Välitilassa

Palasin viime viikolla Kapuajien matkassa Boliviasta, Andien vuorilta Suomeen. Vuorokauden lentorupeaman aikana mieleeni palautui vuosi sitten päiväkirjan sivuille raapustamani teksti, joka syntyi vastaavalla matkalla Etiopian ylängöltä palatessani:

”Tiedätkö tunteen, kun palaa kehitysmaasta Suomeen, globaalista etelästä pohjoiseen? Matkalla on kaivannut puhdasta vettä, vessaa, omaa sänkyä ja arjen pieniä ylellisyyksiä, joita ei yleensä edes huomaa. Ensimmäisenä vastaan puhaltaa kuitenkin kylmyys ja yltäkylläisyys. Lentokentät pursuavat luksustavaroita ja ihmiset ovat kiireisiä pitämään yllä kulissejaan. Aitoa iloa, surua ja sisintä on vaikea nähdä. Tulee ikävä etelään, jossa aurinko rytmittää elämää ja ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä, ilman suojamuurejaan. Kotona odottaa kuitenkin juuret, perhe - ja se vesi ja vessa. Silti siipeni kaipaavat takaisin sinne, minne pala sydäntäni aina kuuluu, Afrikkaan. Olen välitilassa.”
 
Vaikka Afrikalla on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja vaikka Bolivian matka oli runsaine sairastumisineen raskaskin, oli se myös rakas. Samat tunnelmat oli helppo tavoittaa. Kehitysmaatutkijan sydämeni sykkii aina kiehtoville, karuille ja kauniille kehitysmaille. Kapuajan mieleni vaeltaa usein materiaalisesti köyhien maiden rikkaaseen luontoon, ja vuorille. Luonnon mestariteoksille, joilla kulkiessa asiat asettuvat omiin mittasuhteisiinsa. Oma pienuus konkretisoituu viimeistään yöllistä tähtitaivasta ihastellessa ja ympäröivän luonnon voiman voi aistia joka solulla.

Mama Kapua

Suvi Aarnio