1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Anonyymi
Yksin reissuun

Olen lähdössä yksin pariksi viikoksi melomaan ja retkeilemään, ja nyt kysyisinkin muilta yksin retkeileviltä ja melovilta, miten olette varustautuneet reissuun, ja millaisin varotoimin varustautuneet verrattuna porukkareissuihin?

Kaveria en mukaan huoli, koska haluan todellakin lähteä ihan yksin, ja pärjätä omillani. Ex on luvannut tulla minut pelastamaan, jos joudun hätään kuitenkin (mökkeilee siihen aikaan noin 10-20 km:n päässä), mutta viimeiseen asti tietysti vältän sitä. Vaellus-, erä- ja melontakirjoja olen lukenut vinon pinon, melontakurssin käyn ennen lähtöä, että opin perustaidot melonnasta. Maalaisjärkeä otan myös mukaan, ja vältän suuria aallokkoja. Perusretkeilyvarusteet otan tietysti mukaan, mm. ensiapuvälineet.

Kännykän otan mukaan, jotta voin joka ilta ilmoittaa tekstarilla missä olen ja minne aion seuraavana päivänä mennä (olettaen että kenttää riittää), ja parin päivän lisämuonat varaan mukaan siltä varalta ettei sää salli palata aikataulun mukaan.

Mietityttää silti, osaanko varautua kaikkeen, eli kokemuksia ja vinkkejä otan mielelläni vastaan :).

Iines Ankka

No sun pitää tietenkin kelata pahin skenaario, eli jos kaadut keskellä selkää, että mitä teet sitten. Jos valitsemasi strategia on esimerkiksi kiivetä takaisin kajakkiin melakellukkeen avulla niin sitä pitää harjoitella tosi moneen kertaan ennen lähtöä koska tuo on aikamoista kikkailua isommassa aallokossa, harjoittele siis sellaisessa aallokossa missä meinaat meloa. Varmasti on vaikeaa kiivetä kajakkiin takaisin jos olosuhteet olivat niin vaikeat että kaaduit (esim. ukkospuuska).  Mieti myös jatkotoimenpiteet eli miten tyhjennät kajakin, pumpulla vai millä ja  kuinka pysyt pystyssä niin kauan että kajakki on tyhjä. Ja kaikki tarvittavat kamppeet  kuten melakelluke ja pumppu pitää olla helposti saatavilla. Melojalle tarpeeksi asianmukaisia vaatteita päällä että pysyy toimintakunnossa niin kauan kuin mitä kuiville pääseminen kestää. Toisessa kajakissa olevasta kaverista on tällaisessa tapauksessa hyötyä, varsinkin jos keli ei ole niin kova että kaveri voi yleensäkään auttaa. Monien yksinmelojien strategia on eskimollä ylös ja matka jatkuu. Sitä vaan monikaan opi yhdellä melontakurssilla varmaksi. Vähän meloneelle paras strategia on meloa rannan lähellä, silloin suunnitelmaksi kävisi kaatuneen kajakin kanssa rantaan uiminen, sitäkin kannattaa treenata ja muistaa tuo vaatepuoli. 

Ei kai siitä muuta, ei kannata lähteä uhmaamaan keliä kuten mainitsitkin.  Säätiedot saa puhelimellakin ja taivaalle kannattaa katsella. Jos haluat panostaa säiden kyttäämiseen niin lue joku maallikkojen säänennustuskirja. Ja varsinkin yksinäisen melojan kannattaa kiinnittää huomiota siihen että näkyy, ettei veneet aja päälle jos esimerkiksi vasta-aurinko häikäisee, ryhmä on helpompi nähdä kuin yksi kajakki.  Isommat kajakinkorjaus&melankatkeamistapaukset pystyt varmasti hoitamaan tuon exän avulla, eli sinuna panostaisin ensimmäisenä vaatepuoleen ja valitsemiisi pelastusvälineisiin ja varamela on sitten pienimmällä prioriteetilla.

Normaaleista jutuista kajakista suunnistaminen on hieman erilaista kuin maalta, kun et näe saarten rantaviivojen muotoja. Kannattaa olla huolellinen ja pitää kartta ja kompassi vesitiiviisti koko ajan kannella silmien edessä. Ehkä oletkin menosas tutuille vesille?

Melontakurssin lisäksi  kannattaa käydä mahdollisimman paljon melomassa ennen lähtöä, jos se on sellainen 2-3 iltaa kestävä peruskurssi niin niillä ei opetella yksimelojien pelastautumistekniikoita. Sitä kajakkia millä melot kannattaisi kokeilla että se on sopiva, että yleensäkin mahdut siihen jaloista ja takapuolen osalta,  (penkeissä on eroja, kurja meloa jos pylly puutuu puolessa tunnissa). Voit kysellä lisää myös sfnet.harrastus.melonta -uutisryhmässä, tai paikallisesta seurasta.

Jarmo J

Iines tuossa kävikin läpi kattavasti (yksinkin) melovan varotoimia. Itse olin viime kesänä Linnansaaressa parin yön reissulla itsekseni, ja siihen päälle muutaman kerran vesillä, silloinkin aina yksin. Näillä reissuilla en kohdannut oikeastaan mitään ongelmia, lukuunottamatta perhanan äkäisiä lokkiemoja kesäkuun alun reissuilla. Kokemusta minulla on yhteensä kolmelta kesältä ja eskimokäännöstä en valitettavasti vielä osaa.
Sanoisin, että paras turvavaruste on terve järki. Suunnittele reissu realistisesti, älä yritä ahnehtia liikaa. Henkilökohtaisesti pysyttelen mieluiten lähellä rantoja tuon kaatumisvaaran vuoksi, ja mieluiten myös vähän suojaisemmilla reiteillä (joita ainakin täällä Savonlinna-Rantasalmi-Enonkoski alueella onneksi on riittämiin). Luonnon ja sään lukutaidosta on todella paljon apua, tämä taito kyllä kehittyy ajan kanssa mutta säätiedotusten seuraaminen ja ymmärtäminen (!) kuuluu melojan perustaitoihin.
Itse en ole pitänyt mukana raketteja yms. hätävälineitä - näitä kyllä varmasti kannattaa harkita. Ja kunnon suunnistustaito on syytä hankkia. Ainakin sokkeloisemmilla vesillä karttaa ja kompassia joutuu vilkuilemaan vähän väliä, joten tätä puolta ei saa missään tapauksessa väheksyä.

Anonyymi

Kiitos paljon hyvistä vinkeistä Smile

Koloveden seudun valitsin kohteeksi mm. juuri sen takia, että seutu on tuttua sekä siksi, että saaret ovat lähellä toisiaan, joten suurille selille ei tarvitse lähteä.
Reissun suunnittelussa vaikeuksia tuottaa päivämatkojen arviointi. Minulla kun ei ole oikein käsitystä, mikä olisi sopiva päivämatka aloittelijalle. Joka päivä en matkoja melo, sillä aion parin viikon matkan aikana vaihtaa leiripaikkaa vain 3-4 kertaa, ja tehdä samasta leiristä sitten pieniä retkiä lähitienoille. Näin säästyy leirin kasaamisen ja purkamisen vaivaa, sekä stressiä siitä, että pitäisi jo olla jossain muualla.

turhankävelijä

Pari kertaa olen tuolla Kolovesi/Linnansaari alueella kajakkia yksikseni melonut. Noilla reissuilla keskimääräiset päivämatkat on olleet 18km ja 19km. Lasken itseni vielä aloittelijaksi. Vaikka olen tällainen siistiä sisätyötä tekevä ja vähän liikuntaa harrastava niin tuo n.20km keskimääräisenä matkana on ollut leppoisaa puuhaa. Jos en olisi kierrellyt saarissa ja kalastellut aamulla ja/tai illalla, olisi aika voinut tuolla melomismäärällä käydä pitkäksi. Jos siirät leiriä vain 3-4 kertaa niin tuo siirtomatka voisi olla 30-40km.
Itse olen suunnittelemassa kesäkuulle vajaan kahden viikon reissua reitille Oravi, Savonlinna, Punkaharju, Kerimäki, Raikuun kanava, Savonranta, Enonkoski ja Oravi. Keskimääräiseksi päivämatkaksi suunnittelen tuota 20km/päivä. Siihen jää mukavasti säävaraa ja aikaa kierrellä kaikki lahtien pohjukat sekä joku lepopäiväkin.

SISU

Katso melonnan turvallisuusohje

www.kanoottiliiitto.fi  > koulutus ja turvallisuus > melonnon turvallisuusohje

Paljon pakollista tietoa melonnasta, säätelee mm. melontaohjaajien ja -oppaiden asioita. Turvallisuus ennen kaikkea.

Artisan

Pahimmat mahdolliset haverit kohdallasi lienee: Melan menetys, kaatuminen ja veneilijä, joka ei Sinua huomaa.

Melan saat kajakkiin kiinni melaparkilla (reilun metrin kumiköydenpätkä, 4-5mm ja vaikka lukituskielellinen muovikoukku, jolla sen saa kansiköyteen ( ei reunalle melan liikettä haittaamaan) kiinni. Melaan sen voi kiinnittää solmulla tai lenkillä, jonka solmu kiristää melanvarteen.

Mikäli lähdet arveluttavilla keleillä, voi melakellukkeen puhaltaa valmiiksi ja laittaa kansinarun alle. Laita sopiva lyhyt  naru (jossa kädelle lenkki aivan kelluukkeessa kiinni) joka johtaa kellukkeeseen (ja pitää sen kiinni) jolloin voit tehdä kelluke-eskimon seuraamalla kädelläsi narua, ottamalla lenkistä kiinni ja vetämällä kellukkeen kumiköyden alta pois ja painamalla itsesi pystyyn kellukkeella joka on kädessäsi. HARJOITTELE. Tämä on helpompi kuin "oikea" eskimo.

Näkyvyyttäsi parantaa heijastinteipin palaset melan lavoissa. Mela melojasta ensin näkyy.
Varo vesihiihtäjien vetäjiä, keula pystyjä peräprutkuja ja noppeita veneitä. Tuulessa et myöskään ehkä kuule rahtialuksia, tähystä riittävästi.  Vältä väyliä.

Mukavaa reissua.

pertti

Hyviä ohjeita kaikki (ja reissukin on varmaan jo onnellisesti ohi??)
Yksi turvallisuusseikka, joka tahtoo näissä kanoottiretkihommissa, varsinkin yksin liikkuessa,  jäädä mielestäni turhan vähälle huomiolle, on maissa vaanivat vaarat.
Itse olen jo useamman vuoden tehnyt lähinnä viikonloppu- ja 4 - 5 päivän reissuja avokanootilla ja ainakin omalla kohdallani merkittävimmät "läheltä piti" -tilanteet ovat sattuneet, yllätys-yllätys, rannassa ( syynä mm. liukkaat rantakalliot, louhikkoiset rannat, varvikossa kyttäävät kiven- tai kannonkolot yms.) Sopivaan koloon kun vahingossa astuu ja taittaa kaatuessaan kinttunsa poikki (itselleni ei onneksi ole vielä käynyt näin, vaikka ainakin kerran on ollu tosi lähellä), niin siinä onkin vitsit vähissä.
Tietysti myös jotkin eläinystävämme, esim. kärmes tai lauma raivokkaita metsäampiaisia voivat muodostaa merkittävän riskin ainakin allergisiin reaktioihin taipuvaisille.

Neuvona kehottaisin katselemaan kännykälle jonkin vedenpitävän pussin (Minigrip vaikka tuplana tai sitten jokin näyttävämpi malli vaikka Ortliebin mallistosta) ja pitämään kännykän AINA taskussa/kaulassa/vyöllä). Jos kännykkä em. kintunkatkaisutilanteessa sattuu olemaan kanootissa esim. 20 - 30 metrin päässä voin kuvitella että ne metrit tuntuu aika pitkiltä yhdellä kintulla hyppiessä/kontatessa. No, kännykän hyödyllisyys tietysti perustuu kentän olemassaoloon, mutta aika kauas pitää nyky-Suomessa mennä, että kenttä kokonaan katoaisi.

Vesillä tietysti on yksin liikkuessa syytä pitää kelistä riippumatta aina melontaliivit päällä.