1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
hans1

Kotiuduin juuri Saamenpolulta Kaldoaivin erämaasta. Käveltiin neljässä päivässä Saamenpolusta osuus Sevettijärvi-Opukasjärvi-Iisakkijärvi-Huikkimajoki-Roussajärvi-Kallokoski-Näätämö-Kovien poikien lampi-Pikku-Kirakan laavu eli vajaat 75 km kaikkinensa. Auto oli Sevettijärvellä ja se saatiin kätevästi liftikyydillä Näätämöstä Sevettijärvelle haettua loppupaikan lähelle (tosin seurueen naispuoleisten ansiosta, meitä äijiä ei varmaan ois lykästänyt samaan malliin). Bussit eivät kulje tuolla kuin arkisin.

Erämaaosa oli jees ja maisemat vaihtelevia, mutta Sevettijärvi-Näätämö-tien eteläpuoli oli aika väkisin rengasreitiksi väännetyn oloinen osuus harjuineen ja kivikkoineen. Näätämöjoki oli komea ja kämpät siistejä ja mukavia. Venelossi oli luksusta kahlaamossa Opukasjärven lähellä! Kelitkin suosivat; vaikka oli pilvistä ja tuulista, niin vaelluskeli oli mitä parhain kun ei kuitenkaan satanut. Porukkaa ei ainakaan tähän aikaan ollut liiaksi asti.

Vinkkinä Kallokosken laavulta noin pari km Roussajärven suuntaan on aivan tasainen mäntykangas, joka on loistavaa telttailualuetta ja erityisesti kankaan luoteispuolella olevan puron lähellä on hyvä telttailla veden saannin takia. Alueen laavujen ympäristöissä kun ei oikein telttapaikkoja ollut, ainakaan Keron 4:lle. Sanilan porotilalla Näätämön ja Sevettijärven välillä oli muuten ok hetivalmis sauna kohtuuhintaan, jos haluaa reissun jälkeen peseytymään.

Timppa

Viime viikko Chamonixissä, sateisina päivinä pitkin laaksoa ja parempina päiväretkitouhuja molemmin "mid mountain"-korkeuksilla... ja Geneven kautta kotiin.

&quot;To accomplish great things, we must not only act, but also dream; not only plan, but also believe.&quot;<br />Anatole France

Hese1980

En enää ihan juuri reissusta tulleena, mutta tunnarien saaminen palstalle hieman kesti...

Linkki vaellusturinoihin postaamaani retkikertomukseen Sarekista 22.-28.8.2010 alla:

http://www.vaellusnet.com/turinat/viewtopic.php?p=116933#116933

Hese

Hobitti

Vaellus 28.9. - 3.9. Käsivarren ylätuntureilla.

La 28.8. Kilpisjärveltä taksilla Norjan puolelle, josta lähdimme Didnujokivarren polkua kohti Lossujärveä. (taksi n.45 euroa). Mitään kunnon joen ylitystä ei tullut missään vaiheessa. Sen verran polku kiersi pahimmat ylityspaikat. Maaruska oli paikoin upeaa ja sopuleita vilisti poluilla. Norjan Lossuhytta on surkeassa kunnossa. Rajan "alitimme" aidan ali, rinkka edellä ja itse perässä, kun mitään sopivaa koloa ei aidasta löytynyt.

Su 29.8. Aamulla Lossujärvellä satoi räntää ja teltta keräsi vähän lunta. Aamupala oli mukavampi nauttia tuvassa. Päivä kuitenkin selkeni ja aurinkokin paistoi lämpimästi loppupäivän. Satoikin enää tuskin mainittavasti. Komea laakso tuo Lossujärveltä eteenpäin avautuva näkymä.

Ma 30.8. En ole ennen päässyt näkemään uivaa poroa, mutta nyt näin. Siinä tuo ui pitkin tyyntä Riimmajärveä aamuauringon lämmittäessä maisemaa. Matkaa jatkoimme kohti Pihtsusköngästä. Emme kulkeneet alhaalla polkua pitkin emmekä näin ollen saapuneen leveälle kahlaamolle, vaan pysyttelimme korkealla, jossa oli erittäin helppo kävellä ja näkyi upeasti kauas joka suuntaan. Pihtsusjoen ylitimme kahlaamalla könkään yläjuoksulta sopivan matalasta kohtaa. Vesi nousi polvien alapuolelle. Myös putousta seuraava rotkomaisema on jylhää. Tästä taitoimme viittapolkua kohti Meekonjärveä.

Ti 31.8. Sumuinen aamu. Ei edes Saivaaraa näkynyt sumun takaa. Patikoimme Biefrejokilaaksoa myötäillen kohti Kuonjarjokea. Halusimme vaihtelua samojen polkujen sahaamiselle. Kun nousimme jokilaaksosta ylös, olimme hetken kohdalla, josta näkyi samaan aikaan Saivaara ja Pihtsusköngäs. Alkoi sataa, joka pisti vipinää kinttuun ja teimme aikamoisen u-käännöksen ylhäällä kävellessä ja aloimme taittaa jyrkästi kohti Kuonjarjokea. Alunperin tarkoituksemme oli tehdä pidempi lenkki, mutta sateelta ei maisemia ollut kiva jäädä katselemaan. Sade toi tuvalle yöksi yhteensä 9 henkeä molemmista viittapolun suunnista saapuneita.

Ke 1.9. Lepopäivä, jota tähän olimme ajatelleet, tuli kuin tilauksesta. Ulkona satoi vaakasuoraa räntää ja tuuli oli erittäin kova. Sateen pitäessä pientä taukoa huiputimme tunturin, joka kohoaa aivan Kuonjarjoen tuvan takaa. Vaatteet ehtivät kuivua vapaan aikana ja rännästä saapui tuvalle jälleen porukkaa. Toisena yönä tuvassa oli 11 henkilöä.

To 2.9. Vaellus jatkui viittapolkua pitkin Saarijärvelle, jossa pidimme taukoa. Saarijärveltä kuljimme kohti Saanajärveä lähinnä polun vierellä varvikossa ja jäkälässä. Tämä vuosi oli kyllä hyvä sopulivuosi. Noita vintiöitä näkyi aivan jatkuvasti. Saanan päivätuvan tuntumaan pystytimme teltan.

Pe 3.9. Kirpeä, mutta aurinkoinen aamu. Saanan takaa ei enää paljon ollut matkaa, mutta matkan varrella jätimme rinkat Saanan portaille ja liityimme satapäiseen väkeen, joka oli Saanaa huiputtamassa. Saanan huipulla oli reissun hauskimmat sopulit, koska nämä kaverit eivät heti menneetkään piiloon. Selkeä näkyvyys auttoi meitä matkalaisia tunnistamaan aikaisemmilta vaelluksilta tutuiksi tulleita polkuja ja tuntureita. Saanan laelta on helppo tunnistaa esim. Saarijärvelle ja Termisjärvelle vievät polut ja tunturijono niiden laaksojen välissä. Termisvaaran erottaa kauas.

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu. Ruska oli kivasti alkamassa ja maa hehkui paikoin oikein kivasti. Samoin etukäteen mietitty lepopäivä oli paikallaan, Räntäsateessa ei maisemista pääse täysin nauttimaan. Ja ensivuonna sitten Somasjärvelle!

jylitalo

Vaimon kanssa on nyt parina vuonna suunnattu Kilpisjärvestä koiliseen, mutta syyskuun alussa teimme ensivisiitin Kilpisjärven länsipuolelta löytyville alueille. Tuntureita ei käyty valloittamassa, mutta muuten oli antoisa reissu.
Pääpiirteitten reitti meni Kilpisjärvi-Pältsastugan-Gappohytta-Kilpisjärvi.
Yksittäisille päiville jaettuna reitit menivät seuraavasti:
1. Ensiaskeleet Ruotsin Lappiin
2. Kalottireittiä pitkin Pältsastuganille
3. Pältsan juurella
4. Pältsastugan-Njearrelahku
5. Njearrelahku-Indre Skjaerdalen
6. Indre Skjaerdalen-Kuohkimajärvi
7. Mallan Luonnonpuisto

Jos pelkät kuvat kiinnostaa, niin kannattaa hypätä suoraan Pältsa-Barras albumiin.

Tuomas Sovijärvi

Muutama ruutu Annapurna Circuitilta.

http://picasaweb.google.com/tsovijar/AnnapurnaCircuit#

Vuohi

Takana on syysvaellus halki Pohjois-Karjalan. Matkaa taitettiin Ilomantsista Kuhmoon, palttiarallaa 400km ja aikaa käytimme 3 viikkoa. Mukavaa irtautumista arjesta ja talven tuntua ilmassa. Niin reitti kulki Taitajan taivalta, Susipolkua, Karhunpolkua, Koivujoen reittiä, Saramon jotosta ja Hiidenportin kansallispuiston reitistöltä käveltiin loppumatka UKK-reittiä. Varsinkin koivujoen polku tosi vähän käytetty, voin lämpimästi suositella hyvää karttaa ja toimivaa kompassia.

möykky

Mie tuolta Laulukummun laiasta lähin ja kiersin vuoman yläkautta Tapaniojan varthen. Ojanvartta hiihtelin sitte alas siihen missä Kolarin raja pistää Tainiojokivartta pitkin ojansuun niithyin. Sieltä mie nousin aukean vuoman laitaa Laulukumpua vasten ja niin käänsin siittä sitte takasin autole. Sain mie hirvenki.

lapinhullu

^
Biggrin

jv

Oliko sulla Möykky laika matkassa vai haukuiks sie pitkäturvan itte  :lol:? 

möykky

[quote author=jv link=topic=18165.msg182855#msg182855 date=1292089119]
Oliko sulla Möykky laika matkassa vai haukuiks sie pitkäturvan itte  :lol:? 

Ittehän se piti haukkua  Smile

Avatail
Käyttäjän Avatail kuva


Nostetaanpa tämä ketju ylös. Pari päivää sitten palasin lyhyeltä lapinkeikalta. Alun perin Sarekiin suunniteltu reissu siirtyi ja lyheni sairastelun vuoksi niin, että se vaihtui lyhyehköksi Saariselän kierrokseksi.

Viidessä päivässä Kiilopäältä Tuiskukurun kautta Hammaskuruun. Sieltä Muorravaarakkaan jonne matkalla käynti Vongoivalla. Sitten tuntureiden yli Lankojärvelle ja sieltä autolle. Vain ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko kunnolla. Sitten oli enemmän tai vähemmän sateista ja pilvistä. Vongoivalta onneksi näki maisemia. Porukkaa aivan liikaa. Näin neljä-viisi rippikouluryhmääkin.

lapinhullu

Kolmen yön verran kuljettiin Lemmenjoen maisemissa. Käppäiltiin Njurkulahdesta Kultahaminaan, sieltä Jäkäläpään kautta takaisin jokivarteen. Toinen yö vietettiin kauniilla Maddib- Ravadaksen telttailualueella. Oltiin siellä aivan kahdestaan, muutenkin reitillä oli tosi vähän kulkijoita. Valtaosin porukka taisi hurruutella veneen kyydissä. Vesi oli kyllä joessa tosi vähissä ja siellä matkailuyrittäjät suorastaan ruokoilivat jo sadetta ennen ruskaturistien tuloa. Meillä aurinko porotti kaiken aikaa siniseltä taivaalta ja oli jo vähän liiankin lämmin. Mietittiin, josko palattaisiin maisemiin ensi keväänä suksien kanssa. Onko kellään vinkkejä ja kokemuksia siitä?

Tura

Kuuden yön ja kuuden päivän telttaretki sinitaivaan alla Saariselän erämaassa. Aittajärveltä Anterinmukalle saunomaan ja takaisin. Vähän muuta kulkijajoukkoa eli hiljaista oli. Yllättävästi hyttysistä oli riesaa. Ruskan värejä maisemassa.

Nukuttiin kolme yötä Tuntiurihotellissa ja oltiin päiväretkituristeina loppuhuipennukseksi.

Hobitti

Ohi on, kahdeksan päivää Käsivarren suurtunturien maastossa.
Aloitus 17.8. Didnujoenvarresta Lossujärvelle oikein lämpimässä säässä.
Seuraavana päivänä 18.8. oli tarkoitus kiivetä Govvdosgaisin yli, mutta tunturin laki oli aivan piippukessussa ja sadetta ropsahti, joten tuo Govvdo pitää jättää toiseen kertaan. Niin kovasti kun tuota huiputusta odotinkin Sad Matkasimme kolmisin ja mukana ensikertalainen, jota ei ollut tarkoitus säikyttää. Taivalsimme siis Urtashotellin ohi, ylitimme Pihtsusjoen vähän könkään yläpuolitse ja menimme kalottireittiä Pihtsukselle. Iltapäivällä oli jo mainio keli. Sopuleita oli erityisen paljon Pihtsusjärvellä, niistä veijareista sai hyviä kuviakin.  Smile

Sitten alkoi sellainen matkan osuus, jota en ollut ennen taivaltanut.
19.8. suuntasimme Pihtsukselta Somasjärvelle tuulisessa, mutta selkeässä säässä. Oli mahtavaa päästä näkemään uusia maisemia! (Poromaskottini putosi tällä osuudella, voihan p*sk) Ehkä se löysi oman laumansa? Muistoksi sain kyllä upeita valokuvia. Kopmajoella yövyimmekin sitten kaksi yötä 19.8.-21.8.
Seuraavana päivänä (20.8.) satoi ja oli sen päiväistä sumua, että ei ollut mukavaa vielä jatkaa Valtijoen maisemiin ja tämä odotus sitten palkittiin, sillä Valtijokipäivänä 21.8. sää selkeni jälleen. Valtijoen harjumaisema oli kyllä sen verran erilaista Lappia, mitä Käsivarresta voi löytää.  Harjun päällä oli helppo ja nopea kävellä. Kopmajoen tuvalta kesti 3 tuntia z-mutkan tuntumaan. Täytyy sitten ensikerralla mennä telttailemaan sinne, jos sää sallii.  Matkalla huiputimme Toskalharjun ja sieltä pakenimme jälleen alkavaa tihkusadetta Toskaljärven maisemiin teltan suojiin.

22.8. aamu Toskaljärvellä oli sellaista sumua (lue: piippukessua), että ellei illalla olisi lähtösuuntaa jo valmiiksi katsottu, olisi pitänyt kaivaa kompassi, jotta suunnasta olisi ollut selvillä, mutta niin jatkoimme perstuntumassa sumun läpi Toskaljoen varrelle ja sieltä kohti Jogasjärveä. Kuljimme Toskaljoen itäpuolella, emmekä löytäneet sopivaa joen ylityskohtaa, joten rämmimme märässä pöpelikössä aivan järvelle asti, jossa kengät oli pakko ottaa pois, jotta pääsimme pitämään taukoa Toskalojan huoltotuvan kuistille. Koko päivän tuli ajoittain pientä tihkua ja tihkussa piti kahlata myös Reikämaan eteläinen kahlaamo. Pahin kahlaamo sitten ikinä, mitä omalle kohdalle on osunut. Kamera oli varmuuden vuoksi kanoottipussiin pakattu, jos olisi mennyt nelivedoksi kesken kahluun. Erittäin paha pohja, isot vinot kivet. Jälkeenpäin tapasimme viiden hengen porukan, joka kertoi nähneensä meidät kolme kahlaamolla ja ylittivät sen vain hetkeä meidän jälkeemme. Ruuhkaa Reikämaassa, eipä olisi uskonut. (Ja vielä samalta seudulta Suomenmaata). Hullua sakkia täälläpäin. Ensikertalaisemme ei kahlaamoa säikkynyt, mutta ei hän erityisemmin kahluista pitänytkään ja kahlasimme sentään viisi kertaa tällä vaelluksella.

Meekon tuvan pihalla oli biologeja pyydystämässä sopuleita loukkuihin (voi otus parkoja) tutkimuksia varten. Biologit kertoivat olleensa kaksi päivää Lossujärvellä ja olivat nyt vielä kolme päivää Meekolla. 23.8. jatkoimme Meekolta Kuonjarjoelle ja toivoimme sateiden loppuvan, jotta voisimme lähteä kivikkoon ja Termikselle. (Termisjärvi oli lopulta kuitenkin jätettävä väliin sateen liukastamien kivien takia.) Päätökseen vaikutti Termikseltä taivaltaneiden miesten viesti siitä, että oli oltava tarkka joka ikisellä askeleella, koska oli niin liukasta. Salmikurun vierestä he olivat tulleet seitsemässä tunnissa Kuonjarjoelle.
24.8. vaelluksen päätöspäivänä satoi enää vain tiputtamalla ja sää oli luvannut kirkastua muutamaksi päiväksi niiden iloksi, jotka olivat nyt matkalla Haltin laelle.

Kaikenkaikkiaan tuli Kilpisjärvellä ja maastossa oltua 16.8. - 30.8. jonka aikana tunturikoivikko vaihtoi selkeästi väriä vihreästä keltaisen suuntaan. Käsivarren tien varrella tämän eron huomasi. Kun tulimme Kilpisjärvelle, maisema oli selkeän vihreää, vain pieni aavistus keltaista oli jossain. Nyt tien varren puut olivat aivan selvästi jo keltaisempia, paikoin aivan kunnollakin. Nyt odottelen Ifolirilta tilaamaani kirjaa, johon olen koonnut kaikkien v. 2005-2011 vaellusten parhaat kuvat.

Relaa
Käyttäjän Relaa kuva

Reissuraportteja kaivataan!

Uuteen Relaa.comiin on tulossa oma osio reissuraporteille. Kaikki voivat kirjoittaa sinne reissuturinansa Seikkailut-otsakkeen alle.

Nyt jonkun pitäisi tulla testaamaan tuota uuden Relaa.comin Seikkailut-juttua. Se kun on teknisesti eriytetty näistä normaaleista foorumithreadeista, jotta sitä samalla saataisiin vähän monipuolistettua (esim. karttalinkit mukaan). Testaaminen olisi siis tervetullutta.

Kaikki käy: viime kevään vikat reissut, kesän reissut, syksyn reissut, laskettelut, retkeilyt, vaellukset, kiipeilyt, pyöräilyt, vesijutut, muutaman tunnin rykäsyt, yli viikon tripit, lähipusikkoon, toiselle puolelle maapalloa,...

Huvittaisiko testata ja kirjoittaa edes lyhyt reissuraportti? Please ja kiitos! Halukkaille tarkemmat ohjeet ja speksit maililla tai vaikka puhelimella.

Pistäkää emaili tulemaan info(ät-merkki)ulko(piste)fi

Kiitos ja kumarrus!

---------------------------------------
Elämä on ulkona. Relaa netissä.
---------------------------------------

hans1

Karhunkierros 20.-25.9. etelästä pohjoiseen käveltynä. Hyvä keikka oli, vaikka tiistai-iltana pilkkopimeässä ja sateessa muutaman kilsan matka Rukalta Valtavaaran laavulle olikin aika /c:sta... Sateita tuli, mutta lähinnä öisin, mutta niiden takia liukkaat mutakot ja juurakot olivat aika raskaita huonopolviselle, kuusikymppiselle isäukolle joka ei moneen vuoteen ole vaelluksella käynyt. Ruuhkaa ei ollut kuin Juuman luona: ke-to yön olimme Porontimajoella kolmestaan, seuraavana yönä Jussinkämpällä oli meidän lisäksi 7 + 2 kodassa ja viimeisenä yönä Taivalkönkäällä me + 5 hlö. Muutama koko reissun kulkija vain tuli vastaan, suurin osa kulkijoista oli päiväretkeilijöitä. Teltta oli kyllä mukana, mutta yöt menivät laavussa ja kämpissä. Hiiret siellä vaan ovat riesana joka paikassa; Taivalkönkäällä menivät jopa kämpän ulkoseinällä roikkuneeseen ruokasäkkiin... Muissakin paikoissa ainakin jotain oli jyrsitty. Hautajärven päässä reitti vaikutti vähän väkisin väännetyltä, mutta jospa se tulossa (ja joihinkin uusimpiin karttoihin merkittykin) reittimuutos toisi siihen jotain itua. Tosin se venelossi vaikuttaa aika väkinäiseltä extremen tavoittelulta...

Olen joskus pitänyt Karhunkierrosta lälläreiden vaellusreittinä runsaiden kämppien  ja monessa paikkaa miltei valtatien levyisten baanojen takia, mutta kyllä erityisesti eteläpään vaarat ja mutaiset juurakot tekevät siitä aika rankankin reitin, erityisesti märällä kelillä. Kahden heikompikuntoisen kanssa tuo nyt ei itselle niin pahalta tuntunut, kun aloitettiin päivät aamun kirkastuessa ja lopetettiin hämärän tullessa. Edellisellä kerralla viis vuotta sitten Ristikallio-Ruka -reitillä satoi koko matkan vettä ja se oli huomattavasti rankempi, jos kohta päivää lyhyemmän ajankin takia. Mutta nyt saa Karhunkierros olla, kun on kummatkin reitit, uusi ja vanha, kävelty.

Ps. Jos joku löytää Taivalkönkäältä Prisman muovikassin, jossa on mm. 600 g kuivattua jauhelihaa, vajaa pkt digestive-keksejä ja proteiinijauhetta, voisitko toimittaa pussien sisällöt huussiin ja pussit roskiin? Kaveri, eräopas vieläpä, teki vaarantavan virheen ja unohti ruokasäkkinsä viimeisen päivän tohkeisuudessaan sinne.  :o Tämä hävitystoivomus esitettiin kyllä jo Savilammen kämpällä parille tytölle, jotka olivat Taivalkönkäälle menossa...

Korpijaakko

Terveisiä Muotkatunturin erämaa-alueelta, lähinnä itä-kaakkois-osista. Pidempää kertomusta kuuden päivän tulistelureissusta seuraa myöhemmin, mutta mikäli esim. viikonloppuna on joku suuntaamassa alueelle, niin: Keli on ollut tihkusateinen, mutta vettä on maastossa maltillisesti. Marjoja oli yllättävän huonosti, lähinnä variksenmarjaa ylempänä tunturissa. Kohdalle ei osunut yöpakkasia, muttei ollut ötököitäkään. Aika runsaasti sopuleja, mutta mistään juomavesistä ei tullut vatsan väänteitä. Hieno alue, suosittelen.

Korpijaakko

[quote author=Bound link=topic=18165.msg194740#msg194740 date=1317292303]
Terveisiä Muotkatunturin erämaa-alueelta, lähinnä itä-kaakkois-osista. Pidempää kertomusta kuuden päivän tulistelureissusta seuraa myöhemmin, mutta mikäli esim. viikonloppuna on joku suuntaamassa alueelle, niin: Keli on ollut tihkusateinen, mutta vettä on maastossa maltillisesti. Marjoja oli yllättävän huonosti, lähinnä variksenmarjaa ylempänä tunturissa. Kohdalle ei osunut yöpakkasia, muttei ollut ötököitäkään. Aika runsaasti sopuleja, mutta mistään juomavesistä ei tullut vatsan väänteitä. Hieno alue, suosittelen.



Aiemmin luvattu reissukertomus kolmannella kotimaisella ja kuvia reissun päältä.

Mikke_id

Muistelinkin, että tällainen threadi oli olemassa. 24-31.7. käytiin kaverin kanssa ensin Muotkalla kierroksen, ja sieltä jatkona Kevon reitin läpi. Kuvat antavat ehkä hieman liian hyvän kuvan keleistä, mutta noin hienoissa paikoissa ei pikku sade välillä haittaa:

http://www.flickr.com/photos/54544400@N00/sets/72157630955598016/

Zache

Rago nasjonalpark (Norjan maastokartta 2129 I Sisovatnet ja Ruostin BD 9 Padjelanta)

Viime viikolla (30.7–5.8 ) olimme Ragon kansallispuistossa Norjassa. Kartalla kyseinen kansallispuisto näyttää aika pieneltä ja korkein huippu ei ole kuin 1300 metriä. Jälkeenpäin täytyy todeta että Rago onnistui yllättämään todella positiivisesti.

Aloitimme vaelluksen Laksholin kylästä. Alussa polku oli helppokulkuinen (mutta hidas) ja maisemat todella vehreät. Oli sellainen fiilis että olisi ollut jossain ihan muualla kuin pohjoismaissa kun maisema oli viidakkomainen. Olimme isolla porukalla liikkeessä joten alussa kuljimme aika hitaasti. Rinkat piti säätä ja jalat hoitaa vaelluskuntoon pitkän autoreissun jälkeen.

Kuljimme merkittyä polkua pitkin aina Rago hyttanille josta jatkoimme pohjoiseen noin 1,5 tuntia. Siellä olimme pari yötä jolloin osa otti lepopäivä pienellä "toppturillä" ja toiset yritti Snötoppenin huipulle Ruotsin puolella.

Takaisiin tulimme hieman eri reittiä ja yritimme vältellä polut. Tosin maasto muuttuu hankalammaksi mitä lähemmäs Norjan rannikkoa päästään. Reitin varrella oli lukuisia hienoja vesiputouksia josta Litleverivassforsen ja Storskogsvassforsen ovat näkemisen arvoisia.

Suosittelen Ragon kansallispuisto ihan kaikille. Kokemattomat vaeltajat voi kulkea jopa päiväretkenä Litleverivassforseniin Laksholista ja kokeneet vaeltajat voi tehdä pidempi reissu Ruotsin puolelle aina Padjelantaan/Sarekkiin asti. Maasto on alussa aika hidaskulkuinen vaikka se on merkitty vaelluspolku ja Rago Hyttanin kohdalla se muuttuu helpommaksi.

repunraahaaja

http://trekking.nettisivu.org/2012-sarek/


Lainaus:

" Kävijöitä on aika vähän per vuosi. Parina vuotena on huipulla käynyt isompia seurueita
mutta keskimäärin kävijöitä per vuosi on alle kymmenen ( 4 - 8 )
Tänä vuonna olimme ekat suomalaiset ja neljä ruotsalaista oli heinäkuun puolella käynyt huipulla.
Sarekin Stortoppenin huippukirjasta löytyy 18 muun suomalaisen huipullakävijän nimet.
Muistaakseni kirjan ekat merkinnät olivat vuodelta 1997 tai 1998 jollen aivan väärin muista.
Eli noin keskimäärin 2.4 suomalaista joka toinen vuosi."
_________________

möykky

Kovasti oli suunnitelmissa Sarekin tai Kebnen suunnilla kesälomalla pyörähtää, mutta lomatarinat meniki enemmän sontaosaston puolelle  :x

Nuuskanhakureissuila olen Aakenustunturia silmäilly, mutta koskaan en ole siellä kesällä käyny.

Nyt olen.
Ja kyllä lähiretkeily kannattaa. Löyty kommeita maisemia, mustikoita ja hilloja.


Sivut