Viidentoista viime vuoden aikana vapaa-aika on kulunut Espanjan luontoreiteillä. Espanjassa yksi patikoinnin upeista puolista on eläinten kohtaaminen. Niitä on paljon, varsinkin Espanjan pohjoisosissa.

Villisiat

Hienoimpia kokemuksia eläimistä ovat olleet ehkäpä kohtaamiset villisikojen kanssa. Se on arka ja viisas eläin, jota on erityisen vaikea päästä näkemään vuoristoisilla seuduilla kuten Pyreneillä ja Picos de Europalla. Useimmin olemme nähneet villisikoja Valencian ja Andalusian poluilla.

Myös villisika pyörähtää vikkelästi ihmistä karkuun - ja vauhdilla. Villisika juoksee kovaa kuin koira. Vain yhden kerran karju on ollut ärhäkkään oloinen: vuorenrinteen kapuaminen katkesi pitkäksi toviksi, kun pensaasta kuului varoittava ärjäisy. Ei ollut kieliongelmia. Murahduksen tarkoitus tuli heti selväksi: "ei askeltakaan enää". Pensaikosta kuului kovasti kahinaa, eli paikalla oli ilmeisesti isompi pesua villisikoja.

Kantabrian vuoriston karhut

Suomalaiset ovat pelotelleet minua villisikojen aggressiivisuudella, mutta espanjalaiset suhtauvat niihin rauhallisesti. Tosin espanjalaiset Picos de Europalla eivät säiky karhujakaan. Ilmeisesti karhurotu onkin erilainen kuin Suomessa, sillä monet espanjalaiset ruokkivat karhujaan vain satojen metrien päässä asumuksistaan.

Espanjan karhuissa on erikoista myös se, että ne eivät tunnu käyvän talviunille lainkaan. Toissa talvena esimerkiksi yksi karhu kävi säännöllisesti Calocan kylän (Kantabria) tuntumassa syömässä ihmisten sille laittamia eväitä. Sitä kävi lehtikuvaajatkin kuvaamassa useampaan otteeseen.

Itse en ole päässyt näkemään Kantabrian vuorten karhuja. Jälkiä, mm. vuohien raatoja, näkyi joskus kävelyreittien varrella paljonkin. Jälkien perusteella karhuja on erityisen paljon Puerto de San Glorion alueella, missä Asturian, Kantabrian ja Leonin rajat leikkaavat.

Pyreneillä karhuja on vain muutamia yksilöitä. Kantaa on tarkoitus kasvattaa tuomalla karhuja jostain Balkanilta.

Valtavasti kotkia

Kotkia voi ihailla Huescassa Pyreneillä (Aragonia) tai Sierra de Cueralla (Asturias). Pyreneillä näin kotkan läheltä, kun se oli jotenkin pökertyneenä tienposkessa. Kamera oli tietysti auton tavaratilassa, ja kotka toipui matkaan ennen kuin pääsin kuvaamaan. Se lähtökiihdytys tietä pitkin oli kuitenkin melkoinen kokemus: kynnet kumahtivat aina asfalttiin, kun lintu otti jaloilla vauhtia. Ja tie näytti ison linnun alla aika kapealta...

Sierra de Cueralla pääsimme yllättämään valtavan korppikotkalauman, kun tupsahdimme Felguerinan solaan. Lammaslaumaa tarkkailleita kotkia oli laskujeni mukaan noin 70. Valokuvasta tuli taas lattea, kun kamerassa oli kiinni laajakulma. Saimme kuitenkin ihailla koko sakin lentoonlähtöä noin 30 metrin päästä: tuli mieleen joku Pearl Harbour -elokuva, kun lentotoiminta oli kiivasta lentotukialuksilta.

Valenciassa kotka säikäytti minut kerran pahasti. Kuvasin makuultaan jotain kasvia, kun kuulin yhtäkkiä takaani kovan, kahahduksen kaltaisen äänen. Ensimmäiseksi mieleen välähti, että pensaikon läpi on ryntäämässä villisika. Kauemmaksi jo edennyt vaimoni näki, että kotka koukkasi aivan yläpuoleltani. Iso lintu piti siis ilmassa melkoista meteliä, kun se kaarsi ylläni.

Hirvet, kauriit ja villit hevoset

Hirviä ja kauriita näkee vuorilla paljon, mutta tiheän kasvuston takia niitä on yllättävän vaikea päästä kuvaamaan. Villejä ja kesyjä hevosia on valtavat määrät ja eri rotuja. Hevosista ihmeellisin on villi kelttien hevonen, jota tapaa vain Sierra del Suevella (Asturias). Kelttien hevonen on siro ja kaunis, mutta vain hieman ponia korkeampi.

Erilaisia liskoja Espanjassa on valtavat määrät. Osa on helposti kuvattavia silloin, kun ne jähmettyvät paikoilleen. Monista olen nähnyt vain vilauksen.

Espanjan luontoreiteistä on tehty erinomainen opas myös suomeksi:
http://www.topwalks.net/fi/index.htm tarjoaa reiteistä yksityiskohtaisen selostuksen, kartat, GPS välipisteet, ajo-ohjeet, tiekartat ja runsaan kuvituksen. Kannustan tutustumaan erityisesti Asturian, Kantabrian ja Aragonian upeisiin maisemiin ja reitteihin.

Ihan mielenkiintoista foorumilla on suht yleinen metsästyksen vastaisuus.

Metsästäjät ovat varmaankin suurin metsissä kulkeva ryhmä. Itse nostan hattua tuolle porukalle!

Suomessakin karhujen määrä on semmoisessa nousussa ettei aikaakaan niin saa lukea taas citykarhuista yms. Niitä saa puolestani kyllä kaataa vähemmäksi.

Eläimiä on "hienoa" nähdä luonnossa ja mukava siitä on brassailla kavereille. Se ei ole kovin hienoa jos ne uhkaavat toisten elinkeinoa tai esim koulumatkalla olevia lapsia!

Ylläolevaan kirjoitukseen viitaten:
Missä vaiheessa villieläimet on suomessa uhanneet mm. lasten koulumatkoja?
Tai elinkeinoa?

-Ihminen tekee itse koulumatkoille (ja työ) eläimistä uhan vaikka mitään vaaraa ei olisikaan.
-Elinkeino - rakentakoot koiraihmiset koirilleen sellaiset "karsinat" että villieläimet ei niitä tapa tai jos tappaa niin voi,voi
-Poroja voisi muutenkin suomesta vähentää alkuun -80% sellainen rasitus niillä on luontoon.
-Lampaiden, lehmien hävikki villieläinten tappamana on todella pieni. Miksi suomessa ei käytetä esim. paimenkoiria ehkäisemään hävikkiä. Sehän on monessa maassa hyvin yleistä. Ja ken karhu-susialueella eläimiä kasvattaa niin pitäisi ottaa hävikki luonnollisena asiana. Se kuuluu ko. ammatinharjoitukseen.
Kyllä itse otan mm. tulevan lapseni hyvin ajoissa metsään mukaan villieläimiä "bongaamaan", mikäli hänellä itsellään siihen sitten muutaman vuoden kuluttua on kiinnostusta.

Onko täällä foorumilla metsästyksen vastaisuutta vaiko karhujen ja susien metsästyksen vastaisuutta? Mielestäni jälkimmäisen vaihtoehdon.
Itsekkin olen ollut hyvin aktiivinen metsästäjä vuosina 1985-2001 eikä edelleenkään ole mitään metsästäjiä vastaan.
Asia joka henkilökohtaisesti "jurppii" on liian suuri karhulupienmäärä suhteessa karhukantaan.

Miksi suomalaiset eivät osaa / halua elää samassa luonnossa tai maaseudulla villieläinten kanssa. Se on suomalaiselle lähes aina uhka??
Muuttaisivat sieltä maalta karhukammoaan valittamasta kaupunkiin.

Hyvin puhuttu.

Suomessa istuu petokammo tiukassa ja haluttomuus sopeutua ympäröivään luontoon on silmiinpistävää. 1900-luvulla vallinnut luonnoton tilanne, jossa suurpedot oli käytännössä metsästetty sukupuuttoon, sai ihmiset unohtamaan miten petoalueilla asutaan. Ihmisen normaalielämään ja metsässä liikkumiseen pedoilla on hyvin vähän vaikutusta, lähinnä karjanhoidossa on tarpeen varautua petoihin. Tää menee nyt jo taas tuonne "onko karhuilla/susilla oikeus elää"-puolelle.

Aiheeseen; en ole ikinä onnistunut karhua, sutta tai ahmaa luonnossa näkemään, valitettavasti. Piilokojulla Lieksassa onnistuin nukkumaan, kun karhu vieraili haaskalla. Seuraavana yönä ei sitten suonut visiittiä ja jokseenkin harmittaa tuo..

[quote author=katkarapu link=topic=22239.msg179313#msg179313 date=1284401779]
Ihan mielenkiintoista foorumilla on suht yleinen metsästyksen vastaisuus.

Metsästäjät ovat varmaankin suurin metsissä kulkeva ryhmä. Itse nostan hattua tuolle porukalle!

Suomessakin karhujen määrä on semmoisessa nousussa ettei aikaakaan niin saa lukea taas citykarhuista yms. Niitä saa puolestani kyllä kaataa vähemmäksi.

Eläimiä on "hienoa" nähdä luonnossa ja mukava siitä on brassailla kavereille. Se ei ole kovin hienoa jos ne uhkaavat toisten elinkeinoa tai esim koulumatkalla olevia lapsia!