1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi

Anonyymi

Jos otatte piskinne mukaan metsään pitäkää se



a)Hiljaa, mikään ei ole niin vitun häiritsevää kun yrittää istua luonnossa kuuntelemassa luontoa ja sen hiljaisuutta ja sitt on joku vitun piski haukkumassa järven toisella puolella!! (sama koskee huutavia kakaroita)



b)Kytkettynä, tosi kivaa kävellä metsässä ja yht äkkiä kaks isoa scheeferiä ryntää sua vastaan haukkuen ja muristen!!

Vittu haulikko kun osuu mukaan niin ammun saman tien!!!



Koska kaikki ihmiset eivät ehkä pidä koirista, niiden haukkumista, vapaana kohtaamisesta!!! Puhumatta luonnon muista oikeista eläimistä jotka nämä karvakasat hätyttelevät!!



Ja muistakaa myöskin että koirat eivät saa olla vapaana saaristossa ja varmaankaan muuallakaan luonnossa lintujen pesimä aikana!!!



En tosin tällä halua sanoa että kaikki koirat/omistajat ovat idiootteja mutta valitettavan paljon löytyy välinpitämättömiä omistajia ja hulluja koiria!!!

Anonyymi

Hei, mun koko vaellusharrastus pohjautuu siihen että halusin viettää aikaa lomalla laadukkaasti koiran kanssa. Ressut on sujuneet kivasti vaihtelevista olosuhteista huolimatta. Yli kolmen päivän reissut on jo tosi rankkoja koiralle, joten on syytä huomioida koirankin kunnonkohotus ennen reissua ja riittävästi hyvinsulavaa ruokaa.



Mä olen koiralle syöttänyt energiapitoisia nappuloita ja kuivattua naudanmahaa. Lisäksi koiraa varten on mukana ollut oma makuualustan palanen ja pari pikkupyyhettä. Ensiapuvälineissä on syytä huomioida koirankin mahdollisesti tarvitsemat välineet eli tassuvammojen hoitoon tarvittavat yms.



Oman satulalaukun ompelin koiralle itse, koska en löytänyt sopivaa liikkeistä. Monissa on liian vähän tai väärin sijoitetut remmit.



Koiran kanssa on mukava vaellella syrjässä, koska jotkut ei halua luonnossa kai nähdä kun luonnoneläimiä. Autoitupiin ei ole koskaan asiaa koiran kanssa, me ei pysähdytä edes niiden pihaan tauolle.



Kivoja reissuja kaikille, koiran kanssa tai ilman!

Anonyymi

Olen tehnyt useampia viikon mittaisia vaelluksia lapissa sakemannini kanssa. Ruokana koiralla on ollut pelkästään kuivamuonaa ja vettähän lapissa riittää niin ettei sitä tarvi kantaa. Koira on aina juossut vapaana ja ne harvat vaeltajat joita matkoillani olen tavannut, ovat pitäneet pelkästään positiivisena että jollakin on koira mukana vaelluksella. Koira on nukkunut kanssani teltassa, tupia en ole koskaan käyttänyt. Päivämatkat ovat olleet 15-25 km, jotka koira on jaksanut ongelmitta kulkea...

Anonyymi

On vanha tieto ettei koiran kanssa saisi mennä autiotupaan. Allergiset ottavat lääkkensä mukaan ja pärjäävät niillä.



http://www.metsa.fi/retkeily/tuvat/tupalajit.htm



Itse kyllä viihdyn silti paremmin koiran kanssa teltassa kuin tuvan metelissä ja hajussa. Biggrin

Anonyymi

Kaksi asiaa pisti silmään edellisissä jutuissa:



- Kuka kantaa veden koiralle??? Mitä hemmettiä!!??? Etelä-Suomessa on kieltämättä paikkoja, joissa ei sellaisenaan ihmisille juomakelpoista vettä (joka paikasta) löydä, mutta mistä lähtien luontokappaleille on tarvinnut kantaa pullovettä metsään? Kyllä koira, siinä kuin kettu ja hirvikin, löytää juotavaa ilman että emännän tarvitsee Eviania kantaa Fifille repussaan. Miten vieraantuneeksi luonnosta voi kaupunkilainen tulla?



- Koira ryntää telttaan ja sen kanssa pitää taistella makuusijasta? Kuka tuollaisissa perheissä on pomo, ilmeisesti koira! Minun koirani eivät koskaan tule telttaan, eivät edes yritä. Eteiseen pääsevät huonolla ilmalla. Tyrmistyttävää koulutuksen puutetta.



Omat (paimen)koirani saavat kulkea irrallaan, jos tulee ihmisiä tai toisia koiria vastaan, niin sitten hihnaan tilanteen mukaan. Kulkevat käskystä isännän ja emännän takana polulla. Komennosta saavat juosta myös vapaina (myös kansallispuistoissa...). Kaiken a ja o on koulutus. Metsästyskoirat ovat tietysti eri juttu, viettiensä takia.



Koirat kantavat noin 5-6 kg omia tavaroitaan, joskus meikäläisenkin, selkälaukuissaan. Kuivamuonaa, syövät kuivana. Pysyvät hampaat paremmin kunnossa.



Päästämme koirat autiotupiin, jos tilaa on eikä paikalla ole allergikkoja. Perässä tulevia allergikkoja emme ajattele, kai niitä on oikeuksia meillä normaaleillakin? Suurin osa retkeilevistä ihmisistä pitää koirista, etenkin hyvin käyttäytyvistä ja hyvin koulutetuista.

Anonyymi

Perässä tulevia emme ajattele...noh itsekkyyttä on niin monenlaista.



Pidän kyllä kyseisestä luontokappaleesta vaikka sellaista en omistakaan. Kämppiin viemisen suhteen olen kuitenkin eri mieltä, muistanpa eräänkin tapauksen kun Kuusamon suunnalla ajattelimme mennä kämppään räntäsateen kastelemia vaatteita kuivattelemaan.



Ovea avattaessa saimme vastaanotoksi vihaista murinaa ja haukuntaa kämpän sisältä. Kello oli jo aika paljon ja räntää satoi edelleen, mutta laavuun oli sitten ryömittävä. Aamulla ei koiraa eikä sen omistajaa enää näkynyt...

SRV

JussiPee wrote:
Perässä tulevia emme ajattele...noh itsekkyyttä on niin monenlaista.



Pidän kyllä kyseisestä luontokappaleesta vaikka sellaista en omistakaan. Kämppiin viemisen suhteen olen kuitenkin eri mieltä, muistanpa eräänkin tapauksen kun Kuusamon suunnalla ajattelimme mennä kämppään räntäsateen kastelemia vaatteita kuivattelemaan.



Ovea avattaessa saimme vastaanotoksi vihaista murinaa ja haukuntaa kämpän sisältä. Kello oli jo aika paljon ja räntää satoi edelleen, mutta laavuun oli sitten ryömittävä. Aamulla ei koiraa eikä sen omistajaa enää näkynyt...




Vieraanvaraisuutta Sad , sitä paitsi teillähän oli viimeksi tulleina oikeus yöpyä. Noh olisin varmaan itsekkin mennyt muualle vastaavassa tilanteessa.

SRV

Anonyymi

Normaali-vahtikoiraa on varmaan aika hankala saada tajuamaan, mikä on kodin ja autiotuvan ero, ja minkälaisiin asumuksiin vieraat ihmiset saa tulla sisään ja millaisiin ei. Entäs jos koira & isäntäväki on jo nukkumassa kun porukkaa tulee tuvalle, mistäs koira tajuaa että he ovat ihan oikealla asialla?



Varmasti rotukohtainen ominaisuus, ja koulutuksellakin on osansa.

Anonyymi

Ni-Hau wrote:
Perässä tulevia allergikkoja emme ajattele, kai niitä on oikeuksia meillä normaaleillakin?




Kannattaisi ehkä kuitenkin ajatella ja sitäkin sietäisi miettiä, että vaikka ihmiset koirista pitäisivätkin ja niitä taputtelisivat ja ihailisivat, niin eivät he niitä kuitenkaan välttämättä autiotupiin halua. Esimerkiksi itse olen suuri koirien ystävä, mutta ei minusta ole mukavaa, jos autiotuvassa on vieras koira. Silti sitä siedän enkä siitä omistajalle mitään sano. Siedän muuten kelkkamiehiäkin.

Anonyymi

Keskieuroopassa koirat saa mennä ravintoloihinkin, eikä se ole mikään ongelma. Niin on aina ollut. Mutta kun koira tulee suomeen niin johan alkaa lähimmäisen kyttäys, allergiat ja kiellot. Mistä se johtuu että suomessa joka notkelmasta löytyy koiravihaajia? Mikä niissä koirissa on niin vastenmielistä?



Mulla on ollut koira tuvassa aina kiinni narussa. Ei tarvii pelätä kuin että kompastuu siihen elukkaan. Ihmisille vihamielistä koiraa en pitäisi itse, en tuvassa tai kotona.

SRV

Anonymous wrote:
Keskieuroopassa koirat saa mennä ravintoloihinkin, eikä se ole mikään ongelma. Niin on aina ollut. Mutta kun koira tulee suomeen niin johan alkaa lähimmäisen kyttäys, allergiat ja kiellot. Mistä se johtuu että suomessa joka notkelmasta löytyy koiravihaajia? Mikä niissä koirissa on niin vastenmielistä?



Mulla on ollut koira tuvassa aina kiinni narussa. Ei tarvii pelätä kuin että kompastuu siihen elukkaan. Ihmisille vihamielistä koiraa en pitäisi itse, en tuvassa tai kotona.


Just, vitun mustavalosta ajattelua. Kukas täällä nyt koiraa vihaa? Kun muut ilmaisee oman mielipiteensä joka on kauempaa kuin sinun mielipiteesi ollaan 'koiravihaajia'. Jos mä käyttäsin samaa asennetta kuin sinä mä kysyisin että miten tääl suomes on noin paljon koiran n_ssijoita joka notkelmassa.



Kärjistely saa vipinää keskusteluun, sitäkö kaipaat? Ja kuka on sanonut että kaikki koiran omistajat edes edustavat sinun kantaasi, ovatko hekin koiranvihaajia kun eivät päästä koiraa esim teltan makuuosaan???



B/W

SRV

Anonyymi

Haltille käveli viime kesänä yks jengi lapinkoiran kanssa. Älysivät onneksi yöpyä teltassaan vähän syrjemmällä. Siellä Kuonnarjohkan ja Meekon välillä missä on aina poroja koira kuulemma ulisi koko yön. Että semmosta harmia :oops: :shock:

Anonyymi

Käsivarressa olen nähnyt kieltotaulun, jonka mukaan koiria ei olenkaan saisi viedä porojen vasomisalueelle sinne meekon taakse (siis toiselle puolelle pitsuskönkäältä tulevaa vesistöä, kuin missä viittapolku kulkee). Joku poroisäntä voi ampua vieraan koiran, että suosittelen ottamaan rajoituksista selvää ennen alueelle menemistä.

Jato

Anonymous wrote:
Keskieuroopassa koirat saa mennä ravintoloihinkin, eikä se ole mikään ongelma. Niin on aina ollut. Mutta kun koira tulee suomeen niin johan alkaa lähimmäisen kyttäys, allergiat ja kiellot. Mistä se johtuu että suomessa joka notkelmasta löytyy koiravihaajia? Mikä niissä koirissa on niin vastenmielistä?





Koirissa on vastenmielistä haju, kuola, karvat ja ääni. Keski-Euroopassa en ole koskaan nähnyt koiraa ravintolassa enkä kahvilassa.



En ollenkaan vihaa koiria, päinvastoin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että autiotuvat on rakennettu nimenomaan ihmisten, ei lemmikkieläinten yöpymistä varten. Joku sanoi, että "kai meillä normaaleillakin on oikeuksia"... öh... minusta on aika lapsellista alkaa nimittelemään muita epänormaaliksi vain siksi, että ei halua ottaa heitä käyttäytymisessään huomioon. Yhtä hyvin koiranomistajia voi sanoa epänormaaleiksi, jos tällä logiikalla ollaan liikkeellä. Eli allergisilla ihmisillä on todellakin minusta suurempi oikeus käyttää tupia kuin koirilla, joita varten niitä ei ole rakennettu.



Itse en ole allerginen, mutta yöpyisin kyllä mieluummin teltassa kuin tuvassa, jossa olisi yksikin, vaikka miten kiltti koira. Ihmiset, jotka eivät ole tottuneet olemaan koirien kanssa yötä, tuskin pitävät koiran oleskelusta tuvassa, vaikka koira olisi kytkettynä kuinka lyhyeen liekaan.



Koirien tuomisessa näille retkeilijöille tarkoitetuille alueille epäilyttää myös ääni: Tuskin kukaan retkeilijä haluaisi valvoa koiran haukkuessa tai ulvoessa yön läpeensä. Möykkääviä ihmisiä voi aina pyytää olemaan hiljaa, mutta koira ei valitettavasti pyyntöjä kuuntele.



Ennen pidin kovasti koirista, mutta nykyisin, kun näitä otuksia on joka paikka pullollaan kakkaamassa, haukkumassa, ulisemassa, kuolaamassa jne. olen päättänyt, että en milloinkaan hanki koiraa itselleni. Valitettavan suuri osa koiranomistajista ei ymmärrä sitä, että koira ei ole vieraille mieluisaa seuraa.

Anonyymi

"koira ei ole vieraille mieluisaa seuraa"...



Älähän yleistä, kokemukseni mukaan monellekin vieraalle kiltti ja koulutettu koira ON mieluisaa seuraa. Eivät kaikki koirattomat ole koiranvihaajia, ja monilla retkeilijöillä on kotona kora, ei vain ole jostain syystä mukana.

Anonyymi

Ni-Hau wrote:
"koira ei ole vieraille mieluisaa seuraa"...



Älähän yleistä, kokemukseni mukaan monellekin vieraalle kiltti ja koulutettu koira ON mieluisaa seuraa. Eivät kaikki koirattomat ole koiranvihaajia, ja monilla retkeilijöillä on kotona kora, ei vain ole jostain syystä mukana.




Useimmille lapsetkin ovat autiotuvilla mieluisaa seuraa - viinalle haisevat äijät ja kälättävät appelsiinituristitkin ovat. Tai ainakin heihin suhtaudutaan kuin he olisivat mieluisaa seuraa. Sitä kai kutsutaan kohteliaisuudeksi, diplomatiaksi tai joksikin selaiseksi.



Kun joku tulee myöhään illalla tupaan, jossa on aikaisemmin saanut majailla oman porukan voimin, niin kyllähän se ärsyttää. Kuitenkin ainakin itse toivotan joka kerta tulijat suht lämpimästi tervetulleeksi.

an55

Koira on kuulunut kulttuuriimme melkoisen pitkän aikaa. Aikaisemmin sen pääasiallisena tehtävä oli olla apuna metsästyksessä ja vahtina kotioloissa. Tuolloin koiran olemassaoloa ei kyseenalaistettu, päinvastoin, oli tarpeellista omistaa koira.



Nyt kun osa suomalaisista on asunut muutamia vuosikymmeniä kaupungeissa, on tullut eteen uusi tilanne; useat ihmiset kokevat koiran häiritsevänä tai jopa vaarallisena. Siihen on varmasti osittain syytäkin, sillä koiran ominaisuuksia on pyritty jalostuksen nimissä muuttamaan, eivätkä lopputulokset ole olleet aina hyviä.



En omista koiraa, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku haluaa koiran kanssa kulkea luonnossa samoilla poluilla kuin minäkin. On kuitenkin itsestään selvää, että tällöin koiran tulee olla sellainen, että se ei aiheuta muille vaeltajille häiriötä, eikä jahtaa muita metsän eläimiä.

Jato

Ni-Hau wrote:
"koira ei ole vieraille mieluisaa seuraa"...



Älähän yleistä, kokemukseni mukaan monellekin vieraalle kiltti ja koulutettu koira ON mieluisaa seuraa. Eivät kaikki koirattomat ole koiranvihaajia, ja monilla retkeilijöillä on kotona kora, ei vain ole jostain syystä mukana.




No ni, pätkäise nyt sitten pitkästä viestistäni lyhyt kommentti ja vastaa siihen. Hienoa. Enkö yrittänyt aika pitkällisesti selventää, että en suinkaan vihaa koiria ja olen niistä joskus jopa tykännytkin, mutta tuntemieni koiranomistajien edesvastuuton käytös on tehnyt koirat minulle epämieluisiksi.



Muuten, toki minusta on aivan oikeutettua vaatia muitakin retkeilijöitä kuin koiranomistajia ottamaan muut retkeilijät huomioon. Ryyppäämiset voi tehdä teltoissa ja jos tietää, että oma lapsukainen itkee yöllä, lienee järkevintä suunnitella reitti niin, että ei majoitu suurin autiotupiin häiritsemään muiden ihmisten unta. En minä kenellekään reissussa mitään sano: siirrynpähän vain pois sellaisten ihmisten tieltä, jotka eivät osaa käyttää yhteistä omaisuutta (autiotupia) muita huomioiden.



an55: Luuletko, että koirien on kuvaamanasi kultaisena entisaikana annettu nukkua ihmisten kanssa?

an55

Jato wrote:
an55: Luuletko, että koirien on kuvaamanasi kultaisena entisaikana annettu nukkua ihmisten kanssa?


En luule, enkä tiedä. Tiedätkö Sinä?

Anonyymi

JussiPee wrote:
Perässä tulevia emme ajattele...noh itsekkyyttä on niin monenlaista.



Pidän kyllä kyseisestä luontokappaleesta vaikka sellaista en omistakaan. Kämppiin viemisen suhteen olen kuitenkin eri mieltä, muistanpa eräänkin tapauksen kun Kuusamon suunnalla ajattelimme mennä kämppään räntäsateen kastelemia vaatteita kuivattelemaan.



Ovea avattaessa saimme vastaanotoksi vihaista murinaa ja haukuntaa kämpän sisältä. Kello oli jo aika paljon ja räntää satoi edelleen, mutta laavuun oli sitten ryömittävä. Aamulla ei koiraa eikä sen omistajaa enää näkynyt...




Olisi varmaan ollut syytä konkretisoida tilanne ajattelemattomille koiranomistajille jyskyttämällä kämpän väki hereille ja vaatimalla pistämään koira liekaan ennen sisääntuloa. Koiraihmiset ovat monesti vähän samanlaisia kuin tupakoitsijatkin: allergisia reaktioita aiheuttava pieni ja ajattelematon vähemmistö, joka katsoo itse edustavansa normaalia ja enemmistön olevan epänormaaleja. Erään aiemman kirjoittelijan sanoja lainatakseni: "Tyrmistyttävää koulutuksen puutetta."

an55

maria wrote:
Onko teillä kokemuksia koiran kanssa vaeltamisesta? Itse olen tehnyt tänä syksynä paljon päiväreissuja lapinkoirani kanssa, nauttii todella metsässä rämpimisestä ja juoksee yleensä moninkertaiset matkan itseeni verratuna. Kuntoa ei siis puutu. Pidemmillä retkillä ei ole kuitenkaan ollut vielä mukana.




Minulla ei ole kokemusta retkeilystä oman koiran kanssa koska minulla ei koiraa ole, mutta pidän kyllä niistä, enkä ymmärrä joidenkin kirjoittajien kovin negatiivisia kannanottoja aiheesta.



Lukiessani uudelleen tätä aihetta, mieleeni muistui mukava tapaus eräältä Saariselän vaellukselta. Olin kauniina syksyisenä päivänä matkalla Tuiskukurusta kohti Luirojärveä. Matkan varrella oli paikoin mukavia polkuja joiden sorapintaan jäi kulkijan jäljet. Jossakin vaiheessa huomasin isohkot tassun jäljet polulla. Ne seurasivat tarkasti polkua pitkiä matkoja - välillä häipyen - ilmaantuen taas hetken kuluttua polulle. Ihmettelin asiaa koska en ollut aikaisemmin tuollaisia retkilläni näissä maisemissa tavannut. Mielikuvituksen avulla sitten maalailin jopa suden jolkkailevan edelläni.



Ajan mittaan sitten tavoitin edelläni kulkeneen ihmetykseni aiheen. Se oli erään pariskunnan kultainen noutaja, joka seurasi isäntäväkeä. Hauskaksi asian teki se, että noutajalla oli selässään tuohinen kantolaite jossa oli kopat molemmilla kyljillä. Toisen kopan kansi oli vähän raollaan ja sieltä kurkisteli uteliaana virkun näköinen kissa, joka selvästi näytti nauttivan matkanteosta. Isäntäväki kertoi myös sen, että toisessa korissa olivat molempien lemmikkien eväät, joten melkoisen omatoimisesti olivat liikkeellä.



Pitkät matkat tuon kohtaamisen jälkeen oli jotenkin kevyt kulkea.

Anonyymi

Ihme tappelu taas tästäkin asiasta saatu aikaiseksi. Totta on kyllä että välillä jotkut koiranomistajat ovat ajattelemattomia lemmikkiensä kanssa, mutta ainakin tuntemilleni koiranomistajalle on aivan selvä, että esim. meille tullessaan eivät ota koiraansa mukaan, vaan sille järjistetään tarvittaessa vaikka hoitopaikka. (Itselleni olisi kyllä ihan OK, jos koira tulisi taloon, mutta heille on aina vierailulle mennessä selvä, että koira ei tule mukaan.) Enemmän niitä ajattelemattomia löytyy tupakanpolttajista, alkoholin kuluttajista ja teatteriin menijöistä(!). Itse en edes ole allerginen, mutta silti sattuu silmiin, kun tätit ovat pynttääntyneet jotain juhlaa varten ja sitten on vetäisseet kyllästysaineet ylle pullosta. No mutta takaisin asiaan.



Eikös tämä nyt ole ihan selvä kaikille, että jos koiran kanssa tulee tuvalle, niin kysäisee sisällä olijoilta onko OK jos koirakin tulee sisään. Muuten sitten teltta vaan pystyyn. Ei luulisi tässä sen enempiä ongelmia olevan. Toki jos koira sen mallin karvaturri, ettei nukkuminen yöllä ole se juttu, niin toki sen paikka on jossain muualla kuin autiotuvalla - ja sitä kauempana siitä, mitä enemmän ääntä lähtee.



Itse ainakin siedän koiraa (ja minusta muidenkin pitäisi, jos tuvassa on tilaa ja allergia ei vaivaa), mutta kyllä koira lähtee siinä vaiheessa, jos yöllä ei sen takia saa nukutuksi - tosin isäntä lähtee ensin, kun ei ole ajoissa itse ymmärtänyt homman nimeä, kun eihän se toki koiran vika ole, jos se haukuu. (Minua ei kyllä yöllä saa kirveelläkään hereille, mutta kuitenkin:) Jos allergisia tulee perässä, niin mielestäni se on sitten heidän päätettävissään miten asian suhteen tehdään. Vähemmän allergiset varmasti kärsivät mukisematta tilanteen, mutta jos on pahasti allerginen, niin eipä muita vaihtoehtoja ole kuin ruveta itse teltan pystytykseen. Muissa tapauksissa sitten minusta on allergisen päätettävissä, kumpi teltassa nukku.



Kesällä nyt asia on ihan selvä, että koira on ulkona ja talvellakin tähän pitää toki varautua (tai siis siihen että koira on teltassa). Jos koira ei talvella ulkona pärjää, niin sehän on vain merkki siitä, ettei se sinne kuulu tai sitten pitää sille oma makuupussi roudata=)



an55 wrote:
Jato wrote:
an55: Luuletko, että koirien on kuvaamanasi kultaisena entisaikana annettu nukkua ihmisten kanssa?


En luule, enkä tiedä. Tiedätkö Sinä?




Minä tiedän. Vastaus on ei. Koiralle oli oma paikka, joko ulkona kopissa tai esim. tuvan nurkassa, mutta ei makuuhuoneessa. Pois lukien sitten se aika, jolloin mökit olivat niin pieniä, ettei erillisiä huoneita ollut. Tosin silloin tuskin koiriaakaan ollut kovin paljoa - ainakaan lemmikkinä. Vieläkin kyllä ihmetyttää ne ihmiset jotka nukkuvat koiran kanssa - siis konkreettisesti samassa sängyssä. Olen kai sitten vanhanaikainen.

Hallan emäntä

Meitä on monenlaisia kulkijoita. Joku kulkee itsekseen, toinen isossa porukassa. Joku siivoaa omat ja muiden jäljet ja toinen rikkoo kaljapullot aikansa kuluksi.

Minun matkaseurani on jo vuosia ollut koira. Olemme vaeltaneet sekä Lapissa että Etelä-Suomessa. Joskus olemme yöpyneet autiotuvissa. Allergiset vaeltajat ovat yöpymisemme jälkeen tulleet varmasti siistimpään kämppään kuin me.

Nelijalkainen ei ole vuosien varrella paljon muita retkeilijöitä haukkunut, emäntä myöntää moiseen törkeyteen joskus syyllistyneensä. Poronhoitoalueella koira on kiinni tai välittömästi kytkettävissä.

Syksyn ja talven retkillä karvaturri lämmittää mukavasti teltassa, kesällä voi kyllä lämpö yllättää.

Kymmenillä retkilläni olen yhden kerran Anterissa tavannut allergikon, jopa kaksi samalla kertaa. Ensimmäisen kanssa sovimme "huonejaosta" ja toinen myöhäisempi tulija sanoi pistävänsä teltan pystyyn. Aamulla alkoi sitten "normaali" siivousurakka. Eipä se taida allergikkoa paljon helpottaa, jos poistun kämpästä sitä siivoamatta yön pimeyteen.

Koirastani on varmaan haittaa joillekin ihmisille. Tätä haittaa yritän pienentää toimimalla vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa etsien koirani kanssa kadonneita/eksyneitä. Löytämäni ihmisten ja koirien pelkääjä totesi jälkeenpäin "olipa mukava koira".

Eiköhän sekä ihmisistä että koirista ole sekä iloa että surua.

Vaellusterveisin nuori ja nätti narttu sekä vanha kiukkuinen akka.

Hallan emäntä

Anonyymi

Entisenä koiranomistajana ja nykyisenä allergikkona voin vain kiitellä Hallan emännää ja samalla mielellä maastossa kulkevia. Olen itse nukkunut useampaan kertaan autiotuvassa, jossa koira on ollut paikalla. Asialliset retkeilijät ovat kysyneet, onko koiran yöpyminen tuvassa ok ja varmistaneet, että koira nukkuu lattialla, eteisessä tai toisessa huoneessa tuvasta riippuen.



Toisena ääripäänä olen tavannut ilman telttaa liikkeellä olleet koiranomistajat, jotka tulivat autiotupaan itseni jälkeen. Poissaollessani noutaja oli ehtinyt käydä tonkimassa rinkkani sisältöä sekä tutustunut makuupussiini, mikä omistajien mielestä oli "hurjan söpöä". Siinä vaiheessa päätin siirtyä itse telttailemaan ja muu omasta vaellusporukastani jäi tupaan. Yön koira oli nukkunut laverilla, aluksi omistajian vieressä ja lopulta vuoron perään muiden nukkujien välissä/päällä. Aamulla kuuden aikaan emäntä päästi koiran ulos, jolloin alkoi haukkuminen, murina ja pitkin tuntureita juokseminen. Ko. kansallispuiston (Pallas-Ounastunturi) sääntöjen mukaan koirien ja muiden kotieläinten päästäminen vapaaksi on kiellettyä. Kun asiasta huomautettiin omistajille, tuli vastaukseksi puhetta eläinrääkkäyksestä pitää koiraa kiinni, koska "koiraa kiinnostaa uudet hajut ja eläimet".

Anonyymi

Mistä näitä Ni-Haun kaltaisia itsekkäitä idiootteja riittää? :evil: :evil: :evil:



Omaan telttaan et koiraasi päästä, mutta autiotupaan muista välittämättä kyllä. Minä vaellan myös koulutetun paimenkoirani kanssa ja koira nukkuu aina teltassa. Miten se koulutuksen puutteeseen liittyy, jos päästää koiransa telttaan yöksi?

Anonyymi

Varmaan sillä tavalla, että kouluttamattoman koiran omistaja ei voi estää elikkonsa jatkuvia telttaanpyrkimisiä ja antaa periksi, ettei teltta hajoa. Koulutetulle koiralle kun sanoo, että paikka on tässä, se nukkuu eteisessä eikä edes yritä sisäteltan puolelle.



On typerää päästää koiraa nukkumaan laverille ihmisten sekaan, mutta myös saamattomuutta tuvassa olijoilta olla heittämättä otusta ulos, jos se puskee viereen.

Anonyymi

Halusin viedä lapinkoirani (4v. uros) omaan elementtiinsä. Pohdin samoja asioita ja otin selvää asioista ennen lähtöä. Kuljimme Saanalta Termisjärvelle (?) ja sieltä Haltille ja kalottireittiä takaisin Saanalle. Koiralla oli valjaat, joiden päällä oli itse ompelemani satulalaukku. Flexin sijaan minulla oli nahkahihna, jossa oli metallirinkuloita, että pitutta sai säädeltyä.. aluksi koira veti, mutta tajusi hillitä vauhtia sitten parin tunnin sisällä. Halusi mielellään kulkea joukon ensimmäisenä, mutta mielestäni nahkaremmi riitti ihan hyvin, koira kulki polkua pitkin eikä poikennut.



Koira kantoi itse omat raksunsa. (olin tarkkaan mitannut päivän viikon annokset + yhdet vara-annokset. Siellä laukussa oli myös muovinen pakasterasia ruokakuppina. Ja toinen pakasterasia juoma-astiana.. KOiralle oli oma vesipullo varalle, mikäli tiedossa ei ollut vettä reitin varrella. Yleensä oli, jopa jatkuvasti pieniä puroja tms.. koira joi niistä sitten jos tarvetta oli.



Koira on tottunut mökilläkin nukkumaan metsän mättäillä (hakeutuu itse mielellään) joten viritin remmin vahvimpiin vaivaiskoivun varsiin mitä löysin.. EIpä koira yrittänytkään mitenkään karata, mutta varmuudeksi. Kertaakaan en päästänyt irti koiraa. Se olisi lähtenyt varmaankin omille teilleen. Varsinkin kun porojakin näimme. Yhtenä yönä satoi, joten otin koiran teltan absidiin(tai mikä nyt onkaan) ja remmin sidoin rinkkaan kiinni. JÄnnitin miten koira pysyy siellä, mutta hyvinhän se, ei olisi aamulla halunnut tulla poiskaan!



Päivässä kuljimme n. 13km. KOira oppi hyvin hyödyntämään lepotauot. Tauon ajaksi otimme tietenkin koiraltakin repun pois. Yleensä se käpertyi maahan tai muuten vaan "relasi" ja näytti tosi nauttivaiselta. Koira ei kertaakaan laittanut vastaan tai ilmaissut väsymystään. JOuduimme jo heti toisena päivänä ylittämään rakkaisen tunturin. Aluksi koira epäröi, joten aluksi jouduimme houkuttelemaan ja jopa nostamaan koiraa pahimpien paikkojen yli, koira kuitenkin oppi nopeasti liikkumaan vaativienkin lohkareiden seassa. Se tajusi että sen pitää asettaa tassu seuraavalle kivelle eikä hyppiä, milloin koira saattaa loukata itsensä. Se yleensä seurasi myös edelläkulkevan askelia, jolloin joku saattoi johdattaa koiraa helppokulkuisempaa reittivaihtoehtoa. KOirasta tuli näin sukkela ja todella taitava rakassa kulkija. Rakkaa nyt en erityisemmin suosittele kulkureittinä, koska ihminenkin saattaa siellä kompastua tai loukata nilkkansa. Koiran kanssa täytyy kuitenkin jatkuvasti seurata koiran askelia.



Syvin ylittämämme vuolas puro oli n. 30-50cm, koira ylitti sen kiltisti, koiran oma reppu pitää vain ottaa pois siksi aikaa. IHan hyvin suhtauduttiin, kun ottaa huomioon, että koira on aika suojelevainen, ja useimmiten saattoi pelotella vastaantulijoita hurjalla haukkumisellaan. Epäilemme, että koira piti ihmisiä isoine rinkkoineen jotenkin "uhkaavina", mutta yleensä joku meistä aina rauhoitteli vastaantulevia, että "koira se tässä pelkää teitä".



Suunnittelen ensi kesäksi vaellusta, en vielä tiedä otanko koiran mukaan, mieli tekisi, mutta katsotaan vähän.

Anonyymi

Halusin viedä lapinkoirani (4v. uros) omaan elementtiinsä. Pohdin samoja asioita ja otin selvää asioista ennen lähtöä. Kuljimme Saanalta Termisjärvelle (?) ja sieltä Haltille ja kalottireittiä takaisin Saanalle. Koiralla oli valjaat, joiden päällä oli itse ompelemani satulalaukku. Flexin sijaan minulla oli nahkahihna, jossa oli metallirinkuloita, että pitutta sai säädeltyä.. aluksi koira veti, mutta tajusi hillitä vauhtia sitten parin tunnin sisällä. Halusi mielellään kulkea joukon ensimmäisenä, mutta mielestäni nahkaremmi riitti ihan hyvin, koira kulki polkua pitkin eikä poikennut.



Koira kantoi itse omat raksunsa. (olin tarkkaan mitannut päivän viikon annokset + yhdet vara-annokset. Siellä laukussa oli myös muovinen pakasterasia ruokakuppina. Ja toinen pakasterasia juoma-astiana.. KOiralle oli oma vesipullo varalle, mikäli tiedossa ei ollut vettä reitin varrella. Yleensä oli, jopa jatkuvasti pieniä puroja tms.. koira joi niistä sitten jos tarvetta oli.



Koira on tottunut mökilläkin nukkumaan metsän mättäillä (hakeutuu itse mielellään) joten viritin remmin vahvimpiin vaivaiskoivun varsiin mitä löysin.. EIpä koira yrittänytkään mitenkään karata, mutta varmuudeksi. Kertaakaan en päästänyt irti koiraa. Se olisi lähtenyt varmaankin omille teilleen. Varsinkin kun porojakin näimme. Yhtenä yönä satoi, joten otin koiran teltan absidiin(tai mikä nyt onkaan) ja remmin sidoin rinkkaan kiinni. JÄnnitin miten koira pysyy siellä, mutta hyvinhän se, ei olisi aamulla halunnut tulla poiskaan!



Päivässä kuljimme n. 13km. KOira oppi hyvin hyödyntämään lepotauot. Tauon ajaksi otimme tietenkin koiraltakin repun pois. Yleensä se käpertyi maahan tai muuten vaan "relasi" ja näytti tosi nauttivaiselta. Koira ei kertaakaan laittanut vastaan tai ilmaissut väsymystään. JOuduimme jo heti toisena päivänä ylittämään rakkaisen tunturin. Aluksi koira epäröi, joten aluksi jouduimme houkuttelemaan ja jopa nostamaan koiraa pahimpien paikkojen yli, koira kuitenkin oppi nopeasti liikkumaan vaativienkin lohkareiden seassa. Se tajusi että sen pitää asettaa tassu seuraavalle kivelle eikä hyppiä, milloin koira saattaa loukata itsensä. Se yleensä seurasi myös edelläkulkevan askelia, jolloin joku saattoi johdattaa koiraa helppokulkuisempaa reittivaihtoehtoa. KOirasta tuli näin sukkela ja todella taitava rakassa kulkija. Rakkaa nyt en erityisemmin suosittele kulkureittinä, koska ihminenkin saattaa siellä kompastua tai loukata nilkkansa. Koiran kanssa täytyy kuitenkin jatkuvasti seurata koiran askelia.



Syvin ylittämämme vuolas puro oli n. 30-50cm, koira ylitti sen kiltisti, koiran oma reppu pitää vain ottaa pois siksi aikaa. IHan hyvin suhtauduttiin, kun ottaa huomioon, että koira on aika suojelevainen, ja useimmiten saattoi pelotella vastaantulijoita hurjalla haukkumisellaan. Epäilemme, että koira piti ihmisiä isoine rinkkoineen jotenkin "uhkaavina", mutta yleensä joku meistä aina rauhoitteli vastaantulevia, että "koira se tässä pelkää teitä".



Suunnittelen ensi kesäksi vaellusta, en vielä tiedä otanko koiran mukaan, mieli tekisi, mutta katsotaan vähän.

Anonyymi

Halusin viedä lapinkoirani (4v. uros) omaan elementtiinsä. Pohdin samoja asioita ja otin selvää asioista ennen lähtöä. Kuljimme Saanalta Termisjärvelle (?) ja sieltä Haltille ja kalottireittiä takaisin Saanalle. Koiralla oli valjaat, joiden päällä oli itse ompelemani satulalaukku. Flexin sijaan minulla oli nahkahihna, jossa oli metallirinkuloita, että pitutta sai säädeltyä.. aluksi koira veti, mutta tajusi hillitä vauhtia sitten parin tunnin sisällä. Halusi mielellään kulkea joukon ensimmäisenä, mutta mielestäni nahkaremmi riitti ihan hyvin, koira kulki polkua pitkin eikä poikennut.



Koira kantoi itse omat raksunsa. (olin tarkkaan mitannut päivän viikon annokset + yhdet vara-annokset. Siellä laukussa oli myös muovinen pakasterasia ruokakuppina. Ja toinen pakasterasia juoma-astiana.. KOiralle oli oma vesipullo varalle, mikäli tiedossa ei ollut vettä reitin varrella. Yleensä oli, jopa jatkuvasti pieniä puroja tms.. koira joi niistä sitten jos tarvetta oli.



Koira on tottunut mökilläkin nukkumaan metsän mättäillä (hakeutuu itse mielellään) joten viritin remmin vahvimpiin vaivaiskoivun varsiin mitä löysin.. EIpä koira yrittänytkään mitenkään karata, mutta varmuudeksi. Kertaakaan en päästänyt irti koiraa. Se olisi lähtenyt varmaankin omille teilleen. Varsinkin kun porojakin näimme. Yhtenä yönä satoi, joten otin koiran teltan absidiin(tai mikä nyt onkaan) ja remmin sidoin rinkkaan kiinni. JÄnnitin miten koira pysyy siellä, mutta hyvinhän se, ei olisi aamulla halunnut tulla poiskaan!



Päivässä kuljimme n. 13km. KOira oppi hyvin hyödyntämään lepotauot. Tauon ajaksi otimme tietenkin koiraltakin repun pois. Yleensä se käpertyi maahan tai muuten vaan "relasi" ja näytti tosi nauttivaiselta. Koira ei kertaakaan laittanut vastaan tai ilmaissut väsymystään. JOuduimme jo heti toisena päivänä ylittämään rakkaisen tunturin. Aluksi koira epäröi, joten aluksi jouduimme houkuttelemaan ja jopa nostamaan koiraa pahimpien paikkojen yli, koira kuitenkin oppi nopeasti liikkumaan vaativienkin lohkareiden seassa. Se tajusi että sen pitää asettaa tassu seuraavalle kivelle eikä hyppiä, milloin koira saattaa loukata itsensä. Se yleensä seurasi myös edelläkulkevan askelia, jolloin joku saattoi johdattaa koiraa helppokulkuisempaa reittivaihtoehtoa. KOirasta tuli näin sukkela ja todella taitava rakassa kulkija. Rakkaa nyt en erityisemmin suosittele kulkureittinä, koska ihminenkin saattaa siellä kompastua tai loukata nilkkansa. Koiran kanssa täytyy kuitenkin jatkuvasti seurata koiran askelia.



Syvin ylittämämme vuolas puro oli n. 30-50cm, koira ylitti sen kiltisti, koiran oma reppu pitää vain ottaa pois siksi aikaa. IHan hyvin suhtauduttiin, kun ottaa huomioon, että koira on aika suojelevainen, ja useimmiten saattoi pelotella vastaantulijoita hurjalla haukkumisellaan. Epäilemme, että koira piti ihmisiä isoine rinkkoineen jotenkin "uhkaavina", mutta yleensä joku meistä aina rauhoitteli vastaantulevia, että "koira se tässä pelkää teitä".



Suunnittelen ensi kesäksi vaellusta, en vielä tiedä otanko koiran mukaan, mieli tekisi, mutta katsotaan vähän.

Anonyymi

"IHan hyvin suhtauduttiin, kun ottaa huomioon, että koira on aika suojelevainen, ja useimmiten saattoi pelotella vastaantulijoita hurjalla haukkumisellaan. Epäilemme, että koira piti ihmisiä isoine rinkkoineen jotenkin "uhkaavina", mutta yleensä joku meistä aina rauhoitteli vastaantulevia, että "koira se tässä pelkää teitä". "



PRKL! Koiria ei saa kuljettaa kytkemättömänä - eikö mene STANA! perille?

Sivut