1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
khaajane
24h/100 km kävely

Kyllä olette kovia, ketä tämän olette tehneet. Meille tyssäsi, mutta uudesta keikasta jo puhutaan.  Parannusehdotuksia/kommentteja otetaan mieluusti vastaan!

Entisten työkaverusten Karin ja Jarin matka alkoi hiekkateitä ja metsäpolkuja taivaltaen lauantaina 23.4.05 klo 9.15 Turun lähistöllä, Kuhankuonon retkeilyalueella. Keli oli komia, lämpötila +10. Huoltojoukkoja ei ollut, mutta 2 autoa oli ladattu vaatteilla ja energialla matkaa helpottamaan.

Lenkkarit jalassa ja auringon paistaessa juttua riitti alussa puolin ja toisin. GPS mittasi niskassa matkaa ja nopeutta herkeämättä. Jo alkumatkasta huomasimme suomaastossa vauhdin hiipuvan vähän turhankin alas, joten moista koitimme jatkossa välttää. Patikoinnin aikana käytiin läpi erilaisia, erikoisia ja perin erikoisia keskusteluaiheita läpi. Välillä pohdittiin Itämeren tilannetta ja siinä sivussa akvaariokalojen elämää. Lämmettyämme pääsimme kiinni paaston ideaan peräruiskeita myöden ja tämän jälkeen sujuvasti suurten joukkojen liikuttamisstrategiohin. Vauhti hiekkatiellä oli yllättävän helposti 6 km/h ja ylikin, mutta rämpiessä vauhti tippui tasoon 4 km/h.

Ensimmäinen kunnollinen tauko pidettiin vasta 4,5 tunnin käppäilyn jälkeen. Matkaa oli tässä vaiheessa kertynyt 27 kilometriä. Itse asiassa tauko oli melko hätäinen, tarkasti kellotettuna 18 min. Eipä tuntunut matka tässä vaiheessa oikein missään. Itselläni lenkkitossut olivat tosin yllättäen hiertäneet kantapäitä ja jalkapöydän päällä oli hieman kireä tunne. Juostessa moisia ongelmia ei ole esiintynyt, mutta kävely on näköjään eri asia. Kumpikaan meistä ei ollut harjoitellut tempausta varten kävelemällä, mutta kunto on muiden kestävyyslajien ansiosta parempi verrattuna keskiarvoihmiseen keskiarvotaulukossa.

Tauon jälkeen ajattelimme tehdä ympyrälenkin ja palata autolla syömään pastaa. Ympyrä venähti hieman suunniteltua pitemmäksi ja autolle uudestaan saapuessamme tilanne oli 8 h ja matkaa 44 km talsittu. Vauhti siis oli ollut vähintäänkin reipasta. Tässä kohtaa söimme ja vaihdoimme kuivat vaatteet päälle. Vaseliinin levittäminen arkoihin paikkoihin kuului taukojen rituaaleihin ja ilmeisesti tämän ansiosta minkäänmoisia iho-iho hinkkausongelmia ei matkalla kohdattu.

Tauon jälkeen käppäilyn kohteena oli toinen kätkömme. Kätkölle eli oranssille skodalle päädyttiin hyvissä fiiliksissä ajassa 11 h ja matkaa oli alla 55 km. Ongelmia ei ilmennyt tämänkään pätkän aikana ja vauhtia riitti. Pienen syömissession jälkeen oli kuitenkin kumman kolea fiilis ja Jari tärisi melkoisesti vaihtaessaan varusteita. Keli ei oikeasti vielä ollut näin viileä, mutta tietysti viilenemässä. Kello näytti ranteessa ilta-aikaa 8. Seuraava lenkki osoittautui turhan kosteaksi suopätkäksi ja tämän takia palasimme autolle muutaman kilometrin pomppimisen jälkeen. Muuttuneen suunnitelman johdosta olimme tilanteessa, jossa juotavat oli pisteessä B ja matka jatkui takaisin kohti A pistettä. Päätimme varmistaa juotavan riittävyyden huristelemalla oranssilla kätkölle B. Saavuttuamme asuntoautolle Jari ilmoitti tarvitsevansa elpymistä. Tämä tuli itselleni yllätyksenä, tai ainakaan minä en ollut muita kuin värinäongelmia huomannut. Hetken pähkäiltyämme sovimme, että minä käyn vetämässä parin tunnin lenkin ja Jari jatkaa matkaa tämän jälkeen jos vain intoa riittää. Pelin henki oli ainakin minulle hyvin selvä eli kaikki tai ei mitään.

Talsin tummuneeseen yöhön reippain mielin zipkan ohjaamana, kävelysauvat kädessä. Olin henkisesti valmis tetsaamaan loppumatkan yksin, vaikkakin seura olisi ollut mukava lisä. GPS näytti hyviä vauhteja ja meno oli mukavan tuntuista. Kuu loisti komeasti ja keli oli hieman pakkasen puolella. Noin tunnin kuluttua maailma muuttui kuitenkin radikaalisti kun oikean jalan iso rakko(t) puhkesi. Tämän jälkeen askeltaminen oli varsin tuskaista kunnes kipuun turtui muutamassa kilometrissä. Kellon näyttäessä noin 0.30 saavuin asuntoautolle ja päätös oli osaltani varsin selvä. Matkani loppuu tähän. GPS näytti matkaa 63,0 km ja aikaa oli kulunut melkeinpä 14 tuntia. Jarista ei enää ollut kävelijäksi ja vaikka hän olisi jatkanut niin minä päätin säästää jalkani pahemmilta vaurioilta. Muuten tuntui itse asiassa yllättävän hyvältä, tosin särkylääkkeitä oli jo joitakin tullut napsittua pitkin matkaa. Lenkkitossujen vaihtaminen maastokenkiin oli hyvä veto ruokatauolla, mutta se tuli tehtyä vain liian myöhään. Keveyden hakeminen siis kostautui korkojen kera itselläni.

Aamuauringossa keskeyttäminen ei kaduttanut pätkääkään. Herätessäni huomasin oikean kantapään liimautuneen makuupussin uumeniin. Melkeinpä maratonin käveleminen moisella jalalla olisi ollut hölmöä. Pienen aamutorinan yhteenvetona voisi todeta haasteen olevan todella kova. Vaikka fillarilla on samainen 24h testattu ja viikossa poljettu Suomen halki, niin kyllä kävelyn hakkaava luonne tekee hommasta suolaisen

Haaste selätetään aivan varmasti ja uusi strategiakin on jo valmiina. Tällä kertaa alkuvauhti oli liian ahnas ja kenkävalinta väärä. Ei tämäkään mitään herkkua koko ajan ollut, mutta täytyy se satku kerran kävellä, jotta tietää mistä puhuu. Itse en kyllä moiseen toista kertaa sitten enää ikinä ryhdy kun tämän kerran olen tehnyt.


Kantapää tulehtuneena, Kari

Mkiko

Joskus oli Erätulilla tai vastaavassa ohjelmassa juttua tuosta ja olen itsekkin ajatellut joskus kokeilla, aika hankala hommahan tuo on, mutta kokeilemisen ja suorittamisen arvoinen.

niilo

Eikö sääntöjä olisi hyvä hieman tarkentaa. Jonkin muun kuin omien jalkojen (esim.auto/polkupyöräjne.)käyttö liikkumiseen pitäisi kieltää.  Etukäteen järjestetyt/spontaanit(kaupat, tutut jne,) huollot voitaisiin sallia. Kovennetussa versiossa pitäisi kaikki kantaa itse/nauttia luonnonantimia(unsupported). Joo en aio yrittää itse missään muodossa.

TT

Täällä on kokemuksia samasta aiheesta: http://ksx.fi/sysimustasatku.htm
Itse olen kävellyt kolme satkua, ja ne ovat olleet henkisesti kaikki aivan erilaisia. Ensimmäinen oli melko vaikea, toinen oli naurettavan helppo, ja kolmas oli sietämättömän tuskainen kokemus. Koskaan ei kävelemään lähtiessä tiedä miten homma päättyy.

Jotain yhteistäkin on keikoilla ollut: jokaisella kerralla ovat pikkuvarpaiden rakot puhjenneet muutaman kilometrin tarkkuudella samassa kohtaa. Jee.

Weli Kallio

Aloitusaikaa voisi ehkä miettiä. Startti illalla sopi ainakin meille hyvin - ei tarvitse kävellä väsyneenä öiseen aikaan. Tällä saattaa olla suurikin merkitys, onhan koko kävely suurelta osin henkistä taistelua.

Lopuksi on myönnettävä, että meidän reittimme oli vain 90 km ja aikaa kului 27 h. Tavoitteena 100km/24h tuli esiin vasta jälkeenpäin...harmi, sillä uusintayritys saattaa jäädä tekemättä.

khaajane

Juu, tuo starttiaika ei ole optimaalinen. Illlalla aloittaessa voisi tuon pimeän korkata heti aluksi pois. Pimeässä suunnistaminen on myös melko kypsää hommaa pää pehmeänä. Tuota pitää funtsia.

Kari Krändi

JOS

Itse lähdin kyseiselle reissulle kello 12 päivällä. Lopussa sai kummasti voimaa, kun aurinko nousi just kun oli pahin aika...

Itselläni ei ole mikään ihmeellisen hyvä fyysinen kunto. Enemmän vaikuttaa henkinen puoli, valmistautuminen ja tankkaus.

Kannattaa kokeilla :lol:

Aikasemminkin on puhuttu aiheesta täällä.
http://www.relaa.com/index.php?topic=111.0