1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Kaitsu

Jos nyt jumankekka joka ikinen meloja tekis sellaisen sisäisen päätöksen, ettei lähde sataa metriä ulommas rannasta, ennen ku on malttanu opetella eskimon, ni monelta turhalta itkulta vältyttäisiin. Kyllä vanhin ja kömpelöin mummo ja jopa pappakin oppii eskimon vaikka vielä tämän kesän aikana.

vois rauhassa jättää ne Vfh:t ja pdf:t ja rpm:t ja muut tutkat vaikka kuhien jigaajille, ei niitä melontahommissa tarvita. Ei romua ostamalla voi ohittaa laiskuutta tai jopa pelkoa harjoitella harrastuksessa tarvittavia taitoja.

kiravuo

Eskimokäännös on aika työläs oppia, siis sille tasolle että sillä oikeasti tekee jotain. Toki pyörähdyksen saa onnistumaan uima-altaassa muutamassa tunnissa, mutta siitä on matkaa vielä tilanteeseen, jossa pompitaan aallokossa ylösalaisin ja selän takana hinautuvasta melasta on ote yhdellä kädellä. Käytännössä tuon edellyttäminen tappaisi lajin, vähän samaan tyyliin kuin melontaseurojen yli-innokkaat turvallisuussäännöt lakkauttavat seuran retket ja laskevat turvallisuuden tasoa siirtämällä retket täysin villiksi toiminnaksi.

Näppituntumalla sanoisin että n. 5% sileän veden melojista osaa oikeasti toimivan eskimokäännöksen. Koskimelojista varmaan yli 90%. Esikimon osaamiseen toki kannustetaan meidänkin seurassa, mutta se vaatii satoja toistoja ja kymmenien tuntien harjoittelun. Käytännössä vaatimus ei ole realistinen. Kallistun edelleenkin ryhmäpelastuksen kannattajaksi.

kiravuo

niilo

Joo, eskimo ei ole realistinen vatimus retkimelontapuolella. Sensijaan puhelinkentän alueella pitäisi edellyttää varustusta ja taitoa kännyhälytyksen tekemistä varten.

Plo

[quote=kiravuo]Esikimon osaamiseen toki kannustetaan meidänkin seurassa, mutta se vaatii satoja toistoja ja kymmenien tuntien harjoittelun.[/quote]

Mikäs on asennon merkitys eskimoon? Entä kannella olevan rojun, haittaako päivittäistavaroita sisällään kantava kannelle kiinnitetty pyykkikori?

"Jalat harallaan melomiselle on vain yksi hyvä perustelu – sitä tarvitaan jos normaali melonta-asento ei riitä pitämään melojaa kunnolla paikoillaan tai ylipäänsä paatissa sisällä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kajakin ohjaaminen voimakkaalla kallistuksella tai eskimopyörähdyksen suorittaminen."

http://raulirautavuori.wordpress.com/melonnasta-ja-tekniikasta/melonnan-...

HannuV.

[quote=Plo]

Mikäs on asennon merkitys eskimoon? Entä kannella olevan rojun, haittaako päivittäistavaroita sisällään kantava kannelle kiinnitetty pyykkikori?

[/quote]

Suuri. "Sammakkoasennossa" jaloilla (polvilla ja reisillä, toki myös jalkaterillä) saadaan kontakti kajakkiin ja melojan liikkeet (tuennat, kallistukset, eskimot) välittyvät siihen. Useimmissa retkikajakeissa em. asento on myös ainoa keino pysyä kajakin sisällä; jalat yhdessä sieltä pullahtaa helposti ulos

Kannella oleva lasti haittaa eskimoa. Ei se sitä mitenkään välttämättä estä, mutta jokaisen tulisi testata oman eskimonsa toimivuus sekä retki- että retki+kansilastissa.

kiravuo

[quote=Plo]Mikäs on asennon merkitys eskimoon? Entä kannella olevan rojun, haittaako päivittäistavaroita sisällään kantava kannelle kiinnitetty pyykkikori?[/quote]

Aloittelijatasolla nuo toki vaikuttavat. Esim. aloittelija saattaa ihan vain  pudota kajakista kun vetää ympäri. Normaalisti sileällä vedellä melottaessa jalat eivät ole mitenkään kilattuina salmiakkiasentoon, mutta selkärangassa on valmius heittää polvet kanteet ja ottaa kajakki hallintaan tarvittaessa. Eskimokäännöksessähän koko juttu on se, että alakroppa kääntää kajakin oikeinpäin ja sitten loppuosa melojan kroppaa seuraa perässä.

Kokemukseni mukaan eskimokäännökseen toki vaikuttaa kajakin tyyppi ja lastaus. Pyöreämuotoinen poolokajakki luikahtaa pystyyn melkein itsestään, modernit laatikkokoskarit vaativat vähän voimaa, lasikuituisen Tahen Greenlanderin kaverini saa pystyyn ilman melaa myös hitaasti (ei ainoastaan nopealla käsieskimolla). Retkivarustuksessa sitten ensimmäinen havainto on se, että kelluntaliivit painavat kropan jommallekummalle puolelle ja pitää tehdä ylimääräinen nytkäys veden alla saadakseen vartalon lähtemään siihen suuntaan, mistä haluaa eskimon tehdä. Kajakissa oleva retkivarustus (30-40 kg) ei haittaa, kajakki vain lähtee liikkeelle hitaammin, mutta vääntää myös sitten itse itseänsä pystyyn. Megalomaanisista kansivarusteista ei ole kokemusta, normaali pumppu, hinausköysi, pari vesipulloa yms. ei haittaa. Olettaisin että kaikki kohtuulliset kansivarusteet vain edistävät kajakin saamista kyljelleen ja käännöksen alkua.

Tuo linkattu blogi on ihan asiallinen, mutta oma tavoitteeni ei ole saada ensisijaisesti ihmisiä kehittymään hyviksi melojiksi, vaan saada ihmisiä melomaan ja vesille. Sitten toki kun primääritavoite on saavutettu, voidaan pohtia lisäosaamista.

kiravuo

Kaitsu

Tuota tuota, eikös Plo kannattaisi ihan itse koittaa, mitkä kannella olevat tavarat haittaavat eskimoa ja mitkä eivät? Laitat rojua kannelle, koitat sitten lähirannassa ennen pitemmälle lähtöä. Jos tulee uinti, niin tyrkit releet rantaan ja otat liiat rojut kannelta pois, sitten uusi yritys.

silloin olet varmasti hengenvaarallisilla vesillä, jos täällä keskustelupalstoilla kyselet, mitkä vehkeet voivat haitata eskimoasi! Jotkut osaavat tehdä käsieskimonkin, vaikka toinen meloja makaisi kiinni kajakin takakannessa, itse en.

Plo

[quote=Kaitsu]Tuota tuota, eikös Plo kannattaisi ihan itse koittaa, mitkä kannella olevat tavarat haittaavat eskimoa ja mitkä eivät?[/quote]

En osaa eskimoa, enkä melo oloissa, joissa kaatuessani en pysty uimaan rantaan. Ilman liivejä pystyn uimaan ainakin puolitoista kilometriä (pitempää matkaa en ole järvessä kokeilllut), liivien kanssa (jotka ovat aina meloessa päällä) pitemmälle.

Kun melon järvellä vain lämpimien vesien aikaan, nämä ehdot täyttyvät. 

Melakelluke kulkee mukana ja olen sillä pelastautumista harjoitellut, mutta suoraan sanoen epäilen, pääsisinkö sillä ylös suuremmassa aallokossa. Jokin, muistaakseni ruotsalainen,  kajakkifirma valmistaa kajakkeja, joissa mela tökätään kajakin kyljessä olevaan reikään. Tällaisella ratkaisulla onnistuisi kaiketi aallokossakin.

Muistaako joku firman nimeä?

Kaitsu

Nyt vedet ovat yli 25-asteisia, joten mars lähimpään rantaan eskimoa reenaamaan. Jos maltat käydä jonkun homman osaavan kanssa vaikkapa puoli tuntia pari kertaa viikossa, niin varmasti opit eskimon, ennen kuin syksy saa ja lehdet putoavat. Samalla saat hyvää keskivartaloreeniä ja opit melontaa varten myös tuentoja.

Kiravuolle: Aika alakanttiin kyllä arvioit eskimotaitoiset lettumelojat, tai sitten homma on päässyt todella vituralleen ja vaaralliselle tolalle viimeisten 18 vuoden aikana (jotka olen enimmäkseen istuskellut koskikajakeissa. ) Kun itse aloittelin retkimelontaa 80-luvulla Kymen Melojissa (R.I.P.), niin joka ainoa seuran jäsen alkoi opetella eskimoa ensimmäisen melontavuotensa aikana, ja niillä karmeilla omatekoisilla kuitupaateilla! Samoin oli tilanne muissakin seuroissa, niin Lappeenrannassa, Kotkassa, Mikkelissä, Imatralla ja Joensuussa, joiden porukoiden kanssa enimmäkseen meloskeltiin. Saimaan retkillä hellekeleillä pyörittiin kuin norpat.

Mitäs nyt tuolla lettumelontapuolella on oikein sattunut?

kiravuo

Vedin arvion hihasta. Kun ajattelen tarkemmin omaa seuraamme, niin ehkä 10-15% osaa satunnaisesti toimivan eskimon, mutta oikean paikan tullen tiedän n. 100 jäsenen seurastamme neljä, joiden uskoisin varmasti onnistuvan nousemaan yllättävästä kaatumisesta. En ole kuullut että mikään merimelontaseura Helsingissä, missä itse vaikutan, panostaisi erityisesti eskimopyörähdykseen, niitä treenaavat ne, joita kiinnostaa. Talvella on uimahallivuoroja, suurin osa porukkaa ei käy niissä (kesällä kaikki kyllä puhuvat siitä, miten ensi talvena tullaan sitten treenaamaan).

Aloitin -87 HKK:ssa, ja siirryin Drumsö Kanotistereihin 90-luvulla (vaja lähempänä kotia), eli siinä tausta. HKK:ssa oli vähäistä koskitoimintaa, DK:ssa ei. Oletan, että jos seurassa ei ole aktiivista koskimelontaa, eskimokäännös jää aikalailla tempuksi, jonka jotkut opettelevat niin että osaavat näyttää kun laittavat tulpan nenään, melan oikeaan paikkaan jne. Harva sitten treenaa pomminvarmaa käännöstä. Hyvä kikka on sopia, että uimahallissa saa kaataa tiettyjä ihmisiä (takaa ja yllättäen), toki vähän vaarallista, mutta kummasti lisää realismia tilanteeseen, kun istut juttelemassa kaverin kanssa mela sylissä ja sekunnin päästä oletkin ylösalaisin.

Puheenjohtajamme muuten raportoi Perämeren melontapäiviltä, että siellä oli hyvä aalto ja surffauskoulutus aloitettiin treenaamalla eskimot, koska jos plaanissa huomaa yllättäen toisen melojan edessä, kumoon heittäytyminen on ainoa toimiva tapa pysäyttää vauhti. Olisipa minullakin tuollainen ongelma, sunnuntaina sain lastatulla retkikajakilla yhden surfin Kirjaisten salmessa, kaikki muut aallot jäivät enemmän työnnöiksi.

kiravuo

Plo

[quote=Kaitsu]Nyt vedet ovat yli 25-asteisia, joten mars lähimpään rantaan eskimoa reenaamaan.[/quote]

Treenaisin mielelläni järvessä, jos olisi opettaja. Uimahalliin en tahdo mennä. Luulen myös, että oppisin melko nopeasti. En silti usko, että koskaan lähtisin järvelle sillä oletuksella, että pelastautumiseni on eskimon varassa. Jos vesi olisi 9-asteista, minua ei saisi selälle, vaikka kuinka eskimon osaisin.

Plo

[quote=kiravuo]mutta oikean paikan tullen tiedän n. 100 jäsenen seurastamme neljä, joiden uskoisin varmasti onnistuvan nousemaan yllättävästä kaatumisesta.[/quote]

Ja jos joutuu menemään kajakkiin takaisin veden alla, niin siinä on omat ongelmansa, vaikka oikein päin selviäisikin, niin kuin näistä kommenteista käy ilmi.

http://melontakuvia.blogspot.fi/2013/01/re-entry-eskimo.html

Kaitsu

[quote=Plo]

[quote=kiravuo]mutta oikean paikan tullen tiedän n. 100 jäsenen seurastamme neljä, joiden uskoisin varmasti onnistuvan nousemaan yllättävästä kaatumisesta.[/quote]

Ja jos joutuu menemään kajakkiin takaisin veden alla, niin siinä on omat ongelmansa, vaikka oikein päin selviäisikin, niin kuin näistä kommenteista käy ilmi.

http://melontakuvia.blogspot.fi/2013/01/re-entry-eskimo.html

[/quote]

Kajakin penkki pitää aina topata niin hyvin, ettei siitä voi vahingossa ulos tipahtaa! Jos oikein pelkää penkistä tipahtamista, niin kannattaa laittaa sellainen lentokonemallinen turvavyö. Sen ehtii kyllä hätätilanteessa avaamaan, muttei taatusti tipahda veteen vahingossa. Noita voi nykyään tilatakin: www.skybelts.com

lienee taasen jotain uutta sattunut sitten merimelonta-aikojeni. Tuolloin retkikajakkeihin vaihdettiin penkkejä, jos alkuperäinen ei tuntunut tarpeeksi napakalta, niitä laminoitiin oman perseen mukaisiksi, niihin siirrettiin slalom-kajakeista tiukempia penkkejä, isoaukkoisten vanhamallisten retkipaattien aukon reunaan laminoitiin rimoja eskimoa helpottamaan jne. Melapusseja ja radiopuhelimia ei kylläkään riesaksi mukaan otettu, pelastusliivitkin useimmiten olivat kajakin pohjalla, jos sielläkään.

kiravuo

Normaalissa seuratoiminnassa ei kalustoa räätälöidä yksittäisille melojille. Oman kajakin voi sitten virittää miten haluaa. Ja alkeiskursseilla yksi suurimpia pelkoja itse kaatumisen ohella on kajakkiin kiinni jääminen. Joten jotta ihmiset ylipäänsä saadaan vesille, pitää kajakkien olla "helposti pudottavissa" -malleja. Kuten ylempänä sanoin, ainakaan minun tavoitteena ei ole saada ihmisiä melomaan hyvin, vaan saada heidät vesille, turvallisesti.

Re-entry on yksi tunnettu tekniikka ja kuten todettiin, sen ongelma on sitloodaan tuleva vesimäärä. Tätä voi sitten pumppailla tai heittää keulan kaverin syliin ja tehdä eskimon kaverin kannattelemana, jolloin aukko jää vedenpinnan yläpuolelle ja vedet tulevat pois (kokeiltiin uimahallissa tänä talvena).

Oma näkemykseni on, että jos keli on kova tai vesi kylmä, melotaan porukalla. Jos jonkun tarvitsee kysyä, voiko hän meloa yksin, vastaus on aina ei. Porukassa pitää olla riittävästi pelastuskokemusta tilanteeseen (esim. voin viedä puolen tusinaa aloittelijaa tyynellä lämpimille vesille, en 8 m/s aallokkoon, ellen saa paria ohjaajaa lisää paimentamaan). 

Varsinaiset pelastustekniikat tuntuvat kehittyvän joka vuosi. Tällä hetkellä näkemykseni on:

Paripelastus kevyellä kelillä: tyhjennys, kajakit vierekkäin keulat eri suuntaan ja heel-hook.

Paripelastus rankalla kelillä: tyhjennys, pelastettavan kajakki ristiin oman aukon päälle ja tukeminen istuinaukosta, pelastettava kiipeää takakantta pitkin (ladder rescue).

Itsepelastus: jos eskimo ei onnistu, melakelluke. Pohdinnan ja opettelun alla on heel-hook melakellukkeen tukemana, se olisi nopea ja tehokas konsti.

Näkemykseni mukaan mikään ylläolevista ei ole kauhean väärä tekniikka, mutta muitakin on ja olen valmis oppimaan parempia. PMMP:ssä oli kuulemma treenattu re-entry ja hand-of-god -comboa, jolloin pelastettava menee kyljellään olevaan kajakkiin ja pohjan puolella oleva pelastaja kääntää oikein päin painamalla kajakkia ja nostamalla liiveistä.

Ja olipa tekniikka mikä tahansa, sitä pitää harjoitella, erilaisella kalustolla ja eritasoisilla melojilla.

kiravuo

Kaitsu

Kuule, jos seuran sadasta melojasta vain neljä osaa eskimon hyvin, niin sitten teidän ihan oikeasti pitää muuttaa seuranne koulutuksen suuntaa! Tuo on aivan älyttömän vaarallinen yhtälö, ja en todellakaan haluaisi lähteä seuranne retkille, enkä misään nimessä päästäisi lähiomaisianikaan. Itte olen sitä mieltä, että kokeneempien melojien, niiden, jotka joutuvat ohjaamaan eskimoa taitamattoman aloittelijamelojan reskuttamista, tulisi osata käsieskimokin. Eihän teillä koko tuon kokoisen seuran alkeiskoulutus voi olla neljän melojan varassa? Vai onko teillä kurssittajina melojia, jotka eivät kaaduttuaan saa itseään ylös?

Miettikää nyt oikeasti, mitä seurassanne voisi tehdä koulutuksen ja turvallisuusasioiden kanssa. Toi kuulostaa tosi pelottavalta. Mitä ihmeen merkitystä on höpistä mistään re entry -eskimoista, jos vain nelisen prosenttia on edes oppinut kunnollisen eskimon? Opetelkaa nyt herran nimessä eskimo kunnolla, meillä Kohinassa on nyt parisataa jäsentä, ja eskimon näistä osaa selkeästi suurin osa koskessakin, sileällä vedellä lähes kaikki yli vuoden meloneet. Nää teijän  ihmeen hand of goodit ja laddersit sun muut tuntuu ihan älyttömän irrationaaliselta hömpältä, kun ei edes jakseta peruseskimoa reenata.

Heltolan Kaitsu Kohinasta

P.S. Jos tää min mielipide kuulostaa turhan jyrkältä, ni kannattaa kysellä vaikka liiton turvaryhmän kavereiden mielipiteitä, tai vaikka Sutisen Petriltä. Mut älkää lähtekö tuolla miehityksellä paljookaa kauemmas rannasta, oli keli mikä hyvänsä.

 

Yeti

[quote=Plo]...Jokin, muistaakseni ruotsalainen,  kajakkifirma valmistaa kajakkeja, joissa mela tökätään kajakin kyljessä olevaan reikään. Tällaisella ratkaisulla onnistuisi kaiketi aallokossakin.

Muistaako joku firman nimeä?

[/quote]

VKV, joka tekee erittäin laadukkaat ja kalliit kajakin ruotsalaisen perinteen mukaan, kehitti tämän systeemin. Nykyään myös SeaBird käyttää sitä monessa mallissa.

jaakko

[quote=niilo]On turha jankuttaa hätälähettimistä kun kuitenkin tosielämässä 98% porukasta menee kännyn varassa, lisää vaan tietoa tositilanteista kuinka on pelittänyt. Itse olen pari kertaa pludannut jäillä, ja tiedän että olisin pystynyt käyttämään kännykkää jos olisi ollut tarve, tosin toisella kerralla kylmetyin senverran ettei ehkä ihan helppoa olisi ollut.[/quote]

tästä sen verran että eilen rannassa poitsun kanssa harrastettiin juuri vähän vedenalaista kuvausta mun IP67 sony experialla kun vaimo soitti. olin jo aikaisemmin huomannut että kosketusnäyttö ei (luonnollisesti oikeastaan) toimi märkänä, mutta nyt tuli testattua myös että märällä luurilla ei voi puhua koska kuulokkeen ja mikrofonin reiät olivat täynnä vettä.

enpä lähtisi itse liikkeelle sillä oletuksella että saan pärskeissä/uimasillani kuivattua näytön soittaakseni ja sitten kopisteltua nuo em. pikkureiät tyhjiksi jotta sillä luurilla voisi puhua. jos tollaisilla reissuilla on puhelin hätävarana, kannattaisi varmaan oikeasti pistää uimasilleen aallokkoon ja soitella kokeeksi kaverille.

nikohak

Eskimo voi epäonnistua. Puhelin hyytyä. Kaveri kaatua myös jne... Mun mielestä melontaturvallisuus perustuu siihen, että kaaduttaessa on useampi kortti kokeiltavaksi. Ja mieluiten ei kaaduta lainkaan koska järkeä ja tietotaitoa löytyy sen verran että itselle liian kovaan keliin ei ole alkujaankaan lähdetty (Tämä eii siis liity alkuperäiseen uutiseen, jonka taustoista en tiedä mitään).

- eskimo hallussa
- re-entry + eskimo hallussa ja mela tallessa, koska se oli kovan kelin vuoksi kiinnitettynä kajakkiin
- osaava kaveri mukana
- melankelluke mukana ja tekniikka hallussa
- ranta oikeasti uimaetäisyydellä ja sellainen keli/asusteet, ettei hyydy kesken matkaa
- puhelin kiinni liiveissä ja kenttää
- raketit
- VHF

Se kuinka monta noista korteista on riittävästi on jokaisen omassa harkinnassa ja riippuu ties mistä.

Eskimo ei ole kovin vaikea oppia, mutta sen saaminen selkärankaan niin hyvin, että onnistuu sellaisessa kelissä jossa epäonnistuminen aiheuttaa vaaratilanteen vaatii käytännössä kymmeniä vahinkokaatumisia. Koskimelonnassa/poolossa niitä tulee niin paljon, että jotain jää jo lihasmuistiin ja tilanne ei kuumota liikaa.  Merellä kaatumisia ei tule perus retkimelojalle juuri koskaan ja eskimon promoaminen ensisijaisena pelastautumistapana tarkoittaa sitä että kukaan ei lähde retkeilemään saaristoon ilman kunnollista koski/poolo/surffimelontataustaa. Tämä taas rajaisi 90% retkimelojista pois lajin parista.

Itselläni oikeasti kovassa kelissä eskimon onnistuminen olisi ehkä 50/50. Takana on kyllä muutama tuhat toistoa useammalta vuodelta, useamalla tekniikalla, ristiinnaulittuna humalassa vasemman käden pikkusormella (TM).... Mutta se tärkein, eli vaarattomat vahinkokaatumiset on jääneet vain pariin kertaan.

Kaitsu

Harjoiteltu eskimo epäonnistuu erittäin harvoin. Minä olen äärimmäisen epäliikunnallinen veltto lutku. Olen kaatunut ennalta suunnittelemattomissa tilanteissa varmasti yli tuhat kertaa, mutta ne kerrat, jolloin olen lähtenyt uimaan, koska eskimo ei ole onnistunut, voi laskea sormilla ja varpailla, siis liki 30 melontavuoden aikana.

Miksi ei voi vain mennä seuran vajalle, vaikka kerran viikossa, ja tehdä sata eskimoa? Itse opin eskimon aikoinaan ihan merikajakilla mökkirannassa, kun tarpeeksi reenasin. (Ja mulla siis meni jumankauta 3 vuotta - lienee jo virallinen Suomen ennätys - että varman eskimon opin! Mutta kertaakaan ei tullut mieleenikään luopua harjoittelusta.) Ja esim. Kymen Melojien retkillä oli usein poolopallo mukana, pelasimme leikkimielistä pooloa ja tyrkimme toisiamme nurin. Siitä se lähti. Ei kymmenen vahinkokaatumista mihinkään riitä, mutta kymmen vahinkokaatumista tulee jo muutaman minuutin uimarantareenissä, kun vähän viittii yrittää.

Jos nämä eskimoa taitamattomat viitsisivät reenata loppukesän vaikka edes kerran viikossa sen puolisen tuntia, niin tilanne olisi jo ihan toisenlainen ennen vesien jähtymistä.

Harvoja asioita - onneksi - oppii, jos ei viitti. Tää omaan harrastukseen ihan olennaisesti liityvien turvallisuusasioiden laiminlyönti ja haluttomuus harjoitella kummastuttaa todella paljon. Mikä ihme on takana? Ei tällaista ennen ollut, kyllä ihan retkimelojatkin reenasivat eskimon kuntoon, olis ollu muuten todella häpeällistä myöntää vaikka seuran pitkällä Saimaan retkellä, ettei edes eskimoa osaa.

Nostalgisia muistoja: Ainamoottoriveneen pyyhältäessä liian läheltä ohi koko retkiporukka kaatui ja pelästytti veneilijän. Ja kaikilla reissuilla piti ottaa yhteiskuva niin, että kaikki kajakit olivat kumollaan. Lintusalossa Karjalaisen Kimmon huudeilla oli parhaimmillaan monen seuran porukkaa, joten kuvissakin saattoi olla yli 30 kajakkia nutullaan. Miten ihmeessä työ nykymelojat nää hommat hoidatte?

Plo

[quote=jou001]nyt tuli testattua myös että märällä luurilla ei voi puhua koska kuulokkeen ja mikrofonin reiät olivat täynnä vettä.jos tollaisilla reissuilla on puhelin hätävarana, kannattaisi varmaan oikeasti pistää uimasilleen aallokkoon ja soitella kokeeksi kaverille.[/quote]

Uin tonnin edes vähän rasittuaakseni, puin hyvin kelluttavan vesijuoksuvyön päälle (nostaa selvästi kelluntaliivejä korkeammalle) ja pitelin oksankappaletta kädessäni kuvitellen, että se on kännykkä. Tuulta tai aaltoja ei ollut.

Jos tuossa tilanteessa kännykän saa käyttövalmiina käteen, niin kyllä siihen pystynee puhumaan, kun vatkaa jaloillaan itseään ylöspäin. Liivien kanssa homma on vaikeampaa puhumattakaan aallokosta.

Suosittelen kokeilemaan.

Ehkä varmemmat kommunikointivälineet (esim. PLB) ovat vielä ylimitoitettuja, mutta toisaalta on niin, että tekniikan kehittyessä myös tekniset ratkaisut arkipäiväistyvät ja samalla halpenevat. Kun sellaisia on tarjolla, niin ei kai niihin periaatteellisesti kannata suhtautua negatiivisesti. Voi olla, että 20 vuoden päästä jokaisesta menee tieto taivaalle jo pelkästään vaatteet päälle pukemalla.

VKV näyttää myyvän kellukehässäkkää, jonka sen mukaan saa kiinnitettyä vedestä, jos kaatuu. Kovaan keliin tuosta tuskin apua on, mutta minulle kovia kelejä välttävälle tuollainen sopisi. Jos kaatuisin, niin pääsisin ylös melko varmasti. Tukevoitetun kajakin saisi melottua osittaisessa vesilastissakin rantaan. 

http://www.vitudden.com/product_images/vkv_stabilisator_rem.gif

Ehkä tuon tapaisilla kannattaisi puljailla melontaseurojen alkeiskursseilla, niin tulisi jengin ainakin kokeiltua jollain tavoin kajakkiin nousemista. 

Plo

"The waves were getting higher and higher so I decided to turn back and as I took a sharp turn the boat capsized.

"I tried to do an eskimo roll a few times to get upright but couldn't so I had to eject out of the cockpit.

"When in the water I tried everything to flip the kayak over but the water was so cold I was losing strength."

At this point Mr Merrylees retrieved his mobile phone, which was in a waterproof bag attached to his lifejacket, and called 000.

He said he became separated from his kayak and decided to attempt to swim to the shore, which was about 800m away.

Mr Merrylees said he was eternally grateful to those who rescued him.

He put his survival down to a heavy-duty wetsuit he recently got from local maker Anchor, specially made for Tasmanian waters.

He said he was thankful his phone had worked but knew he should have had an EPIRB on him and shouldn't have gone out alone in the conditions.

"I should have taken more precautions, I have learnt a lot."

Peter Hopkins from Marine and Safety Tasmania said from January 1 regulations would be introduced to make it compulsory for kayaks and canoes in open waterways to have an EPIRB or personal location beacon.

"It is also good to have a hand-held VHS radio, flare or other communication devices," he said."

http://www.themercury.com.au/news/tasmania/lone-kayaker-rescued-off-tasm...

kiravuo

[quote=Kaitsu]Kuule, jos seuran sadasta melojasta vain neljä osaa eskimon hyvin, niin sitten teidän ihan oikeasti pitää muuttaa seuranne koulutuksen suuntaa! Tuo on aivan älyttömän vaarallinen yhtälö, ja en todellakaan haluaisi lähteä seuranne retkille, enkä misään nimessä päästäisi lähiomaisianikaan.[/quote]

Rohkenisin kuvitella, että tämä suhde on realiteetti suunnilleen kaikissa merimelontaan suuntautuvissa seuroissa. Tuo neljä/100 on siis se porukka, jonka uskon oikeasti nousevan pystyyn lipattuaan esim. surfissa. Varmaan 20% seuran jäsenistä on tehnyt joskus onnistuneen rullauksen ja pystyy esim. korjaamaan horjahduksen tuennalla.

Mutta en näe yhtälöä itsessään vaarallisena, koska a) liikumme porukassa ja b) emme mene kovaan säähän (ainakin minun vetämillä retkillä). Kuten taisin jo pari viikkoa sitten todeta tässä ketjussa, olen yrittänyt ajaa seurassa läpi turvallisuusajattelua periaateella "aina kun lähdetään vesille, oletetaan että kaadutaan". Nähdäkseni kaatuminen on merikajakkimelojan olennaisin riski ja ylittää muut suuruusluokalla tai parilla.

Kohina ei ole mielekäs vertailukohde, koska se on koskimelontaseura (ja erittäin hyvä sellainen, tosi hienoa että sen sijaan että eri seuroilla olisi hajanaisia parin hengen koskiporukoita, on yksi toimintakykyinen seura). Puljauskoskessa kaikki kaatuvat ja jos ei päivän aikana ole kertaakaan ollut pää veden alla, on syytä kyseenalaistaa oman yrityksen määrä. Merellä/järvellä normimeloja kaatuu alkeiskurssin jälkeen harvemmin kuin kerran vuosikymmenessä.

Vastaavasti kurssien suhteen, miksi kurssin pitäjän pitäisi osata eskimo, kun kurssin pitäjä ei kurssilla kumminkaan kaadu? Paljon hyödyllisempää on osata toimiva paripelastus. (Tosin kaikki viime aikoina kursseja vetäneet osaavat vähintään uimahallieskimon.) Käsieskimo on retkiseurassa lähinnä kiva temppu. Nuorempana sain poolon pystyyn ilman melaa, viime aikoina en ole yrittänyt, mutta 60-70 kg retkikajakin oikaiseminen käsivoimin on jo aika temppu. (25 kg kajakkia, 20 kg retkivermeitä, 10 kg ruokaa, 15 kg vettä ja ruokajuomaa.)

Joten näen että oleellisen impaktin turvallisuuteen saan siitä, että saan kaikki seuran jäsenet ymmärtämään että voivat kaatua yllättäen vesillä, ja että heillä tulee olla toimiva keino selvitä kaatumisesta. Käytänössä päiväretkien puitteissa tämä toimiva keino on toinen meloja lähistöllä. Jos yrittäisin pakottaa porukalle eskimokäännöksen opettelua, saisin aikaiseksi lähinnä jäsenkadon.

Mutta jos uskallat tämän jälkeen tulla vielä mukaan retkillemme, tervetuloa. Vietimme jo viikon Ahvenaanmaalla (Brändö-Sottunga -alueella, erään melojan vatsatauti vähän muutti suunnitelmia päiväretkiksi) ja toisen Saaristomerellä (paras kaikista kohteista, tällä kertaa Nauvo-Aspö-Fårö ja Dalskärin vedenalainen patsaspuisto).  Seurasimme säätiedotteita huolellisesti ja säädimme retken sen mukaisesti. Ja söimme taas kerran hyvin. Ts. ei partiokauppojen muonia, vaan saariston savukalaa, pihvejä, lohkoperunoita, pizzaa jne. hyvää. Retkiuuni on hieno keksintö.

Takaisin aiheeseen ja Santahaminan valitettavaan onnettomuuteen. Kuten olen ylempänä ilmaissut, ei ole realistista olettaa että tavallisella merimelojalla olisi niin vahva ja toimiva eskimo, että turvallisuuden voisi laskea sen varaan. Ja jos rullaukseen ei voi luottaa, kannattaa samantien keskittyä kehittämään ryhmäpelastusta.

kiravuo

Kaitsu

Moi! Opetelkaa luottamaan rullaukseen. Itte olen ainakin kurssihommissa aloittelijoita reskuttaessani ja paatteja nopeasti tyhjennellessäni joutunut tilanteisiin, joissa on tarvittu aika kovia käsitukia ja muita olkapäihin sattuvia loiskauksia. Ilman niiden taitoa olisin minäkin uinut. Olkapää muuten leikataan parin viikon päästä.

Taitoja pitää reenata rannassa, ei tositilanteissa. Mie oon tänä vuonna ollut seuramme kurssivastaava, ja kyllä minun pitää osata käsieskimo koskessakn paatilla ku paatilla, vaikka lastatulla meripaatilla. Muuten olisin jo aikaa sitten heittänyt pestin jolle kulle toiselle. Tulkaa meijän kursseille, ni myö neuvotaan. Mul ei varmaan olkapää kestää mitään viinanjuontia raskaampaa syksyllä, mutta villet, kaitsu, jukat, antit jne opettaa teille varmasti monia tärkeitä juttuja, kunhan ajoista sovitaan.

Mixu

Tää turvallisuus keskustelu alkaa kieltämättä saamaan aika surkuhupaisia piirteitä. En oikein käsitä mitä lisäarvoa nuo VHF vehkeet ja melakellukkeet melonnan turvallisuuteen tuovat. Turvallisuusajattelussa mennään aika pahasti metsään, jos turvallisuus rakennetaan ylimääräisen romun raahaamisen varaan (tällä en tarkoita pelkästään melontaa, vaan muitakin seikkailuliikunta lajeja). Melonnassa kuitenkin tärkeimmät turvallisuustekijät ovat melojan oma taitotaso/ kovat taidot (joihin kuuluu olennaisena osana eskimonteko taito) sekä oman henkilökohtaisen taidon arviointi kyky.

On täysin oikeutettua kysyä, miksi juuri suomalaisille retkimelojille sattuu paljon enemmän vakavia onnettomuuksia kuin suomalaisille koskimelojille? Onko retkimelojien ja koskimelojien asenteissa turvallisuutta kohtaan merkittäviä eroja? Tai entäpä omien taitojen arviontikyvyissä sekä olosuhdetaidoissa? 

Myönnettäköön, että eskimontekotaito ei perus retkimelojalle ole välttämättä se tärkein taito, jos toiminta tapahtuu suojaisissa olosuhteissa lämpimien vesien aikana. Mutta väitän, että eskimon opettelu opettaisi ja avaisi uusia  ulottuvuuksia oman kajakin käsittelyyn: mm. varmuutta tuentoihin sekä kallistusohjaaminen. Kysnkin, miksi eskimon teon opettelu tuntuu niin vastenmieliseltä puuhalta?

Palaan vielä tällä palstalla käytyyn kännykkäkeskusteluun: onko kännykkää mahdollista käyttää veden varassa? - Kyllä on mahdollista. Kännykkä pitää olla vain vesitiiviisti pakattuna ja sellaisessa paikassa, että se on tarpeeksi helposti saatavilla. Kosketusnäytön kanssa ei ole mitään ongelmaa, jos hankkii kännykkäpussin jonka läpi on puhelinta mahdollista käytää (näitä löytyy markkinoilta mm. Over Board). Kännykän käyttöön vedenvarassa liittyy kuitenkin jälleen kerran sama vanha viisaus kuin muidenkin turvallisuutta lisäävien varusteiden: sitä on syytä harjoitella.    

niilo

Yllättävän moni luulee että sileän veden melonta olisi turvallisempaa kuin koskimelonta, asiahan on täsmälleen päinvastoin. Syynä on etäisyys rannasta, toisessa lajissa puhutaan kilometreistä, toisessa metreistä. Koskessa on täysin tumpelonkin vaikea päästä hengestään(uimataitoisen).

steppenwolf

[quote=Mixu]

On täysin oikeutettua kysyä, miksi juuri suomalaisille retkimelojille sattuu paljon enemmän vakavia onnettomuuksia kuin suomalaisille koskimelojille? Onko retkimelojien ja koskimelojien asenteissa turvallisuutta kohtaan merkittäviä eroja? Tai entäpä omien taitojen arviontikyvyissä sekä olosuhdetaidoissa? 

[/quote]

Taustalla on varmaan monta tekijää. Ensimmäisenä tulee mieleen onnettomuustiheys per harrastajamäärä eli statistiikka. Kohinassa näkyy olevan noin 150 jäsentä, muiden koskimelojien määrää en osaa arvioida. Pelkästään helsinkiläisissä melontaseuroissa on noin 2500 jäsentä tai enemmän. MeSolla on varmaan joitakin arvauksia koko maan järjestäytyneistä harrastajamääristä. Siihen päälle tulee sitten epämääräisen suuri nippu melojia, jotka eivät ole järjestäytyneet. Lienee turvallista veikata, että näillä ei-järjestäytyneillä on suuremmalla todennäköisyydellä ns. retkikajakki kuin koskari, ja että melonta tapahtuu sileähköllä vedellä. Jos vähemmän kuin 1/15 melojista on koskimelojia ja onnettomuusriski sama, jokaista vakavaa koskimelontaonnettomuutta kohti tapahtuu yli 15 "retki"melontaonnettomuutta. Jos vakavia retkimelontaonnettomuuksia tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa, vakavia koskimelontaonnettomuuksia tapahtuu harvemmin kuin kerran viidessätoista vuodessa jos riskitaso on sama. Tätä keikauttaa vielä se, että koskimelontaharrastaja on todennäköisemmin omistautuneempi lajilleen ja taitavampi kuin keskiverto mökkimeloja.

Toisaalta voi kysyä, onko onnettomuusriski sama. Tähän vastaus lienee, että melontaolosuhteiden takia ei. Melojan kaatava tekijä lienee pääsääntöisesti aalto, merellä myös puuskainen tuuli on riski. Meressä aaltoon vaikuttaa tuuli, koskessa veden virtaama, molemmissa pohjanmuodot. Tuuli voi muuttua huomattavasti nopeammin kuin virtaama, ja sitä kautta olosuhteet merellä voivat muuttua nopeammin kuin koskessa tai joella. Koskille on annettu luokitukset ja yleistilanteen voi tarkistaa rannalta ennen kuin edes menee veteen. Koskessa epäonnistuneen eskimon jälkeinen uinti rantaan on aina lyhyempi kuin merellä, ja koskiuinti ei Kohinan keskustelupalstan perusteella näytä olevan mitenkään kovin harvinaista. Siksi vertailua ei ole kovin mielekästä tehdä. Tarvittavat ennakointi- ja muut taidot ovat erit, samoin riskien vaihteluväli.

Oman seurani rannikko- ja sisälahtimelojilla on valitettavan paljon puutteita kelin ymmärtämisessä. Varsinkin alkukesästä on melko yleistä, että rannalle tullaan ihmettelemään, että sääennusteessa luvattiin 3 m/s tuulta ja kuitenkin merellä on pientä vaahtopään tynkää. Perusilmiöt kuten merituuli eivät ole kaikille tuttuja, kuten ei myöskään se, miten veden syvyys yms vaikuttaa aallokkoon. Vaikka Helsingissä on mukavasti Ilmatieteen laitoksen mittausasemia niin maalla kuin merelläkin, niiden tuulilukemia ei osata käydä vilkaisemassa vaikka niistä on melko helppo laatia oma rannikkovesien tuuliennuste. Omilla melontavesillä keskimääräinen tuulen suunta ja voimakkuus on arvioitavissa helposti Kumpulan ja Harmajan mittausasemien eroista. Kaisaniemen tuulimittauksilla ei tee mitään.

Eskimokeskusteluun, oma kantani on että se on erittäin hyödyllinen taito, mutta merellä sitä paljon tärkeämpää on omien kykyjen ja sään vaikutusten tunteminen. Jos on päätynyt aallokkoon, jossa kaatuu ja tarvitsee sitä eskimoa, on väärässä paikassa väärään aikaan. Jos aallokko, ei siis satunnainen (veneen) aalto, kerran kaataa, niitä samoja aaltoja tulee samasta suunnasta lisää kunnes keli tai meren syvyys muuttuu. Jos aallokossa kerran kaatui, kaatuu helposti toisenkin kerran, koska taidot eivät riitä kyseiseen keliin ja paikkaan. Aallokkomelontataidot eivät maagisesti kehity siitä, että pääsee kaaduttuaan kerran pystyyn. Pitäisi vielä päästä pois siitä aallokostakin, ja jatkuvalla eskimopyörähdyssarjalla ei taiteta matkaa pois melojan taitoja pahemmasta aallokosta kovin ripeästi.

nikohak

Tolla Mixun logiikalla koskimelojat voisi jättää kaikki ylimääräiset vermeet, kuten pelastusliivin ja kypärän pois. Esimerkiksi melankelluke ei maksa juuri mitään, eikä paina mitään. Ne on myös yksi ylimääräinen oljenkorsi jos tuennat ja eskimo pettää, mutta ei se melakellukepelastautuminenkaan harjoittelematta onnistu juuri keltään. Eskimon harjoittelu on kivaa ja olisi hyvä jos jokainen meloja sen osaa. Ei kyse ole siitä.

Kannattaa myös muistaa, ettei läheskään kaikki hätätilanteet ole mallia iso-aalto-kaatoi. Esimerkiksi sairaskohtauksen saannut yksin melova varmaan mieluiten lilluu pienessä aallokossa melankellukkeen kanssa odotellessaan apua, kuin luottaa eskimoon.

Kokeilin eilen Aquapac+iPhone yhdistelmää ja jos kuori on märkä, niin jonkun aikaa saa sutia, että saa hätäsoiton aikaan. Mutta kun käynnistää Sirin (pitkä painallus ruudun alla olevasta napista, pin-lukitusta ei tartte avata) ja sanoo "Call 911", niin se soittaa 5 sek. viiveellä. Tällä säästää kymmenkunta painallusta.

 

rakka

Kuten Jaakko aiemmin totesi, niin erittäin moni vedenpitävä tai suojapussissa oleva älypuhelin ei toimi märkänä. Yleensä kosketusnäyttö ei toimi märillä sormilla, jolloin puhelun soittaminen on mahdotonta. Toinen asia on sitten mikrofonin/kuulokkeen märkyys joka estää kommunikoinnin. Suosittelen koittamaan omalla puhelimella vaikkapa soittamista suihkusta kaverille. Onnistuuko? Jos ei, niin sitten tällä puhelimella ei ole mahdollista soittaa apua vesiltä hätätilanteessa. Vanhemmat näppäinpuhelimet hyvässä suojapussissa toimivat paremmin. Ja edelleen myydään myös ulkoiluun sopivia näppäinmalleja. Lisäksi, näppäinpuhelimella on mahdollista soittaa hätänumeroon pelkällä näppäintuntumalla vaikeassa tilanteessa. Kosketusnäyttö vaatii paljon enemmän katsekontaktia ja keskittymistä.  

Mikko Sorrela

itsekin pakko kommentoida aihetta, kun miettinyt tuota puhelinasiaa esim. juuri melonnan näkökulmasta. Eli oman kokemuksen mukaan älypuhelin melonnassa sopii lähinnä valokuvaamiseen ja esim. säätietojen tutkailuun, kun kelit ovat todella helpot, letkeät ja tyynet tai ollaan maissa/leirissä. Tositilanteessa ja vetisissä olosuhteissa ainoa toimiva puhelin on vanhanliiton näppäinluuri, koska siinä ne mekaaniset näppäimet todella toimivat. Älypuhelin on lähinnä lisäriski jos ja kun sen näytöllä on kosteutta. Aidossa stressitilanteessa älypuhelin voi lähinnä pahentaa tilannetta. Sama tilanne esim. talvella vaikka hiihtäessä metsässä, ei kunnoan pakkaskeleillä tee mitään älypuhelimella, vaan taas kerran näppäinpuhelin on ainoa varma puhelinratkaisu. Tietty, jos ei ole kuuluvuutta, niin sitähän ei ole sitten millään puhelimella (vaikka tosin vaikuttaa siltä, että vanhat näppäinluurit toimivat uusia paremmin esim. jossain tietyissä tuntureissa.). Joten edullinen ja helppo turvallisuusratkaisu on pitää mukana näppäinpuhelinta.

HannuV.

[quote=mikkosorrela@gmail.com]

itsekin pakko kommentoida aihetta, kun miettinyt tuota puhelinasiaa esim. juuri melonnan näkökulmasta. Eli oman kokemuksen mukaan älypuhelin melonnassa sopii lähinnä valokuvaamiseen ja esim. säätietojen tutkailuun, kun kelit ovat todella helpot, letkeät ja tyynet tai ollaan maissa/leirissä. Tositilanteessa ja vetisissä olosuhteissa ainoa toimiva puhelin on vanhanliiton näppäinluuri, koska siinä ne mekaaniset näppäimet todella toimivat. Älypuhelin on lähinnä lisäriski jos ja kun sen näytöllä on kosteutta. Aidossa stressitilanteessa älypuhelin voi lähinnä pahentaa tilannetta. Sama tilanne esim. talvella vaikka hiihtäessä metsässä, ei kunnoan pakkaskeleillä tee mitään älypuhelimella, vaan taas kerran näppäinpuhelin on ainoa varma puhelinratkaisu. Tietty, jos ei ole kuuluvuutta, niin sitähän ei ole sitten millään puhelimella (vaikka tosin vaikuttaa siltä, että vanhat näppäinluurit toimivat uusia paremmin esim. jossain tietyissä tuntureissa.). Joten edullinen ja helppo turvallisuusratkaisu on pitää mukana näppäinpuhelinta.

[/quote]

Juurikin noin. Lisäksi yhdistelmä märkä suojapussi + auringonpaiste aiheuttavat sen, ettei kosketusnäyttöpuhelimen näppäimistöä erota. 

(ISO)näppäinpuhelin rules.

 

PS: Ja sen kosketusnäyttöpuhelimen akkukin kuluu loppuu paljon nopeammin, koska niissä tulee käytetty gepsiä ja kaiken maailman appseja keskustelupalstoista puhumattakaan.

Sivut