1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
rkemppai
apua inkkarin valintaan!!

Mihin pitää kiinittäää huomiota hankittaessa inkkaria perheelle jokiretkikäytöön? Kevyet kosketkin pitäisi alas päästä.

-Onko lyhyt ja leveä parempi kuin pitkä ja kapea?

-Mikä materiaali on hyvä ja helppo korjata vahingon sattuessa?

-RAM-X_polyeteni, onko järkevä vaihtoehto??

-Onko matala köli pohjalla avuksi??



Onko alla oleva mitään kotoisin?? Pyytävät 545€:





Coleman Journey -kanootti:



COLEMAN JOURNEY 15,6: • Pituus 472 cm • Leveys 94 cm • Paino 38 kg • Kantavuus 363 kg • Materiaali RAM-X -polyetyleeniä, tukirakenteet alumiinia ja PVC:tä • 3 istuinta; muotoon valetut juomapullotelineet/ säilytyslokerot • 2 alumiinivartista muovilapaista melaa, pit. 152 cm; alemman käden kohdalla kumipehmuste • Toimitetaan nostokahvat, jäykistinputki ja istuimet irrallaan; kokoamisessa tarvitaan poraa (istuimien kiinnitysreikien avaamiseksi) sekä ristipäämeisseliä ja 11 mm:n kiintoavainta (eivät sis. toimitukseen); mukana kuvitetut kokoamisohjeet ja numeroidut kiinnitysosat • Valmistettu Kanadassa • 2 vuoden takuu

MrKnowItAll

No, oivallisin jokikanootti ei ole sen enempää lyhyt ja leveä kuin pitkä ja kapeakaan, vaan just siltä väliltä. Eli normaalisti 16-17 jalkaa. Sellaisista lyhyempää voi hyvin meloa yksinkin, pitempi versio alkaa olla hankala hallittava soolomelojalle.



Jokikanootin pitää olla kölilinjaltaan hieman kaareva, eli taas välimuoto koskikanootin ("banaani") ja järvikanootin (suora kölilinja = nopea ja suoraan kulkeva) välillä. Tämä siksi, että perästä keulaan sopivasti kaareutuva pohja tekee kanootista ketterämmän. Mutta vaikeamman melottavan suoraan, vastaavasti tietenkin, ja hitaamman.



Leveys on hyödyksi kantavuuden ja vakauden puolesta, mutta hidastaa kanootia. Normaali leveys on noin 96 cm. Jotkut jokiretkikanootit on muotoiltu perästä ja kaulasta hieman täyteläisemmiksi kuin terävälinjaiset järvikanootit, jotta kantavuutta tulisi lisää koskipaikkojen aallokoissa. Tämä tietysti syö hiukan nopeutta. Todellisuudessa kanootin pituus on kuitenkin se tekijä, joka eniten vaikuttaa nopeuteen.



Pohjan poikkileikkauksen tulee olla joko hieman pyöristetty tai loiva V, ei missään tapauksessa suora. Tasapohjainen kanootti tuntuu vakaalta, mutta kallistuessan keikahtaa nopeasti nurin. Pyöreäpohjainen tuntuu kiikkerämmältä, mutta se ei kaadukkaan yhtä herkästi.



Colemanin putkivahvisteiset kanootit eivät ole aivan surkeita, jos hinnan ottaa huomioon. Jos hintaa ei ota huomioon, ne ovat aika surkeita. On olemassa paljonkin keveämpiä, paremman mallisia, paremmista materiaaleista tehtyjä ja kauniimpia kanootteja. Hinta on sitten 2-6 kertainen, valitettavasti. Erityisesti painoon kannattaa kiinnittää huomiota, on pajlon mukavampaa tempaista hartioilleen 32 kiloinen tai 21 kiloinen kanootti, kuin 38 (Coleman) tai 45 kiloinen (kotimaiset lasikuituviritykset) ja edelleen ujuttaa auton katolle.



Huolettomin materiaali on ylivoimaisesti Royalex, 5 kerroksinen vinyyli/ABS/vaahtoydinlaminaatti. Sitä on myös melko helppo korjata. Halvemmat vaahtoydinpolyeteenikanootit ovat toinen vaihtoehto (esim Old Town Discovery, 169 on jokiretkimalli). Lasikuitukanootti on kaikkein helpointa korjata, mutta kunnollisia, keveitä lasikuitukanootteja (tehty kankaasta epoksihartsilla, ei matosta polyesterihartsilla) ei tahdo kaupoista löytyä kovin helpolla.



Köliä ei jokikanootissa saa olla. Sillä on taipumusta takertua kiviin ja kaataa kanootti. Köli voi olla kanootissa kolmesta syystä: Runko on ilman sellaista liian veltto (huono malli, materiaali), kanootin suunnitelija ei osaa meloa tai ostajat eivat osaa meloa (lisätään suuntavakavuutta kepulikonstilla) tai sitten laakealla "kenkäkölillä" suojataan herkkää kangaspäällysteistä viilurunkokanoottia (ei koske käsillä olevaa tapausta).



Jos haluat oppia enemmän kanoottien materiaaleista ja malleista, katso:

http://www.wenonah.com/ ja

http://www.madrivercanoe.com/



Mad Riverin Explorer RX on erinomainen kiteymä yleiskanoottista, jolla tekee kaikkea hyvin. Explorer TT on hieman edullisempi versio samasta muotista. Freedom on hieman enemmän jokireiteille suunnattu värkki.



Esitellyssä paketissa mukana tulevat melat ovat tyypillisesti aivan liian pitkiä, paitsi jos olette kaksimetrisiä. Melalla pitää pysytyä melomaan varsi pystysuorassa; sopiva mitta on maasta kaulaan tai solisluuhun.



Ei voi kyllin painottaa sitä, että kun aloittaa melontaharrastusta inkkarilla, pitää ehdottomasti heti opetella oikea ohjaustekniikka eli J-veto. Siinä takameloja korjaa kanootin kääntymistaipumuksen yhtenäisellä melanvedolla työntämällä vedon lopussa ulospäin käyttäen koko ajan lavan SAMAA puolta. Yläkäden peukalo kiertyy silloin hassusti eteen- ja alapäin.

Mikko

Tämä taitaa mennä hieman aiheen ohi, mutta en voinut olla kysymättä tuosta mieltäni vaivanneesta J-vedosta. Olen vaajaan vuoden miettinyt miten kyseinen liike tehdään. Jos korjausliike pitää tehdä samalla lavan puolella kuin itse veto niin menee ranteet sijoiltaan. Eli se puoli lavasta mikä osoittaa eteenpäin kuljettaessa taaksepäin pitää kääntää jiitä tehdessä eteenpäin? Pitääkö melaa kääntää tosiaan 180 astetta? Tämä kuulostaa siinäkin mielessä hieman oudolta, koska erämessuilla joku jannu esitteli "jii-tekniikkaa" ja hän käytti sitä lavan toista puolta.

MrKnowItAll

Ei kannata kääntää päätä nurinniskoin asiaa pähkäillessä.



Korjausliikkeen voi tehdä käytännössä kahdella tavalla, sillä aluksi luotevan tuntuisella mutta väärällä, tai sitten J-vetona eli oikein.



Ensin se VÄÄRÄ tapa: vedon lopussa kanootti alkaa kurvata melattomalle puolella, työnnetään vedon lopussa perästä ulospäin lavan sillä pinnalla, joka vedon aikana oli eteenpäin. Mela siis käytännössä otetaan melkein vedestä pois ja pannan takaisin syrjä edellä yläkäden paukalo ylös sojottaen. Tämä tapa on väärä siksi, että vedon yhtenäinen liike katkeaa kun lavan työpintaa vaihdetaan kesken kaiken.



Sitten se OIKEA tapa eli J-veto: Vedon lopussa ulospäin suuntautuva korjausliike tapahtuu yhtenä juohevana liikkeenä käyttäen koko ajan lavan samaa työpintaa. Tällöin vedon lopussa yläkäsi kiertyy (hieman epämukavan tuntuisesti) peukalo alaspäin. Jos melotaan oikealta puolelta, kiertyy mela 1/8-1/4 kierroksen vastapäivään. Tämä hieman epäluonnollisen tuntuinen yläkäden asento on se syy, miksi aloittelija ei helposti luonnostaan käytä tätä korjaustapaa.



Melaa ei siis käännetä 180 astetta, vaan vain sen verran, että korjaustyöntö sivulle saadaan tehtyä yhtenä liikkeenä käyttäein koko ajan lavan samaa takapintaa (työpintaa). Käytännössä enintään 90 astetta, todellisuudessa ehkä 45-60 astetta.



Kun on oivaltanut jujun, tuntuu se itsestäänselvyydeltä. Siitä tulee vähitellen siirryttyä ns. kanadalaiseen vetoon, jossa melaa ei tarvitse kääntää yhtä paljon (mukavampaa) ja korjaus tapahtuu viistämällä vettä melan (ulko)syrjällä palautusvaiheen alussa.