1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Polle
"Halpis rinkat"

Tuli ilmeisesti tehtyä viime kesänä elämämme typerin ostos, tietenkin hetken mielijohteesta. Ostimme kaksi kappaletta Kuru rinkkoja (en löytänyt netistä ollenkaan googletuksella tietoa näistä), Citymarketista 50 euroa kipale. Rinkka on rosna(roska)rinkka ja löytyypä siitä kuviakin kaikkien iloksi.



http://www22.brinkster.com/riittajamatti/rinkka.htm



Elippä kysymys onkin:



Jos tuota rinkkaa meinaa käyttää tosissaan edes kerran, niin miten tuollaista rinkkaa säädetään? Ainakaan itse aloittelijana en saanut sitä istumaan mitenkään. Joko paino oli hartioilla tai sitten kokonaan perseellä. Toivottavasti noista kuvista saa edes jonkunlaisen kuvan säätömahdollisuuksista. :oops:



Jos joku Guru vastailisi ohjeiden kera, niin ansaitsisi kumarruksen ja kiitoksemme!

elimat

Joo, vanha viidakon sanonta kuuluu että jos haluaa halvan ja hyvän pitää ostaa kaksi eri tuotetta. Ei vaan, mun mielestä ja mun kokemuksella on turha edes kuvitella jonkun Cittarin 50 euron rinkan olevan ilman hammastenkiristystä sovelias muuhun kuin satunnaiseen kanniskeluun. Rinkan valmistaja saa kuitenkin kyhäelmästään myös voittoa, ja rinkan valmistuskustannukset ovat luonnollisesti sitä pienemmät mitä halvempi hinta. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi parin sadan euron rinkkoja jos Kuru pelittäisi loistavasti? Paitsi tietty jotkut ulkonäön takia mutta se on sivuseikka.



Noh, tarkoitus ei kuitenkaan ole kettuilla, vaan vain todeta että kerran pilatusta on joko erittäin vaikea tai mahdoton saada edes kelvollista. Jos ette saa millään keinolla lyhennettyä lantiovyön ja olkaimien välistä etäisyyttä, on konstit vähissä. Jos rinkankuvatuksia ei voi enää palauttaa, suosittelen myymään kirpparilla hyvään hintaan ja ostamaan partiokaupasta tms. kunnolliset tilalle. Jämäkkä ja toimiva Kuru selässä Biggrin onkin kiva vaelluksella pohtia montako euroa per vuosi hyvän rinkan hankkiminen kustantaisi. Hyvä rinkka palvelee kymmeniä vuosia, kenties loppuelämän. Tsemppiä ja luovuutta teille! Wink

rance

Pari (?) vuotta sitten oli entisessä retkinetissä rinkansäätöohjeet, kirjoittajaa en muista, mutta tekstin sain talteen. Hyvät ohjeet, joita voi soveltaa kaikkiin rosniin ja putkirinkkoihin:



"Ensimmäisenä tärkeänä asiana pitäisin säätöjen laittamista kohdilleen savotassa. Ekan tuskailun jälkeen lueskelin Aulion retkeilykirjaa ja siellä oli opastusta kantolaitteen säätämisestä vaeltajan mitoille sopivaksi. Savotan liivikannossa tämä merkitsee selän pituuden säätämistä. Ekana mittasin äiskän ompelumittanauhalla selän pituuden suoliluun harjasta (se korkein luinen kohta lantioluissa kyljen puolella) hartian korkeudelle (epäkäslihas). Tämän jälkeen kävin rinkan kimppuun. Löysytin alhaalla lantiovyössä olevan ruuvisysteemin ja lantiovyön kantojärjestelmän yläosaan liittävien remmien soljet. Löysytin kantojärjestelmän yläosan(missä olkaimet kiinni) ruuvin. Sanoisin, että rinkan kanssa ekoja kertoja tekemisissä olevalla saattaa mennä kotvasen aikaa ennen kuin kaikkien säätöremmien tarkoitus avautuu. Nyt pystyin laittamaan rinkkaan Aulion kirjasta lukemillani ohjeilla oikean selän pituuden. Eli lantiovyön keskiosasta olkahihojen yläkorkeuteen (mikä siis asettuu epäkäslihaksen päälle) mitattu korkeus tulee olla alussa omasta kropastasi määrittämäsi "selän pituus". Omassa harkinnassa on, missä suhteessa kantojärjestelämän osia liikuttaa. Itse suosittelen, että ei nosta liikaa lantiovyötä, sillä muuten rinkka laahaa ärsyttävästi persuuksissa. Kun säädöt on tehty, niin kiristää sinkeälle alussa löysyttämänsä ruuvit ja soljet.



Koska harrastan metsäisten reittien patikoimista ja tykkään tehdä pitkiä vaellusia, niin Savotan pakattavuus sopii minulle. Alapussi on ehdoton suosikkini. Siellä mulla on vakiona trangia, ruokailuvälineet ja välitaukojen pikkueväät. Sinne alas menee ihmeellisen paljon kamaa ja pussin vetoketju on hyvä, sillä se sen saa laidasta laitaan auki, jolloin se on helppo pakata ja tavarat saa nopeasti esille. Vetoketjua en ole siitä rikki saanut. Ylös lähelle selkää olen pyrkinyt pakkaamaan painavimmat. Yläpussissa on mulla on ollut järjestyksessä vaatteet, ruoat, makuupussi kompressoituna. Savotassa ylipakattavuus on putken ansiosta hyvä. Tässäkin olen noudattanut painavat ylös (mielellään lähelle lapaluita) periaatetta. Yläpussin päälle olen laittanut laavun/teltan ja sen päälle makuualustan. Ne on näppärä kiinniittää yläkaaressa olevia irtohihnoja hyödyntäen.



Kirveen olen laittanut jomman kumman ylimmäisen sivutaskun tunneliin, eli siihen "putkeen" joka jää rinkan ja siihen ommellun taskun väliin. Jottei arvokas fiskars vahingossa tipu polulle, niin olen varmistanut sen vielä irtohihnalla. Tunturisudessa on ilmeisesti sivutaskujen järjestys päinvastainen 1200 verrattuna. Eli pidemmät taskut ovat ylempänä 1200:ssa. Noissa isommissa olen pitänyt luonnollisesti termaria tai 1,5 litran vesipulloja. Alemmissa sivutaskuissa kulkee hyvin paskapaperi, rinkan sadesuoja, pikkusnackisa, tulitikkuja, korjaustarvikkeita.



Olen käyttänyt savotassa ekstrana Haglöfsin repusta lainaamaani rintaremmiä, jollainen savottaan ei vakiona kuulu. Tuohon rintaremmiin olen yhdistänyt juomapullosysteemin. Eli intin juomapullon saa ripustettua olkaremmin hakaseen ja pullon laitettua näppärästi rintaremmin ja paidan rinnuksen väliin matkan ajaksi, jottei pullo heilu ärsyttävästi matkan aikana ja juomaa on saatavilla myös kävellessä hörpittäväksi.



Kalastusvälineitä olen kuljettanut kangaskassissa yläkaareen alaosaan kiinnitettynä vaakatasossa tai rinkan tunnelitaskussa pystyssä.



Savotan läppä on ratkaisultaa määräytänyt ylipakattavuuden perusteella. Rosna-rinkassa on usein "laatikko"-mallinen läppä, mutta savotassa tuo on sellainen enemmän ulospäin sivulle roikkuva pussi. Läpässä olen säilyttänyt jotain satunaisesti tarvittavaa tilbehööriä kuten vedenkantopussia. Läpän alla (läpästä lähtevien hihnojen ja alupussin välimaastossa) olen pitänyt syksyisin taukotakkia, jonka saa kyseisen sijoituksen ansiosta nopeasti tauon alussa esille.



Nyt kun rinkka on JÄRKEVÄSTI paketissa, niin näkee vasta onko saanut alussa tehdyt säädöt sopiviksi . Mulla on viikonmittaisilla reissuilla painoa alussa vakiona yli kaksi kymppiä. Löysytä ennen rinkan ripustamista selkääsi olkahihnat. Kun rinkka on selässä, niin lantivyö kiristetään siten, että suoliluun harja on lantiovyön keskikohdalla. Vyö laitetaan maksimikireydelle, sillä ideana on että mahdollisimman suuri osa painosta on lantiolla. Savotan lantiovyö on tarkoin harkittu kapistus. Se uuden mallinen vyö on ennenkaikkea tukeva (ja miellyttävän pehmeä vanhaan verrattuna) ja solki kestää pitkän aikaa käytössä timminä ennen kuin metalli alkaa vähitellen kulua. Kiristä olkahihojen alempia remmejä siten, että rinkka asettuu lähelle selkää. Painon tulee edelleen tuntua lantiolla. Rinkan kanssa kikkailu indoor olosuhteissa kyllä maksaa vaellusnautintona itsensä takaisin. Kun rinkka on selässä niin tallustele peilin eteen ja tarkastele rinkan istuvuutta. Jos selän pituuden säätö on tuntunut asettuneen kohdilleen, niin sen huomaa myös peilistä - rinkan alapussi ei roiku pepussa, vaan rinkka on melko ylhäällä. Olkahihnat ovat asettuneet harteille tukien taakan lähelle yläselkää. Painon tunnetta harteilla ei tunnu.



Raakasäädön voi aina tehdä kotona, mutta hienosäädän saa kohdilleen vasta matkan aikana. Metsässä ei viiti alkaa niitä kantojärjestelmän ruuveja löysäilemään ja kiristelemään - eikä se taida repun ollessa pakattuna onnistuakaan. Toivottavasti saan oman rinkan ostettua syksyllä, sillä säätöjen tekeminen on ollut lainarinkkaan joka reissulle erikseen työlästä, eikä kaveri välttämättä tykkää hyvää jos lainaaja on viritellyt reissullaan rinkan nippelit aivan uuteen malliin. Kävellessä esiin tulevia asioita on tavaroiden oikeisiin paikkoihin pakkaamisen merkitys. Jos paino on liian kaukana selästä tai liian alhaalla, niin säädöt menettävät merkityksensä. Rajavartiolaitos-niminen organisaatio kiusasi aikanani armeijassa suomen nuorisoa siten, etteivät ryhmänjohtajat opettaneet alokkaille käytössä olleen savotan ljk-rinkan pakkaamista. Moni tuskankyynel olisi metsäreissulla säästynyt, jos rinkan säätöihin olisi ennen metsään lähtöä kiinnitetty huomiota.



Verrattuna lyhyemmillä reissulla käyttämääni anatomic (rosna)-rinkkaan nostaisin savotan kohdalla esiin paino-ongelman. Tässä asiassa en voi olla nostamatta esiin vaellussauvojen mukanaan tuomaa apua. Hullulta se vain tuntuu painua metsään perinteinen putkihökötys niskassa ja avuruusajan alumiinisauvat käsissä. Mutta eron sauvallisen ja sauvattoman kävelyn välillä huomaa välittömästi ainakin mäkiosuuksilla. Väittäsin että retkisauvoin avustettu kävely on ainakin puolet kevyempää kuin sauvaton jutaaminen. Painojutun kanssa kannatta myös vekslata vaelluksen edetessä muutamalla remmien kireyksiä. Vaikka painon yrittää kuinka tiukasti pitää lantiolla, niin paino alkaa kuitenkin tuntua jossain vaiheessa harteilla. Tällöin olen raakasti vetänyt olkaremmejä löysemmälle alhaalta siten, että rinkka on selvästi irti selästä. "



Jos alkuperäinen kirjoittaja tunnistaa tekstin omakseen eikä halua pitää sitä täällä, niin pistä postia, niin poistan.

Iines Ankka

Kannattaa pitää vaelluksella mukana korjausvälineet, eli karhunlankaa ja iso neula, rautalankaa ja ilmastointiteippiä, ja ehkä niitä muovisia kiristettäviä lenkkejä joiden nimitys ei juuri nyt tule päähäni millään, ja vaikka vielä liquisolea niin kyllä niillä rinkan saa kasaan kesken vaelluksenkin.



Kaikki tavarat kannattaa pakata rinkan sisällä vesitiiviisti, vaikka muovipusseihin jos se näyttää siltä ettei pidä vettä. Jos siinä ei ole sadusuojaa niin sellaisen voi tehdä helposti itsekin, kangaskaupasta ohutta sadeviittakangasta, ja sen reunoille kuminauha. Tee niin iso, että mahtuu rinkan päälle kun olet pakannut sinne makuupussin, alustan, teltan jne.



Mikäli lantiovyössä ei ole kunnolla pehmuisteita niin niksini on laittaa housun sivutaskuihin äiskän vanhat 80-luku olkatoppaukset, ettei se hankaa lantioluihin.



Ja koita tosiaan säätää selkä sopivan kokoiseksi, lantiovyö tarpeeksi tiukalle ja oikealle kohdalle. Pakkaa painavat esineet mahdollisimman lähelle selkää niin kantaminen on mukavampaa.



Yksi vaihtoehto olisi viedä rinkka suutarille, jos keksit kuinka sen voisi helposti korjata paremmaksi. Mutta ei varmaan isoja summia kannata käyttää rinkan paranteluun jos siitä sitten kovassa käytössä pettää joku toinen kohta.



Jep, saattaahan se toimiakin, varsinkin jos ei ole painavaa lastia ja maltat käyttää vetoketjuja yms hellästi, etkä sullo sitä viimesen päälle täyteen.



Vastedes kannattaa miettiä, että kuinka paljon käyttöä noille retkeilykamoille tulee, jos kokeilu on kertaluontoinen niin ennemmin kannattasi koittaa vaikka vuokrata varusteita, ja jos taas meinaatte vaeltaa enemmän, niin rinkka on varmaan yksi tärkeimmistä välineistä jonka soisi olevan kohtuullisen luotettava ja sopivan selkään.



Vast'edes heräteostokset kannattaa keskittää ruokaosastolle ja kirpputoreille. Wink

SRV

se on nippuside Smile

SRV

Anonyymi

Sellaisen yleisen havainnon olen tehnyt, että jos vaellusharrastuksella vain suinkin näyttää olevan jatkuvuutta, niin perusvarusteisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä rinkka, makuupussi ja teltta nielevät ison summan rahaa, mutta toisaalta ne kestävät ainakin kymmenen vuotta ja lisäksi laadukkaita tuotteita on ilo käyttää. Pitkän ajan kuluessa muodostuva hinta ei siis ole millään muotoa kohtuuton vaan pikemminkin yllättävän alhainen. Pientä rompetta voi sitten ostaa lisää tai vaihtaa tarpeidensa mukaan.