1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi
Yksin vaeltaminen

Kokemuksia yksin vaeltamisesta? Itsellä on kokemusta max. 3vrk reissuista ja hyvin on pärjannyt.



Syksyllä olisi tarkoitus lähteä ensimmäiselle viikon vaellukselle itsekseen. Kohteeksi ajattelin Lemmenjoen kansallispuistoa. Kohtalaisen suosittu alue ja metsän suojaan pääsee tarvittaessa.



Vesistöjen ylitykset lienee yksi suurimmista vaaroista. Ja tietenkin ehkä joidenkin vastaan tulevien turistien palopuheet siitä, miksi EI SAA KOSKAAN LÄHTEÄ YKSIN VAELTAMAAN!!



Asiallisia kommentteja aiheesta. Kiitos.

Anonyymi

Pari kertaa olen heittänyt yläperällä viikon "yksinvaelluksen". Jos käy tuvilla, tapaa väkisinkin porukkaa, eikä siinä mitään. Pisin oikea yksinvaellus on ollut 10 päivää Sevetin-Nellimin maastossa helmikuussa. 5 päivään en tavannut enkä edes nähnyt ketään ja pakkaset pyörivät -37 tuntumassa.



Ei yksin vaeltaminen ole mitenkään merkillistä, kun on tolkun ihminen ja pärjää luonnossa. Juuri noita kahlauksia kannattaa hieman suunnitella etukäteet tavallista tarkemmin, tai kiertää heiman. Paremmin tulee ympäristöä havainnoitua kun ei tarvitse väkisin jutella kaverille. Saa mennä omaan tahtiin, lötköttää paikallaan kun siltä tuntuu ja vastaavasti vetää 40 kilsan päiviä kun on menohalut kohdallaan ja reppu kevyt.



Sitten kun tapaa ihmisiä, niin tavallisesti juttua piisaa ihan mukavasti.

Gary

Yksinäisyys on vaativampaa kuin vaikka kaksin. Minusta ainakin - jopa maasto ja maisemat näyttää toisenlaisilta. Yksin ollessa tulee ainakin kerran päivässä mieleen ajatus: "Mitä h*****ä mä täällä teen?" Seikkailun ammattilaisten mukaan tuo ajatus onkin oikean seikkailun tunnusmerkki Wink

Vain "jaakkola"n irvittäväksi ;)

mek

Vanhan Retki.netin nuotiopaikalla oli pitkät jutut aiheesta, katsopa http://retki.rocsport.com/retki/775/739.html?Perjantai14Helmikuu2003klo1549

No pain, no gain...

Anonyymi

Lemmenjoelle kun lähdet Njurgulahdesta ja kävelet jokivartta pitkin kohti kultasatamaa, niska kipeytyy ja suu kuivuu, kun joutuu vastaantulijoille nyökkäilemään ja päivää sanomaan. Ja jos sieltä sataman päästä sitten lähtee kiertämään sitä kultaäijien asumuksia ja kaivantoja noudattelevaa reittiä, ihmisiin todennäköisesti kompastelee. Ja jos eksyt satamasta Vaskojoen kämpälle, paikalla saattaa pahimmassa tapauksessa pyöriä 20-30 hengen ihmislauma, joka on valloittanut saunasta lähtien kaikki mahdolliset vapaat alustat itselleen ja varusteilleen...

Mika K

Juu yksinvaeltaminen on kivaa tiettyyn rajaan saakka. Viikon reissu menee vielä ihan kohtuudella, mutta sitten itsellä alkaa tulla hieman aika pitkäksi. Onneksi tosin maastossa tapaa aina juttuseuraa... Smile



Turvallisuusnäkökohtien puolelta sanoisin että pitää järjen päässä niin kaikki menee ok.

Läskikymppi Freeride Team

Anonyymi

Lemmenjoen perusosassa on niin paljon porukkaa ettei ongelmaa ole, mutta erämaaosassa on jo sen verran hiljaisempaa että ehkä reitti kannattaa miettiä siten, että joku sinut löytää jos jotain sattuu. Kännykällä kun ei oikein saa yhteyttä.

Anonyymi

Jaa mitä 'Poro'? Vaskojoen kämpällä porukkaa? Olen tähän asti elänyt luulossa että on vähän hiljaisempi kämppä, kun on tavallaan hieman sivussa reiteistä. Ainakin viime syssynä oli autiota ja vieraskirjan mukaankin oli kävijöitä ollut harvakseltaan. Täytynee korjata tietojaan jos niin on...?

Anonyymi

...saattaahan se vain olla hiljaisempikin paikka. Tuli vain kerrottua omasta kokemuksesta, kun saavuimme kerran läpimärkinä kyseiseen paikkaan sellaisen sumun ja tihkusateen seasta. Kaikki mahdolliset lävet oli valloittanut jokin helvetin iso varsinaissuomalainen ryhmä, joka oli ollut paikalla jo yhden yön. Opas makoili varaustuvan puolelle, eikä kukaan muukaan lotkauttanut korviaan, kun tallustelimme autiotuvan ovelle tarkoituksena hieman kuivailla vaatteita ja valmistaa ruokaa. Pistimme tulet pihalla olevalle nuotiopaikalle ja ensimmäiset ja viimeiset henkilöt tulivat turinoimaan noin tunnin kuluttua. Jatkoimme ruokailun jälkeen matkaa ja päätimme, että tänne emme aivan heti takaisin tule...

Anonyymi

Ei kai tuolla kairassa oikein parempaakaan turvaa ole kuin läntätä jokaisella käymällään kämpällä kirjaan puumerkki ja suunnitelma seuraavalle etapille. Jos joku alkaa kaipailemaan niin osaa kulkea perässä ainakin siihen saakka kun kirjaukset loppuvat ja palata haravoimaan välimaastoa. Ei siellä tarvi kun gesmin sukeltaa kunnolla ja se sen turvasta -jos edes kenttää olisi. Hirmu harvoin yksin kulkeville käy huonosti, tietty tämä vuoden parin takainen tetsaaja Lapissa joka eli luonnon ehdoilla ja löytyi liki tajuttomana. Yksin vaeltamisessa suurimmat pelot käydään varmasti omien korvien välissä kuin todellisissa paineissa karhujen, kyynpuremien tms. kanssa.

Anonyymi

Kännykälle saa aika halvalla vesitiiviitä suojapusseja, ehkä sellainen olisi hyvä olla mukana eliminoimassa tuo kastumisongelma. Melontakaupoista, sukelluskaupoista, varmaan urheilukaupoistakin.

Anonyymi

Kun pakkaa makuupussinsa ja vaihtovaatteet pienehköön ja keveään kanoottipussiin, voi sen kännykänkin heittää sinne mukaan. Pysyy aivan varmasti kuivana. Ei tarvita erikseen kännypussia lisäpainoksi.



Paitsi jos yksinkulkevalla pitää olla känny koko ajan päällä ja siinä repunviilekkeessä...

Anonyymi

Mitenkäs on gsm:n kuuluvuus tuolla Lemmenjoen maisemissa. Luulis ainakin huipuilta kuuluvan.Tarkotus on kyllä ottaa mukaan kanoottipussi ja suoja kännykälle.



Eniten pelottaa tuo vastaantulijoiden ihmettely, varsinkin kun ikää on vasta 20. Vähintään viikon pituisia vaelluksia on takana kyllä yli kymmenen 2-20 hengen porukoissa, yleensä kahdestaan. Lyhyempiä retkiä tietenkin monta kertaa enemmän.

Anonyymi

Jos suurin pelon aihe on vastaantulijoitten ihmettely, niin hyvin pärjäät. Ihmettely on ymmärrettävissä ihailuksi...

pitäjänmäen paavali

Anonymous wrote:


Eniten pelottaa tuo vastaantulijoiden ihmettely, varsinkin kun ikää on vasta 20. Vähintään viikon pituisia vaelluksia on takana kyllä yli kymmenen 2-20 hengen porukoissa, yleensä kahdestaan. Lyhyempiä retkiä tietenkin monta kertaa enemmän.




Mä tein 17-vuotiaana viikon vaelluksen yksin Käsivarressa (Haltille). Ainakaan tuolloin kukaan ei alkanut ihmettelemään. Olin käynyt alueella pari vuotta aiemmin, eli ihan tuntemattomaan mestaan en mennyt - turvallisuusnäkökohta sekin.



Jos nyt lähtisin uudestaan, niin kännykän ottaisin mukaan. Hätärakettikaan ei paljoa paina; kännykän katvealueita on varmasti kaikissa paikoissa.



Yksinvaellus on ihan mukavaa vaihtelua, kannattaa kokeilla.

Anonyymi

Suosittelen Lemmenjoen alueelle lähtemiseen Venekyytiä Njurgalahdesta.

Erittäin mukava tapa aloittaa reissu. Patikalla takasin Njurgalahteen.

ps.. testattu juttu

Anonyymi

Anonymous wrote:
Suosittelen Lemmenjoen alueelle lähtemiseen Venekyytiä Njurgalahdesta.

Erittäin mukava tapa aloittaa reissu. Patikalla takasin Njurgalahteen.

ps.. testattu juttu




pss,, itse jatkan... Venekyyti Njurgalahdesta lähtee kohti

Ravadasta ja Kultasatamaa sesonkiaikana klo 16 aikaan.

Muutaman minuutin viiveitä on.. se tästä. Matkoja.

Anonyymi

Miksi moottorikyydillä? Liian helppo pääsy ja valmis kuljetus siirtää erämaan rajan keskelle kansallispuistoa ja pienentää entisestäänkin pientä aluetta. Miksi jo Njurgalahdesta ei voisi lähteä patikoimaan?



Boikottiin koko Lemmenjoen moottoriveneliikenne! Vettä pitkin vain omalla kanootilla ja lihasvoimin!

Anonyymi

Kyllä sen tietää kun pitää lähteä...



Itse olin kolme vuotta sitten vaeltamassa Keski-Norjassa. Matkani kulki Sundalsörasta Geirangeriin. Kuljin just sieltä mistä tuntui ja näytti hyvältä ja mielenkiintoiselta. Vaaroja riitti pienistä jäätiköistä, kuohuviin koskiin ja jyrkkiin rakka-rinteisiin ja kilometrien kokoisiin jyrkkiin lumirinteisiin. Olin reissussa heinäkuussa. Siltä reissulta on vieläkin tallella varmuus kulkea louhikossa ja lumessa turvallisesti raskaan rinkan kanssa sauvat kädessä. Eräs norjalainen tokaisi kämpällä minulle "I'm fascinated by the way you just look at the maps and go". Silloin vaeltaminen oli vaan mieletöntä kilometrien ahmimista, kun piti nähdä niin paljon. Nykyään osaisi pysähtyä enemmän ihmettelemään ja ihailemaan maisemia.

Nixter

Asiaa :!:

Jos et yritä, et koskaan saa tietää mihin et pysty.

Anonyymi

Olin juuri aikeissa aloittaa uuden keskustelun aiheesta, mutta täällähän tämä näyttää jo olevan (vanha kuin elämä mutta kelpaa). Olen varsin uusi tässä harrastuksessa ja mittavin reissu yksin oli alkukesän Karhunkierros x2. Onhan siinä omat puolet kaverinkin kanssa vaeltaessa mutta yksin on todella aikaa ajatuksille ja kuulee luonnon äänet ihan toisella tavalla joten yksin tulen varmaan pääasiassa vaeltamaan tulevaisuudessakin.

Kysymykseni olisi liittynyt Haltin valloitukseen yksin, lähinnä tyyliin "miten järkevää" kun saiteilla mainitaan ettei erämaahan pitäisi koskaan lähteä yksin, mutta tämän viestiketjun perusteella moinen lienee suoritettavissa? Vaikka kokemusta puuttuu niin kuntoa ainakin riittää ja kotiläksyt on tehty, ja kartta + kompassiyhdistelmä sujuu varmasti.

Ollaanko täällä siis yleisesti sitä mieltä että yksinkin voi vaeltaa lähes missä tahansa kunhan kunto ja rahkeet riittää ja tietää mitä tekee?

Anonyymi

Oon lähdössä toista kertaa yksin reissuun. Viime syksynä patikoin Karhunkierroksen ja nyt suuntaan Kevolle. Nautin matkanteosta itsekseni: kaiken voi tehdä oman mielen mukaan ja aika mielenkiintoista olla yksin omien ajatustensa kanssa.

Reissun alussa hieman pelotti iltanuotiolla ympäristön totaalinen pimeys, mut ajattelin, että jos jokin "varjo" hyökkää päälle, niin hyökätköön, eikä sen jälkeen enää pelottanut. Tulevalla reissulla Kevolle haasteellisinta lienee kahluuosuudet. Monenlaista vinkkiä on näilläkin palstoilla asian tiimoilta heitetty. Uutta aikaisempiin reissuihin verrattuna on myös majoittuminen: ennen majoittauduin autiotupiin, mut nyt lähtee pieni teltta mukaan.

Mitä mieltä ootte vaellussauvojen käytöstä? Yksinvaelluksella ne tietenkin toimisivat hätätilanteessa oivina apuvälineinä, mut vierastan ajatusta vaeltamisesta sauvoja käyttäen. Kannattaako siis ottaa mukaan?

-Johanna-

Anonyymi

Johanna!
Ootko koskaan käyttänyt suvoja? Itselläni oli toinen kävely sauva kolilla ja koivusta väkersin matkakepin ed. reissulla! Varsinkin mäkisissä maastoissa auttaa ja tuo lisää voimaa nousuihin.. Suosittelen ainakin toiseen käteen...

Anonyymi

Joo, laitetaan korvaan taa. Sauvakävely sinäänsä on hallussa ja vieläpä tunturimaastoissa. Oon "jalkatyöläinen", joten papua löytyy niin pohkeissa, reisissä kuin pakaroissakin.

Mitä reissulle ehdottomasti kaipaisin on GPS. Maksavat vaan niin härskisti, ettei taida budjetti venyä.

Vagabond

En oo itte vielä koskaan yksin kairaan lähtenyt, kun kavereitakin on löytynyt. Enkä taida olla riittävän erakko luonnekkaan.
Luulisin kuitenkin suurimman todellisen riskin liittyvän niinkin pieneen juttuun kuin nilkan nyrjäyttäminen. Pysäyttää matkanteon varsin tehokkaasti, vaikkei muuten niin kovin vaarallista ookkaan. Eli paikoissa joissa törmää todennäköisesti ihmisiin parin päivän sisään riski ei liene ihan mahdoton, mutta merkittyjen reittien ulkopuolella riski kasvaa. Merkityillä reiteillä en kuitenkaan tykkää vaellella! Jos sattuu nilkka meneen, niin heti mahdollisimman paljon kylmää. Turvotus aiheuttaa useimmiten pahimmat ongelmat etenemisen kannalta. Mä oon joskus juossu suunnituskisoissa monta kilometriä nyrjähdyksen jälkeen ilman suuria tuskia, mutta seuraava päivänä turpoamisen jälkeen ei oo pystynyt käveleen ollenkaan.
Allaoleva ei ole tarkoitettu ivaksi tai vähättelyksi vaan perustuu ihan omiin kokemuksiin. (MINÄ ite oon sortunut tähän monta kertaa. Parhaat tarinat voi lukee tuolta suunnistustaito ketjun alta.)
Joku totes tossa aiemmin, että kartta + kompassi yhdistelmä sujuu varmasti. --> Riski tehdä suunnistus virheitä kasvaa potenssissa liiallisen itsevarmuuden kasvaessa omiin suunnistustaitoihinsa!

ihmeseikkailija

Joo.. Itsekkin tässä yksin vaellusta suunnittelen elokuun lopulle. Suurin vaara lienee, jos jostakin syystä toimintakyky lamaantuu esimerkiksi kaatuessaan lyö päänsä. Tahi sitten mielikuvitus pääsee liikaa jylläämään. Biggrin

Järjen käytöllä selvii aika pitkälle. Ja kun kokemus karttuu niin vielä pidemmälle. Kokemusta ei tosin ole ikinä liikaa, oppia ikä kaikki.

Itse suosittelen gps:ksi Garmin etrexiä, keltainen perusmalli. Kaikki tarvittavat ominaisuudet ja helppokäyttöinen.

Kohti pohjoista...

Anonyymi

Noista GPS:stä sen verran että liikaa ei kannata niidenkään varaan laskea. Vähintään täytyy tietysti osata käyttää vehjettään (siis GPS:ää  :wink:) mutta siitä huolimatta täytyy aina ottaa myös kartta ja perinteinen kompassi mukaan jos sattuu vaikka GPS hajoamaan tai tipahtamaan rotkoon kosken vietäväksi.

Loukkaantumisriskistä sen verran että itelläni on aika kattava ensiapulaukku mukana (kylmägeelit, kiristyssiteet, särkylääkkeet, voiteet jne. jne.) ja sen lisäksi myös aina ylimääräistä ruokaa. Nilkkaongelmat saa aika hyvin minimoitua hyvillä nilkkaa tukevilla vaelluskengillä ja vaellussauvat antavat myös reilusti lisätukea esim. jokien ylityksissä yms.

Voihan sitä tietty tapahtua mitä vaan mutta ei tässä elämässä voisi mitään tehdä jos kaikkea pitäisi alkaa pelkäämään ennakkoon. Tapahtuu jos on tapahtuakseen.

Vagabond

GPS suhteen oon sun kans vahvasti samaa mieltä! Parhaiten kai nilkka ongelmat välttää vahvistamalla niitä ja kulkemalla huolellisesti. Tuskin sekään hirveen iso riski on, mutta paljon suurempi kuin joutua karhun kanssa painiin.  Smile

Tauhka

Olen itse menossa ensimmäiselle pidemmälle reissulle (5-7 vrk) UKK puistoon yksin elokuun lopussa.
Luonto sinänsä on tuttu ja alustava reitti on merkitty eli en kyllä ole missään vaiheessa epäröinyt tuota yksin menoa.
Tämän threadin takia aloin miettimään asiaa, ja pitää kyllä sanoa että jos vaikka liikuntakyky menisi niin eipä tuo suomen luonto niin vihamielinen ole että sielä ei jonkin aikaa odottelisi, ainakaan tuohon aikaan. Tuota aiemmin mainittua hätärakettia olen kyllä miettiyt tuomaan varmuutta itselle (ja vaimolle).

Tuntuu vain että jos otan jonkun mukaan niin matka ei tunnu enään ollenkaan houkuttelevalta, en ole ikinä pitänyt yksinoloa muuna kuin rentoutumisena.

Vagabond

UKK on varmaan turvallisin paikka aloitella yksinvaeltamista. Siellä riittää porukkaa yleensä liikaakin! Muuten mun mielestä paras paikka! (Oli mun eka vaelluskohde. Saattaa olla hieman värilliset lasit.  Smile ) Ei kai näitä juttuja kannata pelotteluna ottaa, mutta huolellinen kannattaa olla. (Pätee toki myös porukassa.) Mä oon kyllä joskus miettinyt, että fillarilenkille lähteminen on luultavasti suurempi riski.

Anonyymi

[quote author=Tauhka link=topic=3076.msg97364#msg97364 date=1153593671]
Tuntuu vain että jos otan jonkun mukaan niin matka ei tunnu enään ollenkaan houkuttelevalta, en ole ikinä pitänyt yksinoloa muuna kuin rentoutumisena.



Totta, yksin vaeltamisessa on kieltämättä oma viehätyksensä, voi mennä ihan omaa tahtia ja saa nauttia hiljaisuuden parantavasta voimasta yllin kyllin. Tää maailma on niin täynnä hälinää ja liirumlaarumia että tekis kenelle tahansa hyvää välillä hieman hiljentyä issesseen. Mutta toisaalta, olemme kaikki erilaisia ja jotkut tuntevat olonsa orvoksi jos ei ole kaiken aikaa hirveätä kuhinaa ja älämölöä ympärillä. Kukin tyylillään.

Sivut