Haastavaa hissilaskettelua

Hissihässäkkää ja jyrkkiä käännöksiä Col du Planin pohjoisseinällä.

 

Parin päivän sateiden jälkeen oli tarjolla yhden päivän sääikkuna eli aurinkoa. Col du Planin pohjoisseinämä oli laskettu edellisen sääikkunan aikoihin ja sen laskeminen houkutteli. Pyysin kaveriksi Mikkoa, jota mäen laskeminen kiinnosti ehdottomasti, sillä pohjoisseinä oli häneltä vielä laskematta.

 

Haaveet pohjoisseinän laskemisesta hupeni siinä samassa.

 

Aamulla olimme hyvissä ajoin hissillä odottamassa ensimmäistä nousua ja siitähän se hässäkkä sitten alkoi. Hissiasema oli yhtäkkiä aivan täynnä porukkaa ja henkilökunta ilmoitti, että hissi ei aukea normaaliin tapaan teknisten ongelmien vuoksi. Lippuluukulta jaettiin vuoronumeroita ja annettiin jos jonkun sortin informaatiota. Yhtäkkiä seisoimme vuoronumero 16 kädessä, mikä tarkoitti, että meitä ennen hissiin pääsisi noin sata henkeä. Haaveet pohjoisseinän laskemisesta hupeni siinä samassa. Päätimme kuitenkin jäädä odottelemaan, että kuinka miesten käy. Kauhean säädön päätteeksi meitä lykästi ja olimme puolessa tunnissa hississä kohti Aiguille du Midin huippua.

 

 

Näimme jo hissistä, kun ensimmäiset ihmiset laskivat pohjoisseinän isolla jäätikköseinämällä. Riittäisikö meille asti lunta laskun lopussa olevassa kurussa? Vieläkään ei peräännytty! Hissiltä laskimme ensin Midi Planin harjannetta Tournier-kolin kohdille, josta lähtee variaatio Col du Planin pohjoisseinälle.

 

 

Pienen pohdinnan perästä käänsin kantit pohjoisseinämälle, joka oli alusta melko kovaa muiden laskijoiden vyörytettyä lumet alas. Muutaman käännöksen jälkeen lunta olikin ihan mukavasti ja päästiin reitin ensimmäiselle kruksille eli vaikealle kohdalle.

 

 

Kruksi oli melko haastava ja jäinen. Kymmenisen metriä jouduimme menemään hakun kanssa askeltaen alaspäin. Sen jälkeen tuli jyrkkä kohta, jossa piti väistää jäästä törröttäviä kiviä ja olla erittäin tarkkana. Kaatuminen olisi tarkoittanut 600 metrin pudotusta.

 

 

Kruksin jälkeen saimme päästellä loistavaa puuteria hyvän matkaa ennen kurua, johon piti laskeuta köysillä alas. Kuvan ei kannata antaa huijata, mäki on jyrkkä. Kiljahdellakin uskalsi vasta mäen alla.

 

 

Laskeutumassa oli myös muuta porukkaa ja laskeutuminen meni sujuvasti pienen odottelun jälkeen. Kuru osoittautui loistokuntoiseksi huolimatta siitä, että sen oli jo laskenut useampi tyyppi.

 

 

Loppumatkan saikin laskea hyvillä mielin auringon paisteessa kohti väliasemaa, josta pääsi hissillä takaisin alas laaksoon. Melkoinen hissimäki!

 

 

Kiitokset Mikolle laskuseurasta!

 

 

Ranskan reissu alkaa lähenemään loppua. Tytöt lentävät pian takaisin Suomeen ja minä jään tänne vielä joksikin aikaa. Toivotaan, että sää ehtii vielä suosia.

Seuraa meitä myös Instagramissa. Mukana menossa myös Cébé, Black Crows, Lajikumppanit Oy ja lapittaako.fi?

- Sami

 

 

haapasalmikallinen