Lahjattomat reenaa!

Ja mehän treenataan kun ei sillä lailla oikeesti mitään osata. Joku hemuli kyseli että miten me harjoitellaan reissua varten. Kysymys on itsessään vähän laajan livakka noin lyhkäisyydessään vastattavaksi joten täräytetään aihe virtuaaliselle paperille.

Alkuunsa pitää vetää parit jakoviivat, fyysinen kuntoharjoittelu aka urheilu on kokonaan oma palikkansa. Erilaiset erikoistemput ja retkikuntatoiminnan harjoitteleminen on sitten täysin omansa.

Fyysinen harjoittelu on aika suorasukaista puuhaa. Helpompi hikoilla kotosalla ja päästä sitten helpolla pelipaikoilla. Vaikka urheilullisia kavereita kai jollain tasolla ollaan niin ei ihan peruskuntopohjalta uskalla lähteä 675 kilometriä lykkimään. Isot pojat on kertoneet että 85kg ahkion kanssa skinnaaminen merenpinnan tasosta kahteen ja puoleen tuhanteen metriin on jokseenkin hapokasta hommaa, siten priorisointi on ollut kestävyyskunnossa. Kaikki respekti perinteiselle haukalle ja penalle mutta ne tosiaan on vähän toissijaisia tässä yhtälössä. Harjoitusmäärät pyritään pitämään järjellisinä mutta riittävinä. Tässä vaiheessa valmisteluita ei passaa enää ajaa ylikunnolle tai paskoa paikkoja silleen pahasti. Reissuun pitäisi päästä parhaassa suorituskunnossa mutta terveenä.

Kiteytän tähän nyt tällaisen henkilökohtaisen reenikuvion tältä viikolta ( Lauri ), harjoitusmäärät vaihtelee paljon ihan riippuen kropan tunnoista ja fiilareista. Perusviikko menee 8-10h haarukkaan, välillä enemmän ja joskus sitten vähemmän. Tästä esimerkkinä jätin vetorengasreenin ( josta lisää myöhemmin ) tekemättä tällä viikolla pienten selkäkipujen takia:

maanantai: juoksu 15km

tiistai: squash 45min + kevyt sisäkiipeily 45min

keskiviikko: sulkapallo 1h + uinti 45min

torstai: sisäkiipeily + kuntopiiri + pitkät venyttelyt 2h

perjantai: juoksu 10km palautellen

lauantai: sisäkiipeily 2h

sunnuntai: lepo

Ainoa ns. lajiharjoitus on meidän tapauksessa surkuhupaisa rengasreeni. Ahkiota kun ei pääse ihan joka päivä vetämään järjellisesti ( varsinkaan Affenanmaalla jossa paistaa nurmikko. ) niin sitä pitää sitten jotenkin simuloida. Perinteinen tapa on tehdä se vetorenkaalla. Yksinkertaisuudessaan kaunis aparaatti, vanha autonrengas varustettuna vetonaruilla ja ladattuna sopivilla painoilla. Kyseinen jumppanuppi kutkuttaa sillä lailla lihaksistoa että 1.5h-2h reenin jälkeen on aika makaroonia. Katsoppas klippi täältä: https://vimeo.com/109391447

Molemmilla on omat tavat jumpata, ei mitään magiaa vaan laajaa perusreeniä. Olli tykkää hikisistä miehistä lähikontaktissa ja siksi se pyörii välillä matolla. Laurille toimii paremmin mailalajit ja sisäkiipeily. Kukin tavallaan..

Mutta sitten siihen toisenlaiseen harjoittelemiseen. Kokonaisuutena aika kattava köntsä avata mutta yritetään pitää homma selkeänä. Meillä on aiheen suhteen oikeastaan vain yksi sääntö: jos jotain ei osata tai joku homma tuntuu epäselvältä niin sitä harjoitellaan. Oppirahat on maksettava.

Aiemmassa vaiheessa projektia me kehitettiin lista jossa kasattiin ne jutut joita harjoitella pitää, niitä sitten napsitaan yksitellen sieltä tikkiin. Kokeneemmat ahkiohärät on antaneet paljon pelivinkkejä ja siitä on ollut iso apu.

Arktisen erikoismiehen repertuaariin kuuluu runsaasti varusteisiin liittyvää harjoittelua. Koko matkan ajan kaikki ruuanlaitto ja juomaveden sulattaminen tapahtuu keitinlaatikossa sisällä teltassa. Sinällään hullunkurista mutta jättimäisen jääpalikan päällä ehkä isoimman riskin saa aikaan tuli ja kiehuva vesi. Kevyttä keitinlaatikko on venkslattu useaan suuntaan ja pelailtu sen kanssa erilaissa skenarioissa jotta sen kanssa pystytään elämään se 40 päivää. Niinkin yksinkertaista juttua kuin kiehuvan veden kaatelua kannattaa pohtia, reissussa kaadellaan about noin 400 litraa kiehuvaa noin litran erissä. Kaksi keitintä tärähtää tulille varmaan sen 100 kertaa kumpainenkin ja joka kerta sen ainoan oikean suojan sisällä mikä meillä on.

Hieman trendistä poiketen ollaan aiemmin käytetty geodeettitelttaa hiihdoillamme. Nyt kuitenkin vaihdettiin tunnelitelttaa sen turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden takia. Saatiin yksi Hillebergin Keron GT lainaan jo viime kevään reenireissulle Sarekiin ja vastaavaa uutukaista peliä on testattu myös nyt vuoden vaihteessa Pyhällä ( kiitos Pyhä Tunturit! ) lumitykillä kehitetyssä myräkässä. Kahdelta veijarilta ihan täysi taistelu muuten panna kangaspurjetta pystyyn kun kunnolla töhisee. Mutta pakko se on hallita jos iskee piteraq-myräkkä päälle. Pyhän harjoittelu oli sinällään hyvä kokemus että siitä saatiin kuvio siinä määrin ornungiin että tiedetään mitä virheitä tehtiin pystytyksen kanssa. Tästä paukahtaa viidiota muuten tässä hollilla, olkaas hököllä.

Tässä muutamat Aleksi Mehtosen kuvat kyseisestä sessarista!

Samoilla Pyhä-sessareissa pyörähdettiin myös Bliss Adventuren poikien ( tattista söpöliinit! ) jääputouksella kokeilemassa niinkin myyttistä hommaa kuin ahkion kanssa railopelastamista. ”Hauskaa” roikottelua mutta kiteytettäköön näin, jos olet liikenteessä kaksin niin ei käytännössä ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä selfarrestia kun vastapainona on aikuinen mies ja toisen aikuisen verran romua perässä. Jos leikisti sen pannun saisi otettua jotenkin vastaan niin noilla massoilla voisi kaveri olla aika pipinä siellä köyden inhottavammassa päässä. Saatikka sitten sen taljan rakentaminen… Ei pudota railoon, sovittiin silleen.

( maksamaton mainos tähän sivuun; samaiset Bliss söpöliinit pyörittää PyhäWurst nimistä rinneravintelia, kannattaa käydä! On meinaan kunnon skyrdät ja pöperöt! )

Nallekarhuammunnat on vielä hoitelematta, valitettavasti ei olla ehditty kaupalliseen ympäristöön asiaa reenaamaan esim. Ankarien avotunturien kursseille. Haulikkohommiin päästään tässä kevään mittaan molemmat tahollaan. Onneksi karhutilannetoiminnasta löytyy infoa nykyisellään useammastakin tuutista, toki sen elävän 500kg valkoturkin kohtaaminen for real on sitten ihan eri juttu. Retkikunnan virallinen kanta asiaan: kuva kaukaa ois kiva, kohdata ei haluta.

Vaikka SPRn EA1set on käyty niin ei ihan siltä pohjalta uskalleta reissun lääkintää hoitaa. Perusburanat on aika selkeää kauraa mutta kaikenlaisia muita skenarioita sitten riittääkiin. Retkikuntalääkärimme kanssa ollaan käyty skenaarioita läpi ja tuo tiukka Turkulainen käskyttää meidät erilaisiin tiedonhakuharjoituksiin ja mm. opettelemaan suturaatiota. Se on muuten tosi hieno lääkärisana haavojen ompelemiselle.

Ollaan puhuttu myös tunteista ja mentaalipuolesta. Raavaat ja kaljut savolaisukot. Me todettiin jo kauan aikaa sitten että tällainen reissu onnistuu parhaiten kun ei tarvitse kyräillä tai miettiä mitä toinen ajattelee. Harjoittelua se on vaatinut sinällään sekin. Ei iske sitten sipulissa ERROR 404 kun tulee ensimmäinen tiukempi paikka, toivottavasti.

Nämä jututhan on enemmän tällaisia erilliskokonaisuuksia. Isoimmat harjoituskuviot on kuitenkin tehty tunturissa viimeisen kahden vuoden aikana. Neljä hiihtovaellusta Suomessa ja Ruotsissa on se pohjatreeni minkä päälle tämä reissu on pedattu.

Todettava kylläkin on että hienoa oppia uusia juttuja ja fiilailla vanhoja parempaan kuriin. Toki todettava on myös se että tästä hommasta ei sinällään jää kouraan kuin muistoja päähän, matti kukkaroon ja kesäkunto 2015.

Tässä nyt pintapuolisesti kokonaisuutta avaten, kysykää ihmeessä jos nappaa.

Muuten sellainen juttu huomattiin että kolmen kuukauden päästä ollaan todella töpäkästi jo itse jäällä jos kaikki menee niin kuin luullaan. Huisia!

Kaikki kuvat: Aleksi Mehtonen

Highlander

mja
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 vuotta 5 kuukautta sitten
Liittyi: 22.01.2015 - 21:52
Re: Lahjattomat reenaa!

Tää kommentti ei liity mitenkään uusimman kirjoituksen aiheeseen, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa missä kysyä Etapot:sta, jota kerroitte käyttävänne reissussa. Itse olin pari vuotta sitten lähellä häkämyrkytystä kun keittelin Etapowerilla talvella teltassa, sillä se keräsi lämmön niin hyvin, että tiivistynyt vesihöyry tipahteli keittimeen. Tästä seurasi epätäydellinen palaminen ja epäpuhtauksia ilmaan ja lopulta lievä häkämyrkytys. Tämän kokemuksen jälkeen tuli todettua, että vanhassa vara parempi ja ko. kattila on enää ulkokäytössä. Mutta olette ilmeisesti testanneet tuota mallia ja todenneet sen toimivaksi myös teltassa keitellessä?

Highlander
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 kuukautta 1 päivä sitten
Liittyi: 01.07.2011 - 17:19
Re: Lahjattomat reenaa!

mja:lle pahoittelut hitaasta vastauksesta! Kyllä tosiaan EtaPottia käytetään ja juurikin sitä isointa versiota eli noin kolmilitraista. Siihen on myös vemplailtu päälle MSRn HeatReflectori joten aika kivasti se lämpöä kokonaisuutena sitoon. Kun me teltassa keitellään niin ollaan kovin pikkutarkkoja hommasta, tuulettaminen on a ja o. Tuollainen Keron kun laitetaan tanaan ja lumiliepeet on maassa niin sen "luontainen" tuuletushan kärsii aika lailla. Ollaan pidetty räppänöitä auki ja oltu sillains varpaisillaan sen häkääntymisen kanssa. Samalla systeemillä joku 6-7 viikkoa menty ilman ongelmia. Luulisin että jos keli on täysin tyven niin pitää sitä ilmanvaihtoa miettiä aika reippaasti, tuulisella kelillä ei semmottista ongelmaa juuri ole.