Onni on pienikin nyppylä - kotimaisemissa fiilistelyä


Teksti: Jenni

 

Suomi-ahistus kaikkosi äkkiä, kun päästiin Pyhälle. Ihan käsittämätön määrä lunta!! Viimeksi pikkutyttönä muistan nähneeni tuon määrän lunta tunturissa, ja vielä mihin aikaan vuodesta! Ja mikä parasta, lisää vaan tuprutti taivaalta.

 

pyhä, offpiste, vapaalasku

 

En väitä, etteikö pehmeän lumen laskeminen olisi ihan hullun siistiä, mutta minulle loppupeleissä tärkeintä on, että sitä lunta on, ei niinkään se, minkälaista se on. Selkä oli monta vuotta siinä kunnossa, ettei offareille ollut asiaa, ja silloin kun se oli parempi, ei lumitilanne Pyhällä antanut periksi painella takamaastoihin. Pyhän rakkakivikko vaatii hyvät pohjat offaritouhuihin. Oli älyttömän kiva yllätys päästä pitkästä aikaa laskemaan Aittokuruun, Perseeseen, Jacksoniin ja Isokuruun. Siinä vain hymyillen mietin, että vitsi tämä Pyhäkin on kyllä hyvä paikka. Eikä haittaa yhtään, että äiti ja iskä asuu tuossa nurkan takana. :)

 

pyhä, isokuru, hiihtokoulu, lappi, finland, lapland

 

Pari kertaa käytiin skinnailemassa "Kakkoselle" (Ukonhattu), ja Pyhä pani parastaan. Sain vielä hyvät fiilikset ja naurut kun meidän pikkukoira Nyyti oli eka kertaa laskemassa mukana. Ilmiselvää puuterikoiran vikaa! Lunta oli paljon, ja koskemattomia linjoja olisi riittänyt niin kauan kuin olisi jaksanut laskea. Kerran käytiin naapurissa Luostolla, laskettiin takapuolella loivaa metsää ja skinnailtiin ylös. Ihan liian vähän on tullut Luostolla laskettua, hienoja paikkoja sieltäkin löytyy.

 

 

Myös hiihtoladut ja käpymetsät tulivat tutuiksi tuon kuukauden aikana. Rinnekikkailuja jatkettiin ympäri tunturia. Loppupeleissä Pyhällä saa aika hyvin toistoja, koska hissillä pääsee niin helposti ja nopeasti mestoille. Aittokurun jyrkkä (tosin lyhyt) pätkä, Jacksonin metsä sekä kallioiset rinteet Tajukankaalta Aittokuruun ovat ihan loistopaikkoja treenaamiseen.

 

Hiihdonopeilua ja pilkkikisoja

Sain suoritettua viimeiset päivät tämän kauden opetusvelvollisuudesta hiihtokoululle. Ei olisi kyllä meinannut malttaa luopua omista laskuista, mutta siitä aina innostuu, kun pääsee opettamaan. Opettaessa joutuu vähän eriltä kantilta miettimään laskemista, ja on tosi palkitsevaa saada joku toinen innostumaan suksimisesta.

 

pyhä, lappi, lapland, finland, ski school

 

Pääsiäisenä meillä on aina perinteiset hiihtokoulun "pilkkikilpailut". Tänä vuonna oli parikilpailu, ja lajeina yhden jalan paripujottelu, stiga cross -rata, nopeuslasku tutkaan ja Rosa & Rudolf -crossi parin kanssa. Oli mukava nähdä talven jälkeen vanhoja kavereita.

 

Kisassa naiset rokkas, ja Sumialan Sanjan kanssa vietiin voitto kotiin, jippii! :)

 

 

Väki vähenee ja pidot paranee?

Rinteet meni kiinni vappuna, mikä tuntui ihan hassulta, kun yksikään rinne ei ollut vielä edes puhki. Päätettiin jatkaa kautta Pyhällä rinneskinnailujen merkeissä sekä freestyle-touhuissa.

 

Perherinteellä oli talvella junnustreet, eikä pressejä ja muita oltu vielä kerätty pois sieltä. Mentiin vanhojen kumparekavereitten kanssa sinne fiilistelemään pikkubokseja ja danceflooria. Sen jälkeen, kun selkä hajosi, en ole oikeastaan hyppinyt minkäänlaisista bokseista, mutta nyt vappuna eka kertaa kohtasin pelkoni Pyhän streetillä. Ilokseni huomasin, että sehän tuntuukin hyvältä! Nyt oli hyvä jatkaa tuolla pikkustreetillä, ja olin niin iloinen, kun hyppäsin eka kertaa 360 moneen moneen vuoteen!

 

 

Vielä pari päivää jatkettiin Polarin alaosassa, missä oli Maydayn jäljiltä järkkyiso korneri, muutamia bokseja ja reilejä. Oli myös älyttömän kivaa, kun kerrankin pystyi pitämään koirat mukana rinteessä! Nipsu tsekkas meille alastuloja, ja Nyyti kävi loikkimassa nokista. Lisäksi saatiin seuraa vanhoista koulukavereista, jotka hyppi kelkoilla niistä sairaankokoisista kornereista ja härveleistä. Nauratti, kun olin kuumotellut alkuun yhtä tasaisella olevaa muoviputkea, ja pojat tulee ja hyppää 20 metrisiä loikkia moottorikelekoilla. :)

 

 

Ehkä sitä nykyisin on itsekin oppinut liian hyvälle, ja monesti on liian suuret tavoitteet reissuun lähtiessä tai laskupäivälle. Näinä viimeisinä päivinä Pyhällä muistin sen pikkulapsen tunteen, miten vähällä saa hyvän mielen. Ei hissejä, ei ravintoloita, ei edes auringonpaistetta. Lunta, sukset, pikkuhyppyreitä ja reilejä melkein tasamaalla ja hyviä laskukavereita, niistä on hyvä mieli tehty!

 

 pyhä, reilaus, newschoolskiing, jenni

 

Tiistaina on lähtö Riksgränsenille PM-kisoihin, on kyllä mukava päästä Suomi-lössillä sinne laskemaan. Sitten kun tullaan, saakin lumet väistyä piitsihiekkojen tieltä, nimittäin vajaat pari viikkoa kisoista starttaa beach volley -kausi! Käsittämätöntä, miten nopeaa aika on menny! Pallo on jo auton takaosassa odottamassa, mutta näillä leveyspiireillä tuo treenaaminen on aika haastavaa (Rovaniemellä on lunta vielä yli 70 cm ja viime yönä tuli 20 cm lisää). No, toivottavasti parini Jossu on kentällä sitten paremmassa iskussa kun minä. :)

 

Aurinkoisia kevätpäiviä, vielä on lunta mitä laskea!

 

P.S. Vielä tulossa videomatskua Pyhän touhuista.

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40673.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä