1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi

Meikäläisen avioero oli helppo siinä mielessä että molemmat oltiin keskitytty uraputken luomiseen eikä natiaisia vielä pyörinyt jaloissa. Jos lapsia olisi ollut, en olisi ottanut koko eroasiaa edes puheeksi. Kyllä siitä liitosta olis ponnisteluin saanut jotain järkevää aikaiseksi sillä vaikka vaimo aika tiukka pakkaus olikin, ei hän suinkaan tyhmä sentään ollut. Kyllä kaksi aikuista saa asiat neuvottelemalla järjestykseen, mutta koska projekti olisi ollut lähes tähtitieteellinen en jaksanut siihen ryhtyä vain itseni takia, joten erosimme.

Nyt, kun olen jo tovin aikaa kärvistellyt sinkkuna, alkaa vanha "unelma" 2,5 pennusta, omakotitalosta, farmarivolvosta ja koirasta haihtua ja alan enemmän ja enemmän tottumaan ajatukseen että pärjää täällä yksinkin! En siis enää etsi ketään, kohtalo vieköön minne huvittaa. Nyt saan joka tapauksessa elää vain ja ainoastaan itselleni, loistava tilaisuus toteuttaa unelmia (jotka tuntuvat liittyvän nykyisin lähinnä matkusteluun ja vaelluksiin). Mulla olis siis loistava tilaisuus nykäistä irti oravanpyörästä... katsotaan...

Mikko Piironen

Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset (tai ainakin ne äänekkäimmät) näkevät tämän asian todella mustavalkoisesti. Se, että käy duunissa ja tekee uraa ei tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi muuta elämää. Eikä se uran tekeminen tarkoita välttämättä sitä, että on jo katsottu viisi seuraavaa ylennystä putkeen. Se voi olla ihan hyvin vain ammatillisen osaamisen parantamista. Useimmista paikoista kyllä pääsee reissuihin ja kaikissa ei tarvitse tehdä sitä 60 tuntia viikossa duunia tämän eteen. Joissakin duuneissa voi jopa sopia, että on vaan puolet vuodesta paikalla.

Jos se oma duuni ei maistu yhtään, niin sitten ehkä kannattaa katsoa sopivampaa paikkaa.  Turha on itkeä sitä, että oravanpyörä on perseestä jos ei ole valmis tekemään mitään.

Tura

[quote author=Mikko Piironen link=topic=15645.msg104432#msg104432 date=1161435304]


Jos se oma duuni ei maistu yhtään, niin sitten ehkä kannattaa katsoa sopivampaa paikkaa.




Tai pitää vaikkapa sen sapattivuoden. Jotkut ovat niin tehneet ja työnteko on jälleen maistunut mukavalta (... tai sitten ei ja ovat ottaneet hatkat muihin hommiin).

tolppa-apina

[quote author=Mikko Piironen link=topic=15645.msg104432#msg104432 date=1161435304]
Jos se oma duuni ei maistu yhtään, niin sitten ehkä kannattaa katsoa sopivampaa paikkaa.  Turha on itkeä sitä, että oravanpyörä on perseestä jos ei ole valmis tekemään mitään.



Juuri näin, itsekkin tuskailin työssä josta en pitänyt, valitin ja purnasin aina kunnes tajusin vaihtaa alaa. Kaiken lisäksi nykyinen ammattini on haastavaa ja mielenkiintoista ulkotyötä läpi vuoden ja saan samalla tyydytettyä kuntoilun ja ulkoilun puutteen. Homma on asenteesta kiinni.

huvinvuoksijaulkoilunkannalta.blogspot.com

Eräseikkailija

En tiedä, onko täällä kukaan itkenyt. Jos tähän saakka asiallinen keskustelu on ollut herra moderaattorin mielestä itkemistä, voidaan asia ja aihepiiri unohtaa. Jokaisella on oma elämänsä ja omat valintansa, mutta kunhan täällä vähän pohdittiin. Asian ylimielinen asenne moderattorin kohdalta vaan kuvastaa sitä, että on syntynyt hopealusikka suussa ja kaikki on mennyt liian hyvin, varsinkin taloudellisessa mielessä. Koko elämäsi on näköjään valjastettu rahan ja mammonan tekemiseen. Siinä pikkuporvarin lähiöelämä on tosiaan pientä...
   Parasta tässä on, että en ainakaan ole alalla, missä tarvitsee perseitä nuolla. Olen siinämielessä vapaa. Ikemisestä puheenollen, kuka on sanonut, että ei ole asialle tehnyt mitään - en minä ainakaan. Kohta on talo myynnissä ja pikku mökki odottaa maalla. Ei tarvitse katsella ja kuunnella uraa tekevien naapureiden ruohon leikkuutta ja ulkoistettujen siivojien maton tamppaamista, puhumattakaan lamppuharjan kokoisen rotukoiran kuvatuksen räksötystä...

tolppa-apina

[quote author=Eräseikkailija link=topic=15645.msg104439#msg104439 date=1161438290]
   Parasta tässä on, että en ainakaan ole alalla, missä tarvitsee perseitä nuolla. Olen siinämielessä vapaa. Ikemisestä puheenollen, kuka on sanonut, että ei ole asialle tehnyt mitään - en minä ainakaan. Kohta on talo myynnissä ja pikku mökki odottaa maalla. Ei tarvitse katsella ja kuunnella uraa tekevien naapureiden ruohon leikkuutta ja ulkoistettujen siivojien maton tamppaamista, puhumattakaan lamppuharjan kokoisen rotukoiran kuvatuksen räksötystä...



Heeh heh Biggrin Biggrin Taidat tosiaan olla muutoksen edessä, juttujen perusteella miestä vituttaa niiiin helevetisti. Meidänkin naapuri tuossa ajaa ruohoa, perkele. 

No vakavasti ottaen tekee varmaan sulle hyvää, aikahan sen näyttää. Itse olen selvinnyt vastaavasta vitutuksesta vaihtamalla asennetta ja työtä, vaimo,lapset ja asunto(laina) ovat saaneet pysyä.

Onnea uuteen elämään...

huvinvuoksijaulkoilunkannalta.blogspot.com

Tura

[quote author=tolppa-apina link=topic=15645.msg104441#msg104441 date=1161439022]


Itse olen selvinnyt vastaavasta vitutuksesta vaihtamalla asennetta.




Minkälainen oli tämä asennemuutos?

Hamalainen

Tuntuu että täällä ei aina siedetä arkea. Jos naapurilla on tavoitetta hankkia talo, auto yms. niin sehän osoittaa aloitteellisuutta. Mitä pahaa on siinä että haluaa päästä eteenpäin ja pärjätä vähän paremmin. Ei kai meidän kaikkien tarvi olla katkeria yhteiskunnan elättejä. Mehän tämän yhteiskunnan teemme. Sitä paitsi tämä ahkerointi tuo rahaa niillekin jotka ovat liian laiskoja tai saamattomia parantamaan omaa asemaansa. Jos joku tekee ratkaisun että ei halua tehdä töitä niin onhan hänellä yhteiskunnan turvaverkko apunaan. Tällainen joka elää yhteiskunnan avustuksilla voisi pitää lättynsä vähän soukemmalla ja olla tyytyväinen.

Vagabond

Ei kai täällä kukaan ollut lähdössä reissuun sossun rahoilla. Kyse oli kai enemmänkin siitä käyttääkö säästöt taloon, autoon vai elämysmatkailuun.

tolppa-apina

Quote:


Minkälainen oli tämä asennemuutos?
Quote:


Hamalaisen jutussa on juonta, tosin jokainen eläköön kuin haluaa. olin negatiivinen, kateellinen ja katkeroitunut muitten menestyksestä ja asemasta, oma työ oli yksitoikkoista ja merkityksetöntä. Työpaikalla tärkeämpää oli tuloksen tekeminen kuin ihmiset, huono ilmapiiri, alkoholismia ja juonittelua joten mitta tuli täyteen eikä oma asennekkaan ollut kohdallaan. Pohdiskelin asiat uusiksi: pakeneminen ja eristäytyminen ei johda mihinkään joten mietin millä työllä olisi itselle annettavaa, tärkeää oli päästä ulos ja oppia uusi ammatti, siinä tuli samalla motivaatiota ja haasteita elämään. Sama asenneremontti tehtiin kaikkeen, turha murehtia miten muilla menee kunhan pistää oman elämän kuntoon ja kunnioittaa muitten ratkaisuja kunhan tekevät samoin.

Voisihan tuollainen sapattivuosi tehdä hyvää mutta tuskin se ongelmia poistaa. Kyllähän joku tosi pitkä reissukin olisi hieno tehdä kerran elämässä mutta ei siksi että pitäisi paeta jotain, kaikki on kohdallaan jos perheellä on ikävä ja päinvastoin





huvinvuoksijaulkoilunkannalta.blogspot.com

Marjut

Kyllä joskus panee miettimään, että raha, raha... se tätä maailmaa pyörittää. Silloin tulee mieleen myös se, että jos vain jättäisi kaiken ja lähtisi...  Jostain syystä kuitenkin nuo velvoitteet vetävät, ei voi mitään.... Viikon parin lepo ja ero kaikesta tuosta tavallisesta riittää lataamaan akut sen verran, että taas jaksaa. En käsitä miten jaksavat ne, jotka eivät koskaan hyppää pois pyörästä...

Tura

Omakotitalo, uusi Toyota: aloitteellinen, eteenpäinpyrkivä ja paremmin pärjäävä... Taidat olla nuori tai muuten vaan suppean ajatusmaailman omaava henkilö, hyvä Hamalainen.
Kerrostaloasunto, Pariisi, Firenze, Saariselkä, Jotunheimen, Wien... olen yhteiskunnan elätti! Voi minua! Vaikka vasta 21 vuotta töitä tehnyt ja veroni maksanut. Olen luuseri!

Kiitos asiallisesta vastauksesta, tolppa-apina!

Vagabond

Väittäisin muunten että usein noi "elämyksistä haaveilijat" on keskimääräistä määrätietoisempaa porukkaa ja saavat sillä jäljelle jääneellä työajalla enemmän aikaiseksi kuin moni keskiverto tallaaja koko ajan työpaikalla viettäen.
Ei luuserit lähde kiertään maapalloa fillarilla tai kiipee himalajalla.
Luuserit makaa sohvalla ja on kateellisia naapurilleen. Lisäksi ne vielä muistelee niitä käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia. Tohon jälkimmäiseen sortuu varmaan kaikki ei sen puoleen, jos ihan rehellisesti miettii.
Hamalainen on kuitenkin oikeessa siinä, ettei pidä verrata naapuriin. Mitäs sillä on väliä mikä auto/talo naapurilla on, jos on omaansa tyytyväinen?
Eikä tuon muutoksenkaan pidä olla pyrkimys pois jostain vaan kohti jotain.

tanjakarpela

Oravanpyörästä kun pääsee oikeasti pois niin paluu voi olla mahdoton..
Se kun pyörii niin julmettua vauhtia.  Ja jos palaa niin menee ainakin pää pyörälle.

Oikea oravanpyörä se kai on pään sisässä. Minä sanon sitä haluamiseksi. Kun aina on jotain mitä mukamas tarvitsee..
Toisaalta olen myös sitä mieltä, että oravanpyörä ei pyöri niin kovaa jos työstään saa ensisijaisesti jotain muuta kuin rahaa.
Joku viisaampi joskus sanoikin, että: "Meillä ihmisillä on vain rajattu aika maan päällä, ja rahasta en sitä myy."

Anonyymi

Meillä kaikilla täällä on asiat paremmin kuin edes tajuamme. Meillä on mahdollisuus matkustella ja harrastaa lähes mitä mieleen juolahtaa. Se on luksusta mitä ei suurimmalla osalla maapallon väestöstä ole.

granu

Kyllä pyörästä voi pois olla kesälomilla aivan huoleti. Kyllä parin viikon patikoinnin jälkeen on ihan kiva palata kotikonnuille ja aloittaa seuraavan reissun suunnittelu  :roll:

Anonyymi

[quote author=TRB link=topic=15645.msg104489#msg104489 date=1161460796]Meillä kaikilla täällä on asiat paremmin kuin edes tajuamme. Meillä on mahdollisuus matkustella ja harrastaa lähes mitä mieleen juolahtaa. Se on luksusta mitä ei suurimmalla osalla maapallon väestöstä ole.



Minusta tuollainenkin ajattelu kuuluu suoritusyhteiskunnan, oravanpyörän piiriin. Koko järjestelmämme perustuu yhdellä tavalla ajatellen mahdollisuuksien kauppaamiseen. Tee työtä, luo ura, saat rahaa, saat mahdollisuuksia. Kivoja kuppiloita, korkeita vuoria, suuria jäätiköitä, sieluun tuivertavaa taidetta, pitkiä valkoisia biitsejä ja etelän lämpö...

Mahdollisuudet ja onni eivät kuitenkaan käy yksiselitteisesti käsi kädessä. Se on länsimaisen yhteiskunnan yksilön suuri paradoksi. Mahdollisuudet eivät ainoastaan vapauta vaan ne myös vangitsevat. Mahdollisuudet eivät poista tyhjyyttä tai eksistentiaalista ahdistusta, vaan kasvattavat sitä.

Sanotaan, että parempi on olla suuri kala pienessä lammikossa kuin pieni kala suuressa lammikossa. Onko länsimainen ihminen aina pieni kala suuressa lammikossa?