1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Eräseikkailija

Ei ole olemassa elvytystä pelkästään laitteilla...Vaikka olisi kysessä kuinka korkeatasoinen sessio hyvänsä, painelu- ja puhalluselvytystä (ventilointia) ovat aina mukana. On turha painella ja kierrättää verta ellei sitä hapeteta ja päinvastoin.
Ja ennenkaikkea elvytys on tiimityöskentelyä; yksi painelee, yksi hapettaa, yksi avaa suoniyhteyden, yksi katkoo lääkeambulleja ja avustaa, yksi on ns. defimies, yksi kirjaa tapahtumat jne. Ei sairaalassa läheskään kaikki lääkäritkään osaa elvyttää, ei edes johtaa elvytystä, korkeintaa osaavat sanoa mitä lääkkeitä laitetaan kun kirjasta ensin katsovat...

Ensihoito on hyvin kapeasektorinen ammattiala. Siihen suuntaudutaan ja perehdytään. Sen takia lähihoitajakoulutus on mennyt metsäänpäin ensihoidon suhteen, että ensin pyöritellään mummoja ym. ja itse suuntautumien ensihoitoon on liian ehdottomasti liian lyhyt. Sitäpaitsi kun 1990-luvun alussa kun elvytystapahtumat suurenmaailman malliin siirtyivät kentälle, eli pelastuslaitoksille ja yksityisille sairaankuljetuksille, on elvytysten määrä sairaalaolosuhteissa romahtanut.
Siinä yksi syy jos saattaa joskus mennä kokoneemmallakin hoitajalla sormi suuhun. Tosin tänäpäivänä töiden kierrättäminen on yleistä. Sairaanhoitaja jolla päätyö osastolla, saattaa tehdä keikkahommaa ambulanssissa ja päinvastoin ja se ammattillisesti hyväasia.

Mitä vielä tulee lyhyesti elvytysohjeisiin yhdyn edelliseen. Suurin virhe alkaa miettimään, että mitenkäs se nyt meni...
Ammattielvytyksessä sitä ongelmaa ei edes tule, koska kun potilas on intuboitu, painelu ja ambuttaminen (ventilointi, hapettamien) on jatkuvaa...Nyt en sitten todellakaan tarkoita sitä, että aliarvioisin ensiapukursseja tai vastaavaa ja mielestäni se tulikin jo edellisissä kirjoituksissani esiin, että näin ei ole, BUT...on kysessä vähän sama kuin kielten opiskellussa...jos liikaa pelätään virheitä kynnys puhua vieraitakieliä on korkea...Sama koskee ensiaputouhuja ja nimenomaan elvytystä. Kunhan suurinpiirtein muistaa mistä luvuista puhutaan ja ennenkaikkea aloitta heti viivyttelemättä ja tekee sen oikein. (Samalla tietysti kaveri jo soittaa apua)

nuska

[quote author=Eräseikkailija link=topic=14818.msg98445#msg98445 date=1154946437]
Ei sairaalassa läheskään kaikki lääkäritkään osaa elvyttää, ei edes johtaa elvytystä, korkeintaa osaavat sanoa mitä lääkkeitä laitetaan kun kirjasta ensin katsovat...

....Siinä yksi syy jos saattaa joskus mennä kokoneemmallakin hoitajalla sormi suuhun.....



:D  ei kai sinne sairaalaan oviin suotta ole niitä kuvallisia elvytysohjeita laitettu  Biggrin

Quote:

(Samalla tietysti kaveri jo soittaa apua)


= siis vaellukselle aina kolmisin Blum 3

Elvytys sairaalassa tai ensivasteen suorittamana on aina aivan eri asia kuin maallikon antama peruselvytys. Puhaltaminen on kaikkein haastavinta tehdä oikein, ehkäpä se juuri yksi noista syistä miksi painelu-puhallus -suhdetta muutettu. Pelkkä painelu ei pitkälle auta, jos ei osaa oikein puhaltaa.
Ainakin meilläpäin hoitajat saavat vähintään vuosittain pakollista elvytyskoulutusta. Nykyisistä elvytysnukeista kun saa taidoistaan myös luotettavan analyysin. Auttaa oppimaan oikean tavan. Kun elvytys tulee kohdalle, ei ole enää aikaa todellakaan miettiä ja pohtia. Siinä on vaan toimittava - oli sitten töissä tai vapaalla.

Vaelluksen ensiaputaidoissa mielestäni pitäisi olla painotus muussa kuin elvytyksen opettamisessa.

Anonyymi

Elvytyksestä kannattaa muistaa myös se että hyvin harvoin elvytettävä virkoaa kuten elokuvissa. Tästä johtuen myös ammattiavun soitto paikalle on ratkaisevan tärkeää, nimittäin sitä elvytystä ei jaksa kukaan tuntikausia antaa. Tarkoitus elvytyksellä on siis ylläpitää elintoimintoja ja varmistaa aivojen hapen saanti siihen asti kunnes ammattilaiset saapuvat paikalle defibrillaattorinsa kanssa. Apua on siis soitettava välittömästi ja vasta sitten aloitettava elvytys (jos on yksin, muuten yksi aloittaa ja toinen soittaa).

Anonyymi

Eräkarkun sivuilla mainostetaan näin:

"Erä- ja luontoaiheiset lyhytkurssit on tarkoitettu kaikille aiheista kiinnostuneille....
clip...
28-30.08.2006 EA1
Kouluttaja: Anne Lehtola

12-14.02.2007 EA2
Kouluttaja: Anne Lehtola "

Olisikohan tuolla tarjolla ensiapukoulutusta pääasiassa eräilyä silmälläpitäen?

Eräseikkailija

Sen vuoksi en elvytysasioita alkuun esille ottanutkaan...Erämaissa sillä taidolla - valitettavasti - ei ole juuri käyttöä. Tiettömien taipaleiden vai pitäisikö nykyjään sanoa linkittömien taipaleiden takana korostuvat ennenkaikkea tällaiset "pikkuasiat", kuten rakon hoito ja vielä tärkeäpää - Sen ennaltaehkäisy ! Yleensäkin kaikki rakot, hiertymät ym.
vastaavat tuppaavt menemään huonompaan suuntaan matkan jatkuessa ja samalla pilaavat totaalisesti matkafiiliksen.
EA-tarvikkeita itselläni ei ole mukana isoa pussukkaa. Aivan perusjuttuja haavan sitomiseen, särky-ja tulehduslääkkeitä,
ripuliin, keinoihoa ja mitähän muuta...(piti oikein kattoa..) sairaalateippiä, flunssajuomia, laastaria...kyllähän se vähän niin on, että jos jotain muuta tarvitsee (poislukien omat henkilökohtaiset lääkkeet tai lääkitykset) niin kyllä taitaa olla kiire tai sitten vähemmän kiire sivilisaation pariin... :?

nuska

Keinoiho on tosi hyvä keksintö. Se kuuluisi olla vakiotavarana ensiapulaukuissa. Grammafriikit vois jättää vaikkapa sen paperisen mitellan pois...

Kannas

Niin, se elvytys erämaaolosuhteissa. Sanoisin noin äkkipäätä, että kaukana lähimmistä tehohoidoista se lienee ihan turhaa. Tällaisia madonlukuja löytyi googlettamalla...

Aivosolujen vaurioituminen alkaa normaalilämpöisillä potilailla noin 4–5 minuuttia verenkierron loppumisen jälkeen. Elvytyksessä voidaan saavuttaa vain 20–35 %:a normaalista verenkierrosta, jolloin aivoperfuusio ei ole riittävää. Mitä pidempään elvytys kestää, sen huonompi on elvytystulos. Ennuste on olematon, ellei edes hetkellistä spontaaniverenkiertoa saada 20–30 minuutin tehokkaan hoitoelvytyksen aikana.

Metsässä ei ole mitään mahdollisuutta saada edes hetkellisesti verenkiertoa toimimaan, mikäli potilas ei jostain ihmeen syystä ala itse hengittää elvytyksen tuloksena. On myös erittäin todennäköistä, että minkäänlaista pelastavaa välineistöä ei ehdi tuossa ajassa lähellekään, joten jos jaksaa harrastaa PPE:tä puoli tuntia, saa ainakin jonkinlaisen hyvän omantunnon kaverin hautajaisiin. Yhdessä tilanteessa elvytystä voi tietysti jatkaa pitempäänkin eli jos sydän on pysähtynyt hypotermian seurauksena.

Pitää varmasti antaa kavereille seuraavanlaiset ohjeet oman tölläyksen varalta: ottakaa rauhallisesti, soittakaa lähimpään pelastuslaitokseen, ryhtykää keittelemään kahvia ja menkää kauemmaksi, jos tuntuu siltä, että ette kestä viimeisiä potkuja ja korinoita.

karvanalle

[quote author=Nikke72 link=topic=14818.msg98130#msg98130 date=1154522561]
Tätä asiaa sivuten voisinkin jatkaa keskustelua kysymyksellä MITÄ EA VÄLINEITÄ KULJETATTE MUKANA VAELLUKSELLA?

Ittellä on sellainen Ortliebin pienehkö ensiapulaukku, johon pakkaan perussidetarpeita, desifiointipyyhkeitä, laastareita (mukaan lukien perhoslaastarit ja rakkolaastarit), buranaa, zyrteciä, imodiumia, kurkkupastilleja, kyypakkauksen, talkkia yms. Mitään varsinaisia lastoitusvälineitä (ilmalastaa tai pahvilastaa) en ole mukanani kuljettanut. Jos oikein hätätilanne tulisi niin varmaan isompaa viiltohaava voisi kuroa umpeen ihan normaalin neulan ja karhunlangan avulla.... kunhan ne vaan ensin keittää... Mutta kyllä yksi olennaisimpia seikkoja liittyen tähän on tietää koko ajan se mistä puhelinyhteyden (ja näin ollen myös apua) saa mahdollisimman nopeasti.



- laastaria, jokin side x 1
- särkylääkettä, imodiumia, antihistamiinia
- suturointilanka + neula
- adrenaliiniampulli, kortisoniampulli + näille ruiskut/neulat
- perusantibiootti ripuliin/ihotulehduksiin
- kortisonivoidetta

Näillä hoituu tavallisimmat: hiertymät, ripulit, ihotulehdukset, elikoiden (hyttysestä käärmeeseen) puremat, viiltohaavat, hiertymien/haavojen tulehdukset.

Tarpeensa seurueessa ovat osoittaneet edellämainituista oikeastaan kaikki paitsi injektoitavat adrenaliini ja kortisoni, jotka tosin siinä käärmeenpuremassa voivat olla henkeäpelastavia.

Autossa kulkee edellisten lisäksi keittosuolaa, tippaletkut/kanyylit, nielutuubi, larynxmaski; näille ei käyttöä ole onneksi ollut.



nuska

Met taas oomme soveltaneet oman settimme perusensiapulaukusta. Sidoksia, taitoksia, perhoslaastareita, palovammageeliä, ns. avaruuslakana ja -peite kylmän torjuntaan, rakkolaastareita, teippiä, desinfiointipyyhkeitä jokunen ym. perustavaraa. Valmiita lastoja emme kanna, tyhjiölasta kuin oisi se ainoa oikea - ja emme siihen ole investoineet. Ajatuksissa mietitty eri lastotus vaihtoehtoja reissuilla, tarkan harkinnan jälkeen voisi kokeilla esim. makuualustanpalaa, vaellussauvaa, puuta ym. - murtuman virheasennon korjaaminen kun on se viimeinen asia mitä tehdään. Korjataan vain kun avun saanti on todella kaukana ja selvästi ilmenee verenkierron kanssa ongelmia. Neuloja ja lankoja emme kanna suturointitarkoituksissa. Kovin oisi hankalaa ommella suonia mettäolosuhteissa ilman kunnon neulankuljettimia ym. Uskomme että saamme tarvittaessa oikeaoppisella puristussiteen käytöllä hillittyä isompia verenvuotoja riittämiin ja pieniin riittää teippaus ja kunnon tiukka sidos imevien taitosten kera. Parempi tihkuvan haavan kanssa ensiapuun kuin reippaan kuolion alun. Tarvittaessa sitten rambomeininkiä, ei siinä sitten enää keittelemään ehtisi...

Lääkityksestä oomme ottaneet mukaan muutamaa eri kipulääkettä, myös vahvaa (ei ollut onneksi tarvetta), antihistamiinia, ripulilääkettä, harkinnan kanssa  mukaan kortisonia, samoin harkiten todella pitkille reissuille antibioottia (sopii sekä hengitystie- että iho-ongelmiin), aina mukana myös kortisoni- ja perusvoidetta. Glukooosi- ja adrenalliniampulleihin ei omasta takaa tarvetta, sillä allergioita eikä diabetesongelmia ei ole kummallakaan tähän mennessä ollut. Ja meittin mielestä jokaisella tosi allergisella tulee olla omat adrenaliinit mukana omasta takaa, joten vieraisiin emme niitä rupeisi kyllä tuikkimaan.  Ja jostakin ne grammat pitää säästää.

Omaan autoon ei tulisi kyllä mieleen järjestää infuusiopistettä. Jos ja kun sinne saakka mehtästä pääsee, niin eiköhän siihen saa jo tilattua ensivasteenkin paikalle, olis ainakin steriilit, oikeaoppisesti säilytetyt tavarat vastassa. Nielutuubille on enemmän tarvetta ehkäpä juuri liikenneonnettomuuksissa, harvalle mettästä raahatulle ois enää tarvetta siihen ennen ensivasteen tuloa. En mie nyt tähän viitti kylläkään enää ton autopakin sisältöä luetella. Sitä ei kyllä enää eetvarttikaan mehtään rinkassaan kanna. Nykynenkin sais monta grammafriikkia putoon persuuksilleen.... :lol:

niilo

Metalliset haavahakaset, jotka laitetaan semmosella nitojalla olisivat ylivoimaisesti kätevin isojen viiltohaavojen hoitokonsti, helppo naksutella paikoilleen ilman puudutusta tuoreeltaan. En tiedä saisiko noita jostain, käytetään  tyypillisesti esim. kilpirauhasleikkaushaavan sulkemiseen.

ShoGun

Mistäs te noita antibiootteja hankitte, kun ne kaikki ovat käsittääkseni Suomessa reseptilääkkeitä? Vai kirjoittaako lääkärit löyhäkätisesti reseptejä retkeilijöiden "varmuuden vuoksi"-käyttöön?

// ShoGun

Ikuri

Yksi juttu mikä kannattaa tehdä jos kaveri kuupahtaa vieressä elöttomaksi on lyödä sitä jämäkästi nyrkillä rintaan, joskus (hyvin harvoin) voi kammiovärinä, joka on yleisin sydämen rytmi juuri elottomaksi menneellä kääntyä nyrkin iskulla. Muuten peruselvytyts kaukana korvessa on varsin epätoivoista.

Sairaaloissa tulee nykyäänkin elvytyksiä varsin tiuhaan, mutta varmaankin lähes kaikissa on nykyään MET yksiköö, joka on anestesialääkäri vetoinen ja vastaa elvytyksistä 24h. Läskään jokaiselle lääkäriille tai hoitajalle ei satu elvytksiä sairaalassa kovinkaan usein ja tatsi katoaa helposti.

Metalliset haavahakaset sopivat vain siistien ja teräväreunaisten haavojen (kuten leikkaushaava) sulkuun, eivät ole järin toimivia eräoloissa.  Neulakuski ja iholankaa toimii aina.

Eräseikkailija

Nuska en tiedä, miltä alueelta olet, mutta sillä alueella millä itse toimin, ensivaste on viimeinen mahdollinen apu, mitä voi saada. Korkeariskisimmissä keikoissa marssijärjestys on se, että matkaan lähtee saku-1 vahvennetulla miehistöllä tai parhaassa tapauksessa koko työvuoro ja kahdella sakulla. (Ambulanssi) Jos molemmat ambulanssit ovat maailmalla esim. siirtokuljetuksella jossain huidinnevadassa ja vieraspaikkakunnallakaan ei ole saatavilla ambulanssia, lähtee matkaan ensivaste...Hyvässä tapauksessa siellä saattaa olla nuoria pelastajia ja varusteina aina defi ja happi sekä alkeellisimmat
elvytyslääkeet...Mutta palopuolella saattaa ensivastetehtävään lähteä myös 60-v. esimies ja 50-v. palomies, joka ei osaa kunnolla edes defiä käyttää...puhumattakaan että autossa olisi muuta korkeatasoisempaa...ihan tavallinen paloauto se ensivaste.
Kun harrastaa kaikki tuntuu ihanteilta, kun tekee työkseen kaikki relisoituu hyvinkin arkiseksi ja raadolliseksi.

karvanalle

[quote author=ShoGun link=topic=14818.msg98495#msg98495 date=1155014495]
Mistäs te noita antibiootteja hankitte, kun ne kaikki ovat käsittääkseni Suomessa reseptilääkkeitä? Vai kirjoittaako lääkärit löyhäkätisesti reseptejä retkeilijöiden "varmuuden vuoksi"-käyttöön?



Terkkarista vieraalta lääkäriltä ei varmaan ihan helpolla saa antibioottireseptiä varmuuden vuoksi. Parasta olisi jos tuttu lääkäri kirjoittaisi reseptit ja voisi samalla opettaa oikean käytön, joka typistettynä menisi useimmiten suunnilleen näin: kuume + tunnistettu kuumeisen infektion lähde (eli vaikkapa ihorikko, hengitystiet, pissatulehdus, ripuli)  ->  ota tätä antibioottia niin monta kertaa päivässä näin monen päivän ajan.



nuska

[quote author=Eräseikkailija link=topic=14818.msg98500#msg98500 date=1155021014]
Nuska en tiedä, miltä alueelta olet, mutta sillä alueella millä itse toimin, ensivaste on viimeinen mahdollinen apu, mitä voi saada.


Pirkanmaaltahan mie. Kyllä tiiän, että kaupungeissa elvytykset ym. kuuluupi ambulansseille, mukaan lähtee vielä lääkäriambulanssi - jos sellainen on. Mutta mutta, pikkupitäjissä toisinaan ensivastetehtäviin joutuu lähtemään kyllä joskus vapaapalokuntalaiset. Aina kun ei ole sitä pitäjän omaa ambulanssia/paloautoa. Ne tulevat paikalle, kun pääsevät. Asiaan en ole erikoisemmin perehtynyt, pitempään vaan muiden harrastusta seurannut.
Ja jos valita saa, niin tietty omalle kohdalle ne nuoret pelastajat..

[quote author=ShoGun link=topic=14818.msg98495#msg98495 date=1155014495]
Mistäs te noita antibiootteja hankitte, kun ne kaikki ovat käsittääkseni Suomessa reseptilääkkeitä? Vai kirjoittaako lääkärit löyhäkätisesti reseptejä retkeilijöiden "varmuuden vuoksi"-käyttöön?


Reseptit oon aina saanut  omalle tai työterveyslääkärille asian selittäen.  Ei niitä alle viikon reissuille ole tarkoituksen mukaista edes kanniskellakaan. Sairaanoloisena kun ei ole sopivaa lähteä vaeltamaan ja useimmat infektiotauditkin itävät jo jokusen päivän, ennen kuin edes tarvittaisiin antibiootteja. Eli useinmiten mehtästä ehtii kyllä lääkäriin hakemaan apua.  Eikä ensimmäiseen vilutukseen, köhään, nuhaan ym. kotioloissakaan antibioottia tarvita.

Antibiootin valinta ja käyttö on käyty läpi yhdessä lääkärin kanssa. Vastuuta täytyy olla ja selkeä perustelu tarpeelle.