Hei! Karhumur-blogitekstejä julkaistaan nyt myös Relaassa. Kerron vapaalaskusta, leijahiihdosta, leijalautailusta ja jaan vähän mietteitä purjeveneessä asumisesta. Tämän kevään olen ollut Kilpisjärvellä ja Norjassa, voit lukea aiemmista seikkailuista karhumur.com-blogista.

Kilpisjärvi - Skibotn

Kilpisjärvellä on ollut nyt viikon pääasiassa joko harmaata tai TUULISTA. Nimittäin niin tuulista, että ei leijan kanssa tunturiin ole kovin kehdannut mennä. Saanan tuulimittari raksutti 20 m/s+ keskituulta tämän tästä. Keskiviikkona säässä oli kuitenkin sopiva tauko, ja pääsin paukauttamaan Skibotnista Kilpisjärvelle skinnaten ja leijalla.


Summittainen kuljettu reitti

Tätä reissua olin tsuumaillut kartalta jo useampaan otteeseen. Mietin, että siinä olisi mukava haaste yhdelle päivälle, ja samalla selkiintyisi, että mihin kaikkeen sitä leijan kanssa pystyy. Vaikkapa järven jäällä leijalla taittaa halutessaan vaikka satoja kilometrejä päivässä, mutta vuoristossa ja tuntureilla homma on vaikeampaa.

Uusinta navigointiteknologiaa edustavat jesarilla yhteen teipatut A4-mustavalkotulosteet
 

Tuuli- ja sääennuste oli sen verran epävarma, että reissun lopullinen kesto oli vähän kysymysmerkki. Lähdin siis aika raskaalla varustuksella; mukana oli kaksi leijaa ja varmuuden vuoksi jonkinlaiset yöpymistarvikkeet (makuupussi ja bivak-pussi). 

Mieluiten olisin tehnyt matkan etelätuulella toiseen suuntaan, niin olisin säästynyt Skibotnissa suksien kantamiselta ja puurajaan taistelemiselta. Mutta sellaista säätä ei ilmaantunut, joten näillä oli mentävä. Lähdin Skibotnista kävelemään polkua ylös kymmenen aikaan aamulla.

Skibotnin metsissä rämpimässä ja fiilikset sen mukaiset.

 

Kun polku loppui, ja luntakin alkoi metsässä olemaan, niin oli aika siirtyä skinnaamaan aidossa norjalaisessa risukossa. Lumi ei onneksi koko matkalta ollut aivan mätää, mutta välillä loska upotti ihan mukavasti. Leijan pääsin nostamaan puurajan yläpuolella joskus kahdentoista aikaan.

Vuorien huiput olivat pilvessä ja tuulta tuntui olevan aikamoisesti, joten muutin alkuperäistä suunnitelmaa, enkä suunnanutkaan Balggesvarrin huipulle, vaan yritin ylös Balggesvarrin ja Favrrosvarrin välisestä laaksosta. Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä siellähän ei sitten tuullutkaan juuri yhtään. Parin tunnin verran taistelin laaksoa ylös leijan kanssa ja ilman.

Matkalla ylös, alhaalla Skibotn

Ensimmäisten hankaluuksien jälkeen tuulta riittikin hyvin. Alkuperäinen ajatus oli käydä matkalla Haltilla, vaikka se aika turha nyppylä loppujen lopuksi onkin, mutta sen jouduin lopulta jättämään välistä tällä välillä vallinneen heikon näkyvyyden vuoksi. Tunturiylängöllä suunnistus on huonossa näkyvyydessä aika haastavaa ilman GPS:ää, vauhtia on leijan kanssa kuitenkin jonkun verran. Jossain vaiheessa Haltia päin huristellessani oli vaan käännyttävä takaisin ja suunnattava suksien kärjet Kilpisjärven hotellin baaria kohti.

Sää onneksi alkoi parantumaan Kilpisjärvelle päin edetessäni. Näin täällä aika usein täällä käy, kun Jäämereltä puskee matalapaine luoteistuulen kera: Pilvet jäävät jumiin ennen Kilpisjärveä. Perillä paistoi tälläkin kertaa aurinko.

Näkymät ylängöltä länteen päin, Haltin suunnassa oli synkempää
 
Kilpisjärvi ja hotellin baari näkyy jo!
 
Perillä Tsahkaljärvellä, takana tietenkin Saana.

Kuljettu matka ehkä ~80 km ja nousua ~2000 m. Hiljaista oli tuolla suunnalla, matkalla näkyi pari poromiesten moottorikelkkojen jälkeä ja vasta aivan lähellä Kilpisjärveä pari hiihtäjää.

PS. Tässä pidempi juttu Kilpisjärven leijahiihdoista!

 

karhumur