Les Marecottes 8.2.2012

Teksti: Mikko Lampinen

Kuvat: Mikko Lampinen

 Aika on mennyt nopeasti komeassa Les Marecottesissa. Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä ja paljon jää myös odottamaan. Super iso kiitos Marecottesin alueen esittelystä ja lasku seurasta Miku Merikannolle. Sen verran pakko mainostaa, että miehestä seuraavassa Skimbaajassa laaja henkilökuva juttu.

Koska tällaisia lumi talvia ei Alpeilla osu ihan joka vuosikymmenelle, niin emme lyö vielä hanskoja naulaan vaan lähdemme lauantaista alkaen Chamonixiin ainakin 3 viikon jatkoajalle. On muuten kämppien löytäminen aikas tuskasta näin lyhyellä varoitusajalla, kun kyseessä on Alppien pahimmat hiihtoloma viikot. Suapi nähä kuinka maalaishiiret sopetuu Chamonixin hälinään ja rähinään, kun Cottesissa ollut niin mukavan rauhallistta ja esim. hissijonot tuntematon käsite.

 Joka tapauksessa tässä Cottesin ajan viimeinen päivitys hauskimmista mäkipuuhista sitten viime bloggauksen.

Edellis viikon sunnuntaina Miku ehdotti pioneeri henkistä tutkimusmatkaa isolle Pts Perronsin koillis-seinälle. Lasku sisältäisi hyvää laskua ja kinkkistä reitin etsintää super kallioisella alaosalla. Miku ja Vikke Kandell kipuavat takakautta mäelle.

Ylhäällä Miku laskeutui köydellä tutkimaan ja kuormittamaan reitin ylä-osaa vyöryvaaran selvittämiseksi.

Vakaalta vaikuttaa.

Mukana oli pari vasta seinältä otettua kuvaa reitillä pysymistä varten. Kuvat oli esillä aika moneen kertaan ettei eksytä mihinkään liian epämiellyttävään umpikujaan. Tämä ylä/keski osa oli tosi hyvällä lumella ja mukavaa laskua. Vaikeudet olivat alhaalla päin.

Reitin etsinnän viimeinen kiusaus, eikä huono näkyväisyys asiaa tietenkään auttanut. Tuosta päästiin luiskauttamaan varovasti turvaa lumikentälle. Kuvassa Vikke ja viimeiset side steppaukset kallio hyllyllä

Kuten alhaalta otetusta kuvasta näkyy, niin melkoista etsintää valtavien pudotusten päällä pois löytäminen oli. Päivä oli aikaa vievä, koska tuolla ei auttanut hötkyillä. Kaikesta huolimatta homma sujui hyvin kun pidettiin pää kylmänä. Kertaakaan ei otettu suksia jalasta tai jouduttu kiipeämään takaisin ylöspäin. Köydelläkään ei jouduttu kallio osuuksia laskeutumaan vaikka aika monta kertaa siltä vaikuttikin. En tiedä onko mäkeä aiemmin laskettu mutta nyt ainakin on ja kerta riitti ainakin mulle ;)

Vasta seinältä otettu kuva mäestä. Kuva: Miku Merikanto

Sitten alkoi lumisade ja kunnon pakkasjakso. Keskiviikkona sateen jälkeen käytiin Antti Leukun kanssa kuvailemassa yksi päivä. Kuvassa Leuku painaa hiileen Marecottesin harjanteella.

Kuvausten jälkeen skinnattiin solan kautta takamaastoon laskemaan hyvä pyyda lasku.

Viime perjantaina Leuku houkutteli Mut ja Mikun nousemaan ja laskemaan Brusonin alueelta löytyvää komeaa Mont Rogneauxia. Kuvassa Antti harjanteella pällistelemässä Mont Rogneauxin toppia. Tuo varjon puoli siis laskettiin.

Harjannetta pitkin edettiin ylös ja tässä ollaan jo aika korkealla. Maisemat oli komeat.

Jaakko kurun yläpäässä. Oli aika pirun kylmä.

Viime sunnuntaina Miku näytti taas Cottesista uusia alueita. Tässä skinnausta Emaneyn solaan.

Solasta laskettiin Emaneyn laaksoon ja aloitettiin uusi nousu vastapuolelle Fontanabran vuorelle. Miku laskee ja taustalla Tour Sallieren jyhkeää seinää.

Siinä se painaa

Fontanabranin nousulla löytyi merkkejä älyllisestä elämästä. Skini jälki ja pyydakurvit.

Kuvaa Skinnaaja lehden galleriaan ;)

ylhäältä näkyi hienosti Le Luisinin etelä kuru, jonka laskimme Mikun kanssa noin 3 viikkoa sitten.

Meikä diggailee hyvää pyydaa. Kuva: Miku Merikanto

Miku pöllyttää alapusikossa.

Hautsi tuli poikkeamaan Marecottesissa ja eilen tiistaina skinnasimme kunnon huikosen Dents du Midin eteläpuolelle. Tässä Hautsi jäätikön välitopissa, josta pitkä laskumme lähti.

Laskun lopussa padolla Hautsi ja esimerkillinen pyyda käännös.

 Täältä tähän

Mikko Lampinen, Les Marecottes 8.2.12

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=39445.0

Head Posse