Yhden Kapuajan tunnelmia puolimatkasta Guatemalaan

 

Ikkunasta paistaa aurinko ja mäntyjen latvojen takaa pilkistää kauniin sininen taivas. Tammikuun loppupuoliskolla päivä on pidentynyt Sodankylässä jo reiluun neljään ja puoleen tuntiin. Mahtavaa! Pitkän synkän syksyn ja keskitalven kaamoksen jälkeen jälleennäkeminen auringon kanssa tuntuu helpottavalta. Ulos ryntäämisen estää vain työhuoneeseen pinotut (tyhjät) pahvilaatikot ja monen metrin pituinen lista (enkä yhtään liioittele) tekemättömistä ja hoidettavista asioista.

Tarkalleen 6 päivän päästä kuorma-auto kaartaa pihaan, jolloin kaiken pitäisi olla siististi paketissa ja asioiden järjestyksessä. Olen siis muuttamassa. Seuraava osoite sijaitsee Kristiansandissa Norjassa.

 

Kristiansandin konserttitalo.

 

Viime kesäkuussa kaipasin muutosta ja uusia haasteita elämääni ja nyt niitä on sitten saatu kahmalokaupalla! Muuttojärjestelyjen ohessa yritän keskittyä tähän Kapua Guatemala hankkeeseen. Syyskuussa aloitettu varainhankinta on osoittautunut haastavaksi ja aikaa vieväksi, mutta se on ollut myös todella kivaa. Ainakin olen saanut tutustua hauskoihin tyyppeihin. Kädenojennuksia on tullut yllättäviltäkin tahoilta. Toisaalta epäonnistuminen ja pettymykset ovat myös tulleet tutuiksi. Mutta niistä enemmän jollakin toisella kertaa.

Tästä eteenpäin haasteenani on myös tämä Kapuan matkassa- blogi. Mama Kapua Suvi Aarnio jatkaa kirjoittamista tänne, mutta harvemmin. Minä pyrin kirjoittamaan kerran viikossa/kahdessa aina huhtikuiseen Guatemalan matkaan asti. Matkakertomusta tietysti vielä sieltäkin!

 

Kurkistus Kapuajan kulissien taakse

Viimeiset 3 ja puoli vuotta olen parkkeerannut Sodankylässä, tai oikeammin Orakylässä. Pienessä talossa järven rannalla 12 km Sodankylän kirkonkylältä. Helsinkiläinen olen kuitenkin syntyjäni ja Helsinki-Vantaa akselilla olen aina aikaisemmin asunut. Avomiehen työn perään silloin reilu kolme vuotta sitten lähdimme ja siitähän tässä tulevassa muutossakin on kyse.

Sodankylässä olen työskennellyt maastomittaajana malminetsinnän/tutkimuksen parissa. Oikeastaan kenttäteknikko kuvaisi työtehtävää paremmin, työ kun on pääsääntöisesti maastossa suoritettavaa mittalaitteistojen kuljettamista ja käyttöä. Niin tai näin, työni puolesta olen saanut viettää fyysistä ulkoilmaelämää vuodet ympäri. Helsingissä asuessani työpisteestäni avautui maisema vastapäisen talon seinään. Silloin haaveilin ulkohommista, joten sitä todellakin saa mitä tilaa!

 

Mobiili ulkoilmatoimistoni viime vuosien talvilta.

 

Kapuaja melontaretkellä Inarilla.

 

Kapuajan ajanvietettä kesäkuukausina. Taustalla näkyy Oratunturi.

 

Kristiansandiin minua vetää (työn ja miehen lisäksi) kalliot ja meri. Kalliokiipeilykausi kasvaa muutamasta sääskettömästä päivästä 6-7 kuukauteen. Meri odottaa melojaansa. Lunta ja jäätäkin löytyy, jos ei ihan nurkan takaata niin ainakin kohtuu läheltä vuorilta. Älkää ymmärtäkö väärin; pieni osa minusta taitaa kuitenkin jäädä tänne Sodankylään :)

 

Varainkeruusta

Ensi sunnuntaina nähdään kuinka käy järjestämälleni hyväntekeväisyys- ja jääkiipeilytapahtumalle. Pyhän Tajukankaalla olisi tarkoitus tehdä jääkiipeilyä tutuksi Sodankyläläisille ja lähikuntien asukkaille. Itse olen harrastanut kiipeilyä n. 8 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti, joten idea alkoi muhia mielessäni heti Kapua Guatemala – tiimiin päästessäni. Bliss Adventure http://www.blissadventure.fi/ lähti varainkeruutempaukseen mukaan innokkaasti. Heiltä sain kaipaamani osaamisen ohjaajien muodossa sekä tarvittavat varusteet. Nyt vain sormet ja varpaat ristissä odotan innokkaita osallistujia nakuttelemaan hakuilla jäätä! Lisätietoa sitä kaipaaville löytyy tuolta: https://www.facebook.com/events/103123676524608/?ref=25


Kuva: Kirsi Ehoniemi

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=43962.0

Sonja Savolainen