Kumpaankohan panostais? Mulla on kaksi pyöränraatoa. Oma Colum Bic Cycling People 18 v, 28" jostain vuodelta 1985? ja pojalta joutavaksi jäänyt Nopsa Monterra 21v ja 26" mallia 1988, joka oli alunperin mun työmatkapyöräni.
Kumpaankin pitäisi uusia osia. Columbikiin takapakka ja eturattaat vähintään vetoketjuineen. Nopsaan koko takapää, vanne , vaihteet, vaihteeensiirtäjä ym.
Siinä palaisi se reilut 100€ käyttäen halvimpia shimanon osia, luulisin.

No, parilla sadalla saisi uuden "laatupyörän" Shimanon osilla senkin. Onko näillä wanhuksilla mitään nostalgia arvoa ( vert. keskustelu JoPosta), jolla perustelisi kunnostuksen? Kummallakin olen ajellut vuosien mittaan reilut 40 000 km. ( -ja pojan rossailut päälle.) Työmatkaa kun on 28 km yhteen suuntaan, niin kertyyhän niitä kooämmiä ympärivuotiselle polkijalle, vaikka joskus autoiluunkin sortuu. Kuka sitä nyt rapuloissaan jaksaa sotkea?
Siitä huolimatta kummankin rungot on kunnossa ja maalissakin jokseenkin hyvin.

No minun pyöräni ei ole ruostekasoja. Ei koskaan. 
Tonni? Sillähän saa kaksi laillista autoa. 
Jos mun on pitänyt ajaa jokaisella tonnin autollani useita vuosia, vähintään 100 000 km,  en kyllä pyörään kahtasataa enempää laita. Ja sitten senkin on kestettävä se 10 vuotta minimissään.

Varovainen arvio on, ettei kumpikaan noista ole rempan arvoinen, ellet ihan välttämättä halua niihin panostaa. Uudet osat maksavat varmasti liikaa suhteessa kokonaisuuteen - vaikka valitsisitkin low-end -tasoista tavaraa, jossa taas ei muuten ole mitään järkeä, koska ne eivät kestä... Erityisesti tämä koskee vaihteistoa.

Käyttökelpoisten pyörien hinnat alkavat tänä päivänä kolmesta sadasta (erityisesti, jos ostat tarjouksesta), ylärajaa ei taida ollakaan. Vanteet muuttuvat soikeiksi, jos et kiristytä pinnoja sisäänajon jälkeen (ca. 300km), olivat kuinka hyvät tahansa.

Olen täsmälleen samaa mieltä, halpatsykän vanteet on soikeat heti ensimmäisessä kohtaamisessa rotvalliin, piti niitä kuinka kireällä tahansa.

Etsi jostain aseman nurkalta "myytävä" pyörä? Muuten tämä antamasi budjetti on aika haastava...

Halvempien fillarien vanteet on kyllä täyttä kuraa. Mutta myös sillä on väliä miten ajaa. Liian usein näkee että niihin rotvalleihin ajetaan perse satulassa. Keventäkää hyvät ihmiset sitä keulaa ja perää vähän kun niitä ylitätte.

Varmasti ihan asiallisia neuvvoja.
Tosin rotvalleja en ole nähnyt neljäänkymmeneen vuoteen, sitten Mansesta muuton jälkeen. 

Ihmettelen kyllä tuota halpapyörä kammoa. No, himoharrastajat ja pyörällä ajelijat on eri rotua. Tuo Nopsa maksoi muistaakseni jotain 2000 mk. Olisko se ollut silloin n. kolmas osa kuukausipalkastani. No, sehän ei sitten ollutkaan halpapyörä, sillä jos kolmasosan laittaisin kuukauspalkastani pyörään, niin sillä saisi jo...huh huh. 

Päätin nyt kuitenkin koota noista yhden ajettavan sykkelin. Purin Nopsan ja vaihdoin sen eturattaat, kammet,  polkimet, jarrut  tuohon toiseen. Syystä, että tuo 28" on parempi kuin 26" nykykäytössä, so'n maantiellä. Takapakan joutuu hommaamaan uuden ja ketjun.

Ehkä sillä sitten se 100 km päivämatka menee kevveemmin kuin emännän mummos      kalla...

Olen kyllä samaa mieltä, etteivät nykypyörät yllä laadultaan vanhempien tasolle.

Alumiinia käytetään rungoissa lähinnä siitä syystä, ettei niiden valmistus ole niin kallista kuin teräsrunkojen. Jos alumiinirungosta halutaan kestävä, tulee siitä jäykkä ja epämukava - jos siitä tehdään joustava, se hajoaa nopeasti.

Vaihteistot ovat nykypyörissä pääosin paskoja. Rattaiden lukumäärän lisääminen vaikuttaa erityisesti ketjujen mekaaniseen kestävyyteen. Varsinkin halvoissa osasarjoissa rattaat lienevät pellistä prässättyjä. Vaihteiden hallitsinlaitteistojen mekanismit sisältävät muoviosia, ja ovat arkoja kulutukselle ja sääolosuhteille.

Luonnollisesti tämän päivän polkupyörämekaniikka on suunniteltu mahdollisimmin huonosti yhteensopivaksi - etenkin eri valmistajien osat hylkivät toisiaan, muuta samakaan valmistaja ei takaa palikoiden toimimista yhdessä.

Tätä kehitystä on markkinoitu maastopyörähypetyksen syntymästä alkaen edistyksellisenä, vaikka laatu on kautta linjan romahtanut, kun pyrkimyksenä on tuottaa enemmän halvemmalla.

Jarrut taitavat olla ainoa osa, jossa on yleisesti tapahtunut jonkinasteista parannusta (ssi normikäyttäjän kannalta).

Tarkoitin nimenomaan ns. tavallisen käyttäjän pyöriä, etenkään kun aika moni ei joko osaa tai viitsi huoltaa kulkinettaan.

Pyörät ovat ehkä nykyään kevyempiä, mutta toisaalta oma Cyclex-runkoinen  maantiepyöräni painaa nahkasatulan kanssa piirun verran yli kymmenen kiloa. Se on siis kevyempi, kuin moni alumiinirunkoinen maantiehärpäke, puhumattakaan hybrideistä. Ja taatusti kestävämpi ja mukavampi. Pyörän keveydellä ei loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä, kuin annetaan ymmärtää. - Kiinnostavaa sinänsä, että suurissa pitkien matkojen amatööriajoissa (Paris-Brest-Paris ym.) kalusto on lähes poikkeuksetta teräkseen perustuvaa, ja ajoittain vanhahtavaakin. Myös ammattilaisten pitkillä etapeilla sama ilmiö on havaittavissa, tosin heidän kulkineensa ovat uusinta tekniikkaa, vaikka materiaali olisikin perinteisempää.

Vaihteiden suhteen käyttömukavuus ja kestävyys eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Toiset pitävät naksuista, toiset kitkasta. Ajotyyli sanelee tietysti paljon. Kalliimmat sarjat saattavat toimia hyvinkin, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, on ketjujen kesto heikentynyt huimasti. Nopemmin kuluva ketju rasittanee myös rattaita enemmän, vaikka niiden lukumäärän lisääntyessä kulutuksen voisi olettaa jakaantuvan tasaisemmin. Minua myös ihmetyttää, että mitä todellista hyötyä on saavutettavissa 11-lehtisellä takapakalla? Kallimpi hinta kenties?

Ainakin minun mielestäni monet kahdeksankymmentälukulaiset, vaikkapa Koga-Miyatan ja Nishikin retkipyörät, pesevät tänä päivänä myytävät hybridit mennen tullen (jos yleispyöristä puhutaan) ja kamppailevat monen cyclocrossarin kanssa samalla viivalla. Sama totuus pätee varsin hyvin myös tuon ajan maantiepyörien suhteen.

No, minähän olen sitten ihan ok. linjalla. Otan vain pienen riskin kun nyky-härpäkkeistä ostan vain sen takapakan ja sen venyvän ja huonon ketjun... Muuten käytän vanhaa ja rautaista  80-lukua sykkelissäni. 

Eräs hyvä paikka löytää ehjiä ja kestäviä osia on kaatopaikan yhteydessä oleva metallinkeräyslava. Vaatii vaan pikkuisen pokkaa. Olen löytänyt ihan iskemättömiä ulkokumeja, toimivan ja pomminkestävän (ja painavan) tarakan ym. Kerran olisi ollut hyväkuntoinen ja ehjä pyörä 1980 luvun nurkilta, jonka omistaja ei vaan ollut saanut lukkoa auki. No en saanut minäkään niillä työkaluilla mitä mukana oli, eikä ollut aikaa kuljettaa pyörää kotiin (olin tietty liikkeellä pyörällä.)

Jos uutta haluaa ostaa ja kestävää, kannattaa tutkia netistä kokemuksia, ja välttää Shimanoa. Itselläni ei ole yksikään osa, jonka olen tuohon pyörään vaihtanut vielä hajonnut (poislukien Shimanon osat, jotka on kaikki hajonnut). Ulkokumeja lukuunottamatta mikään ei ole kulunutkaan loppuun. Osiin on menny rahaa kyllä moninverroin sen verran kuin pyörä alunperin maksoi.