1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi
Retkeen tai Erään kirjoittaminen

Onko kukaan foorumin lukijoista yrittänyt tarjota Erään tai Retkeen kirjoituksia? Kuinka niihin suhtaudutaan ja mitä niiltä odotetaan? Ilmeisesti kirjoituksista maksetaan jonkinlainen palkkiokin - pieni mutta jonkinlainen kuitenkin. Entä kuvat sitten?



Mitä haluaisitte lukea? Retkikuvauksia? Varustetestejä? Asiantuntija-artikkeleita esimerkiksi lumen käyttäytymisestä tai seikkailulajeihin liittyvästä stressistä?



Toivon että mahdollisimman moni jostain erityisalasta tietävä tarjoaisi kyseisiin lehtiin kirjoituksiaan. Niin ikään olisi mukavaa, jos taitavat kirjoittajat pystyisivät loihtimaan lehtien sivuille mukavia tunnelmia. Itse lukisin erittäin mielelläni kaikesta ihan pienestäkin retkeilyyn liittyvästä. Jos joku yöpyy esimerkiksi ensimmäisen kerran lumiluolassa, hän voisi kuvailla luolan tekemistä ja yöpymistunnelmia. Ja sen sellaista... Kun tuntuu että lehdet toistavat itseään.

matti

Kirjoitin vuosi sitten Erä-lehteen ensimmäisen talven iglumuotti-kokemuksistani jutun. Toimittaja tiivisti sitä hivenen (tästä teksti kyllä parani), kuvat kelpasivat ja juttu painettiin. Mutta kirjoituspalkkiosta ei kyllä lehden toimituksen taholta - ehdotteluistani huolimatta - tullut minkäänlaista kommenttia. Ei edes "itse tarjotuista jutuista ei makseta kirjoituspalkkioita" - tyyliin. Tässä elämäntilanteessa tulen toimeen ilman sitä palkkiotakin... Mutta jos ähellät tunti- tai päiväkausia jonkun tekstin kanssa, on kirjoituspalkkiosta syytä selvästi sopia lehden toimittajan kanssa ennekuin annat tekstisi ja kuvasi toimitukseen.

Anonyymi

matti wrote:
Toimittaja tiivisti sitä hivenen (tästä teksti kyllä parani), kuvat kelpasivat ja juttu painettiin. Mutta kirjoituspalkkiosta ei kyllä lehden toimituksen taholta


Siis hetkinen. Erä-lehti käytti sinun _kuviasi_ ja ei maksanut mitään korvausta???

Anonyymi

Kuvien käyttö on taksoitettu, ja vähintäänkin herrasmiesmäistä on maksaa edes kuvien käytöstä. Mitä taas kirjoituspalkkioon tulee, niin sehän on sovittava etukäteen. Siitäkin huolimatta erikoista toimintaa hyvässä maineessa olevalta julkaisulta.

Anonyymi

Matti,



mielestäni sua nyt on petetty pahan kerran, jos kyseessä oli ihan oikea juttu, eikä mikään lukijanpalstan kirjoitus. Tottakai julkaistusta jutusta ja kuvista maksetaan kirjoitus- ja kuvapalkkio. Joku on nyt härskisti jättänyt asian vain hoitamatta. Ota yhteys päätoimittajaan ja pyydä kohteliaasti selittämään, mistä on kysymys. Ja laita sitten lasku perään.



Mikä se oikea summa sitten on? Se riippuu varmasti kuvien määrästä ja jutun laajuudesta. Voisit ensin neuvotella päätoimittajan kanssa ja jos ei rupea yhteistä linjaa selviämään, ehdottaa vielä vähän viivästyskorkojakin...

Anonyymi

Olen tarjonnut kolme juttua ERÄän, kaikki julkaistiin kuvineen, ja palkkio oli mielestäni ihan mukava. Viimeisestä on kyllä jo pari vuotta,

en tiedä onko tullut muutoksia. Ainakin lehti on entistä enemmän suun-

nattu kalamiähille.

Anonyymi

Enpä ole Erään tai Retki-lehteen kirjoitellut, mutta avustaja-aikoinani muihin eräalan julkaisuihin kylläkin. Nyttemmin olen väsäillyt päällikköasemassa eri lehdissä ja hankin juttuja säännöllisesti. Yleisen tason vihjeitä ja knoppeja tältä pohjalta. (Erän ja muiden lehtien "pojat" kyllä itse osavat omat asiansa, en sitä luule.)



1. Erä-lehdellä on hyvä maine. Voi olla, että palkkiota vaille jäänyt kysyjä ei ole tosiaankaan sopinut siitä ja varsinkaan etukäteen. Niin on tapana tehdä. Ettei kyseessä ollut Ase ja Erä-lehti?



2. Etukäteen sopimista vaikeuttaa ensi kertaa juttua tarjoavan kohdalla (jos tarina ei ole jo toimituksessa kuvineen) jutun ja kuvien tuleva laatu. Yleensä toimituksilla on kuitenkin kerrottavissa jonkinlainen haarukka joko vanhalla liuskamitalla tai valmiina sivuina. Kuvat usein hinnoitellaan erikseen. Jotkut lehdet haluavat ostaa jutun kokonaisuutena kuvineen. Tässä hintahaarukka näyttää vaihtelevan 60 eurosta alkaen lähemmäksi kahtasataa euroa. Sanoisin, että sata euroa/julkaistu sivu on pikkulehdissä tavallinen ja parhaat hinnat saa helpoimmin julkisen puolen sekä AY-liikkeen lehdistä.



3. Jos jatkuvuutta haluaa, ei kannata aivan jokaisesta jutusta tapella sitä viimeistä hintaa, vaan palkkio on järkevä suhteuttaa jutun vaatimaan työhön ja kuluihin. Ne kyllä osataan toimituksissa arvioida, ei pidä muuta luulla. Toisaalta eivät toimituksetkaan halua tingata viimeistä hintaa, vaan saada, jopa kasvattaa, jostakin lupaavasta avustajasta pystyvä ja pysyvä kirjoittaja. Sellainen on hyvin arvokas ja arvostettu, ja hänestä kyllä pidetään kiinni.



4. Ole ajoissa liikkeellä. Varsinkin eräalan julkaisuissa vuodenajat sääntelevät paljon. Esimerkiksi talvikuvia ei kesän numeroissa näe - mutta päin vastoin kylläkin. Jos ajattelit saada jutun lumikengistä kevään lehteen, sellaisen väsääminen voi onnistua saman kauden aikana. Silti po juttua olisi hyvä olla tarjoamassa vaikka ennen joulua. Näin, koska sisältöjä suunnitellaan hyvissä ajoin.



Useat lehdet julkaisevat mediakortin teemoineen netissä. Usein tulevan vuoden teemat ovat valmiina jo edellisenä syksynä, jotta lehden tiedot ehtivät mediatoimistoille ja mainostajille näiden lyödessä lukkoon tulevan vuoden mainosvälineitään ja -budjettejaan. Vilkaiskaa siis teemat ja ideoikaa juttuja (myös) näihin teemoihin sopien. Toki muukin idea käy, ei siinä mitään.



5. Muukaan oma-aloitteisuus ei ole pahasta. Itse ilahtuisin, jos saisin avustajalta syksyn kynnyksellä idealistan tarpeellisine selostuksineen jutun sisällöstä. Toki sisällöt osataan hyvin laatia ilmankin, se on toimitusten päivittäistä työtä ja keskeisintä osaamista, mutta olemassa olevan tarjonnan tietäminen helpottaa suunnittelua ja pitää avustajan jalkaa kynnyksen välissä. Juttuideoita ei varasteta tai omita.



6. Miettikää juttuun joku oma näkökulma. "Yleisjuttu" lumikengistä ei nappaa - jos lumikengät eivät ole ainakaan Suomessa uusi keksintö. Mutta "Lumikengät ahkionvetäjälle" tai "Lumikengillä ahkionvedossa" ovat aavistuksen parempia.



7. Kuvat ovat enemmän kuin puoli juttua. Kuvia ei voi ottaa liikaa eikä filmi paljoa maksa, eli antaa palaa ja varsinkin digikameralla (miel. väh. 4 mpix suurimmalla resoluutiolla valottaen). Jos sovit vaikka välinejutun, ota lähtökuvia (se kuva, jolla juttu alkaa), yleiskuvia vermeistä käyttötilanteissa ja detaljeja. Detaljit ovat usein paitsi informatiivisia myös helpottavat ja riskastuttavat taittoa.



8. Laadi myös kuvatekstit. Niiden tulisi antaa uutta tietoa, sellaista, jota ei jo jutussa lue.



9. Tee jutusta helppokäyttöinen myös teknisessä mielessä. Älä siis käytä jos et osaa murresanoja, ammattislangia tai muutakaan erikoiskieltä. Hyvä yleiskieli riittää. Huumori on vaikea laji. Älä tee jutun tekstiin mitään erikoismuotoiluja: sisennyksiä varsinkaan välilyönnein jne. Jos on tarpeen tehdä taulukko, yleensä paras taulukkoerotin on sarkain. Vältä tekstin sisäisiä viittauksia jne jne. Itselleni mieluisinta on paljas teksti, jossa yläotsikko, otsikko, ingressi, väliotsikot ja leipis on eroteltu tyhjin rivein. Kainalojuttu tai useampikin on tarpeen - jutusta ja lehden käytönnöistä riippuen.



10. Joskus olen löytänyt sopimani jutun myös toisesta lehdestä. Tällainen aie julkaista juttu parissa aviisissa on ehdottomasti kerrottava.

Anonyymi

Se oli asiaa ammattilaiselta, kiitos.

"Vältä tekstin sisäisiä viittauksia jne jne." Suomennos edellisestä vielä, niin poistan miinuksen kympin perästä.

Anonyymi

Nimimerkki "matti" esitti edellä: "Kirjoitin vuosi sitten Erä-lehteen ensimmäisen talven iglumuotti-kokemuksistani jutun. Toimittaja tiivisti sitä hivenen (tästä teksti kyllä parani), kuvat kelpasivat ja juttu painettiin. Mutta kirjoituspalkkiosta ei kyllä lehden toimituksen taholta - ehdotteluistani huolimatta - tullut minkäänlaista kommenttia."



Totuus kuitenkin on se, että normaalin palkkioehdotuksestani käydyn sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen olen hyväksynyt jo 30.12.2002 ERÄ-lehden numerossa 1/2003 julkaistusta "Oma iglu muovimuotin avulla" palkkion, jossa tekstin osuus on 350 euroa ja kuvien 200 euroa. Tästä on dokumentti.



Sihteerimme on pyytänyt sen jälkeen asianomaista tekijää lähettämään verokirjansa kopion. Sitä ei koskaan ole saatu, joten palkkiosta on vähennetty verotusmääräysten mukaisesti 60% veroa.



Hieman kummeksuen



Seppo Suuronen

pt/ERÄ

Anonyymi

Anonymous wrote:
Totuus kuitenkin on se, että normaalin palkkioehdotuksestani käydyn sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen olen hyväksynyt jo 30.12.2002 ERÄ-lehden numerossa 1/2003 julkaistusta "Oma iglu muovimuotin avulla" palkkion, jossa tekstin osuus on 350 euroa ja kuvien 200 euroa.


No tämä selventää paljon. Ihmettelinkin jo kovasti. Kiitokset oikaisusta.

Anonyymi

Kiitos tosi paljon sivistystämme lihottavista vinkeistä.

Anonyymi

Hyi sua Matti,



taisitkin itse pettää porukan ja kerätä ansiotonta myötätuntoa hetken aikaa.



On vaikea ymmärtää tämmöistä kirjoittelua, varsinkin jos se johtuu pelkästä pahasta tahdosta. Jos kerran olet saanut palkkioksi 550 euroa, niin minusta se on amatöörikirjoittajalle ihan mainio korvaus. Ei ammattifreetkään välttämättä sen kummempia laskuttele, riippuu tietenkin jutun laajuudesta.



Arvelisin, että Erä-lehteen ei tämän Matin enää kannata juttuja tarjota, ja luultavasti nimi on pistetty mieleen muissakin alan lehdissä.



Jos sussa on yhtään miestä, niin pistä nyt vielä oma vastineesi asiasta. Huono selitys on tietysti, että olin puoli vuotta pohjoisnavalla iglussa, enkä päässyt katsomaan tiliotteita tai sähköposteja.

Anonyymi

"Vältä tekstin sisäisiä viittauksia"



Eli "kuten tuonnempana tulen kertomaan..." tai "Se mitä sanoin nuudeleista..." Eli jos juttua lyhennetään jostakin, saattaa viittauksen kohde tipahtaa pois mutta viite jäädä tai joudutaan putsaamaan, ei se muuta tarkoita.



Joskus viittaus lähellä olevaan tulevaan tekstiin ennakointimielessä on ihan ok. Ainakin itse käytän sitä. Se lisää tekstin sidosteisuutta ja luo tulevan (tapahtuman) odotusta eli pitää lukijaa toivonmukaan otteessaan.



(Leipäteksti) "... irrottaessani otteeni turvaköydestä kuului ikävä rasahdus. ihan pian syykin selvisi.

(Väliotsikko) 150 metriä pimeässä

(Leipäteksti) Juha ja Matti olivat reilusti yläpuolellani. Seinämä oli tällä kohtaa helppokulkuinen..."



Tuo oli tietenkin kökköesimerkki, mutta jotenkin noin. Tuota keinoa voi käyttää myös kertomuksen intensiteetin ja nopeuden säätelyyn. Nousukohdassa on oltava varovainen, että jutun eteneminen ei pysähdy kuin seinään - jos niin ei ole tarkoitus.

Anonyymi

Anonymous wrote:
Hyi sua Matti




En nyt menisi ihan noinkaan moittimaan. En miestä tunne, mutta sen verran pyyteetön hän on, että mm. suomentanut käsittääkseni ilmaiseksi iglumuotin käyttöohjeet ja lainaa toista muottiaan haluaville korvauksetta. Eiköhän tässä liene kysymyksessä pelkkä väärinkäsitys.

Anonyymi

Joo,



En minä pyyteetöntä miestä halua moittia, en ole edes nähnyt artikkelia, joka luultavasti on oikein ansiokas. Mutta jos palkkionmaksuissa on kysymys väärinkäsityksestä, niin sellaiset pitää kyllä oikaista lehden toimituksen kanssa eikä keskustelupalstoilla. Täällä meno on villiä ja huhut lähtevät liikkeelle - esim. tyyliin "Erä-lehti ei maksa palkkioita kirjoittajille" - Ja sehän on tietysti potaskaa!



Edelleenkin olisin sitä mieltä, että Matti saisi nyt päättää keskustelun miehekkäällä vastineellaan. Anteeksi moitteet, jos olivat aiheettomat.



nimimerkki Moittinut vieras

Anonyymi

Kiitoksia. Täys kymppi.

Anonyymi

Siitä minäkin olen samaa mieltä, että julkinen keskustelupalsta ei ole oikea paikka asioiden selvittämiseen. Toisaalta Matti tuskin mitään pahaa tarkoitti.

Anonyymi

Lukeeko Erä-lehden toimitus tätä palstaa? Lukeekohan Retki-lehdenkin?

Sitä vaan että kun teille tulee palautetta yhtenään tänne keskustelujen ohessa niin ehkä kannattaisi lukea?

Anonyymi

Vastaanpa kollegan eli päätoimittaja Suurosen puolesta: Näyttävät lukevan...

Anonyymi

Lehtien toimittajilla ei varmastikaan ole aikaa lueskella nettikeskusteluja, puhumattakaan osallistua niihin. Omat mielipiteemmehän näkyvät lehdestä.



Lähetin edellä esitetyn vastineeni, koska minulle kerrotiin täällä käydystä keskustelunaiheesta, jota pidin lehden mainetta loukkaavana. Olin tällä palstalla ensimmäistä kertaa. ERÄ-lehdellä on toki omatkin nettisivunsa, jonne sopii lähettää palautetta ja jossa vastaamme aina silloin tällöin lukijoiden kysymyksiin.



Mitä tulee erikoislehtien palkkiopolitiikkaan, niin koskaan en 20 päätoimittajavuoteni aikana muista jääneeni kenellekään "kiitollisuudenvelkaa", vaan olen korvannut julkaisuoikeudet kustantajan minulle osoittamalla rahalla. Onko palkkiosumma sitten ollut kulloinkin riittävä, on toinen asia. Jokaisen jutun kohdalla palkkio määritetään erikseen. (Se, haluanko samalta tekijältä lisää juttua, on merkittävä palkkiota nostava tekijä!)



Päätoimittamalleni maan laajalevikkisimmälle ulkoiluharrastelehdelle tulee tarjolle juttua ja jutunaiheita suurin piirtein kuin lumivyöryä. Lehti on kuitenkin yleensä täyteen buukattu noin puoleksi vuodeksi eteenpäin vakioavustajien toimittamilla jutuilla ja testeillä. Teema- ja testisuunnitelmat on tehty noin puoleksitoista vuodeksi. Näin lehden avustajilla on aikaa keskittää omaa harrastustaan juttu- ja testiaiheiden mukaisesti pitemmällä tähtäimellä.



Silti jokainen päätoimittaja toivottaa varmasti kaikki uudetkin tekijät ja freessit ideat tervetulleiksi. Mutta pelkkä matka/retkikertomus (sitten käytiin kaverin kanssa...), jossa vielä on epämääräisen surkeat valokuvat, ei paljon julkaisemiseen innosta. Sen sijaan kaikenlaiset tee-itse-vinkit, välineiden parantamisideat, pitkäaikaiseen kokemukseen liittyvät taito- ja välinejutut yms olisivat mielenkiintoisia.



Tällä hetkellä olen etsiskellyt maastohiihtosuksista paljon tietävää avustajaa lehdelle outdoor-puolella.



Seppo Suuronen

pt/ERÄ



JK. ERÄ julkaisee ensi keväänä ERÄ-vaeltajan turvaopas erikoisnumeron, (4E/04) joka ei sisällä vähääkään kalastusta!

Anonyymi

Quote:
Lehtien toimittajilla ei varmastikaan ole aikaa lueskella nettikeskusteluja




Pidän tätä mielipidettä erinomaisen hämmentävänä. Kun harrastuslehden tavoitteena kaiketikin on palvella harrastajia, niin on jokseenkin omituista, etteivät toimittajat liiku siellä, missä harrastajat liikkuvat.

Anonyymi

Seppo Suuronen wrote:


JK. ERÄ julkaisee ensi keväänä ERÄ-vaeltajan turvaopas erikoisnumeron, (4E/04) joka ei sisällä vähääkään kalastusta!




Entäs metsästys? Mitäs teidän tilaajat sanoo kun heitä näin "sorsitaan"?





Ja siitä ehtimisestä:



Joo, luulisin minäkin että jonkun toimittajan kannattaisi oman alansa suosituimpia nettipalstoja seurata, täällähän on aivan uskomattomat lähteet ilmaisia tipsejä joista jotain voisi korvantaakse jäädä. Kyllä mäkin tee töitä n. 7.5h päivässä mutta ehtii täällä aika vähän kattelemaan työpäivän lomassa...



Mutta kaipa se, että tämä Relaa.com ei ole ihan pullollaan kalastusen harrastajia. Ehkä Retki-lehden kohderyhmää pikemminkin. Ja Skimbaajan...

Anonyymi

Ettäkö pitäisi lehdentekijöiden liikkua siellä missä alan harrastajat liikkuvat...siis, että erä- ja luontoharrastusten parissa liikkuvat ovat siis enimmäkseen netissä eivätkä esimerkiksi kalastamassa, metsästämässä tai vaeltamassa tai kiipeilemässä tai skimbaamassa? Kuulostaa julmetun hienolta harrastukselta tuollainen virtuaalieräily...

Anonyymi

Mistäs lähtien nuo palkkiot, ennakonpidätysprosentit, verokortit ym. ovat olleet julkisia? Tästä lähtien voi siis halutessaan tietää jonkun juttupalkkion suuruuden kysyä sitä suoraan rakasta.



Liekö "Matilla" mitään tekemistä Iglujutun oikean kirjoittajan kanssa?



Ja onko Suuronen oikea Suuronen?



Sinänsä arvon päätoimittajan reaktiosta näkyy että hän ei ole ihan tilanteen tasalla mitä rakkavedätyksiin tulee, toisin kuin kolleegansa joka sentään piiloutui persoonallisen nimimerkin taakse Wink

Anonyymi

Niin... harrastuksena "eräily" ja töitä pitää tehdä että on varaa "eräillä" ja ostaa lehtiä... töissä ollessaan voi sitten toisella silmällä seurata netin antia. Suomen kokoisessa maassa ei "ammattilaiseräilijöitä" tai "Kokopäiväeräilijöitä" ole niin paljon että niiden rahoilla ylläpidettäis mitään lehteä.

Mpx

Käsitykseni mukaan "Seppo Suuronen" on oikea henkilö. Suosittelen Sepolle oman nimensä rekisteröimistä ja samalla varoitan muita käyttäjiä esiintymästä hänen nimissään. Voi tulla seuraamuksia.

Anonyymi

Heh! wrote:
Ettäkö pitäisi lehdentekijöiden liikkua siellä missä alan harrastajat liikkuvat...siis, että erä- ja luontoharrastusten parissa liikkuvat ovat siis enimmäkseen netissä eivätkä esimerkiksi kalastamassa, metsästämässä tai vaeltamassa tai kiipeilemässä tai skimbaamassa? Kuulostaa julmetun hienolta harrastukselta tuollainen virtuaalieräily...




Voihan sitä harrastaa ja eräillä vaikka hurumykky, mutta ei se hyviä juttuja takaa. Olellista on tietää, mitä harrastajat haluavat lukea. Minä esimerkiksi mielelläni lukisin asiantuntevan jutun lumen käyttäytymisestä ja vaikkapa lumivyöryonnettomuuksista ja niihin johtaneista syistä sekä niiden jälkeisistä pelastoimista ja niiden onnistumisesta. Sellaisen jutun teossa ei auta yhtään, että skimbaa jossain takamaastossa. Sellaiseen juttuun tarvitaan asiantuntijoita ja faktaa, jota saadaan tieteellisissä kokeissa.

Anonyymi

Anonymous wrote:
Mistäs lähtien nuo palkkiot, ennakonpidätysprosentit, verokortit ym. ovat olleet julkisia?




Tässä taas elävä todiste siitä, että Rakan keskivertolukijan pääasiallinen tulonlähde on viikkoraha. Jos olisit työelämässä, niin tietäisit, että sivutöistä joutuu maksamaan veroa 60%, mikäli ei toimita työnantajalle toista verokorttia. Minkä siis saa verotoimistosta. Niin ja jos olet normaalituloinen, niin tuosta 60% verosta saa noin puolet takaisin sitten aikanaan veronpalautuksena.



Minä en ainakaan kenenkään verokorttia ole täällä rakassa nähnyt. Voisitko ystävällisesti laittaa linkin missä sellainen täällä on?

Anonyymi

Anonymous wrote:
...palkkion, jossa tekstin osuus on 350 euroa ja kuvien 200 euroa...



...verokirjansa kopion. Sitä ei koskaan ole saatu...



...palkkiosta on vähennetty verotusmääräysten mukaisesti 60%...



Seppo Suuronen

pt/ERÄ




Ja nyt haluaisin tietää paljonko juuri sinä saat viikkorahaa

Anonyymi

Epäselvyydet ja väärinkäsitykset ovat ikäviä. Yleensä niillä on tapana selvitä jos viitsii soittaa vastapuolelle. Sen sijaan tämä foorumi on täysin väärä paikka setviä niitä.

Mikko Piironen

Anonymous wrote:
Mistäs lähtien nuo palkkiot, ennakonpidätysprosentit, verokortit ym. ovat olleet julkisia? Tästä lähtien voi siis halutessaan tietää jonkun juttupalkkion suuruuden kysyä sitä suoraan rakasta.





Ei, vaan verotietojen julkaiseminen on kiellettyä ja siitä tuomitaan linnaan. Iltapäivälehdet vaan ovat niin uhmakkaita, että ne julkaisevat julkkisten ja muiden varakkaiden verotiedot vuosittain. Tosin tässähän ei ollut kyse kenenkään veroprossasta, eikä siitä voi päätellä tulotasoa tai mitään muutakaan.



Anonymous wrote:


Ja onko Suuronen oikea Suuronen?





Tähän on helppo sääntö, jos viesti on asiallinen ja alla on nimi, niin silloin se on todennäköisesti kirjoittajan nimi. Nimiä väärentävät räkänokat kun eivät kovinkaan usein osaa kirjoittaa pitkiä asiallisia viestejä.

Sivut