1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi

Itseni kerran tee-se-itse hätäheimlichillä pelastaneena olen silloin tällöin miettinyt pystyisikö hätätrakarin tekemään itselleen... tajuissaan pitäisi vissiin ainakin olla!  :lol:

kelopuu

Eräseikkailija ja TRB (paitsi viimeisesä kommentissaan "hätäheimlich..." mitä lieneekään) ovat oikeassa.  Turpiin tulee, jos näillä näkemyksillä yritetään esimerkiksi minua pelastaa, perkele. 

Anonyymi

Heimlich on siis metodi jota käytetään kun ruokatorveen on juuttunut jotain ja potilas meinaa tukehtua. Heimlichissä siis kaveri kietoo kätensä tukehtuvan ympärille ja puristaa voimakkaasti keuhkoja (rintalastan alapuolelta eli vissiin palleasta... ei kuitenkaan liian alhaalta eli palleista!  :lol:) saadakseen niihin painetta jotta tukehtumisen aiheuttava esine lentäisi ulos keuhkoputkesta.

Uskoo ken haluaa, mutta näin pääsi tapahtumaan: Muutamia vuosia sitten (taitaa olla jo kymmenen) käppäilin jääkaapille ja nälkäisenä ahmin kuorettomia nakkeja kuin huomista ei olisikaan, ja yhtäkkiä havaitsin että kurkku on tyystin jumissa enkä kyennyt nielaisemaan. Kauhukseni huomasin ettei henki kulje mihinkään suuntaan. Vaimo (nykyisin ex-sellainen) istuskeli olohuoneessa mutta ajattelin että tilanteesta on selvittävä hänen huomaamatta, kirkuva akka kun ei olisi auttanut asiaa ollenkaan. Eikä muuten tullut ääntäkään luonnollisesti kun ilmeisesti kurkkutorveen juuttunut nakinpätkä tukki sekä henkitorven että kurkkutorven, oletan.

Ensi töikseni mieleeni juolahti yrittää nielaista veden avulla ja valutin suun täyteen hanasta, mutta kun nielaiseminen oli mahdotonta jäi vesi vain lainehtimaan suuhuni ja jouduin "kaatamaan" sen pois (mahtoi olla näky kun pää kenossa valutin vettä suustani). Suureksi onnekseni olin ollut muistaakseni noin kuukautta aikaisemmin työpaikan järjestämällä ensiapukurssilla jossa olin Heimlichiä käsiteltäessä esittänyt teorian että sen voisi tehdä myös itselleen omaa ruumiinpainoaan hyväksikäyttäen. En muista mikä oli kouluttajan antama vastaus mutta hihittelyä se taisi enemmänkin aiheuttaa kuin vakavaa keskustelua...

Kuitenkin, jostain syystä osasin pysyä rauhallisena tuossa tilanteessa ja muistin teoriani tee-se-itse Heimlichistä, laitoin kädet rintakehän ympäri ja nojasin oven karmia vasten mutta ei auttanut. Ajattelin että painetta pitää saada keuhkoihin lisää ja menin keittiön pöydälle vatsalleni painaen keuhkoja painollani pöytää vasten... ei auttanut. Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut arviolta noin minuutti ja olo alkoi olemaan tukala, hengittämättä kun olin. Viimeisenä keinona hyppäsin koko painollani rintakehän päällä olleiden käsien päälle pöydälle ja *PLOP* kurkusta lensi noin 1,5cm pitkä pätkä nakkia! Vasta tuossa vaiheessa vaimo tuli ovensuuhun katsomaan mitä ihmettä keittiössä tapahtuu ja löysi minut keittiön pöydällä huohottamassa kyyneleet silmissä nakinpätkän pomppiessa lattialla!  :lol:

Vasta jälkeenpäin iski paniikki kun tajusin mitä meinasi tapahtua ja tärisin varmaan puoli tuntia mutta tapahtumahetkellä kykenin ajattelemaan yllättävän rauhallisesti.

Kerroin tämän tarinan EA1:stä kouluttaneelle SPR:n edustajalle viime talvena Mikkelissä ja hänkään ei osannut asiaa muuten kommentoida kuin että ilmeisesti onnistuu noinkin. Seuraavana päivänä kurssin jatkuessa hän totesi kertoneensa tarinani kollegoilleen ja ilmeisesti jonkinlaista kulttimainetta se niitti niissä piireissä!  :lol:

Olen siis pelastanut oman henkeni Heimlichillä ja kuulunen siis taatusti varsin pieneen vähemmistöön. Kannattaa kuitenkin painaa tämä stoori takaraivoon (uskoitte tai ette) sillä jos meinaatte tukehtua jossakin yksin, painetta vain keuhkoihin ja keuhkoputki aukeaa! Ei siihen tarvitse ketään selän puolelle "ruotsalaispoikapainia" harrastamaan, omalla ruumiinpainolla vaan ja vot! (eikun *PLOP*)  :lol:

Elopainoa meikäläisellä on jo lähelle sata kiloa joten enää en pomppaisi pöydälle vaan lattialle, mutta vielä 70-kiloisena pöytä näytti kestävän.

Anonyymi

Jaa, mainittakoon vielä että ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tajutakseen, kun tukehtumaisillaan yrittää keuhkoillaan puhaltaa rööriä auki, että painetta tarvitaan enemmän kuin keuhkoissa on potkua... juuri tästä oivalluksesta johtuen olen suuresti ihmetellyt miten asia on niin ihmeellinen jopa SPR:n ensiapukurssien kouluttajille. Eivät oikein uskalla sanoa juuta eikä jaata, pelkäävät varmaan että joutuvat vastuuseen jos jonkun "itseheimlich" epäonnistuu(?) Itselläni toimi ainakin ja suosittelen painamaan metodin takaraivoon.

Lisäys: saan varmaan jonku ihme paskanjauhajan leiman otsaan, sen verran mystinen on stoori!  :lol:

Eräseikkailija

Kaikki on mahdollista. Uskon tarinaasi, sillä mitä hyötyisit täällä sillä valehtelemalla...Onneksi olet kuitenkin hengissä.

niilo

Jep, tarina on täysin uskottava ja toiminta loogista. Pienenä tarkennuksena, silloin kun ilmankulku salpautuu ruokapala on tietysti takertunut kurkunpäähän henkitorven suulle, eikä ruokatorveen.  Juuri tämmöisessä tilanteessa hätätrakeostomia on ainoa keino pelastaa autettava jos heimlich ei onnistu. Pitäisi vain tietää mihin kohtaan avaus tehdään, eli kilpiruston ja rengasruston välistä. Näitä voinee tutkailla jostain nettisivuilta. :shock:

Anonyymi

Juu, juuri tuohon liittyen olen itseheimlichin päälle vielä kevennyksenä heittänyt ensiapukursseilla teorian itsehätätrakeostomiasta jossa henkilö epäonnistuneen itseheimlichin jälkeen vielä hämärän rajamailla tarttuu leipäveitseen tai saksiin...  :lol: No joo, tuo menee jo ufojutun puolelle mutta Heimlichin kyllä pystyy itselleen tekemään, siitä olen elävä esimerkki.

nuska

Aika käypi kyllä vähiin, jos on yksin liikkeellä. Ekana yrittää rykiä, sitten pompitaan mahalleen ja jos se ei auta niin ei muuta kuin puukonterää kurkkuun ja mustekynän putkea tunkemaan sisään reiästä ... :?
Ei vainkaan kyllä tota pomppimista itsekin kokeilis, jos ei muita paikalla. Mutta  sitten tuo hätätrakeostomian tekeminen netistä katsottujen kuvien mukaan; no just joo. Alkaa olemaan jo liki Rambo-meininkiä. Varmaan netistä löytyy monta muutakin kivaa pikkuohjetta. Tuo hätätrakeostomian tekeminen koulutetullekin henkilöstölle ei ole helppoa.

Anonyymi

Leffoista tutut tukehtumiskohtaukset ovat siinä mielessä liioiteltuja että uhri aina korisee, yskii ja pihisee... ainakin omalla kohdallani nakinpala tukki henkitorven ja kurkkutorven niin totaalisesti että pihaustakaan en saanut aikaiseksi. Tunne on varsin pelottava ja ilmeisen moni joutuu tuossa tilanteessa paniikkiin, mutta jos sen verran kykenee ajattelemaan että yrittää puhaltaa keuhkoputken tyhjäksi niin saattaa mainitsemani itseheimlichkin juolahtaa mieleen. Olen usein kuullut miten ihmiset osaavat toimia todella rauhallisesti ja johdonmukaisesti onnettomuustapauksissa, ja itse vapina ja shokki iskee vasta jälkeenpäin, ja juuri näin taisi itselleni käydä. Olen monet kerrat mietiskellyt ja ihmetellyt jälkeenpäin sitä miten järjestelmällisesti lähdin ongelmaa ratkomaan... aivan käsittämätön juttu mutta ilmeisesti ihmisellä on moinen kyky luontaisesti olemassa osana itsesuojelu- ja selviytymisvaistoa(?)

Eräseikkailija

Jos palautetaan tämä keskustelu vähän maallisemmalle tasolle...Niin, miettikäähän viime reissujen potenttiaalisia uhkakuvia terveyden suhteen tai sitten jo sattuneita...

Käsivarsi 2006: -Kaatuminen liukkaassa rakassa rinkka selässä matriximaisella nopeudella. Uhkakuva; Ranteesta vene-,
                          värttinäluun murtuminen
                          Onneksi vain veriruhjeita...
                          -Alamäessä rinkan kanssa koohottamista ja vieläpä inhottavassa rakassa
                            Seuraus; polvi kipeytyi (Onneksi viimeinen etappi, muuten olisi ollut vitsit vähissä...)
                            Mitä olisi voinut tehdä ? Side, buranaa, lepoa ja hiljaisempi vauhti...Ja tiputella samalla kamoja rinkasta
                            kuin kuumailmapallosta kun meno uhkaa hyytyä...
                          -pahat rakot molempiin jalkapohjiin päkiän kohdalle...meno hyytyi totaalisesti, onneksi nekin viimeisellä
                            koohotuspätkällä...

nuska

Haavoille ja ruhjeille on nykyään monenmoisia hoitotarvikkeita. Pelkkä laastari on kyllä niistä huonoimmasta päästä. Moni hyvä tuote kun voi olla useamman päivän paikallaan, esim. palovamman, rakon, avohaavan tai ruhjeen päällä. Maksavat hieman enemmän, mutta helppoudessaan ja kivuttomuudessaan tuovat säästöä.  Käyttöön vain tarvitsee hieman etukäteen perehtyä.
Hiljaisella menolla kolmessa päivässä pääsee jo aika pitkälle kohti asutusta/teitä. Haavat ei myöskään infektoidu yhtä helposti, kun niitä ei toistuvasti mettäolosuhteissa pidellä. Kesäkeli ja vanhanajan heftat yksi syy mätäkuutarinoiden syntyyn.

Sivut