Pikakomennuksella Chamonix'ssa

Kirjoittanut Hautsi

Perinteiseksi muodostunut joulukuun alppireissu näytti tänä vuonna jäävän väliin. Lähtijöitä ei meinannut ilmaantua, liekö syynä porukan ukkoutuminen tai jotain sellaista. Olin jo luovuttanut koko reissuun lähdön, mutta äkäinen akkani ei viitsinyt kuunnella puuterintuskaista vinkunaani vaan laittoi tossuihin vipinää. Itsenäisyyspäiväviikon tiistai-iltana asiat alkoivat lopulta loksahdella paikoilleen ja alppireissu näytti sittenkin toteutuvan.

Kova säätö päälle ja pikainen tsekkaus lentoihin, sääennusteisiin sekä hissien aukiolopolitiikkaan, sillä lähtö olisi jo seuraavana aamuna. Valinnakseni osui lennot Geneveen ja suunnaksi Chamonix'n alue. Valintaan vaikutti muun muassa lentojen hinta ja lumitilanne: edellisten sateiden jäljiltä oli jonkinlaiset pohjat olemassa. Courmayeurin puolella Italiassa hissit olivat jo auki sekä laskuseura parasta A-luokkaa - vuoristo-opas Ode Siivonen.

Kello taisi olla jo yli kymmenen illalla, kun sain majoituksen ja lennot varmistettua seuraavalle päivälle. Lentokenttäkuljetuksen hommaaminen jäikin sitten seuraavalle päivälle, jonka vietin auton ratissa Keski-Suomesta Vantaan kentälle. Tämä ei ollutkaan näin sesongin ulkopuolella ihan helppo rasti. No, kyyti järjestyi kuin järjestyikin usean puhelinsoiton jälkeen.

Talvi oli tullut myös Skandinaviaan. SAS:lle oli yllätys, että joulukussa Pohjolassa voi olla lunta ja pakkasta. Näinpä sitä sitten viruttiin kentällä ja koneessa reippaasti ylimääräistä aikaa. Määränpäässä oli kentällä vastassa yllätys. Ketään ei ollutkaan vastassa, vaikkakin olin kuljetusfirmaa infonnut koneeni myöhästymisestä. No, tämäkin asia hoitui kymmenellä puhelinsoitolla ja niin pääsin loppuyöksi Chamonixiin.

Yöllä Oden kanssa sovittiin, että huomenna mennään katsastamaan Courmayerin mäet ja lumet, Chamissa hissit ei vielä olleet auki. Blancin tunnelista ulos tultaessa vastassa olikin aurinkoinen luminen Italia. Asiaa! Fiilikset nousi tietysti heti tappiin, mutta takaisku tuli lippua ostettaessa: myyjä ilmoitti että yläosan hissit ovat tänään kiinni. Itsehän olin eka päivää menossa mäkeen tänä kautena, joten ajattelin, että voi olla ihan hyvä ottaa tuntumaa laskuun ihan rinteessäkin. Mitä vielä, pakkohan se oli heti hissistä päästyä mennä kokeilemaan miltä 40 cm puuteri tuntuu. Hyvältähän se tuntui!

Löysimme Oden kanssa koskematonta lunta läheltä rinnettä, jossa pikkupoikamaisella innolla saimmekin kirmata suurimmat laskupaineet pois. Päivä oli hiukan yli puolessa, kun olimme mielestämme tästä spotista parhaat palat nauttineet. Seuraavina vaihtoehtona oli juuri auennut Helbronner tai paluu Chamonix'hin junailemaan. Valintamme oli hypätä autoon ja ajaa takaisin Nixiin tsekkaamaan junalta saavutettavat mestat. Tarkoitus oli kartoittaa, miltä lumet ja olosuhteet vaikuttivat tulevia päiviä silmällä pitäin.

Lumisisssa maisemissa oli mukavaa puksutella junalla ylös.

 

Opas Siivonen ja junan ylä-aseman pakka, riittävä.

 

Tähän oli hyvä lopettaa ensinmäinen päivä, hymyilytti runsaasti.

 

Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme menevämme laskemaan junalla, koska se osoittautui varsin loistokkaaksi paikaksi edellisenä päivänä. Pettymyksemme juna oli kiinni runsaan lumentulon vuoksi koko loppureissuni ajan. Plan B kehiin ja  Taconnazin kylän takamaastoihin randolle.

 

Metsässä satumaa fiilis, tuoretta lunta runsaasti sekä lumisade.

 

Rando menikin siihen asti ihan ok, kunnes mäki jyrkkeni niin jyrkäksi, ettei skinnaaminen ollut enää mielekästä. Sukset reppuun ja kipeämään Oden tekemää uraa ylös. Nousu osottautui todella rankaksi, koska lunta oli reilusti eikä siinä ollut juurikaan kerroksia mihin jalat olisi tukeutuneet kiivetessä. Iteseäni ei helpottanut pätkääkään se, että kevään loukkaantumisen vuoksi kauteen valmistautuminen oli mitä oli. Noususta tulikin yksi rankimmistä mitä olen tehnyt. Kiitos Odelle uran avaamisesta, muuten olisi minulta jäänyt hieno lasku laskematta.

Viikonloppuna Chamonixissa olikin vuorossa GM:n, Les Grands Montets'n, aukeaminen. Olin suunnitellut meneväni sinne, mutta lauantaiaamuna netistä huomasin, että hissit eivät ehkä aukeakaan heti aamulla vaan, olivat holdissa runsaan lumentulon vuoksi. Siinähän sitä sitten menikin odotellessa tunti jos toinenkin, sopivin bussikin oli jo mennyt ja päätin, että olkoon GM:n kahakka. Onneksi myös kylällä oli muutama hissi auennut ja niin suuntasin sinne stikkaamaan.

 

Tuonne!

 

Päivästä tulikin varsin onnistunut puuterinpöllytys päivä, väkeä ei spotillamme ollut juurikaan lisäksemme ja niin pysyimme tällä alueella seuraavat kaksi päivää, eli reissuni loppuajan.

 

 

Oden piti lähteä hoitamaan velvollisuuksiaan aikaisemmin ja niinpä jouduin tulemaan bussilla kämpille. Tosin kävely ei meinannut edetä, kun niskat kipeänä tuijottelin ilta-auringossa kylpeviä huippuja.

Paikkamme osoittautui niin hyväksi että emme lähteneet enää parempaa etsimään ja matkani olikin jo loppusuoralla. Viimeisenäkin päivänä ehdin saada vielä neljä erittäin nautittavaa laskua, vaikka lensin samana päivänä vielä Suomeen. Alkusäädöistä huolimatta olin erittäin tyytyväinen reissuun ja ilman välipäiviä en olisi näin alkutalvesta enempää jaksanut laskeakaan. Reissuni pelastaja kyllä oli Oden loistava paikallistuntemus ja hyvät hiljaiset spotit. Suosittelenkin vuoristo-oppaan hankkimista päiville jos mielii saada tehokkaasti ja turvallisesti nautittavia laskuja.

 

Lumi on aina syvempää aidan toisellapuolen.

 

 

 

Taconnazin väki on ystävällistä porukkaa, polku auki vieraille.

 

 

 

 

Hyvää, turvallista ja lumista uuttavuotta 2013!

 

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=43343.0

Head Posse