Aihe: Sanni Leinonen lopettaa

Sanni Leinonen lopettaa alppihiihdon 22 vuotiaana: "- Päätös on monen syyn summa, joista suurimpana on palon ja motivaation katoaminen."

http://yle.fi/urheilu/leinonen_lopettaa_uransa_alppihiihtajana/6255604

Ei kovin hyvä jos suomalaisen huippualppihiihtäjän arki on sen tasoista ettei siinä viihdy. Onkohan Sannikohtainen juttu vai onko ryytymistä yleisemminkin havaittavissa suomalaisten alppihiihtohuippujen keskuudessa?

Kyllähän liiton ja muiden pitäisi saada touhu sellaiseksi, että huiput viihtyvät vähintäänkin hyvin ja kokevat kaiken vaivan arvoiseksi. Joukkuehengestäkin tämä varmaan liiton lisäksi kertoo jotain?

Niin, mistähän mahtaa olla kyse?

Ei varmaan joukkuehengen puutteesta, vaan ehkä ennemminkin "joukkueen hengestä"....

zeitgeist ja sen muutos

Tässä tapauksessa on luullakseni kyse "havahtumisesta", jonka on aiheuttanut "disruptio". Eli suomeksi sanottuna siis siitä että kun on ikänsä ollut uraputkessa (joka väistämättä rajoittaa elämys-  ja kokemusmaailmaa, maailmankuvaa et cetera) niin kun siitä joutuu (tai pääsee) pois, huomaa että paljon muutakin kuin vain putken sisältö on olemassa. Ja jos on hoksottimia sitä tajuaa että jos jatkaa putkessa niin kaikki putken ulkopuolinen jää saamatta ja kokematta. Mikä on tai ei ole tappio, näkökulmasta ja vaikuttimista riippuen.

Uskoisin että Sanni Leinosen motivaation katoaminen erittäin todennäköisesti johtuu siitä, että se mitä putkessa on ja mitä sieltä sikäli voi siis saada (menestys, kunnia, maine, raha ynnä muu maallinen hyvä) ei hänelle riitä, etenkin kun sitä ei välttämättä saa, suurista panostuksista ja uhrauksista huolimatta. Tyhmemmälle putken sisältö ehkä riittäisikin, mutta kun kyseessä on ilmeisesti fiksumpi tapaus (en tunne Leinosta henkilökohtaisesti, joten tuo on vain silkka valistunut arvaus), niin eipä sitten muuta kuin kohtelias kaunis kiitos, näkemiin, leuka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja.

Yleisemmällä tasolla tämä johtuu nähdäkseni siitä, että suomalainen urheilujärjestelmä ei ole sopeutunut muuttuvaan, tai itse asiassa radikaalisti jo muuttuneeseen maailman, vaan pitkälti elää vielä sitä todellisuutta, jota varten järjestelmä joskus kauan sitten luotiin. Nuoret urheilijat, tai ainakin osa heistä, puolestaan ovat kasvaneet suoraan uuteen maailmaan. He eivät itse asiassa voi varsinaisesti edes ymmärtää sitä katoavaa vanhaa maailmaa, minkä esimerkiksi suunnilleen minun ikäiseni ja ehkä vähän (mutta ei paljon) nuoremmatkin vielä tuntevat, eivätkä he myöskään voi siinä olla, kun tulevat tietoisiksi ristiriidasta.

Laajemmin tarkasteltuna mielestäni kyse on siitä että paternalistis-materialistis-rationalistinen ja etenkin ekonomistinen paradigma, joka on edelleen vallalla paitsi suomalaisessa urheilujärjestelmässä myös yhteiskunnassa ylipäätään, ei yksinkertaisesti voi tyydyttää kehityksen seuraavalle tasolle nousevia.

Toivottavasti Sanni älyää hyödyntää poikkeuksellisia laskutaitojaan elämänsä rikastamiseen jotenkin nyt kun on vapautunut toisten tallaamalta uralta.

Ja toivottavasti systeemissä toimivat ottavat tästä opikseen ja tekevät systeemille jotain mikä kohentaa sitä nykyisen ja tulevan vaatimuksia vastaavaksi. En kylläkään aio pidätellä hengitystäni muutosto odotellessa.

Leinosen lopettaminen lienee monen asian summa. En nyt lähtisi tässä Suomen Alppihiihtoliittoa syyttelemään. Mielellään he varmaan pyörittäisivät vaikka kymmentä naisalppihiihtäjää ringissä, mutta ongelmana on resurssipula. On pirun kallista puuhaa roudata laskijoita, huoltajia, valmentajia ja muuta henkilöstöä hotellista toiseen. Mielestäni Alppihiihtoliitto on hoitanut asiansa hyvin ja elänyt suu säkkiä myöten. Kaikki liikenevissä olevat varat käytetään urheilijoiden hyväksi, mutta jos rahaa ei ole, sitä ei ole.

Verrattuna moneen muuhun lajiliittoon, Alppihiihtoliitto on tehnyt mielestäni hienoa työtä.

Palataan vielä Leinosen lopettamiseen. Ilmoitus tuli itselleni yllätyksenä, sillä Leinonen on kuitenkin ollut viime vuodet selvästi se Suomen toiseksi paras naisalppinisti. Ykkönen on kuitenkin selvästi ollut Tanja Poutiainen.

Leinosen loukkaantuminen on pannut hänet tilanteeseen, jossa hän luultavasti olisi joutunut ainakin jonkin verran kilpailemaan paikastaan Suomen Alppimaajoukkueessa. Olen täysin varma, että Leinoselle olisi annettu reilu näyttöpaikka syksyllä, mutta myös muita naislaskijoita on tyrkyllä ja jos nämä olisivat olleet häntä nopeampi, olisi Leinonen luultavasti joutunut ulos maajoukkueesta. Tämä on kilpaurheilun raadollisuutta, kun resurssit ovat mitä ovat. Jokainen varmaan ymmärtää, että ei maajoukkuepaikka ole kenellekään eläkevirka. Myös Tanja Poutiainen joutuu joka vuosi todistamaan kykynsä uudelleen.

Silti hiukan ihmettelen Leinosen äkillistä lopettamista. Leinonenhan jo joitain vuosia sitten hieman omituisesti jäi pois maailmancup-kiertueelta ja matkusti kotiin tapaamaan "kavereita". On aivan selvä, että jos haluaa huipputasolla kilpailla on oltava valmis kestämään kiertue-elämää. Jotenkin lopettamispäätöskin tuntuu viittaavan tähän. Mutta silti se tuntuu hieman lapselliselta. Leinonen toki menettää asioita ollessaan kiertueella, mutta kyllä minäkin olen menettänyt aika paljon laskuaikaa opiskellessani ensin viisi kuusi vuotta ja istuttuani nyt sen jälkeen yli kymmenen vuotta toimistolla. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus Leinosen kaltaiseen elämään, olisin sen mahdollisuuden kyllä käyttänyt.

Hieman tuntuu siis hätäiseltä Leinosen lopettamispäätös. Ettei vain kävisi niin, että parin vuoden "tavallisen" elämän jälkeen polte rinteisiin kasvaa suureksi.

Palaan nyt vielä kerran tähän, koska huomasin juuri tämän päivän Aamulehdessä jutun Sanni Leinosesta ja luin sen.

Jutusta käy ilmi Leinosen turhautuminen jatkuvaan matkustamiseen. Tämä on tietenkin asia, joka on Alppihiihdossa huipputasolla kilpailevan pakko kestää. Leinonen on myös nuoresta iästään huolimatta kilpaillut jo pitkään. Hänet valittiin Tanja Poutiaisen aisapariksi jo 16-vuotiaana. Leinosen itsensä mukaan hän ei kenties ollut siihen vielä ihan valmis.

Ski Sports Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen kommentoi asiaa sanomalla, että Leinonen oli niin hyvä, että hänet laitettiin sen takia Tanja Poutiaisen rinnalle. Vaikea tietenkään Alppihiihtoliittoakaan tästä on syyttää. Jos Leinosta ei olisi valittu Poutiaisen rinnalle hyvistä tuloksista huolimatta, olisi mussutus ollut valtaisaa.

Jos ei häntä reissaaminen enää kiinnostanut niin ei asiassa välttämättä ole sen syvempää puolta. Joskus päätökset pitää tehdä sen puolesta mikä on oma tahtotila (ei liiton, median tai fanien) ja ilmeisesti laskeminen tuolla tasolle ei enää kiinnostanut. Onnea ja menestystä tuleviin haasteisiin. olivat ne mitä hyvänsä 

Mutta silti se tuntuu hieman lapselliselta.

Minusta Sanni Leinosen päätös, samoin kuin tapa/tyyli, jolla hän päätöksestään kertoo, tuntuu hyvinkin kypsältä.

Huippu-urheiluun täytyy olla todella motivoitunut, koska se on todella raakaa hommaa sekä fyysisesti että henkisesti. Mikään tavanomainen haluilu ja toiveilu pohjalta "olispa kivaa jos..." ei riitä, huipulle pääsemiseen täytyy olla poikkeuksellinen sisäinen polte, "palo" niin kuin Leinonen itse sanoi. Jos sitä ei ole, homma ei voi toimia, ja on järkevämpää tehdä jotain muuta.

Hänet valittiin Tanja Poutiaisen aisapariksi jo 16-vuotiaana. Leinosen itsensä mukaan hän ei kenties ollut siihen vielä ihan valmis.

Teinisuhteet eivät yleensäkään kestä. Miettikääpä itsenne samaan asemaan. Vaihtaisitteko teinivuodet äärimmäiseen kurinalaisuuteen ja erittäin stressaavaan matkusteluun?

Aivan varmasti vaihtaisin jos tarjolla olisi realistinen mahdollisuus menestyä lajissa josta satun pitämään.

Siksi toisekseen en käsitä pointtia "erittäin stressaavasta" matkustelusta alkuunkaan - Euroopan- tai Maailmancupin kisoja ei järjestetä sotavyöhykkeillä, taikka kolmannen maailman maissa joissa mahdollisuus tulla surmatuksi tai ryöstetyksi on ilmeinen.

Leinoselle ilmeisesti oli kristallisoitunut että hänestä ei tule Puutiaisen veroista mestaria, ei vuollen, eikä nuollen - ja tämä ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon.
 
Siinä vaiheessa kannattaa harkita että alkaa tekemään jotain muuta.

Aivan varmasti vaihtaisin jos tarjolla olisi realistinen mahdollisuus menestyä lajissa josta satun pitämään.

Ai, minusta tuohon aikaan tytöt ja kaikki sellainen oli niin kivaa, ettei minusta olisi ollut kurinalaiseen harjoitteluun, vaikka esimerkiksi koulussa perusahkera olinkin.

Järjestelmällisyyden ja "tunteista piittaamattoman" suorittamisen löysin vasta reilusti yli kolmikymppisenä.

Lajista pitäminen ja kilpaurheilu ovat myös eri asioita. Kilpaileminen tappaa liikunnan ilon monilta paljon alemmillakin tasoilla. 

Teinisuhteet eivät yleensäkään kestä. Miettikääpä itsenne samaan asemaan. Vaihtaisitteko teinivuodet äärimmäiseen kurinalaisuuteen ja erittäin stressaavaan matkusteluun?

Ei tarvi miettiä kun tein juurikin tasan noin. En tosin laskulajien parissa, vaan kamppailu-urheilun. En todellakaan vaihtaisi saamaani kokemusta mihinkään mitä silloin olisi ollut tarjolla.

Kilpailemiseen pitää olla kilpailullinen. Siis tykätä myös kilpailemisesta. Jos on, niin kilpailemisesta väistämättömine häviämisineen saa vähintään yhtä paljon liikunnan iloa kuin jos ei kilpaile. Mä esim sain matseissa pataan todella huolella, mutta vaikka sitä että pääsin ottamaan harjoitusleirillä erää kaksinkertaisen Olympiavoittajan / moninkertaisen maailmanmestarin kanssa muistelen ainoastaan hartaalla lämmöllä.

On se jatkuva matkustelu stressaavaa jos se on jatkuvaa. Se että on ns normaalista elämästä irrallaan vaikuttaa ia aika paljonkin, eikä se vaikutus ole pelkästään positiivinen.

Niin mikä nyt sitten on normaalia elämää.

Vaikkapa erinäisten moottoriurheilulajien varikko on yhteisö ja kuin pikkukylä joka kokoontuu eri kilpailupaikoille.
Kuljetusautojen järjestys vähän vaihtelee, mutta aikalailla samat naamat roikkuvat paikalla.
Osa ihmisistä pitää toisistaan ja osa ei.
Soveltuu osalle ja toisille ei.

Väittäisin kuitenkin että nykyisten mobiililaitteiden ja sosiaalisen median aikana sosiaalisten kontaktien ylläpito lähtöpaikkaan on hieman helpompaa kuin menneinä vuosikymmeninä, ihmisten yrittäessä veivailla kolikkopuhelimista kaukopuheluja Suomeen.

Joka pitää jotain lajia kovana juttuna, yleensä myös hyväksyy sen että edes mahdollinen menestys vaatii kärsimystä ja uhrauksia ja on silti, ainankin sillä hetkellä, sen arvoista.

Sitten kun intohimo tai fyysinen kyky suorittaa on mennyt, on aika tehdä muuta.

Osalla tämä tietysti suomalaiskansallisesti tuntuu kääntyvän vellin vetelyyn käytettävissä olevaksi ajaksi.

Useimpiin millään tavalla haluttaviin asioihin tässä maailmassa sisältyy ainankin välillinen hintalappu, eikä siltikään mitään automaattisia takeita niiden saamisesta.

Totta kai näillä nykyisillä äidinkultapullamössöillä on kaikki asiat niin paljon paremmin ja helpommin kuin meillä jotka sai joululahjoiksi pelkkiä käpyammuja (hyvällä tuurilla).

Ei se skypepuhelu kuitenkaan kovin hyvin korvaa oikeaa face to face eli kosketusetäisyydellä käytyä keskustelua.

Saletti setti kyse on juurikin vaaditusta kovasta panostuksesta ja sillä saatavan hyödyn vähäisyydestä. Mistä muustakaan? sitähän se kaikki on, rak, eiku siis elävän elämän perusmatikkaa vaan. Jos roi on kohillaan, kyse ei ole uhrauksesta vaan sijoituksesta. jos ei, niin sitten kyse on uhrista, ja näillämainhan itsensä uhraaminen ei ole ollut viime aikoina kovin suosittua hommaa ylipäätäänkään, eikä etenkään murheilun parissa.

Miksi edes pitäisi olla? "kansan" urheilumenestyksen himon takiako? menkööt "kansa" ite vdu hankkimaan niitä mitaleja jos sen itsetunto sitä kaipaa, ei sitä muilta saa vaatia. talvisota on erikseen.

Jokainen tekee tietysti omat päätöksensä ja Sanni Leinonen on nyt tehnyt omansa. Tarkoitin päätöksen "lapsellisuudella" lähinnä sitä, että kun Leinonen nyt ensin vaikka painaa tavallista työtä kymmenen vuotta, niin kyllä siinä alppimaisemat saattavat äkkiä kiinnostaa. Toisaalta saattaahan hänellä olla jotain laskemiseen ei kilpailullisessa mielessä liittyviä suunnitelmia takataskussa.

Mitä tulee nimimerkki Plo:n juttuihin, niin ei siinä mitään, monella muullakin tytöt tulevat mieleen teini-iässä. Myös allekirjoittaneella. Tosin itse vain ikävä kyllä olin teininä hontelo finninaama, jolle tytöt lähinnä nauroivat. Urheilu oli minulle keino purkaa turhaumia ja toisaalta osoittaa olevansa jotain. Elämä menee eri ihmisillä eri latuja, mutta kyllä minä teininä olisin ilman muuta valinnut alppihiihtäjän uran, jos se jotenkin olisi ollut mahdollista.

Toisaalta en kyllä koskaan ole käsittänyt sitä ihmeellista "hengailua", jota monet luokkakaverini harrastivat. Ihmeellistä pyörimistä kotikylän keskustassa illasta toiseen. Itse kaipaan aina jotain todellista tekemistä.

Kuten jo tuossa sanoin, eri ihmisillä elämä menee eri latuja. Joku hengailee vuosikausia teininä. Toinen ei koskaan hengaile missään. Kumpikin voi myöhemmin pärjätä ihan hyvin elämässä.

Väännetäänpä hieman toiselta kantilta. Voisiko Sannin valitettavan lopettamispäätöksen takana ollakin sellainen tilanne että Alppi satsaa kaiken/liikaa jo uransa ehtoopuolella(?) olevaan Tanjaan ja jättää muut .....???

Tarkoitin päätöksen "lapsellisuudella" lähinnä sitä, että kun Leinonen nyt ensin vaikka painaa tavallista työtä kymmenen vuotta, niin kyllä siinä alppimaisemat saattavat äkkiä kiinnostaa.

Sinulla ei kuitenkaan ole Sanni Leinosen kokemusta siitä, mitä merkitsee olla huippu-urheilija. Se voi olla juuri hänelle rankkaa ja epämielekästä, vaikka se jollekin toiselle olisi tavoittelun arvoista.

Huippu-urheilijan vastakohta ei ole paska työ, jota ei huvita tehdä ja johon tympääntyy. Leinosestahan voi tulla vaikka opettaja. Opettajat ovat selvitysten mukaan poikkeuksellisen tyytyväisiä työhönsä.

Nykymaailman malli on sellainen, että on pyrittävä eteenpäin ja hyödynnettävä potentiaalinsa. Kaikki eivät kuitenkaan tule sillä tavoin onnellisiksi. Kaikki eivät tahdo hyödyntää lahjakkuuttaan. Jotkut tahtovat elää ihan tavallisen elämän sen kummemmin eteenpäin pyrkimättä.

Minusta Sanni Leinosen päätös, samoin kuin tapa/tyyli, jolla hän päätöksestään kertoo, tuntuu hyvinkin kypsältä.

Samaa mieltä tästä. Laadukasta elämää on huippu-urheilun ulkopuolellakin ja ymmärrän hyvin, mikäli se tuntuu pitkään putkessa olleelle houkuttelevalta.

Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Sannin mielenkiinto kohdistuu seuraavaksi.

Kannattaisi varmaan kysyä Sanni Leinoselta. Ehkäpä Relaan toimitus voisi tehdä haastattelun ja kuulostella jos vaikka Sannia tultaisiin näkemään vapaalaskukisoissa tms hieman rennoimmissa kuvioissa.

Tuntui aivan loogiselta ratkaisulta, tulokset eivät vastanneet panostusta, jos laittaa kaikki peliin ja vuodesta toiseen sijoilla ynnämuut niin kyllä siihen tahkoamiseen kypsähtää, oikea ratkaisu.

niilo:

Tuntui aivan loogiselta ratkaisulta, tulokset eivät vastanneet panostusta, jos laittaa kaikki peliin ja vuodesta toiseen sijoilla ynnämuut niin kyllä siihen tahkoamiseen kypsähtää, oikea ratkaisu.

Mielestäni niilon kommentti ei anna oikeaa kuvaa Leinosen menestymisestä. Ei alppihiihdon maailmancupissa sijoittuminen 30-parhaan joukkoon lukuisia kertoja tarkoita ynnä muita sijoja. Leinosen paras sijahan taisi olla seitsemäs. Kyllä hänellä oli potentiaalia aivan huipulle. Varsinkin kun ikää oli vasta 22-vuotta.

Mutta kuten Henkka sanoi. Ei ehkä meidän kannata spekuloida enempää. Toivottavasti Sanni Leinonen kertoo jonkun median haastattelussa tarkemmin lopettamispäätöksestään ja valottaa vähän tuleivaisuuden suunnitelmiaan. Toivottavasti laskeminen vielä kiinnostaa, vaikkapa sitten vapaalaskun muodossa.

Mitä nyt tuli laiskasti viimekaudella seurattua niin tuloskehitys vaikutti laskevalta, toiselle kierrokselle selviytyminen tiukassa, ei ollut minkäänlaisia merkkejä noususta kohti kärkeä.

Mitä nyt tuli laiskasti viimekaudella seurattua niin tuloskehitys vaikutti laskevalta, toiselle kierrokselle selviytyminen tiukassa, ei ollut minkäänlaisia merkkejä noususta kohti kärkeä.

Itse en alppihiihtoa seuraa oikeastaan ollenkaan, joten en tiedä tuloksista mitään tarkempaa, mutta kuvittelisin että laskeva tuloskehitys on ennemminkin johtunut hiipuvasta motivaatiosta joka nyt sitten tiivistyi lopetustpäätökseen, kuin että lopetuspäätös olisi johtunut laskevasta tuloskehityksestä. 22 vuotiaalla kun kuitenkin olisi kyllä vielä semmoiset mukavat 3-6 vuotta päästä sinne ihan terävimpään kärkeen.

Jos asiaa ajattelee synnynnäisen lahjakkuuden eli siis geenien kannalta, niin on selvää että Leinosella se puoli on kohillaan, hänhän on FISn kristallipallon kotiin kahdesti kantaneen (eli siis maailman cupin kaksinkertaisen voittajan) Kalle Leinosen kaksonen.

Ja koska taustat eli koti ynnä muiden joukkojen tuki on ollut kunnossa...

Eiköhän ne lopettamisen päällimmäiset syyt ole juuri ne mitä Leinonen on tiedotteessaan kertonut. Se mitä hän huippu-urheilun raadollisuudella tarkalleen ottaen tarkoittaa olisi kyllä hyvä kuulla.

Sanni sai maistaa menestystä jo 17-vuotiaan. Kun seuraavat nelisen vuotta eivät nostaneet tasoa, on tällainen päätös ymmärrettävä, mutta ehkä hieman hätäinen. Mutta kun täällä ollaan vain kerran miksi syödä pakkopullaa vuosi toisensa jälkeen.

Mielestäni päätökselle on yksi selvä syy: liian huono menestys. Jos Sanni olisi top 10 laskija maailman cupissa, ei tätä keskustelua käytäisi. Ei Heikki Kovalainenkaan vetäisi Sannin palkalla kivirekeä perässään kisasta toiseen.

Entäs jos Sanni onkin raskaana? Täysin tuulesta temmattu arvio tosin tuokin.

Entäs jos Sanni onkin raskaana? Täysin tuulesta temmattu arvio tosin tuokin.

Eihän se ole (kai?) naimissa. Eli ei voi olla.

Entäs jos Sanni onkin raskaana? Täysin tuulesta temmattu arvio tosin tuokin.

Eihän se ole (kai?) naimissa. Eli ei voi olla.

Nii. Ethän säkään oo.

Piti ihan ketjun alusta katsoa mitä siellä sanottiin. Jos ei huvita enää panostaa niin paljon kuin huipulle pääseminen vaatii, niin kannattaako siellä enää sitten rimpuilla? Itse tekisin mieluummin jotain mitä huvittaa, jos siihen kerran on mahdollisuus.

Tere!!

Joo kyllä se on semmonen homma että jos ei ihan omaks tiedä ja tunne sisällä ni kuinka paljon se raha motivoi sitten enää??

Kuitenkin aika kova maailma toi kilpaurheilu.

T:Mikko

Ehkä täällä nämä raskausspekulaatiot voisi jättää pois. Minusta homma alkaa tällöin mennä jo aiheen vierestä.

Joka tapauksessa omalta osaltani tämä keskustelu on nyt käyty. Toivottavasti näemme Leinosen vielä laskemisen parissa tulevaisuudessakin. Miten olisi esimerkiksi vierailu Hiutaleessa (Blumi ja kumppanit) tai Läskikympin seuraavassa hiihtoelokuvassa?

Laajemmin tarkasteltuna mielestäni kyse on siitä että paternalistis-materialistis-rationalistinen ja etenkin ekonomistinen paradigma, joka on edelleen vallalla paitsi suomalaisessa urheilujärjestelmässä myös yhteiskunnassa ylipäätään, ei yksinkertaisesti voi tyydyttää kehityksen seuraavalle tasolle nousevia.

Hyvin selkeästi sanottu.. en tajunnut mitään mutta mä en olekkaan penaalin terävin kynä.

Toivottavasti Sanni älyää hyödyntää poikkeuksellisia laskutaitojaan elämänsä rikastamiseen jotenkin nyt kun on vapautunut toisten tallaamalta uralta.

Näiden uransa lopettavien alppihiihtostarojen kohdalla aina jotenkin toivoo että he eksyisivät vapaalaskun pariin. Jokainen maailmancuppia kiertänyt osaa laskea ja jos hiihto vielä saattuu kiinnostamaan niin olisi hienoa nähdä ex keppiseppo vaikka jossain suomalaisessa hiihtopätkässä.

...Rata-Sepotar.