1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Rowana
Käyttäjän Rowana kuva
Aklimatisoituminen - kuinkahan kauan pysyy?

Jostain muistan lukeneeni, että kerran aklimatisoiduttuaan se pysyisi suht pitkään? Viikkoja? Kuukausia?

Onko omakohtaisia kokemuksia? Kysymys nousee siitä että ajattelin urheasti ajaa vkonloppuna junalla suoraan 3650 metriin ja nukkua siellä ja pohdin että tuleekohan vapinayö. Pohjalla on vain muutama pienempi reissu ripoteltuna talven aikana.

Pohjalla siis:
1 viikkoa sitten päiväkeikka 3000m
3 viikkoa sitten yö 2500m, toppi 3200m
5 viikkoa sitten yö 2000m, toppi 3500m
6 viikkoa sitten päiväkeikka 3200m
10 viikkoa sitten yö 3000m, toppi 3500m

Mahtaako tuosta olla mitään aklimatisoitumista kehittynyt?

ET

Kolme päivää, noista korkeuksista, ehkä neljä.

vesi on pilaantunutta puuteria, kuten Sepi sanoo

anttioksanen

Aklimatisoitumisessa on useampi vaihe, josta ensimmäinen on liittyy siihen että elimistö sopeutuu muuttuneeseen veren pH-arvoon. Tämä kestää muutaman päivän. Tärkeimmät muutokset pitkäaikaisessa sopeutumisessa (esim Killan pojat Everestillä) liittyy veren punasolujen määrän kasvuun. Tätä säätelee hormoni erytropoetiini, ja prosessi ottaa viikkoja. Punasolun keskimääräinen elinikä on 120 pävää, eli tästä voit karkeasti laskea, että suorituskyky pysyy pitkään kovana. Tosin noissa sun korkeuksissa ei paljoa uusia punasoluja synny, pääasiassa on kyse juuri lyhytkestoisimmista prosesseista. 3000 metrin korkeuksissa useimmat voivat kiivetä ihan hyvin ilman sen kummempaa aklimatisoitumista.

Eli tiivistettynä: noista sun reissuista ei ole mitään hyötyä, mutta Everstiltä palannut kaveri sopeutuu erittäin nopeasti hyvinkin ohueen ilmaan.

Hmm

[quote author=anttioksanen link=topic=10415.msg75630#msg75630 date=1117746586]
Tätä säätelee hormoni erytropoetiini, ja prosessi ottaa viikkoja. Punasolun keskimääräinen elinikä on 120 pävää, eli tästä voit karkeasti laskea, että suorituskyky pysyy pitkään kovana.



Saman vaikutuksen saa siis aikaiseksi hakemalla hiihtäjiltä vähän epoa.

"Well, I'll say this: climbing can kill you, but women can destroy you. There's a big difference, y'know." — Derek Hersey

MrKnowItAll

Epo on plasmanlaajentaja, jolla pyritään pienentämään hemoglobiiniarvoja. Eli se toimii paremmin, jos palautat epot hiihtäjille...

Syö pari pussia salmiakkia päivittäin ennen vuorelle menoa, se auttaa, jos pakki kestää. Ammoniumkloridi nostaa veren happamuutta ja efekti on vastaava kuin diamoxilla, mutta ilman reseptiä. Veren kohonnut happamuus panee akklimatisaation liikkeelle.

Mikko Piironen

[quote author=MrKnowItAll link=topic=10415.msg75638#msg75638 date=1117778178]
Epo on plasmanlaajentaja, jolla pyritään pienentämään hemoglobiiniarvoja. Eli se toimii paremmin, jos palautat epot hiihtäjille...

Syö pari pussia salmiakkia päivittäin ennen vuorelle menoa, se auttaa, jos pakki kestää. Ammoniumkloridi nostaa veren happamuutta ja efekti on vastaava kuin diamoxilla, mutta ilman reseptiä. Veren kohonnut happamuus panee akklimatisaation liikkeelle.



Vai olikohan se niin, että hemohes on plasmalaajentaja ja sillä pyrittiin peittämään epon käyttöä.

Jos tuo salmiakki oikeasti toimii, niin onko sillä samat riskit kuin diamoxin varmuuden vuoksi vetämisellä? Eli jos vuoristotauti iskee, niin se iskee rajumpana?


Hmm

Periaatteessa epo kai toimisi, mutta käytännössä tulee ongelmia sivuvaikutusten vuoksi.

Quote:
I think that the real understanding is that EPO's side effects are
relatively benign in the target group of patients it is used for (mainly
kidney disease).

In vigorously active people, the risk of death by embolism is
significant and is made more likely by states of dehydration, which is a
constant problem in the high mountains. 

There have been a number of cycling deaths, attributed to its use,
typically the victim expires in their sleep.

In cycling, and cross country skiing and tennis, it is used (against the
rules of competition) to enhance the response to training and maximize
first recovery and secondly maximal output.  All these sports are
performed in an environment where access to hydration is not compromised
and where the stresses of the activity are easily able to be left off.
In the mountains, is you get in trouble, you may not easily be able to
escape the arena of physical stress.  This would allow the negative
effects of EPO to kill you.

http://groups-beta.google.com/group/rec.climbing/msg/c03814e02c912a5a?hl=en

"Well, I'll say this: climbing can kill you, but women can destroy you. There's a big difference, y'know." — Derek Hersey

MrKnowItAll

Otetaanpas jalka suusta, tietysti epo parantaa ja hemohes peittää. Sitä luulee olevansa niin nokkela ja nopea.

Tuo salmiakkijuttu tuli esille yhdessä diamox-tutkimuksessa. Siinä kaksi ryhmää vietiin junalla sille Eigerin takana olevalle vuoriasemalle/observatorioon. Porukka oli jaettu kahteen, osalle oli annettu veren happamuuden nostamiseksi etukäteen (simuloi korkealla olemista) ammoniumkloridia eli salmiakkia kapseleina muutaman päivän ajan, osalle ei. Sitten katsottiin, miten diamox toimii ja tuleeko AMS. Salmiakkia syöneillä oli selkeästi vähemmän AMS-oireita, tuskin lainkaan, salmiakkia syömättömillä lähes kaikilla. Korkeus oli jotain 3500m luokkaa. Valitettavasti vain sammiakkikarkkeja syömällä pitäsi samoihin määriin päästäkseen syödä noin 300g supersalmiakkia päivässä, jolloin muitten suolojen saantirajat paukkuvat pahasti. Kysyin tätä varten ihan Fazerin reseptejä, paljastivat namujen ammoniumkloridipitoisuudeksi noin 1 %.

En ryhdy arvailemaan muita haitavaikutuksia, mutta koska sekä diamox että salmiakki toimivat osittain samalla mekanismilla (huijaavat veren happamuudella aikaisemmin alkavaan aklimatisaatioon), ei kummastakaan pitäisi tulla rajumpia AMS-oireita sitten aikanaan. Jos elimistö on aklimatisoitunut vaikka sitten huijauksen seurauksena, niin sitten se on.

juusojänkä

Tohon alkupäräseen aiheeseen sen verran että 3600m voi olla aika inhottava  nukkumiskorkeus ihan kylmiltään. Ja kun tosiasia on se että ne aklit on sellasessa reilussa viikossa taas nollissa niin kannattanee harkita. Parempi taktiikka on varmaan pitää se leirikorkeus vähän matalampana ja sitävastoin hyökätä vähän pidemmälle. Jos on pakko päästä mahdollisimman nopeasti johonkin vajaan viidentonnin tietämiin.
Ja jos oot sillä Jungfraubahnilla matkalla, niin ei muutakun koita saada bernin huiput taskuun, sinne alueelle on joo muuten vähän kinkkinen päästä nopeesti.

Ton salmarin kanssa  lienee kyllä sama ongelma kun diamoxin kanssa, koska just kehittyvässä ödeematilanteessa CO2 ei enää pääse ulos keuhkoista ja pH diamoxin tai vastaavan kanssa pH painuu liiankin alas. Diamoxia ei siten suosittelekaan enää kukaan muu kun pilleriuskovainen jenkki. Smile
Uusia juttuja tossa aklin saralla on on tutkimusten mukaan kaikkeen auttava punaviini ja uudeks ihmelääkkees nouseva viagra. (Tutkimus mm. everestin Base campissä. )



MrKnowItAll

Pikainen kuukkelointi löysi salmiakki/AMS tutkimuksia jo vuodelta -37. Jotain positiivista vaikutusta tuntui olleen, mutta ei enää nousussa suoraan 4700 metriin. Siinä ei muuten enää auta diamoxikaan. Aika monta muutakin viitettä löytyi salmiakin käytöstä veren happamuuden nostoon. Ainakin se on hyvä tekosyy pakata namuja vuorireppuun...

Diamoxista läytyi todellakin tietoa siitä, että aineen nauttimisen lopettaminen ei korkealla ole viisasta, koska silloin voi AMS iskeä ärhäkämmin. Jos siis aloittaa diamoxin napsimisen, sitä ei kannata lopettaa ennen paluuta alas. Muutenkin näyttää diamox -usko olla maailmalla hiipumaan päin, eli sitä ei suositella yhtä varauksettomasti kuin ennen, suorastaan kehoitetaan välttämään ja säästämään vain tositarpeeseen. Mm. anaerobinen suorituskyky heikkenee diamoxin vaikutuksesta (37% eräässä tutkimuksessa), samoin hermoston jännittet tippuivat selvästi (selittänee äärielinten pistelyn ja makuhäiriöt). Jenkkien laivaston sivuilla kerrottiin, että aine auttaa lepääviä, mutta ei työtä tekeviä.

Siis EI diamoxia, kyllä salmiakkia, ginko bilobaa, viagraa(?). Niillä ei ikäviä sivuvaikutuksia...

Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin vanhan viisauden mukaan aklimatisaatio alkaa hävitä noin viikossa (kun on oltu oikeasti korkealla eli 5000+) ja jotan rippeitä säilyy noin kuukausi. Ilmeisesti elimistön kemiallinen tasapaino alkaa palautua noin viikossa, jolloin suuri osa aklimatisaatiosta alkaa häipyä. Korkea hemoglobiinitaso säilyy pitempään, joka antaa hiemana etua korkealle uudellen mentäessä.

Hmm

[quote author=MrKnowItAll link=topic=10415.msg75651#msg75651 date=1117784944]
Valitettavasti vain sammiakkikarkkeja syömällä pitäsi samoihin määriin päästäkseen syödä noin 300g supersalmiakkia päivässä, jolloin muitten suolojen saantirajat paukkuvat pahasti.



Kolme sataa grammaa salmiakkia päivässä ei ole mikään ongelma. Sen syömiseen menee ehkä 10 minsaa.

"Well, I'll say this: climbing can kill you, but women can destroy you. There's a big difference, y'know." — Derek Hersey

teesaa

Nykyään Diamoxia suositellaan katkohengityksen ehkäisyyn illalla ennen nukkumaanmenoa otettavaksi 250 mg yli 3500m korkeuksissa, eli pelittää enemmänkin unilääkkeenä (unta parantavana ja hengityskatkoja vähentävä tekijä) kun veren ph-muuttuu ja co2 anturi ihmisessä ei niin herkästi laukaise sitä cheyne-stokes-ilmiötä.

Samoin Diamoxilla voidaan myös auttaa havaittuja alkavia AMS oireita, mutta sekään ei missään nimessä ole lippu jatkaa ylöspäin. Vaan levättävä oon ja jos ei paranemaan päin olo ole, niin alas vie miehen/naisen tie. Eli lievittää oireita myöskin, ei poista syytä.

Ja jos käyttää Diamoxia, niin pitää aloittaa riittävän ajoissa (48h) ennen nousun aloittamista, ja silloinkaan ei nousunopeutta voi nopeuttaa. Peukalosääntönä että n. 3-3500m voi loikkaista suoraan, ja nukkumakorkeutta voi  nostaa noin 500m per vuorokausi (välillä siis voi kiipeillä päivällä korkeammallakin). Ja jokaista 1000 m nousua kohti vielä yksi ylimääräinen yö ko. korkeudessa.

Nifedipiiniä suosittelen pidettäväksi mukana HAPE:n (keuhkoödeema) oireiden siirtämiseen (antaa aikaa laskeutua alaspäin). Dexametasonia kannattaa olla myös mukana HACE:n (aivoödeema) hoitooon. Dexametason auttaa myös vakavammassa AMS:ssa ensiapuna ja antaa lisäaikaa laskeutumiseen.

Case Chimborazo:
Kolme retkikunnan jäsentä teki nousun Whymperin refugelle oppikirjan mukaan, hitaasti ja varmasti. Ei ongelmia. Kaikki söivät Diamoxia. Ainoa haitta oli hiilihappoisten juomien maistuminen pahalta, ja osa safkoista muuttui syömäkelvottoman makuisiksi.

Neljäs jäsen tuli suoraan Verbieristä kautta viettämästä. Elänyt ja ollut siis 1500-3300m korkeudessa useamman kuukauden. Yksi yö Quitossa n. 3000 m korkeudessa ja suoraan autolla Whymperille 5000m korkeuteen. Ja toisena yönä ko. heebeä vietiinkin autolla Banosiin toipumaan HAPE:sta. En olisi keuhkoista sellaista lorinaa uskonut kuuluvan.

Case kopterin putominen Everestin perusleiriin eilen.
Tuli melkoinen kiire ryhtyä viemään kyydissä olleita turisteja alas seuraavaan mahdolliseen kopterin laskeutumispaikkaan. Osa ei todennäköisesti olisi kestänyt yöpymistä 5400m korkeudessa hengissä.

Eli akklimatisoitumisen kanssa ei 3500 m jälkeen kannata pelleillä.

Wannabe mies monessa lajissa!

anttioksanen

Lääketieteeliseltä pohjalta diamoxin käyttöä tulee suositella. PubMedistä löytyy iso kasa tutkimuksia sen puolesta, samoin muutama meta-analyysi. Voi olla muutamia tutkimuksia vastaankin, mutta kyllä täytyy katsoa kokonaisuutta niinkuin aina farmakologisissa asioissa. Lähinnä kiistelyä on herättänyt diamoxin annostus. Eri tahot esittävät 125 - 750 mg. Näistä muista kuten gingosta löytyy pari hassua tutkimusta, ja useissa kliinisissä olosuhteissa tehdyissä sillä ei ole ollut mitään efektiä. Sorry Mark Twight, lopputulos on käytännössä kallista pissaa.

Dexametasoni on aivan yhtä hyvä kuin diamox, mutta se heikentää immuunipuolustusta, ja tulisi siksi säätää vain vakaviin erityistilanteisiin. Salmeterolista on ollut kanssa hyötyä (astmalääke, b-agonisti), samoin viagrasta, mutta näissä on kyse muutamasta yksittäisestä kokeesta. Kannattaa pysytellä diamoxissa kunnes tulee lisää näyttöjä tulevaisuudessa. Näissä kiipeilytutkimuksissa koehenkilöiden määrä on todella vähäinen, ja aina niiden lopussa todetaan että tämän tulisi olla vain pilotti-projekti jatkotutkimuksille.

Mun mielestä mielenkiintoinen lääke vuoristokiipeilyssä olisi eksogeeninen kasvuhormoni/testosteroni, joita onkin jo jonkinverran tutkittu. Näiden määrä laskee pitkässä oleskelussa alas, ja heikkous, laihtuminen ja huono palautuminen esimerkiksi Killan pojilla Everstillä osin liittyy osaltaan tähän. Tasot ovat alhaalla vielä kuukausia kotiin paluun jälkeen. Matalilla annoksilla palautuminen voisi olla nopeampaa ja sairastelu vähäisempää retkikuntakiipeilyssä, mutta toisaalta tässä puhutaan jo aika tiukasta lääketankkauksesta.... Ihan varmasti myös eksogeeninen EPO nopeuttaa sopeutumista, muitelkaa vaikka karpaaseja Denalilla.

Musta ei ole fiksua lainailla yksittäisiä artikkeleita, kun lähes joka asiaan löytyy vaikka kuinka ihmeellistä tieteellistä tutkimusta. Maallikko lääketieteilijöiden kannattaa pidättäytyä meta-analyyseissä ennen kuin innostuu jonkun yhden tutkimuksen tuloksista.

Rowana
Käyttäjän Rowana kuva

Ihmettelinkin mistä himo salmiakkiin on ollut tällä viikolla. 250g pussit tuli spontaanisti kiskaistua eilen ja toissapäivänä. Ja nyt namut on loppu eli mistäs niitä mukaan reissulle.

Konsensus siis lienee että tuollaiset säännöllisetkään pienet viikonloppureissut eivät paljoa aklimatisoi. Viimeisenä oljenkortena taidan kiskaista puolikkaan punaviiniä hyttellä illallisella  Smile

hiloran

Itsellä alkaa pää jomottaa jos menen suoraa 3500metriin. mielestäni on hyvä viettää pari päivää ensin 3000metrin korkeudessa. TOKI ASIA ON YKSILÖLLINEN!

-Hande-

hiloran

... ja uskoisin että tuo aklimatisoituminen kestää viikon verran! YLÖS VAAN!

-Hande-

jjhenttonen
Käyttäjän jjhenttonen kuva

jaksoinkohan mä lukea kaikkia noita vastauksia kunnolla? pikavilkaisulla jäi kuitenkin sellainen maku että se mitä aklimatisoituminen tarkoittaa on hiukan epäselvästi tuotu esiin, tai sitten ei ollenkaan.

käsittääkseni (korjatkaa jos oon väärässä) aklimatisoituminen on sopeutumisprosessi eli se meinaa sitä että elimistö läpikäy muutoksia sopeutuakseen johonkin korkeuteen. Ja että kun on ns aklimatisoiduttu on muutokset käyty läpi ja aklimatisoitumisprosessi förbi. Mikä meinaa sitä että sopeutuneen eliön, näissä keskusteluissa yleensä kai kiipeilijän tai laskettelijan, toimintakyky on normaali (= se mikä se on niissä olosuhteissa joissa kyseinen elimistö yleensä pitää majaa). elikkä karrikoidusti esim jos himassa (merenpinnan taso, tai vaikka verbier) pystyy juoksemaan 12 minuutissa kolme kilsaa niin sitten kun pystyy tekemään suunnilleen saman suorituksen vaikkapa kolmessa tai neljässä kilsassa, ja vielä palautumaankin siitä öbaut samassa ajassa, on vasta silloin (täysin) aklimatisoitunut kyseiseen korkeuteen.

Aklimatisoituminen ei siis tarkoita sitä ettei tule aaämässää tai hapea tai mitään vastaavaa enemmän tai vähemmän hälyyttävää (uuteen korkeuteen) sopeutumattomuudesta johtuvaa ei toivottua elimistön toiminnan jatkumisen vaarantavaa prosessia. Vaan yksinkertaisesti normalisoitunutta toimintakykyä uusissa olosuhteissa.

Ehkä onkin turhaa kelata liikaa sitä vetääkö salmiakkia 250 geetä vai kilon tai ottaako diamoxia tai dexametasonia tai epoa tai hepoa vaiko eikö tai että onko veren ph noussut vai laskenut tai minkä verran on punasoluja ja verihiutaleita ylipäätään ja mikä on happisaturaatio tai mitä hyvänsä. Yksinkertaisinta on mun mielestä vaan ns sisäiseisellä silmällään tehdä syväluotaavan tutkimuksen omasta olotiloistaan elikkä miettiä että miltäköhän sitä tuntuu ja kuinka hyvin hommat sujuu, vai sujuukohan ehkä huonostikin.

Mun mielestä melko korkealle, vaikka blancille mennäkseen ei välttämättä tarvitse olla mitään ihmeempiä aklimatisoitumisia. Riittää että on niin hyvässä kunnossa että voi käydä siellä ylhäällä nopeasti (tai voihan sitä vaikka mennä autollakin. Luulisin että Blancillekin pääsisi autolla, jos on riittävän pätevä kiesi.) ja sitten vaan pitää tulla sieltä ylhäältä takaisin alas vielä nopeammin, ettei ehdi taudit iskemään. Siksi, vaikka just blancille mennessä, mä suosittelen mieluummin suksia/lautaa ja riittävää laskutaitoa tai sit riittävän pätevää kiesiä paljon mieluummin kuin nifedipiiniä. Ja etenkin sitä että seuraa tarkasti omaa fiilistä ja suorituskykyä ja tekee sit ratkaisuja sen mukaan miltä tuntuu.

Johonkin vähän matalammalle voi, edelleen mun mielestä, mennä hiukka pidemmäksikin aikaa, esim just vaikka nukkumaan jollekin reilussa 3500 m korkeudessa sijaitsevalle mökille ilman kummempaa aklimatisoitumista. Pitää vaan olla valmis sietämään mahdollista sopeutumattomuuden puuttumisesta seuraavaa melko epämiellyttävää oloa, ja tietysti edelleenkin pitää olla myös mahdollisuus poistua ilmakehän paksumpiin osiin riittävän nopeasti jos tarve sitä vaatii.

En tiiä onks tä mikään vanha viisaus tai viisaus ylipäätään, mutta henk koht kokemukseni mukaan aklimatisoituminen kestää öbaut enintään yhtä kauan kuin mitä oltiin siinä korkeudessa kuin mihin oltiin aklimatisoiduttu. Toi ei kuitenkaan tarkoita sitä että 30 vuotta 4000 metrissä asunut sherpa voi muuttaa Intian valtameren rannalle ja palata ongelmitta suoraan vanhaan pirttiinsä 30 vuoden kuluttua. Jokatapauksessa, jos on täysin sopeutunut sanotaanko 3500 m korkeuteen ja juoksee siellä coopereita viikonpäivät niin kun menee takas merenpinnan tasolle niin suunnilleen viikon päästä ei 3500 m aklimatisoitumisesta ole juuri mitään jäljellä, eli jos menee takas 3500 metriin niin se ei välttämättä suju ihan niin juohevasti kuin äkkipäätään kuvittelisi. Toisaalta, taas vaan mun henk koht kokemuksen mukaan, uudelleen aklimatisoituminen tapahtuu nopeammin jos edellisestä korkealla oleilusta ei ole vielä kulunut kovin pitkää aikaa, keho "muistaa" jotenkin miten se sopeutuminen sujuu tai joitain. Elikkä kun on sanotaanko viikko sitten menettänyt 3500 metrissä saavutetut superheromaiset ominaisuutensa, elikkä sopeutumisprosessi on reversoitu, ie on ns sopeuduttu oleilemaan merenpinnantasolla, ja kun palaa takaisin 3,5 kilometriin niin sopeutuminen käy nopeammin kuin viimeeksi. toi on meikän mutu tietoa, mitään tieteellistä tutkimusta tai muuta faktaa mulla ei ole esitettäväksi.

Kiitos ja kuulemiin, kahvipöytä kutsuu.

anttioksanen

Toi on 100% asiaa, Alpeilla kiivetessä aklimatisoituminen on paljon marginaalisempi juttu, ja lääkkeiden käytöstä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä, laskuhommissa ei varmasti mitään järkeä. Mun kokemuksen mukaan lyhyellä parin kolmen viikon kiipeilylomalla esimerkiksi Alpeilla voi diamoxilla voittaa 1-2 kiipeilypäivää, eli alussa suorituskyky on parempi. Toisaalta onko sillä mitään merkitystä, on hyvä kysymys.

Trekkaajien Nepalissa, jotka nousee vaikka jonkun 5500 m solan äkkiseltään, kannattaa ehdottomasti diamoxia syödä, varsinkin jos ei ole kokemusta vuoristotaudista, eikä oikein osaa tarkkailla omaa elimistöään. Näin myös esimerkiksi Himalayan Rescue Association trekkaajille opettaakin.

Himalajan kiipeilyssä lääkkeiden käyttöön mun mielestä kannattaa perehtyä huolellisesti, ellei ole kovaa eettistä vakaumusta niitä vastaan, sillä suorituskykyä parantava merkitys saattaa olla todella tärkeä. Usein isoilla vuorilla liikutaan oman sopeutumiskyvyn rajoilla ja kokeneet vuoristokiipeilijätkin vetää todella lähellä HAPEN/HACEN:n rajaa. Vaikka diamoxia ei söisikään tulisi osata vakavan vuoristotaudin hoito dexametahsonilla tai nifedipiinillä olla hallussa.

Jussufin kokkaama iskender kutsuu Erkan kebabissa...

oopee

Tässähän on tullut hyvä tietopaketti vähän kaikkea. Pitänee ottaa tuota Diamoxia mukaan Kilin reissulle kun ei ole kumminkaan tullut käytyä juuri kiuaskalliota korkeammalla ;-).
Kuinka muuten "maallikko" voi tarkkailla omaa sopeutumista? hengityksestä ? Pääkipu lienee jo se huonompi merkki?

Hmm

[quote author=oopee link=topic=10415.msg75790#msg75790 date=1118089656]
Kuinka muuten "maallikko" voi tarkkailla omaa sopeutumista? hengityksestä ? Pääkipu lienee jo se huonompi merkki?



Kannattaa opetella kuuntelemaan omaa kehoa. Kyllä sen huomaa aika äkkiä jos jotain on pielessä. Pieni pääkipu ja korkea syke on normaalia. Mutta jos ne kehittyy siitä huonompaan suuntaan, on syytä laskeutua alemmas.

http://www.expeditionmedicine.co.uk/expedition_medicine_articles/high_altitude_medicine.htm

"Well, I'll say this: climbing can kill you, but women can destroy you. There's a big difference, y'know." — Derek Hersey

MrKnowItAll

Leposyke näyttää olevan aika hyvä aklimatisoitumismittari. Normaali syke, tai jopa normaalia alempi* tarkoittaa kaikki OK, jos leposyke on 80 pinnassa pitää lepäillä tarkkailla  ja yli sadan ollaan vaaravyöhykkeellä.

Jos jostain saan lainaksi pienen happisaturaatiomittarin, niin saturaatiota ja sykettä tarkkailemalla pysyy aika hyvin tilanteen tasalla.

*) minulla näyttää leposyke tippuvan normaalista noin 10 s/min pitkäkestoisen vuoristoleirinnän aikana, eli yli 5000 metrissä.

Mikko Piironen

Mitä enemmän noista tropeista lukee (varsinki mielipiteitä foorumeilta), niin sitä epävarmemmaksi asiassa tulee. Otetaan esimerkiksi nyt vaikka toi Diamox, voisiko joku, vaikkapa Antti, kun tietoa tuntuu olevan vähän enemmän kuin tavallisella buranan purijalla. Myös pointterit selkokielisiin artikkeleihin kelpaavat.

1. Milloin? Aloitanko syömisen ennen nousua, nousuun lähdettäessä, myöhemmin?

2. Miten pitkään? Koko reissun ajan? Mitä jos loppuu kesken tai tiputan purkin railoon?

3. Mitä tapahtuu jos tulee AMS? Onko tilanne sama kuin ilman Diamoxia, eli oireet tulevat ihan randomilla niinkuin normaalisti, ei mitenkään rajumpina?

4. Mitä sivuvaikutuksia Diamoxilla on?

Ei, en ajatellut ottaa Diamoxia seuraavalle reissulle mukaan. Kyse ei ole etiikasta, vaan siitä, että Alpeilla on mulle paljon tekemistä niissä korkeuksissa, joissa sitä akklimatisaatiota alkaa saamaan. Mutta jos joskus vaikka jonnekin korkeammalle...

anttioksanen

1. Milloin? Aloitanko syömisen ennen nousua, nousuun lähdettäessä, myöhemmin?

Käyttö kannattaa aloittaa 12-24 h aikaisemmin. Tämä perustuu asetatsolamidin farmakokineettisiin ominaisuuksiin. Diamox depot 250 mg on suositeltava asetatsolamiidi valmiste, sillä siinä vaikuttava aine imeytyy tasaisemmin ja hitaammin kuin perus Diamoxissa (tai Ödeminissä). Tasaisempi imeytyminen vähentää sivuvaikutuksia. Käyttö kannattaa aloittaa trekkauksessa ja retkikuntakiipeilyssä n. 3500 - 4000 metrin yöpymistason jälkeen, jos on tarkoitus jatkaa yöpymiskorkeuden nostamista progressiivisesti (eli kiivetä ylemmäs).

2. Miten pitkään? Koko reissun ajan? Mitä jos loppuu kesken tai tiputan purkin railoon?

Niin kauan kuin kiivetään lähellä oman suorituskyvyn äärirajoja, esim Everstin keikalla söisin koko ajan, jos taas kiipeäsin kuukauden Etelä-Amerikassa, lopettaisin kun kokisin olevani riittävän sopeutunut. Teoriassa diamox aiheuttaa lisääntynyttä virtsaus tarvetta, joten sitä ei kannata jatkaa loputtomiin jos on hyvin aklimatisoitunut. Nyrkkisääntönä kannattaa kuitenkin syödä koko reissu. Jos loppuu kesken niin sitten jatketaan ilman, ei haittaa mitään, suorituskyky tippuu vähän, muttei muodosta missään tapauksessa riskejä.

3. Mitä tapahtuu jos tulee AMS? Onko tilanne sama kuin ilman Diamoxia, eli oireet tulevat ihan randomilla niinkuin normaalisti, ei mitenkään rajumpina?

AMS oireet tuntuvat selkästi diamoxista huolimatta. Ne oireet mistä HAPE tai HACE diagnosoidaan tulee just samanlaisina ja yhtä aikaa, vain vähän myöhemmin, koska suorituskyky ja sopeutuminen ovat dopingin vuoksi paremmat.

4. Mitä sivuvaikutuksia Diamoxilla on?

Lisääntynyt virtsaamisen tarve ja raajojen ja kasvojen distaalinen kutina, eli sormenpäät, varpaat ja huulet voi kutista. Kasvanut nestehukka kuitenkin kompensoituu paremman akliamtisoitumisen takia, jos kiivetään lähelllä omaa suorituskykyä, kuten usein vuoristokiipeilyssä on tapana. Hiilihapolliset juomat ja viini maistuvat pahalle vielä vuorokauden lääkkeiden syönnin lopettamisen jälkeen. Kannattaa titrata oma annos niin lähelle 750 mg päivässä kuin sivuoireet antavat myöden. Esimerkiksi mulla kutisee kasvojen lihakset ensimmäisen päivän, mutta se menee ohi, joten käytän tuota  250 mg * 3 annostusta.

Nämä jutut perustuu lähinnä British Medical Journalin artikkeleihin, joita voi selailla osoitteessa bmj.com sekä joihinkin PubMedissä julkaistuihin artikkeleihin, niihin kai tarvii olla joku koodi että voi lukea (?), mä luen niitä terveysportti.fi kautta, johon mulla on kandina tunnukset. Mä kirjoitin just pitkän artikkelin yhdelle tiibettiin lähtevälle silmälääkärille noista lääkkeistä, voin referoida sitä tänne kun ehdin.

Petrus

Kiintoisaa olisi lukea, mitä velipojalle suosittelit...

anttioksanen

Virolainen silmäkirurgi, nainen...

anttioksanen

Mitä lääkkeitä kiipeilijällä pitäisi aina olla mukanaan Alpeilla?  Nämä ei vie yhtään tilaa eikä paina mitään, mutta saattaa pelastaa kaverin tai oman hengen, tai auttaa selviämään takaisin laaksoon ilman helikopteri pelastusta. Aina kopterikaan ei ole mahdollinen, tai sitä saattaa joutua odottamaan. Ne keille on joskus jotain sattunut, tajuaa asiallisen kipulääkkeen tärkeyden. Tarvittavat reseptit saa terveyskeskuksesta. Musta nämä on yhtä itsestään selvä juttu kuin otsalamppu.

1. Deksametasoonia HACEN hoitoon: a) Yksi 10 mg injektio, sopiva injektioneula ja ruisku. Kaikki pistetään potilaaseen kerralla, kohteena olkapää, reisi tai perse. b) Samoin ainakin 8 kappaletta 2 mg deksametasoonitabletteja, nämä annetaan tajuissaan olevalle kerralla. Aina jos kohtaat vuorilla jonkun koheltajan, jolla on vakavat AMS oireet tai kehittyvä HACE (nämä ovat aika lailla synonyymi...) tulee potilaalle antaa tabletteja tai injektio ja kehoittaa häntä laskeutumaan alas (mieluiten jonkun kanssa). Sivuvaikutukset harmittomat, ei mitään väliä vaikka tulisi annettua turha pistos. Jos epäröit - käytä lääkettä.

2. Nifedipiini 20 mg tabletteja HAPE:n hoitoon. Alpeilla tarvitset muutaman. Hoitoa ei tulisi lopettaa kesken kaiken, vaan vasta kun potilas on saatu selkeästi alemmas, eli varaudu 10 tabletilla parin päivän myrskyyn vuoristomajassa, jossa joku kanssa-kiipeilijä yskii verta.

3. Kipulääke. 20 kpl Tramadol 50 mg ja 30 kpl Burana 800 mg.  Tarkkuutta vaativilla reiteillä ota ensin yksi 50 mg tabletti, sitten tarvittaessa tunnin kulutua toinen. Näin siis jos joudut esim. laskeutumaan alas Rebuffat reittiä murtuneen nilkan kanssa.  Jos olet tasaisemmalla alueella, tai kivut ovat sietämättömiä, voit huoletta syödä 2 * 100 mg tunnin välein. 100 mg annoksia voi ottaa maksimissaan 4 kertaa vuorokaudessa. Tramadolin kanssa tulee aina aloittaa samanaikaisesti Burana 800 mg * 3/vrk tehon optimoinniksi. Murtumien kivun hoito alkaa lastoituksesta.

4. Lisäksi idealside.  pari laastaria sekä teippiä etc.

anttioksanen

Lyhyesti vielä vuoristotaudista:

1. AMS (Acute moutain sickness), Akuutti vuoristotauti:

Useimmat vuoristokiipielyn harrastajat ovat sairastaneet mietoa AMS:ää. Useimmat ei-aklimatisoituneet kiipeilijät/vaeltajat sairastuvat jos noustaan äkisti 3000 metriin. Oireet: pahoinvointi, päänsärky, huono ruokahalu, lisääntynyt virtsamisen tarve. Samoin leposyke on tavallista korkeampi. AMS oireet kuuluvat vuoristokiipeilyyn, erityisesti isoilla vuorilla. Asetatsolamidi nostaa suorituskykyä, joten  voit kiivetä kovempaa ja korkeammalla ennenkuin AMS oireet alkavat. Annostus Diamox Debot 250 mg * 3/vrk.

2. HACE (high altitude cerebral oedema), Aivoödeema

AMS oireet pahenevat. Päänsärky kehittyy sietämättömäski, eikä perus särkylääkkeet (Burana, Ketorin, Panadol...) auta kipuun. Neurologiset oireet ilmaantuvat: looginen ajattelu häiriintyy, suoraan kävely ei onnistu, koordinaatio heikkenee, potilas vaipuu tasaisen varmasti koomaan ja kuolee.  Hoitona deksametasooni injektio tai tabletit, joilla voitetaan aikaa potilaan siirtämiseen alas.  Usein potilas toipuu niin että hän selviytyy itse alas. 

3. HAPE (high altitude pulmonary oedema), Keuhkoödeema

Huomattavasti harvinaisempi sairaus. Alveolit (keuhkot) täyttyvät nesteellä. Potilas yskii ja oksentelee, keuhkoista voi kuulua ilman stetoskooppiakin rahinaa ja "kuplimista". Potilas saattaa yskiä verta. Ensiapuna Nifedipiiniä 20 mg * 3 / vrk, jolla voitetaan aikaa potilaan siirtämiseen alas. Nifedipiini on tavallinen verenpainelääke, myös hyvin harmiton.

anttioksanen

Seuraavaksi: mitä lääkkeitä tarvitsen vuoristokiipeilyssä tai -vaelluksessa kaukaisissa maissa. Kun ehdin päivystyksiltä...

oopee

Kiitos Antti, Hyvää settiä tulee Smile

Edit: Dellatu turhat jorinat

Remu

[quote author=anttioksanen link=topic=10415.msg75886#msg75886 date=1118258647]3. HAPE (high altitude pulmonary oedema), Keuhkoödeema

Huomattavasti harvinaisempi sairaus. Alveolit (keuhkot) täyttyvät nesteellä. Potilas yskii ja oksentelee, keuhkoista voi kuulua ilman stetoskooppiakin rahinaa ja "kuplimista". Potilas saattaa yskiä verta. Ensiapuna Nifedipiiniä 20 mg * 3 / vrk, jolla voitetaan aikaa potilaan siirtämiseen alas. Nifedipiini on tavallinen verenpainelääke, myös hyvin harmiton.



Eikös diureetit (furosemidi, bumetanidi) olisi tehokkaampia kehkoödeeman hoidossa? Vai onko niillä liikaa haittoja?

Kiitos hienosta tietopaketista, jonka olet jaksanut koota!