilanne siirtyy melojan osaamisalueen ulkopuolelle. En puhuisi niinkään "virheestä" tässä yhteydessä. Esim. jos otamme yli sata kilometriä meloneita retkimelojia ja istutamme heidät kilpakajakkiin, puolet on luultavasti kumossa ennen kuin ehtii sanoa "kiikkerä". Kilpakajakki kun on optimoitu nopeaksi ja kaikki muu turha on jätetty pois.

Avauksen videosta on paha arvioida varsinaista tilannetta, mutta olettaisin pysyväni pystyssä ja pääseväni jonnekin, joskaan ei kivalta näytä. Tasainen tuuli ja ennustettavat aallot eivät sinänsä ole kokeneelle melojalle ongelma, sitten jos isot aallot alkavat murtua ja tuuli nousee hirmumyrskyluokkaan ei taito enää riitä. Tuossa videossa kuvittelisin että vastatuuleen ei käytännössä enää pääsisi, mutta myötätuulessa voisi olla pelottavan hauskaa.

Yleistäen sanoisin, että kajakki kaatuu, kun jokin voima saa kajakin siirtymään siten, että melojan painopiste siirtyy tukialueen ulkopuolelle ja meloja ei pysty korjaamaan tilannetta. Aloittelijalle tämä tapahtuu helposti, alkeiskurssilla tyypillisin syvän veden kaatuja on sporttisa ihminen, joka päättää laittaa melaan vähän voimaa eikä omaa vielä niin hyvää kontrollia, että huomaisi lavan haukkaavan alle. N. 100 km melonnan jälkeen ihmiset eivät enää paljoa kaadu. Minulla ei ole kattavaa otosta, mutta sanoisin että ristiaallokko ja surfaaminen ovat merellä luultavimmat kaatumisen syyt. Ristiaallokon ongelma on yllätyksellisyys, kajakki saattaa liikahtaa mihin tahansa suuntaan varoittamatta. Surfissa kajakki haluaa (etenkin meidän pikkuaalloilla) kääntyä poikittain ja jos sitä yrittää oikaista peräevällä, päädytään tilanteeseen, jossa keula on kiinni aallon pohjassa, mela on aallossa kajakin alapuolella eikä sillä ole mitään mahdollisuutta estää kääntymistä, aalto vääntää kajakin poikittain ja työntää melan päälle ja sitten leikitään pesukonetta. Tässä autta aivan se, että tunnustaa realiteetit ja lopettaa oikaisemisen ajoissa ja ottaa tuennan tulevasta aallosta (ja toivoo että saa sivusurfia).

Ajatus kölistä kajakissa lentää kuin lyijyköli. Siinä menetetään suunnilleen kaikki kajakin hyvät ominaisuudet (matala syväys, ketteryys, keveys) ja saadaan hassu heiluva koho. Ei moottoriveneissäkään ole köliä, purjeveneissä köli on vain purjeiden takia. Ja purjevene ilman mastoa on aallokossa aikamoinen possu, kun painopiste on liian alhaalla. Tuon voisi ehkä optimoida, mutta en oikein tiedä miksi. Sivuponttooneja (outrigger) on ollut kajakkeihin pitkään, niitä käyttävät enimmäkseen kajakilla purjehtivat tai kalastavat. Ja isossa, murtuvassa aallokossa ponttoonit tarkoittavat samaa kuin muillekin monirunkoaluksille, eli jos menee kumoon, niin siellä pysyy kanssa. Kevyt suojapuolen sivuköli leeboard on sitten eri juttu, sitä käytetään purjehdittaessa purjeella tai leijalla, mutta se ei oikaise, vaan ainoastaan vähentää lateraaliliikettä.

kiravuo

Plo

[quote=kiravuo]Ajatus kölistä kajakissa lentää kuin lyijyköli.[/quote]

En ihan noin jyrkästi asiaa muotoilisi. Harrastuksilla on tapana tuotteistua. Ei pelkästään kaupallisesti vaan myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Yksi tuotteistumisen seuraus on oletus yhtäläisistä tarpeista ja toiveista. Tosiasiassa tarpeet kuitenkin vaihtelevat. Jos jollekulle tosimelojalle pelkkä ajatuskin lyijykölistä voi nostattaa nyppyjä, niin toiselle se voi lisätä luonnossa viihtymistä. 

Kaitsu

Miten harrastus tuotteistuu sosiaalisesti ja kulttuurisesti? Miten ajatus lyijykölistä voi lisätä luonnossa viihtymistä? Nyt mie en ymmärrä yhtään.

Plo:lle tarjous: Pakkaa melontakamat ja aja huomenna Kymijoen Pernoonkoskille, niin käydään kattomassa, mikä se oikein kajakkia keikuttaa ja kaataa. Voin tarjota parin tunnin pikaopastuksen. Monet asiat on yksinkertaisempia, kuin luuletkaan. Kaitsu: nolneljäsataa kasikasinolla kasikuusneljä

Plo

[quote=Kaitsu]melontakamat ja aja huomenna Kymijoen Pernoonkoskille, niin käydään kattomassa, mikä se oikein kajakkia keikuttaa ja kaataa.[/quote] Ei minulla sen kummempia ongelmia ole pystyssä pysyä. Ihan riittävän hyvin kestän kyydissä. En ymmärrä, mistä olet saanut käsityksen, että kaatuilen jatkuvasti. En nyt melojana erityisen kokenut ole, mutta en erityisen kokematonkaan. Erilaisissa keleissä olen kuitenkin melonut ja oppinut sen myötä tietämään, missä kulkee mukavuusrajani. Eikä minulla ole sen kummempaa tarvetta sitä ylittää. Eskimon ihan mielelläni opettelisin, mutta koska siihen ei KOKENEIDEN MELOJIEN MUKAAN voi luottaa, niin en minä senkään kanssa järvelle lähtisi. Joku toinen saa kiksinsä siitä, että pyrkii koko ajan parempaan, minä en. Minulle riittää, että yleensä pääsen liikkeelle. Lyijyköli kajakissa auttaisi esimerkiksi samaan kuin sit-on-top-kajakkikin eli valokuvaaminen ja kalastaminen kajakista olisi helpomaa.

Kaitsu

No oot kyllä aika mestari!

Just tultiin vesiltä, parin tunnin aikana kaaduin arviolta parikymmentä kertaa, vaikka kyllä itteäni jo melko kokeneeksi väitän.

Kenen kokeneen melojan mielestä eskimoon ei voi luottaa? Itte on vasta kolmisenkymmentä vuotta melonut, ni en oo sellaisiin kokeneisiin melojiin törmännyt. Ja parempaan ei pyritä, tässä iässä pyritään edes hiukan hidastamaan tätä lohdutonta alamäkeä ja haudan viileään rauhaan lipumista.

P.S. Retkikajakki on todella mainio kalastusalus ihan ilman lyijykölejäkin. (elämäni isoimmat ahvenet oon kajakista saanut Kolovedellä) Jonkinlaiset vapatelineet kannattaa kyllä väsätä. Ja kyllä tuo valokuvauskin onnistuu vaivattomasti, en oo ikinä edes kuullut, että kenelläkään olisi ollut ongelmia.

marujo

Siitä vaan kokeilemaan sitä lyijyköliä! Uppoaa ainakin pystyasennossa. 

Ihan ilman lisähärpäkkeitä oon ollut merikajakilla liikkeellä sellaisissa keleissä että alle 10-metrisellä veneellä en olis lähtenyt. Suunnilleen viimeinen asia mitä siinä kaipaa on joku halvatun ankkuri hidastamassa liikkeitä ja vaikeuttamassa aaltojen rytmissä pysymistä.

Plo

[quote=Kaitsu]Kenen kokeneen melojan mielestä eskimoon ei voi luottaa?[/quote]

Mieleen muistuu ainakin kilometrinielijä, joka meloi jonain vuonna eniten kilometrejä Suomessa. Totesi, että kajakeissa suuret aukot ovat tärkeitä, koska eskimoon ei voi luottaa. Myös nyyssien melontaryhmässä aiheesta joskus keskusteltiin. Sieltä löytänee, jos jaksaa etsiä.

Ja ei onnistu minulta kajakista kalastus. Sen verran horjakalta tuntuu, ettei se mukavaa ole. Kaksikolla sujuu, mutta ei yksiköllä.

Tuo sivuttain istumismahdollisuuskin olisi ihan jees. http://youtu.be/mBDnkfwgVB8?t=2m35s

HannuV.

Eskimoon ei voi luottaa sataprosenttisesti.  Melakellukkeeseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Kaveripelastukseen ei voi luottaa sataprosenttisesti, rantaan uimiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti eikä meripelastajiinkaan voi luottaa sataprosenttisesti.  Silti noista vaihtoehdoista eskimo on ehdottomasti kaikkein eniten turvallisuutta parantava tekijä. Suurelta osin se on sitä siksi, että hyvän eskimotaidon omaava ei ei-virtaavassa vedessä kovassakaan kelissä juuri koskaan kaadu. Toiseksi se on sitä siksi, että eskimo on useimpien melojien opittavissa ja se ihan aikuisten oikeasti voi toimia myös retkimelontaympyröissä.

Monella kokeneellakin tasaisen veden melojalla on suuri henkinen eskimokynnys. Eskimoa a) pidetään akrobaattisia taitoja vaativana extreme-suorituksena, b)jota ei kuitenkaan kyettäsi tarvittaessa tekemään  ja c) kun sitä ei osin a-kohdan ennakkoluuloista johtuen opetella/opita kunnolla, aletaan vähätellä sen merkitystä. En väitä, että kaikkien melojien tulisi opetella eskimo, mutta harmillista on se, että em. lausunnoilla saadaan moni potentiaalinen eskimonvääntäjä kerettiläisiin aatoksiin :).

Ja sitten alkuperäiseen kysymykseen eli mikä kaataa kajakin. Aloittelijoiden ollessa kyseessä kaatuja on, kuten Kiravuo jo taisi kirjoittaakin, useimmiten sporttinen nuori mieshenkilö, jolla on aurinkolasit. Tutustutin viime kesänä n. 400-500 henkeä kajakkimelontaan. Tuosta joukosta kaksi kaveria kaatui. Molemmat olivat paikallisen urheiluopiston parikymppisiä urheilijapoikia. Toisella oli aurinkolasit.Tänä kesänä kaatujia oli yksi, ja hän oli poikkeuksellisesti keski-ikäinen nainen. Jonkin sortin adhd ja nurinkurinen käsitys koordinaatiosta olivat selittäviä tekijöitä Smile

Yleensä aloittelijan kaatumisessa yhdistyvät jäykkä lantio (usein jännityksestä tai pelosta johtuvana), liiallinen voimankäyttö (ne sporttiset nuoret miehet, joilla on harteita ja painopistekin korkealla) sekä melan lavan selkeä virheasento (=tyhjä veto lavan terävällä reunalla tai kampeaminen kajakin alta sivusuunnassa).

Olisi mielenkiintoista tietää mistä kokeneempien melojien kaatumiset johtuvat. Itse olen vajaan 30 vuoden aikana onnistunut kaatumaan ei-virtaavassa vedessä kerran. Syynä oli alla oleva kilpa-wwr ja Lainio-tunturin ihailu turhan takakenoisessa asennossa. Hellekeli oli vielä vienyt parhaan keskittymisen, mutta aika mukavasti siinä sitten virkistyi :).

 

Plo

[quote=HannuV.]Eskimoon ei voi luottaa sataprosenttisesti.  Melakellukkeeseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Kaveripelastukseen ei voi luottaa sataprosenttisesti, rantaan uimiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti eikä meripelastajiinkaan voi luottaa sataprosenttisesti.[/quote]

Minä ajattelen asian aina sitä kautta, mitä tapahtuu, jos kaadun, enkä pääse takaisin kajakkiin. Tällöin merkityksellisin muuttuja on veden lämpö. Koska melon Saimaalla, on ranta lähes poikkeuksetta uintimatkan päässä, jos veden lämpötila pitkän uimisen sallii. Tämän vuoksi vältän melomista yksiköllä kylmissä vesissä, vaikka olisi tyyntä.

Eskimon opettelisin mielelläni siksi, että se lisäisi luottamusta ja rentoutta aallokossa melomiseen, mutta en minä hyvänkään eskimon varassa lähtisi kylmiin vesiin, koska kuten totesit, mihinkään pelastautumismenetelmään ei voi täysin luottaa.

Tämä lienee persoonallisuuteen liittyvä kysymys, koska muussakin retkeilyssäni nojaudun samankaltaiseen ajattelumalliin. Ajattelen asiat sitä kautta, miten pystyn toimimaan asioiden mennessä pieleen, enkä luota siihen, että todennäköisesti toimivat ratkaisut toimivat varmasti.

Eskimon opettelun suosio varmasti lisääntyisi, jos sitä opetettaisiin rutiininomaisesti kesäisin rannoilla. Uimahalliin lähdön kynnys talvella on monella suuri. Minä kävin kerran melontaseuran vuorolla, ei napannut, en mennyt uudestaan.

Se, oppiiko ihminen eskimon miten helposti, riippuu varmasti monista asioista. Useimmat sen vähintään ajan kanssa oppinevat, mutta kyllä se tiettävästi jää joiltain oppimattakin, vaikka motivaatiota oppimiseen olisikin. Jo pelkästään veden alle joutuminen epämukavassa asennossa on joillekin liikaa. 

 

HannuV.

[quote=Plo]Eskimon opettelun suosio varmasti lisääntyisi, jos sitä opetettaisiin rutiininomaisesti kesäisin rannoilla. Uimahalliin lähdön kynnys talvella on monella suuri. Minä kävin kerran melontaseuran vuorolla, ei napannut, en mennyt uudestaan.

 

 

[/quote] Tuo luonnonvedessä opettelu on vain aika tuhoon tuomittu ajatus. Luonnonvesi on 1) kylmää ja 2)sameaa. Tehokasta toiminta-aikaa ei kylmyyden vuoksi käytännössä ole kuin maksimissaan muutamia kymmeniä minuutteja, yleensä ehkä vartin verran. Huonon näkyvyyden vuoksi liikkeiden hahmottaminen on lisäksi vaikeaa.

Uima-altaassa voit treenata (märkäpuvulla) pari tuntia putkeen. Uimalasit päässä näet hyvin ja kykenet paremmin hahmottamaan liikkeet. Ja mikä tärkeintä, se sinun ohjaajasi tarkenee ja viitsii myös seistä vedessä auttamassa ja ohjaamassa.

Uima-altaassa opettelu on myös henkisesti selvästi helpompaa kuin luonnonvedessä. Lämpö, näkyvyys ja tutun turvallinen ympäristö lieventävät jännitystä ja pelkoa, joka varmaan on tuttua jokaiselle eskimoa opetelleelle. Eli ei muuta kuin nenänipsun ostoon ja hallille talveksi treenaamaan. Vielä kun saisit asiansa osaavan ohjaajan niin avot.

PS. Mikä siellä hallissa oikein mätti kun et mennyt uudestaan?

Plo

[quote=HannuV.] Tuo luonnonvedessä opettelu on vain aika tuhoon tuomittu ajatus. Luonnonvesi on 1) kylmää ja 2)sameaa.[/quote]

Riippuu kovasti paljon luonnonvesistä, niitä on hyvin kirkkaitakin. Kylmyys on sitten mitä on.

[quote]PS. Mikä siellä hallissa oikein mätti kun et mennyt uudestaan?[/quote]

Suurin syy oli kai se, että minua yritettiin ahtaa sellaiseen pikkupulkkaan, jossa olisi saanut tiiviin asennon. Minä en pidä tiiviistä asennosta, ahdistun siinä, eikä oppimisesta silloin tule mitään. Minun on saatava asentoon väljyyttä, sellainen olo, että tipahdan jos kaadun. Se on yksi syy, miksi melon ihan mielelläni yksin kaksikolla ja miksi pidän sit-on-topia varteenotettavana vaihtoehtona. 

HannuV.

[quote=Plo]

Suurin syy oli kai se, että minua yritettiin ahtaa sellaiseen pikkupulkkaan, jossa olisi saanut tiiviin asennon. Minä en pidä tiiviistä asennosta, ahdistun siinä, eikä oppimisesta silloin tule mitään. Minun on saatava asentoon väljyyttä, sellainen olo, että tipahdan jos kaadun. Se on yksi syy, miksi melon ihan mielelläni yksin kaksikolla ja miksi pidän sit-on-topia varteenotettavana vaihtoehtona. 

[/quote] Ok, olet eskimon suhteen aika mahdottoman tilanteen edessä. Onnistuakseen eskimo tarvitsee mahdollisimman napakan tuntuman kajakkiin. Jos istut löysästi on se vähän sama kuin että auton ohjauksessa olisi klappia. Pelkäätkö, ettet kykene poistumaan pienemmästä aukosta kaatuessasi? Tuo pelko on kyllä pääsosin ihan turhaa, sillä normikajakin aukosta pullahtaa kyllä veden alla ulos isompikin kaveri. Toki tuota poistumistakin kannattaa harjoitella niin ei iske paniikki, vaikka joskus kaatuisitkin. Itse vetämillä kursseilla houkuttelen kyllä kaikkia kaatamaan kajakin kertaalleen. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat sanoneet, että kaatumisen jälkeen melominen muuttuu huomattavasti rennommaksi.

Kaitsu

Välillä tulee uinteja eskimotaidoista huolimatta. Tuskin tuossa olisi edes lyijyköli auttanut: #

Plo

[quote=HannuV.]Itse vetämillä kursseilla houkuttelen kyllä kaikkia kaatamaan kajakin kertaalleen.[/quote] Kyllä tuo kajakin kaataminen ihan tuttua on. Silti pelkään, että jään jalkatukiin kiinni, jos en melo paljain jaloin.

Suurin syy väljään asentoon on kuitenkin se, että minulle tulee kajakissa nopeasti fyysisesti epämiellyttävä olo. Kärsin myös usein pahoista puutumisista. Olen kokeillut erilaiset muiden kertomat kikat ja jopa vaihtanut omaan kajakkiini penkin, mutta puutuminen ei näytä olevan kajakista tai penkistä kiinni. Myöskään venyttely ei auta. Oleellisinta on jalkatukien etäisyys ja jalkaterän asento suhteessa jalkatukiin.

Minulle jo puolitoista tuntia on erittäin pitkä aika kajakissa. Sen jälkeen maa kutsuu. Tiiviillä asennolla tuosta ajasta tulee vielä selvästi lyhyempi.

Korpijaakko

[quote=Plo]

- -

Tämä lienee persoonallisuuteen liittyvä kysymys, koska muussakin retkeilyssäni nojaudun samankaltaiseen ajattelumalliin. Ajattelen asiat sitä kautta, miten pystyn toimimaan asioiden mennessä pieleen, enkä luota siihen, että todennäköisesti toimivat ratkaisut toimivat varmasti.

- -

[/quote]

 

Menee off-topiciksi, mutta miten esim. henkilöautoilu arkielämässä? Siinä on osunut itselleni suurimmat vaaratilanteet ja kohdalle osuneet vakavammat onnettomuudet ovat vielä johtuneet muista osapuolista kuin itsestä. Silti pystyn juurikaan harkitsematta lähtemään henkilöautolla kaupunkiliikenteeseen tai hirvikolareista tunnetulle tieosuudelle iltahämärässä. Paljon enemmän tulee mietittyä riskinottoa melonnassa, mutta kun sitä miettii hetken, niin usein tilanne tuntuu aika hyväksyttävältä.

kiravuo

Tuohon kiikkeryysongelmaa on muuten kaksi tunnettua ratkaisua. Leveämpi kajakki ja painolasti kajakin sisäpuolelle. Meillä on muutama vesikanisteri seuran vajalla ihan sitä varten, että pienikokoiset melojat voivat lisätä kajakkiin painoa. Tuo ajatus ulkopuolelle tulevasta kölistä on tosiaankin ongelmallinen koska se syö kajakin hyviä ominaisuuksia, mutta ruumaan voisi laminoida muutaman kiinnikkeen ja laittaa niiden alle remmit ja sitten kun kajakki on vedessä, kiristää parikymmentä kiloa lyijyä pohjaa vasten. Ja painolasti ei tietenkään saa olla vapaana, 20 kg hiekkaa ruumassa vapaana ei ole painolasti, vaan onnettomuus, joka odottaa tapahtumista.

Kajakin vaihto on sitten toinen konsti. Itse meloin yli kymmenen vuotta Valley Nordkapilla, joka on tunnetusti kapeammasta päästä merikajakkeja. Juuri kalastellessa tunsin sen kiikkeräksi ja ensin laskin penkkiä pari senttiä, mutta sitten ostin SKUK:n Explorerin. Sen kyydissä olen jo heitellyt virveliä 8-9 metrin tuulessa. Seurallamme on muutama Rainbow Oasis, halpoja muovikajakkeja, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan laituria. Olen katsonut pelastustreeneissä kun isolla ihmisellä on vaikeuksia saada Oasista kumoon. Nuo sit-on-top kalastuskajakit ovat samantapaisia.

Eskimokäännös kannattaa opetella, siinä kehittyy samalla muutkin taidot niin, että tuennat muuttuvat automaattisiksi ja kaatumisen todennäköisyys pienenee. Meillä on tapana uima-altaassa kiusata toisiamme hiipimällä taakse ja yrittämällä kaataa (tämä on sitten potentiaalisesti vaarallista leikkiä, jossa kannattaa käyttää järkeä). Käytännössä kun eskimo on hallussa, ihminen ei kaadu yhdestä kallistuksesta, vaan heittää painon takakannelle ja ottaa tuennat.

Eskimoita opetettaessa on sitten otettava huomioon ihmisten eri muotoiset pelot. Osa ei uskalla laittaa päätä veden alle, osa pelkää jäävänsä kanoottiin kiinni. Jotkut eivät pääse peloistaan yli, mutta useimpien kohdalla auttaa se, että ensin keskustellaan tekniikoista rationaalisesti, sitten kaadutaan pari kertaa maski päässä ja harjoitellaan ulostuloa ja tästä saadaan sitten varmuutta. Ja pelkojahan ei pidä vähätellä vain siksi, että itsellä ei ole samoja pelkoja. Ne ovat subjektiivisiä, mutta aitoja tunteita.

kiravuo

herra nylppy

Tuolla maailman merillä liikkuu muuten aika paljon porukkaa hyvin kiikkerillä surffisuksilla. Sen käytössä ei eskimotaidoista taida juurikaan olla iloa, vaan sen päälle kavutaan joko suoraan tai käyttämällä melakelluketta apuna. Toisaalta on myös kajakkeja, joihin on suunniteltu erityinen pelastautumisjärjestelmä. Ainakin VKV:n ja SeaBirdin tietyistä kajakeista sellainen löytyy.

Itse en näe eskimoa välttämättömänä taitona osata - tärkeämpää on harjoitella edes jokin pelastautumistapa mahdollisimman hyvin, suhteuttaa olosuhteet ja oma taito (pelastautua) ja pyrkiä välttämään tilannetta jossa sitä suurella todennäköisyydellä joutuu käyttämään.

 

- Nylpytystä jo vuodesta 1973!

akuusist

Olen myös joskus miettinyt köliä merimelonnassa mutta hylännyt ajatuksen kokeneemman melojan huomautettua että vesi hieman pintaa syvemmällä virtaa ehkä eri suuntaan kuin itse haluaisit liukua aallon kylkeä pitkin. Ja toki kajakin yleinen hallinta kärsisi myös. Tuollainen kaarevarunkoinen grönlantilaiskajakkihan on vähän niinkuin köliversio ilman hankalaa hallittavuutta. Siinä on painopiste alempana kuin keulan ja perän kelluttavat osiot.

Sen sijaan tuosta pystyssäpysymisideasta: http://www.google.com/patents/US20080057802 eli suuritilavuuksisesta kelluvasta melasta olen väsännyt oman version ja sillä myös muutaman satasen melonut. Kaatuminen merellä on tuolla läpyskällä aika mahdotonta jos vaan pitää melasta kiinni. Hyvä myös varamelana kun laittaa katkovarren. Huono puoli taas on heikompi melontateho ja lavan pinta-ala: joskus tuuli on isompi ongelma kuin aallokko.

 

Lill-Klas

Linkin videosta näkyy hyvin että mikä kaataa merellä taitavankin melojan ja kuinka siitä selviytyy.

jannel

Moi!

Jos tuokin kaveri oilisi ollut koskessa puljaamassa, ei olisi tuo merellä surffaaminen jatkuvaa kaatumista. Perustuenta sivusurffissa stopparissa on hyvin samalainen hallita kuin tuki kaatuvasta aallosta merellä. Hieno mesta nautiskeluun näytti pojilla olevan.

t. Janne