1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Timpsi

2.-6.7. Saariselällä. Meininki oli talsia Aittajärveltä Sarviojan kautta Muorravaarakkaan ja takaisin, mutta porukassa ilmennyt vatsatauti pakotti jäämään Sarviojalle. Sieltä käsin tehtiin päiväreissuja lähituntureille ja Paratiisikuruun, mikä sopikin matkaseuranani olleille kolmelle puolalaiselle oikein hyvin. Kaikki tykästyivät maisemiin, molemmat naiset eritoten.

Aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 astetta, paitsi viimeisenä päivänä, joka oli harmaa ja kolea. Vettä ripsi hitusen yhtenä yönä, muuten ei sadellut. Hyttysiä riitti, erityisesti Paratiisikurussa, eikä Maantiekurun vetisemmissä kohdissa tehnyt mieli jarrutella. Kämppä tyhjeni möröistä Siilikkään (Siilikäksen? Siilikäsin?) vinkillä, joten kortinpeluu ja ruokailu onnistui pöydän ääressä. Sisällä ei tehnyt mieli nukkua, sen verran kuuma oli.

Aittajärven tie on aika karseassa kunnossa, ihan matalalla autolla en lähtisi yrittämään, enkä monsuunisateiden aikaan/jälkeen. Syviä uria ja kuoppia.

&quot;I&#039;m on a journey to the end of vodka.&quot;<br />[i]--Chef Lajunen, [url=http://www.imdb.com/title/tt0116752/]Drifting Clouds[/url][/i]

Sudetar

Peuran polun rengasreitti 5.-8.7. Lähdin Koirasalmen kämpältä myötäpäivään kiertämään, olisikohan ollut Hirvaan reitti nimeltään tämä  noin 60km rengasreitti. Näin vain muutaman metsäpeuran vaikka niitä siellä pitäisi olla 1000. Pari kyytä luikerteli samoilla pitkoksilla, joutsenia, kurkia, sammakoita ja noin 5milj hyttystä ja yksi ihminen neljän päivän aikana. Ilma oli vähän sateinen, muttei kuitenkaan kaatosadetta osunut kohdalle. Ja varusteita sai kivasti kuivateltua kotalaavuissa ja autiotuvissa. Yhden öistä vietin teltassa lintutornissa, katoksellinen, iso torni Nielujärven rannalla. Hyvin merkattu reitti, siistit tulentekopaikat, puita joka vajassa. Vesi mukavan lämmintä uimiseen lukuisissa metsäjärvissä. Kaikenkaikkiaan hieno reissu. Sinne pitää mennä vielä joskus uudelleen.

MikkoME.

Nikkaluokta - Kebnekaise - Nikkaluokta 12.7 - 14.7.2007. Hyvä sää ja paljon ihmisiä.

Anonyymi

Heitin ensimmäisen yksinvaelluksen tässä alkuviikosta, reitti oli karhunkierroksella Ristikallio- Ruka. Ensimäisenä päivänä(iltana)  kävelin tunnin ristikalliolle(hurja paikka) jossa vietin yön, kämpällä oli ranskalaisia partiolaisia, kova äänisiä. Aamulla lähin liikenteeseen ja oli illalla Ansakämpällä. Ilmat oli hyvät ja seuraavana päivänä olin Juumassa. Aamulla tihkutti vähän vettä ja päätinlähteä käppäilemään. Vettä rupesi kuitenkin tulemaan oikeen kunnolla joten pysähdyin Porontimajoen kämpälle kuivaamaan vaatteet ja syömään viimeset eväät. Sade taukosi, täytin vesiastiat ja lähin taas matkaan, kohta satoi kaatamalla. Valtavaaralla puhkesi Ukonilma :shock:, oli aika jännä olo Valtavaaran kämpällä kun vettä tulee vaakatasossa ja salamoi :D. Siitä sitten rukalle ja kottiin. Kaikenkaikkiaan hyvä reissu.

Virheet: Oma teltta puuttui, yö unet vähän kärsi itikoista ja äänekkäistä ranskalais teineistä
              Liian vähän ruokaa -> liian kova vauhti
              Ei rakkolaastareita
              Ei vedenpitäviä housuja
              Ei kameraa

H.M

Nyt on pohjois Norjan keikka takana. Mahtava reissu kaikin puolin paitsi että hyttysiä oli aivan järjettömästi, mutta säät sentään suosi.
Kohokohta oli kajakkien hinaus norjan puolen rostojoelle  n.20 kilometriä, siellä yöpyminen ja sieltä alas laskeminen seuraavana päivänä. Tosin siitäkin n. 5kilometriä hinaten. Rosto tuli nähtyä ja sinne tuskin tulee koskaan enää palattua, vaikkakin hienoja elämyksiä ja muistoja tarjosi. Nuo pienet koskenlaskukajakit vain eivät oikein suosi tuota retkikamojen kanssa melomista.
Tässä vielä fiilistelyä... ei tosin rostolta...
http://i154.photobucket.com/albums/s245/hz81/pikefossen.jpg

Tuomas Sovijärvi

Terve!

2 reissua Norjasta, 2005 ja 2006 keväältä.
1 reissu Zermatin alueelta Sveitsistä 2007 keväältä.

http://picasaweb.google.com/tsovijar

Postaan kun kerkeän päivittää lisää.

-Tuomas

KatariinaLitens

8) Kebnekaisella päin tuli vaellettua! Arvioitu km päiväreissulle 48km tunturimaastoa...
Aikaa meni 10h 45min. Sää oli loistava, yhtä pientä sadekuuroa Kebnekaisen rinteessä lukuunottamatta ( joka poisti hyttysmyrkyt). Hyttysmyrkyt  loppui kesken.. niin paluureissu taittui lähes yhtä nopeasti, kuin menomatkakin. Jalat tyystin tohjona, kun autolle pääsi. Jäätiin autoon nukkumaan 25km ennen hotellia :lol:. Niin se otti voimille! Mun positiivisuus silti säilyy.
Reissu oli silti kaikenkaikkiaan hieno vaellus! Alkumatka oli puhdasta nautintoa ja loppumatka meni suorittamiseen.
Tämä oli yhden päivän ohjelma pitkällä autovaelluksella (8250km) Norja, Ruotsi, Suomea ja Tanskaakin:-).

En rikkonut sääntöjä; muutin niitä.

Lilli

Karhunkierros Hautajärvi-Ruka takana, talsimiseen kulutettiin 6 päivää.

Itsellä oli aikaisempaa kokemusta lähinnä lyhyistä viikonloppuretkistä, ja kaveri veti rinkan eka kerran elämässään selkäänsä juuri Hautajärven luontotuvalla. Kokemamme perusteella emme varauksetta suosittele Karhunkierrosta ihka ensimmäiseksi vaellukseksi keskikuntoiselle kaupunkilaiselle, reitin korkeuserot kun osoittautuivat välillä hyvinkin haasteellisiksi. Onneksemme selvisimme ilman rakkoja tai muita harmeja, jotka olisivat saattaneet edesauttaa taksin tilaamista reitin varrelle...

Vimeisen päivän sade ja sumu valitettavasti peittivät Valtavaaran näköalat, mutta viimeistään Rukalla paikallisen majoitusliikken saunassa kummallakin oli voittajafiilikset -jaksettiinpas! Baarissa siiderin ääressä alkoivat reissun koettelemukset jo naurattaa, ja kotimatkalla junassa alkoikin sitten jo seuraavan reissun suunnittelu Smile

KatariinaLitens

[quote author=Thom link=topic=18165.msg124113#msg124113 date=1184870859]


http://picasaweb.google.com/tsovijar

-Tuomas



Aika hulppeita maisemia kuvissasi!

En rikkonut sääntöjä; muutin niitä.

jack74

Moi,

Saaristossa on taas asuttu 2kk ja jokainen hetki on taytta kultaa! Asiaan.. kavin reissussa(2.krt huom!), siis kannakselta hakemassa siperian valinnasta kaljoo. Tulipa siihen venhoon useampi korillinen tuota iisalamelaista(menikohan oikein?) .
Otin tietty jauhot , mausteet, ja tiätty pestoa purkissa, ahh mika ylellisyys. Kalaa on syoty taas liikaakin , onneksi oli tarjouksessa possunfiletta kilon konteissa niitakin puolen tusinaa...ja paljon muuta unohtamatta pattereita ratijoon;). Koiralle en ostanut mitaan , salmiakkia pikkusen;). Talla mennaan kuukausi , ainakin. on taas opittu huonoille kulutusjuhlille;(.
Kirjasto on hieno laitos. Kiitos sille ihanalle naiselle joka kirjaston suomeen toi. Tuliskohan se kaymaan? Hmmm..;)

Mikke_id

Viime viikko Sarekissa. Suorvasta Skarjaan, ja sieltä Ruohtesvaggen kautta Änonjalmeen ja siitä laivalla yli Ritsemiin. Reitinvalinnat vei korkealle pariin otteeseen, mutta yhtään huiputusta ei tullut tällä kertaa kokeiltua. Kelit olivat todella huiput, ja aurinkorasvaa ja offia kului reippaasti. Juuri niin kuin pitääkin.

Lanius
Käyttäjän Lanius kuva

Heinäkuun alussa kierreltiin pohjois Norjaa ja Haltin huipulla käytiin pikaisesti Norjan puolelta. Lopuksi vielä käytiin Saanan huipulla. Oli kyllä todella upeat kelit ja muutenkin hyvä reissu. Kuvia
Kuvat eivät ole ihan aikajärjestyksessä.

KatariinaLitens

[quote author=Lanius link=topic=18165.msg124312#msg124312 date=1185216739]
/Norja/Finnmark+30.06+-+05.07.2007/]Kuvia[/url]



Ihan samaan aikaan ja sama paikka:). Oli kyllä hienoa aikaa!

En rikkonut sääntöjä; muutin niitä.

kgb

On jo pari viikkoo siitä kun reissustaa tulin, mutta enpä ole täällä pariin kuukauteen käyny. Eli Helvetinjärvellä pari päivää patikoitiin. Sateli ja sateli vähän enempikin, mutta siitä huolimatta säästyttiin kuitenkin pahemmin kastumatta. Yllättävän vähän oli elukoita siellä. Toisena iltana oli tosi kaunis ilta. Aurinko näyttäyty. Mukavaa oli kantaa kevyttä rinkkaa, vaikka ruoka olikin aika painavaa. Viimesimmät reissut kun on ollu noita viikon reissuja pohjoisessa. Jostain syystä en oo aiemmin Helvetinjärvellä käyny. Komiat on paikat. Paljon porukkaa, varsinkin kun tultiin pois. Mennessä parkkipaikka oli melkein tyhjä, tullessa ihan täynnä.

Rhinou

Postaanpa jo kun olen lähdössä sunnuntaina 29.7. Kilpisjärven suunnalle, paluu 7.8. joten sitte voin vähän editoida ja kertoa kommelluksista  :lol:

Ollaan hiljaa niin saadaan kalaa.

ohjus

pari reissua on takana päin yksi vielä edessä.  29.6-6.7  meni yksin vaelluksena aittajärveltä itäänpäin ja takaisin päin.  17.7 18.7 tutustuttiin vaimon kanssa Repoveteen.  hetta -pallas reitti odottaa 29.8- 1.9

jos jää aikaa teen jonkunnäkösen kertomuksen näistä omille sivuille.

Kunhan kuljeksin

isto

Kannetaan oma korsi kekoon:

Viikko sitten palasimme vaimon ja koirien kanssa melomasta Pihlajavedeltä. Jostain syystä aluetta ei oikein ole hehkutettu melontakohteena, mutta mielestäni oli paljon mukavampi kuin paljon mainostettu Kolovesi. Aluksi arvellutti lähteä avokanootilla matkaan Saimaalle, mutta reitti oli sen verran suojaisa, ettei ensimmäisen päivän tuuletkaan pelottaneet tai haitanneet. Pihlajavedellä pääsee todella hyvin pujottelemaan saarten välissä tuulensuojassa välttäen selkävesien aallokot. Muita melojia ei näkynyt kuin yksi saksalaisperhe ekana päivänä. Retkiveneilijöitä toki sitten oli retkisatamissa, mutta niihin ei ole pakko mennä, jos omaa rauhaa kaipaa.

/isto

pekvari

Sarekissa käyty, 6 yön reissu...

"Perusreittiä" Suorvasta Mikkastuganille, sitten vähän soveltaen Boasjajärvi - Nijakvagge - Boavtjosjärvi - Vuokselvagge - Suorva.
Matkalla 1/2-päivän reissuina huiput Vuojnesjåkka/Spijkka, Ruohtes ja Akka.

Vaihtelevat maastot, vaihtelevat kelit  Smile

Avatail
Käyttäjän Avatail kuva

Sunnuntain vastaisena yönä palasin käsivarren reissusta. Lähtö oli 23.7, jolloin ajoin Kilpisjärvelle ja kävin yöllä kiipeämässä Saanalle. Yötä olin teltassa Kilpisjärven rannalla lähellä retkeilykeskusta. Seuraavana aamuna lähdin liikkeelle Kuohkimajärvelle, josta jatkoin vielä pari kilometriä Gappohytalle päin ennen leiriytymistä. Toisena päivänä etenin Gappohytalle ja sieltä Paraksen juureen. Näinä kahtena päivänä oli ilma pilvinen ja välillä sateinen. Kolmantena aamuna taas oli melkoinen sumu, mutta saatuani kotijoukoilta tietoa siitä, että illasta alkaisi sataa, lähdin huiputtamaan Parasta puolenpäivän aikaan. Rinteellä näkyvyys oli noin 20 metriä. Huipulta ei tietenkään nähnyt mitään, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Alastulo oli hiukan hankalampaa kun aloin kiertää liiaksi länsirinteeseen päin. Rinne alkoi muuttua liian jyrkäksi ja siirryin kompassiakin apuna käyttäen takaisin kaakkoispuolelle. Jouduin tosin palaamaan hiukan takaisin rinnettä ylöspäin. Paraksen juurella kiertelinkin sitten tunnin verran etsiessäni telttaa sumusta, mutta löytyihän se lopulta! Jatkoin samana iltana matkaa Njearrejärven eteläpuolelle, Moskkugaisin juurelle. Seuraava päivä olikin sitten aurinkoinen ja lämmin. Nousin rinkan kanssa Pältsanin ja Moskkugaisin väliseen satulaan ja lähdin huiputtamaan.  Maisemat Moskun huipulta olivat todella upeat! Kiitos vain vinkistä Kauheamiehelle, olisi jäänyt paljon näkemättä jos olisin noussut Pältsanille. Jatkoin samana päivänä Pältsanin ja Moskkugaisin välistä laaksoa pitkin Pältsastuganille, jonka tuntumassa olin yötä. Seuraavana päivänä siirryin Kuohkimajärvelle johon vielä leiriydyin. Viimeisenä päivänä sitten vaelsin Jälleen Mallan läpi ja ajoin samana päivänä takaisin Pohjanmaalle.

Melkein koko ajan oli pilvistä ja sateistakin. Onneksi aurinkoinen päivä sattui juuri Moskun huiputukseen. Vedenpitäviksi olettamani housut eivät sellaisia olleetkaan ja jouduin tekemään muovipusseista itselleni "Sportia-kuorilahkeet", joita käytin sadekeleillä säärystimien kanssa. Hyttysiä oli varsinkin Kuohkimajärven tuntumassa melkoisesti.

Kokonaisuudessaan todella loistava reissu!! Houkuttelee lähtemään alueelle uudestaankin, vaikka talvisaikaan!

Anonyymi

Yhdeksän päivää Sarekissa (kaveri oli 15). Huippuina Nord-, Stor- ja Sydtoppen. Viimeiselle yölle sattui yksi elämäni "parhaista vesimyrskyistä", ei ole ennen tullut telttaa purettua puoli neljältä yöllä.

Tarkistettujen laskelmien jälkeen 10 pv.  korkeuseroa kertyi noin + - 3200 m.

Anonyymi

Kiitos itsellesi! Kunhan viimeinen yö unohtuu ja polven turvotus häviää muistelen reissua haikeudella.

f7391

Tulin eilen Kuusamosta, kävelin Karhunkierrosta Ristikalliolta Juumaan. Olin retkellä ensimmäistä kertaa yksin ja täytyy todeta, että oli oikeastaan aika mukavaa, kun tahdin, tauot, ruuat yms. sai kaikki päättää itse.

Karhunkierroksella ei ollut mielestäni mitenkään hirveästi väkeä, pl. Ansakämppä oli kuin täyteen ammuttu. Siellä yöpyessäni muistin, miksen tykkää autiotuvissa yöpymisestä...

Tämä olikin ensimmäinen kesä"vaellus" vuosiin, taitaapa olla 7 vuotta edellisestä kesäretkestä ja täytyy ikäväkseni todeta, että seitsämässä vuodessa joko jalkani tai sitten vaelluskenkäni ovat muuttuneet Wink Aikaisemmin minulle ei ole tullut ikinä rakkoja jalkoihin tai ollut muitakaan jalkavaivoja; nyt oikeassa kantapäässä on valtava rakko ja lisäksi yhdessä varpaassa kynsi lähes irti; vasemmassa jalassa kenkä ahdisti akillesjännettä. Pitänee ostaa uudet kengät, vaikka nämä vanhat ovatkin täysin ehjät. Olen käyttänyt niitä viimevuodet kaupungissa eikä mitään vaivoja ole esiintynyt.

Tavaraa ja etenkin ruokaa oli aivan liikaa mukana, puolet eväistä jäi syömättä. Tavarapuolella olisi voinut jättää parit sukat ja lyhyet kalsarit sekä ruokakupin, toisen kattilan ja paistinpannun pois. Pussiruoka maistui lähinnä oksettavalle, joten pistin heti tilaukseen Raija Hentmanin kirjan enkä koske italian ym. patoihin enää ikinä.

Kaikenkaikkiaan oli mukava retki, joskin jalkavaivat hieman latistivat etenkin loppumatkan fiuwista.

syksy

Perjantaina palailtiin Kebneltä. Reissu alkoi edellisen viikon torstaina yöjunalla Kemiin, sieltä busseilla Tornioon (á 5,4e) ja Ruotsin puolella Haaparannasta Abiskoon (á 310 kr ~ 32 e), perillä perjantaina neljän maissa. Tempaistiin Abiskon puiston läpi paljakkarinteelle Garddenvarrille, hullun hommaa ekana päivänä mutta tulipahan tehtyä.
Toisena päivänä Alesjaurren rantaan asti, vähän ennen venereitin pohjoispäätä kun sade yllätti pahuksen nopeasti. Joku juttu tuon maaston ja itätuulen kanssa.
Kolmantena säädettiin mun painoa kevyemmäksi, käveltiin lähinnä saderintamia odotellen tai pakoon juosten Ajesjaurrin tuvan ohi ja laaksoa ylös, näytti että enimmäkseen pilvet tuli yhden tunturimassiivin takaa idästä ja iltapäivällä oltiin jo päästy sen ohi. Leiri nelisen kilometriä ennen Tjäktastugaa, privaatti telttapaikka ja pikkupuro, pestiin parit sukat ja syötiin rauhassa. Ja yöllä satoi.
Neljäntenä kuljettiin Sälkastuvalle Tjäktapassin yli, lunta oli pari laikkua polun varressa ja isompi läntti kämpän yläpuolella rinteessä.
Viidentenä taas saatiin hullu idea jatkaa Tjäktan laaksoa alas, Singin hartian yli ja sitä soittoa Kebnen alarinteelle asti kun kunnon lounas virkisti eikä vielä kolmen maissa kehdannut pysähtyä. Se sitten kostautui, eikä päästy kuin Kittelbackenin alasillan kohdille kun sade yllätti. Ihana sääkuvio.
Kuudentena päivänä oli perinteisen kurja sää, pilvistä koko päivän vaikka välillä oli selkeämpiä jaksoja. Nousu Kittelin kurua ylös oli aika veikeää kun sivulla näkyi pelkkää valkoista. Nousut on mulle yleensäkin tappoa mutta enemmän tuossa haittasi maasto ja se että polkuja oli välillä turhan monta valittavana, niin ei sitten tajunnut että ylempänä rinteessä olisi mennyt helpompi. Kittelbackenin ylempi silta joka oli merkitty karttaan oli näemmä lähtenyt kävelemään, ja muutenkin reitin merkkaus kattilassa oli ns. perseestä. Päästiin kuitenkin sivuhaarojen yli, ja pääuomassa oli nyppylän sivussa riittävästi lunta siltaamaan sen.
Vierranvarrin satulaan noustessa oli sama ongelma reitin merkkauksen kanssa, oli ilmeisesti tehty sen nykyään olemattoman sillan mukaan. Eli ei kun kosteassa rakassa ylös. Polkuja oli, mutta se oikea meni aika ylhäällä rinteessä. Satulaan noustessa oli pari minulle helppoa, kumppanille vähemmän helppoa kohtaa missä rakka vaihtui kallioksi ja oli vielä normaalia märempää. Satulassa hengähdystauko, ja Vierranvarria ylöspäin.
Kuten todettu, joku talipää oli vetänyt ko. polun pyöreästä sorasta. Ihan kiva että on polku, mutta oikeasti, ei voisi enää yhtään irtoilevampaa materiaalia olla? Vedin puolet noususta rakassa polun sivussa, kun polulla rämpiminen oli n. puolet rankempaa, kunnes rinne kävi liian jyrkäksi etenkin kosteuden kanssa. Kiviin luotan, kengänpohjien pitoon moisessa kelissä en. Koska itsellä tuntui olevan puhti totaalisen loppu tankkauksesta huolimatta, katseltiin Vierranvarrin huipulta Kebnen rinnettä - ja sinne laskeutumista - ja päätettiin että ei helvetti, ollaan kumpikin liian puolikuntoisia eilisen jäliltä (kaverilla vielä nouseva lämpö) että saataisiin tämä homma vedettyä teltalle asti missään järkevässä ajassa jos tuonne lähdetään. Joten eikun pyykki huipulle niiden parinsadan muun joukkoon ja alas. Mulle helppoa kuin se paljon puhuttu sunnuntaikävely, toiselle ei niinkään. Alas menee omalla painollaan kun tasapaino on kunnossa, ylösmenoa varten miun kai pitäisi hankkia enemmän lihaksia. Päästiin sitten kuitenkin alas ja Kittelbackenin yli taas, vaikka lumi olikin pehmeämpää kuin aamulla nin hyvin kantoi. Teltalle iltapäivällä, tempaistiin ruokaa, leiri kasaan ja käveltiin Tarfalan sillan ohi pari kilometriä, kunnes löytyi kiva leiripaikka. Ja oli muuten ainoa yö siellä kun ei satanut.
Seitsemäntenä päivänä lähdettiin painelemaan Nikkaluoktaan, ostettiin veneliput kun joku halusi kaupata kavereidena käyttämättömät paluuliput (100kr/2 lippua, ei sanottu ei), katseltiin Kebnen huippua pilvettömässä säässä ja manailtiin miksei otettu sitä viidettä päivää kevyemmin niin kuudentena olisi voinut hoitaa Kebnen alarinteelle leirin. Sitten Nikkaluoktasta liftiä etelään päin ja junalle.

Mitä jäi mukaan: viikko on ihan liian lyhyt aika kairassa vietettäväksi. Kebne on turistireitti. Tartex-töhnä maistuu maksamakkaralta ja säilyy hyvin. Boomerang pitää vettä mainiosti vaikka takaliepeeseen kertyykin orsivettä. Pasta on saatanan tylsää ruokaa. Ja Syksy tykkää enemmän tuntureista joille ei tarvitse kiivetä.

Sarekretkeilijä

Viiden tähden mokkeri tuli tunturista jo lauantai-iltana eli Änonjälmestä Ritsemiin ja sieltä Stora Sjöfalletiin ryyppäämään. Yhden yön vietin myös Torniossa ja koska kävin pubissa, olen vasta äsken tullut kotiin. Teemalta piti ensin katsoa Blondien konsertti. Tällä kertaa ei siis lähikaupan kalja maistunutkaan, vaan mentiin vähän pidemmälle. Maastossa olin 14 vuorokautta eli 13 kokonaista päivää. Lensin siis helikopterilla Ritsemistä Staloluoktaan 22.7. sunnuntaina ja heti perään Virihaurea veneellä saamelaisen paikallisen asukkaan Bo Svenssonin veneellä. Huiputuksia olivat nimetön vuori 1462 m Blåmannsisenin reunalla, Ragotshokka, Guovdelistshokka ja Akka. Ritsemiin Änonjälmestä täytyi tulla pois helikopterilla 44 muun ihmisen kanssa, koska lautta ei kulkenut kovan tuulen johdosta koko päivänä. Tällaisesta muuten ei kerrota oikein missään. 20 m sekunnin tuuli estää määräysten mukaan kaiken laiva- ja pienveneliikenteen alueella, joten ruokaa tai rahaa täytyy varata riittävästi mukaan ja varautua vaikkapa lisävuorokausiin maastossa. Nyt oli pieni paniiki 36 suomalaisen keskuudessa, kun työt odottivat ja ruoka oli loppu. Yhdeltä hollantilaiselta taas olivat lääkkeet jääneet Ritsemiin ja vain tarkka päiväannos varattu luulossa, että lautta varmasti kulkee. Onneksi porukkaa oli paljon, joten Fiskflygin helikopteri soitettiin lentämään kaikki Akkajärven yli. Hinta oli tosin kaksi kertaa laivalipun hintainen.

Sarekin Nordtopp olisi ollut kiva vielä huiputtaa ja ruokaakin oli riittävästi kolmeksikin viikoksi melkein, mutta en vitsibyt enää mennä, kun Akkakin oli niin hieno kokemus ja olisi pitänyt tulla samaa reittiä takaisin. Glaes Grundstenin På Fjälltur/Padjelanta och Suljitelma oli myös jo luettu tarkkaan ja karttoja katseltu, joten olisin tarvinnut hyvän kirjan illoiksi Guhkesvaggeen. Onneksi jotkut sanovat, että Nordtoppenilta ei juuri mitään näe, kun muut Sarekin huiput rajoittvat näkyvyyttä. Virihaurelle se kyllä näkyy. Olisi pitänyt lentää Stora Sjöfalletista Staloluoktaan, mutta se olisi varmasti maksanut paljon enemmän.

Säät olivat muuten ihan kivat. Läntiseen Padjelantaan ei tullut niitä otätuulen sadekuuroja, jotka muutamana päivänä näkyivät satavan Sarekin puolella. Norjan puolella oli ihan kirkasta ja sinne näki erinomaisesti. Yksi päivä eli 1.8. vain satoi koko ajan eikä mitään nähnyt. Onneksi se oli siirtymispäivä kohti Akkaa. Olisi tietysti ollut kivempi olla paikallaan se päivä.

Tsäippä

Sarjassamme 'Reissaamista lasten kanssa':

Maanantaina 30.7 startattiin Karhunkierrokselle Ristikalliolta. Matkaseuranani kaksi 10-vuotiasta tytärtäni. Alussa satoi paljon ja paistoi vähän, loppumatkasta paistoi paljon. Hyttysiä tyttärien mielestä miljoonia, minä olen niin pahanmakuinen akka, etteivät ne minua häiritse. Tai sitten vaan oma rinkkani oli n-i-i-n painava, että moiset inisijät eivät enää vähempi jaksaneet kiinnostaa...

Matka sujui hienosti! Päivävaellukset vaihtelivat 9 - 17 km:n välillä lasten jaksamisen ja innokkuuden mukaan. Innokkuutta riitti kyllä: Juumasta Porontimajoelle saavuttuamme inttivät vielä että ei kun Rukalle suoraan. En suostunut!

Lapsista hienoa reissulla olivat paitsi maisemat, myös porot, jotka seurailivat meitä välillä. Uiminen oli kivaa vaikka vesi oli joskus aivan sikakylmää. Telttailu on parempi vaihtoehto kuin kämpät, totesi jälkikasvuni heti Taivalkönkään jälkeen. Suot olivat mukavia paikkoja, koska ilma on raikas ja kasvit kauniita, sanoi toinen tyttäreni. Toinen taas olisi voinut jäädä Jussinkämpälle vaikka asumaan. Molemmat ovat lähdössä kesätöihin Oulangan leirintäalueelle, koska siellä on niin kivaa väkeä töissä.

Omasta mielestäni keikka oli maisemien puolesta hieno. Tapaamamme ihmiset reitin varrella ja taukopaikoilla olivat mukavia, terveisiä vaan teille kaikille! Väkeä oli aika vähän liikkeellä (paitsi pienen Karhunkierroksen tienoilla ajoittain enemmän), välillä vaelsimme piiiitkiä matkoja näkemättä ristinsieluakaan. Ansakämpällä oli tungosta, varmaan se sama sakki, jonka f7391 oli myös tavannut, samoihin aikoihin sielläpäin taidettiin olla. Tosin meitä se ei haitannut, pidimme vain tauon rannalla ja jatkoimme Jussinkämpälle.

Reissun opetukset:
- vaatetusta oli riittävästi, vaikka liikuimme niin minimimäärällä, kuin vain mahdollista
- ruoka riitti, pussimuonaa on kyllä nyt tullut syötyä vähäksi aikaa
- herkkuja olisi pitänyt olla lisää, suklaa ja muut namut loppuivat aina kesken!
- oma rinkkani on palvellut aikansa, seuraavalle keikalle on saatava uusi
- lapset jaksavat yllättävän paljon
- kiertosuunta oli meille oikea: ensin helpot maastot loppua kohden vaikeutuen

Itselläni alla oli aika tiukka työrupeama, joten reissu tuli tarpeeseen ja oli paikallaan pään nollaukseen. Matkaseurani oli mitä parhainta, emme edes tapelleet  :D  Kyllä kannatti!

Anonyymi

[quote author=kauheamies link=topic=18165.msg125480#msg125480 date=1186427658]
Sarekin Nordtopp olisi ollut kiva vielä huiputtaa. Onneksi jotkut sanovat, että Nordtoppenilta ei juuri mitään näe, kun muut Sarekin huiput rajoittvat näkyvyyttä.

Säät olivat muuten ihan kivat. Läntiseen Padjelantaan ei tullut niitä otätuulen sadekuuroja, jotka muutamana päivänä näkyivät satavan Sarekin puolella.




Tarkoitit varmaan jotain tällaista? Kuvassa Storan ja sydtoppenin välinen harjanne ja näkymä lounaaseen.
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img560485.jpg

Sarekin puolella EI satanut YHTENÄ päivänä kymmenestä.

Sarekretkeilijä

Näkyyhän sieltäkin suunnalta sentään jotain. Huippu on ilmeisesti korkeampi kuin 2000 m. Eikös sinne mennessä muuten joudu kävelemään lumilkinosta myöten? Lieneekö se turvallista? Täytynee joskus tehdä lyhyt viikon reissu pelkästään Guhkesvaggeen.

Anonyymi

Ei Nordtoppenille 2056m. mennessä ole kuin hiukan lunta laella. Hyvät näköalat Akkalle ja järven yli pohjoiseen. Muualla on sitten tollasta huippurikasta maisemaa.

Reeta

Elämäni ensimmäisen kunnon vaellus ja joku meni täysin persiilleen. Sairaalan kautta tulin kotiin ja jalkapohja on lähes nahaton. Viimisenä päivänä kävelin n 18km enkä tuntenut mitään kipua, sitten riisuin kengän pois ja sukka oli aivan veressä. kenkä ei painanut, vaihdoin sukatkin pari kertaa sen päivän aikana. Ne viimiset sukat olivat aivan uudet ja vähän olemme miettineet, että ne oli liian ohuet tai en tiedä. Nyt kävelen kainolokepeillä ja penisiilikuuriinkin sain.

Vääräjalka2

Tultiin jo torstai-iltana Kevolta. Matkan jälkeen nousi mukava 39,3 kuume, joten ei tarvinnut eilen kirjoitella.

Matkareitti:
Espoo-Vantaa-Ivalo-Sulaoja-Kenesjärvi-Ivalo-Vantaa-Espoo. Kävelyä 63km. Sulaojan ja Kenesjärven välillä yövyttiin siis neljä kertaa.

Kelit olivat turhankin lämpimät ja hyttysiä ja mäkäriä oli etenkin leiri ja ylityspaikoilla. Eli aina kun riisui housut, oli naaraat kimpussa. Ivalossa mitattiin keskiviikkona 29,2 astetta.

Näkymät kanjoniin olivat paikoin todella upeat. Reitillä on myös eri metsätyyppejä koivkosta kuivan kangasmetsän kautta puurajan yläpuoliseen tunturiin. Toki välillä oli pelkkää siirtymää ei niin sykähdyttävissä maisemissa.

Tunnistettavista nisäkkäistä tavatiin hiiri ja poro. Ne luokittelivat meidät kutakuinkin jäniksen vaarallisuusasteella oleviksi pedoiksi. Reissun ainoa kuollut poro tavattiin kaupan kylmätiskissä, mistä se pakkaantui reppuun. Normaali polulle/polun viereen/puroon kuollut poro puuttui.

Lyhyet päivämatkat (15km) korvattiin syömällä herkullisesti. Ruokaa tosin kului, ehkä lämpötiloista johtuen, määrällisesti arvioitua vähemmän.

Hotelli Kultahippu tarjosi paluukamoille säilytyksen reissun ajaksi saunomisen ja ruokailun siivellä.

Hyvä reissu. Guivi jäi käymättä, niin voi perustellusti lähteä uudelleen Kevolle.

Sivut