1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Eräseikkailija
Oravanpyörästä pois

On kenelläkään koskaan käynyt mielessä jättää kaikki ja häipyä ikuisiksi ajoiksi jonnekkin erämaan saloille..Jokimieheltä vähän majoitteen mallia, kalastusta, marjastusta, metsästystä, kullan huuhdontaa...kauankohan tulisi toimeen. Ajatelkaa ei nettiä, TV:tä tai canal+:aa, ei tietokoneita, pesukoneita, autoja, laskuja, velkaa eikä paljon mitään muutakaan...Vain erämaan rauha ja autius...
  Kuulostaa aika mahdottomalta, mutta onko tullut kenelläkään edes mieleen...???

Anonyymi

Tämä kirja kertoo yhdestä kaverista joka toteutti kuvailemasi "unelman" (tositarina):



Kuvan pitäisi olla riittävän iso jotta näet lukea kannen tekstin joten en selitä enempää. Hyvin opettavainen tarina, suosittelen.

Ja vielä vastaus kysymykseesi: kyllä pyörii mielessä, ja päivittäin.

Tura

On.
Mutta ei loppuelämäksi.
Jonkinlainen sapattivuosi on käynyt mielessä. Mutta toistaiseksi vain käynyt.
Ei täysin luonnon armoilla. Paksu lompakko, voisi täydentää ruokavarastoaan ym. (ja välillä vaihtaa teltanpaikkaa).
Uskoisin, että se vuosi olisi ikimuistoinen kokemus.
Valitettavasti taitaa jäädä toteutumatta.
Ellen sitä ennen vit****nu "systeemiin" totaalisesti.



Karoliini

Jep. Tästä kun mainitsin 50-vuotis tarkastuksesa työterveyslääkärille. Pääsin 2 X 4 tunnin terapiaan :lol:
Keskustelu meni jotenkin oudosti loppupäässä. Lääkäri alkoi puhua omista huolistaan ja paineistaan...

Ja on se yhä takaraivossa. Joskun lähden kävelemään länteen ja palaan idästä, jos palaan..

Olen pikkuhiljaa totullut siihen askettisuuteen, jota yksinkulkeminen vaatii. Siinä yksi syy siihen. että nyt on menossa jo kahdeksas kuukausi ulkoruokinnassa. Eli, nukun teltassa. Joo, viikonloppuna meni yksi yö umpilaavulla. Mutta kun oli kolme tyttöstä kaverina :lol:,

Uniki


"Luonnon armoille heittäytymistä" kokeilevia löytyy pohjois-lapin kunnista paljonkin. Aatemaailma on usein hyvinkin vihreä ja usko siihen, että nykymaailmassa voi elää melkein ilman rahaa on vankkumaton. Etsitään pieni ja vaatimaton mökki (velkarahalla), mielellään järven rannasta ja aletaan rakentaa elämää muutaman lampaan, kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen  varaan. Lisänä ehkä jotain käsitöitä ja taidetta.  Jonkun ajan kuluttua on edessä ankea totuus elämäntavan kannattamattomuudesta, kun säästöt on menneet ja vaihtoehtoina on joko  paluu kovaan arkeen tai sosiaalitukien varaan elämiseen.  Sad
Ns. luontaiselinkeinotilatkaan eivät ole olleet mitään menestystarinoita ja melkein kaikki ovat hankkineet muitakin tulonlähteitä kuin luonnonantimet. Ja luontaiselinkeinotilojen omistajat ovat sentään pohjoisen kasvattajia, joilla on riittävät tiedot ja taidot elannon hankkimiseen luonnosta.

Esimerkkejä onnistuneen sapattivuoden viettäjistä sen sijaan löytyy paljon, mutta se vaatii tietysti sen paksun lompakon.  :cry:

Vagabond

Mietin vaan mihin tää mailma on menossa kun alle 35v vuotiaat miettii sapattivuotta ja oravanpyörästä pois pääsyä.
Tarkoitan tällä nimenomaan mailman "pahuutta" enkä miesten heikkoutta, koska itelläkin on aina välillä tuon suuntaisia ajatuksia.
En käynyt tutkiin kaikkien kirjoittajien ikää vaan viittaan lähinnä itseeni ja pariin muuhun jotka täältä palstalta tiedän.  :?

vaeltaja

Karoliinilla ei mene lainkaan huonosti, vaikka onkin ulkoruokinassa  :lol:

" Olen pikkuhiljaa totullut siihen askettisuuteen, jota yksinkulkeminen vaatii. Siinä yksi syy siihen. että nyt on menossa jo kahdeksas kuukausi ulkoruokinnassa. Eli, nukun teltassa. Joo, viikonloppuna meni yksi yö umpilaavulla. Mutta kun oli kolme tyttöstä kaverina "

Jukka R

[quote author=Vagabond link=topic=15645.msg104264#msg104264 date=1161323498]
Mietin vaan mihin tää mailma on menossa kun alle 35v vuotiaat miettii sapattivuotta ja oravanpyörästä pois pääsyä.
Tarkoitan tällä nimenomaan mailman "pahuutta" enkä miesten heikkoutta,



Itse olen sitä mieltä, että nykyään ihmiset ovat riittävän rohkeita tekemään päätöksiä ja tekoja, mitä yhteiskunnan painostuksesta moni ei olisi vielä 10 vuotta sitten tehnyt. En usko, että alle nelikymppisten sapattivuodet ovat niinkään oravanpyörän tai burnoutin tulosta, vaan sen, että kaveri on päättänyt, että haluan sellaisen pitää.

Miksi pitäisi vain tahkota rahaa ja painaa 60+ viikkoja, kun vaihtoehto on pitää vuosi vapaata. Toki siinä ura kärsii, mutta arvomaailmoja on erilaisia.

Jos joku olisi 80-luvulla pitänyt vuoden vapaata huvikseen, niin yhteiskunta olisi tyrmännyt kaverin täysin. Selän takana olisi kateellisten panettelu päässyt sellaisiin mittapuihin, että asteikot olisivat loppuneet.

Mutta ei tästä nuorten sapattivapaasta nyt sentään mitään kaikkien ilmiötä tule, koska se vaatii vaikeita päätöksiä ja hyvin harva niihin kykenee. Tuo Relaassakin mainittu maailmanympäripyöräily on aika hieno ääriesimerkki näistä päätöksistä. Yksi hyvä tuttunikin on tällä hetkellä kiertämässä tellusta vuoden aikataululla: http://www.travelblog.org/Bloggers/lahdetaanTanaan/ Tuota reissuakin suunniteltiin pitkään ja sitten tehtiin se vaikea päätös, että me lähdetään. Siellä nyt sitten viipeltävät.

Minun mielestäni suo sapattivapaan nuorena pitävät ovat vain ihmisiä, ketkä ovat valmiita vaikeisiin päätöksiin ja kompromisseihin elämässään, tehdäkseen sen mitä haluavat. Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa mietistellä, että mitähän jos...

Ja sapattivapaa vaatii tietty jonkun verran lompakkoa, kuten Himalajalla käynti tai etelänavalle hiihtäminen. Jos sellaisen oikeasti haluaa pitää, niin rahat siihen kyllä jostain löytyy. Raha on vain maailman helpoin tekosyy tyrmätä kaikki "hienot" ideat, mitkä tyrmääjä kyllä aivan varmasti muuten tekisi. Kaivelkaa vaikka Timo Nokon seikkailuja maailmalta, niin ymmärtää helposti, että ei se oikeasti ole rahasta kiinni, vaan siitä, että kykenee tekemään päätöksen lähteä.

rane62

Tapasin jokunen vuosi sitten pariskunna joka oli ottanut vuorotteluvapaata vuodeksi. Tekivät lapissa vaellus reissun ja välillä kävivät pesemässä kampeet uutta reissua varten. Syyskuussa tavatiin ja olivat kiertäneet lähes kaikki reitit lapissa. Oli tollakin kuulemma ollu avartava ja rentouttava vaikutus.

Nyky mailma menee niin kovaa eteenpäin ja ihmisiä on liian vähän työmailla. Yleinen käsitys työmailmassa on työn tehostamisen tärkeys. Aina ei osata otaa huomioon työtätekevien hyvinvointia. Herätys tulee Sairaslomien, työtapaturmien ja virheiden lisääntymisellä. Ihmiset väsyvät nykymailmassa enemmän, mikä saa haaveilemaan erakko elämästä ilman kiireitä.
Ihan sama minkä elektroniikka laiteen ostat kaupasta on se jo vanhaa mallia kotiin päästyä. kaiken lisäksi ei se toimi ennen kuin olet päivittänyt sen softat netin kautta.

Karoliini

[quote author=vaeltaja link=topic=15645.msg104273#msg104273 date=1161326173]
Karoliinilla ei mene lainkaan huonosti, vaikka onkin ulkoruokinassa  :lol:

" Olen pikkuhiljaa totullut siihen askettisuuteen, jota yksinkulkeminen vaatii. Siinä yksi syy siihen. että nyt on menossa jo kahdeksas kuukausi ulkoruokinnassa. Eli, nukun teltassa. Joo, viikonloppuna meni yksi yö umpilaavulla. Mutta kun oli kolme tyttöstä kaverina "



Oli se teltta rinkassa mukana. Kysyin aamulla, että jos olisin ollut yön siellä, niin mitä mieltä olisivat siitä olleet?
" Ehkä Vähän Outo Tyyppi.."

Kädet kyllä vapisivat niitä neitoja yöllä kuvatessa.
Tuumin: Hienoa! - En ole vieläkään tullut immuuniksi kauneudelle...

MrKnowItAll

22 vuotta sitten otettiin tuttu asumaan kaksiotamme (ilmaiseksi) ja suunnattiin vaimon kanssa Aasiaan seitsemäksi kuukaudeksi. Sen aikaista rahaa kului kahdelta hengeltä noin 50 000mk, vissiin suurin osa lentoihin (17 kpl), muu asuminen sillä suunnalla oli halpaa ja ruoka samaten.

Reittinä oli Nepal - Thaimaa - Burma - Thaimaa - Hong-Kong - Kiina - Tiibet - Kiina - Nepal.

Siihen aikaan olin vapaa "taiteilija" ja puoliso töissä firmassa, jolla ei mennyt mitenkään loistavasti, joten virkavapaata järjestyi. Asuntosäästöjä oli lapsettomalle parille kertynyt mukavasti ja tiedossa oli että jos ei nyt lähde ei ehkä koskaan.

Jälkeenpäin katsoen reissu ei varmaankaan vaikuttanut karriääriin millään tavalla, mutta elämänkatsomukseen ja -taitoon kyllä sitäkin enemmän. Samoille seuduille on tullut palattua monituisia kertoja sekä vapaa-aikana että työn merkeissä.

Tuollaista pitempää irtiottoa harva katuu, moni kyllä sitä että ei tullut koskaan lähdettyä.

Aivan ilmaista se ei ole, mutta jos liikkuu junilla ja busseilla enimmäkseen, niin Kaakkois-Aasiassa elää paljon halvemmalla kuin kotona. Kymmenen euroa päivässä riittää hyvin kun tietää mitä tekee.

zorro

[quote author=MrKnowItAll link=topic=15645.msg104297#msg104297 date=1161335347]
Sen aikaista rahaa kului kahdelta hengeltä noin 50 000mk, vissiin suurin osa lentoihin (17 kpl), muu asuminen sillä suunnalla oli halpaa ja ruoka samaten.



Oletko laskenut, kuinka paljon teillä olisi mennyt rahaa kotimaassa tuon 7 kuukauden aikana?

Vagabond

Kyllä mä väitän, että mailma on muuttunut työpaikoilla. Aika monessa paikassa tuo näennäinen tehokkuus revitään kavereiden selkänahasta. Jos teet hommas hyvin, saat niitä lisää. Tehokkuus on lopulta näennäistä, koska levännyt ja virkeä kaveri tekis samat asiat paljon nopeammin ja ennenkaikkea fiksummin. Väitän että jatkuvat ylipitkät päivät tappaa luovuuden.
Vanha viisaus pitää paikkansa: "Työt ei tekemällä lopu."
Ongelma on vaan siinä, että tuon ymmärtämiseen tarvittiin ainakin mulla lievä burn-out.

MrKnowItAll

[quote author=zorro link=topic=15645.msg104298#msg104298 date=1161335619]
Oletko laskenut, kuinka paljon teillä olisi mennyt rahaa kotimaassa tuon 7 kuukauden aikana?



En, mutta kuten totesin suuri osa rahasta meni lentoihin (mm Tiibet). Jos olisi pyörinyt enemmän Intian suunnalla olisi säästänyt aika lailla. Tohon aikaan kuukausipalkkani taisi olla jotain 6-7000 mk luokkaa, jos haluaa johonkin verrata.

Rowana
Käyttäjän Rowana kuva

Minä ja hyvin moni tuttu on toteuttanut sellaisen ajoittaisen oravanpyörästä poisheittäytymisen sillä, että on nimenomaan heittäytynyt mukaan siihen oravanpyörään. Duunien ja visioiden perässä voidaan siirtyillä aika vapaastikin ja hetken mielijohteesta. Duunit ovat tyypillisesti ns. "stressaavia ja vaativia" tai sitten fyysisesti rankkoja, mutta niistä myös maksetaan. Niiden duunien väliin voi sitten ottaa pidempiä vapaita ja tehdä sellaisia reissuja kun huvittaa.

Lapset tietysti hidastavat tuollaista, mutta todistetusti se on lastenkin kanssa tietyissä rajoissa mahdollista.

Yksi mikä tuossa kuviossa auttaa on se, että tulee ekalta reissulta takaisin samaan duuniin ja on edelleen hyvä työntekijä eikä mikään haaveilija. Sitten se toinen vapaa on jo helpompi saada.

Mikko Piironen

[quote author=Jukka R link=topic=15645.msg104274#msg104274 date=1161327677]
Itse olen sitä mieltä, että nykyään ihmiset ovat riittävän rohkeita tekemään päätöksiä ja tekoja, mitä yhteiskunnan painostuksesta moni ei olisi vielä 10 vuotta sitten tehnyt. En usko, että alle nelikymppisten sapattivuodet ovat niinkään oravanpyörän tai burnoutin tulosta, vaan sen, että kaveri on päättänyt, että haluan sellaisen pitää.

Miksi pitäisi vain tahkota rahaa ja painaa 60+ viikkoja, kun vaihtoehto on pitää vuosi vapaata. Toki siinä ura kärsii, mutta arvomaailmoja on erilaisia.



Pukkaako sulle burn outtia??

Biggrin