1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Sudetar
Yksinkulkijat, ilmoitteletteko sijaintinne jollekin?

    Miten Te yksinkulkijat toimitte tuon ilmoittelun kanssa?  Eli viesteilettekö säännölliseti jollekin, missä olette  esim. illalla yöpymispaikkanne ja seuraavan päivän matkasuunnitelma. Ja jos niin kelle, jollei satu olemaan lähiomaisia esim. puoliso tai aikuisia lapsia.
Vai onko jotain "virallista" tahoa, jonne voi esim. GPS koordinaatit lähettää.

Blum 3

TiMoKo

Käsivarren alueella vähänkään kauempana Kilpisjärveltä liikkuessa kännykkä pelaa yleensä vain huipuilla. Itse olen jättänyt esim retkeilyhotellille reittisuunnitelmani, aina tuvalta lähtiessäni kerron ajatellun jatkoreittini kohtalaisen tarkasti vieraskirjaan ja jos olen puhelimen kuuluvuusalueella voin laittaa välillä jonkin viestin liikkeelle. Tietenkin takaisin kylälle tullessa pitää muistaa käydä kuittaamassa itsenä takaisin tulleeksi paikkaan, jonne on reittisuunnitelmansa jättänyt.

kaamos

Asiaa sivuttu ainakin tuossa topiikissa: http://www.relaa.com/index.php?topic=16876.0

Nyt kuivaa kyyneleet ja ryystä räät<br />Et kuollut vielä tänäänkään

rvk

Mikäli liikun alueella, jolla kännykkä kuuluu luotettavasti, ilmoitan joka ilta leirin koordinaatit. Mikäli kentästä leirissä ei ole takuuta, mutta kännykkä toimii lähes täydellisesti, ilmoitan itsestäni (yleensä suunnitellun leiriytymispaikan) jokaisen kalenterivuorokauden aikana. Mikäli kännykän toiminnasta ei voi olla varma, ilmoitan siirtyessäni epävarmalle kuuluvuusalueelle aikavarauksen, eli minkä kalenterivuorokauden aikana viimeistään otan yhteyttä. Jos (toistaiseksi kun) alueella on autiotupia, ilmoitan tällaiselle pätkälle minkä tupien kautta aion kulkea ja kuittaan jokaisen tuvan vieraskirjan ja mikäli muutan suunnitelmaa, kirjoitan uuden suunnitelman vanhaan suunnitelmaan sisältyneen tuvan vieraskirjaan.

Itselläni on se kätevä tilanne, että sopiva sukulainen löytyy, eli ilmoitukset lähetetään isälle. Pidemmillä reissuilla en myöskään käytä tavanomaista työnantajan kännykkäliittymää, joten viestitkin täytyy välittää isän kautta. Numero tosin löytyy firman liittymän vastaajaviestistä. Säästää riittävän tehokkaasti tarpeettomilta viesteiltä, muttei tee tavoittamista mahdottomaksi paitsi milloin kännykkä ei todellakaan kuulu.

Anonyymi

Mikäs teillä on yksinvaeltamisen idea ja lähtökohta?  :shock: Kai jokaisella hiukan erilainen, mutta eikö tee yhtään mieli olla vaan yksinään ja omissa oloissa luonnon rauhassa ilman tavanomaista huolenpitoa ja vastuuta muista? Vaihteeksi saa olla vaan omien ajatuksien kanssa ja nauttia ihan vaan olemisesta..vai..? Tulee mieleen, että eikö siinä pilaannu jo koko yksinvaelluksen ajatus jos koko ajan pitää ajatella, että mitä ne muut miettii, muistaako lähettää viestin kotiin ja onko nyt kaikki hyvin joka paikassa ja kaikkialla rauha maassa?

Suomessa on kuitenkin kohtalaisen turvallista vaeltaa ja harvoin ajautuu tilanteisiin jossa jatkuva sijainnin ilmoittaminen on turvallisuuden perusta. Mitä sitten jos ei muutamaan päivään kukaan saa kiinni? Ja, jos on niin ikävä kotiin, niin miksi lähteä ylipäätään jos ei viihdy yksinään?

Noh, kai tää on yksilöllistä ja ihmiset toimii tavallaan, mutta omalta kohdalta riittää kun sanoo harrastavansa vaellusta, niin lähipiiri tietää jos ei vähään aikaan saa kiinni. Oon myös toisaalta kuullut huhuja, että 80-luvulla ei voitu vielä vaeltaa, koska ei ollut kunnollista matkapuhelinverkkoa..  Sad

Vastaus kysymykseen. En tarkemmin ilmoittele perheelle tai ystäville ja yritän pitää puhelimen kiinni koko reissun ajan, olin sitten liikkeellä yksin tai kaverin kanssa.

an55

Vuosikymmenien aikana minulle on muotoutunut sellainen toimintatapa, että mitään ilmoituksia ei maastosta tehdä. Sinne lähtiessä ja sieltä palatessa voin kyllä ilmoitella, sekään ei ole säännönmukaista ja sekin on tullut vasta kännykkäaikakaudella.

En halua maastoon mitään pakkorutiinia, jollaiseksi koen jonkun säännöllisen ilmoitussopimuksen. Siinähän syntyy heti huolta jos sen unohtaa lähettää. Jos sen lähettäminen jää jostakin vakavasta syystä, niin mitä sitten? Kotiväestä ei paljon apua ole satojen kilometrien takaa.

Karoliini

Nuts'in kanssa samoilla linjoilla.
Perhe tietää minne lähden ja koska palaan.
En kanna mukana kännyä. En halua, että liikkeitäni peilataan.
Vieraskirjoihin kirjoitan runoja, plus muuta roskaa, mutten koskaan minne olen menossa . Sen voin kertoa mistä tulin ja miksi...
- Haluan olla yksin kun olen yksin.

( Hannu Hautalan toive: Kuolla metsään ja tulla karhun syömäksi. - Luonnosta otti leipänsä ja näin  maksaa velkansa takaisin...) )

Anonyymi

No ei tule ilmoteltua,kun reissun aikana useinkaan,kun muutan usein suunnitelmia ja suuntia riippuen miltä näyttää ja onko jotain mielenkiintoista horisontissa.Proidille ilmoittelen välillä jos känny kuuluu noin kerran parissa viikossa.Proidin kanssa sopimus jollei kuulu mitään se kertoo kyllä huolestuneelle mammalle jotta hyvin menee jottei se saa pumppukohtausta.Etsimään ei kukaan ala vasta kun ei minusta pariin kuukauteen kuulu mitään.Reissut yleensä 4kk ja täydennystä 1kk välein.Siinä se yksin vaelluksen viehätys juuri onkin.Olet omillasi korvessa ja on vain pärjättävä tai jää matkalle.Tänä kesänä tulee varmaan soiteltua kun pelkkiä kalareissuja tiedossa vain kunnon takia,jos ei muuta niin kalasaaliita kehuen :lol: :lol:

väärti

En ilmoittele kellekkään paitsi tietty rakkaalle silloin kun sattuu kenttää löytymään.Kotiin jätän kuitenkin summittaisen reitin jota aion kulkea ja aina on sovittuna päivä jolloinka viimeistään pitää ilmoittaa isestään.Tupia en käytä jotenka vieraskirjoihin en myöskään kirjoittele.

Anonyymi

[quote author=Sudetar link=topic=17687.msg116341#msg116341 date=1173989766]
    Miten Te yksinkulkijat toimitte tuon ilmoittelun kanssa?  Eli viesteilettekö säännölliseti jollekin, missä olette  esim. illalla yöpymispaikkanne ja seuraavan päivän matkasuunnitelma.



Perheelle ilmoitan silloin, kun on kännyverkkoa.

Marjut

Kyl miekii kotiväelle viestin silloin kun yhteydet pelaa. Lähtiessä jätän myös arvion reitistä ja suunnitellun palluupäivän. Tietävät sitten hätäillä, jos ei rupea kuulumaan.

Sudetar

Ihan hyviä käytäntöjä ja erilaisia tuntuu kulkijoilla olevan. Varmaankin ilmoittelun kannalta hyvä vaihtoehto on sellainen, että ei ota siitä liian isoa murhetta itselleen. Muttei toisaalta huolestuta kotiin jääviä turhaan olemalla "kadoksissa" päiväkaupalla.
Ja tottakai yksin liikkuessa myös haluaa olla yksin, siksihän sitä itekseen lähteekin, etsimään omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Sarekretkeilijä

Kerron vain sen vanhemmille, koska aion palata maastosta. Kännykkä ei Sarekissa kuulu. Ei myöskään Kebnellä kuin Tarfalassa.

Sarekretkeilijä

Minulla on se käsitys, että Ruotsin tunturikeskuksissa ei olla kiinnostuneita turistien paluuilmoituksista ja matkareiteistä. En tosin ole tainnut kysynyt edes asiaa siten, että voisiko sen tehdä. Muistaakseni Kvikkjokkista sanottiin, että ei ainakaan tarvitse tehdä. Siellähän ei auton pitokaan maksa. Ilmeisesti turisteja on todella paljon. Kilpparilla taas kaikki tuntuivat kertovan ainakin paluupäivän vihkoon. Itse jouduin soittamaan päivän pidennyksestä. En tiedä, olisiko kukaan huomannut, jos en olisi soittanut Riepegaissilta tätä muutosta. Ainakin puhelimeen vastannut mimmi kuulosti aika ynseältä ja todella vähän kiinnostuneelta, vittuuntuneelta touhuun.