Fillarin kanssa Schwarzwaldissa

Kesäkuun puolivälissä pakkasimme auton täyteen jos jonkinlaista harrastuskampetta. Suuntana oli Keski-Eurooppa ja erityisesti Alpit. Otimme myös maastopyörät mukaan ja päätimme viettää pari päivää pyöräillen Saksan eteläosassa Black Forestissa, eli Schwarzwaldissa.

Ennen matkaa suurin haaste oli löytää majoitus. Meidän oli tarkoitus olla siellä vain kaksi yötä ja suurin osa pensioneista ja bed & breakfast -paikoista eivät ilmeisesti halunneet yöpyjiä niin lyhyeksi aikaa. Lähettelimme varmasti lähemmäs 20 kyselyä majoituksiin, jotka olivat suurinpiirtein niillä seuduilla minne halusimme ja hinta ei huimannut päätä. Lopulta vain noin viikkoa ennen reissua saimme myönteisen vastauksen yhdestä pensionista, joka oli Freiburg im Breisgausta kaakkoon, lähellä Hofsgrundin kylää noin 900 metrin korkeudessa.
 
Olimme tilanneet alueen karttoja ennen reissua ja minulle tehtiin selväksi, että ylämäkeä on luvassa. Onneksi olin malttanut pari viikkoa aikaisemmin Korson MTB maraton -kilpailussa mennä vain 32km matkan niin reisissä olisi ehkä jotain virtaa Saksan ylämäkiin.
 
Sinä päivänä kun saavuimme Schwarzwaldiin kävimme pyöräilemässä pienemmän lenkin alhaalla kylillä. Oli huomata miten hyvin pyöräilijät otettiin liikenteessä huomioon sekä miten hyvät pyörätiet tuolle alueelle oli tehty. Ja kyllä niitä pyöräilijöitä näkyikin aika tavalla.
 
Ensimmäisen pitkän nousun jälkeen.
 
Kivoja otuksia laiduntamassa.
 
Yksi monista ylämäistä upeassa metsässä.
 
 
50km ja paljon ylämäkeä
 
Seuraavana päivänä oli vuorossa vähän pidempi lenkki. Liikkeelle lähdimme meidän pensionin pihasta. Molemmilla meillä on jäykkäperäiset 29-tuumaiset hiilikuiturunkoiset XC pyörät. Heti ensimmäisessä ylämäessä oli kyllä hommia minun reisille. Minun pyörässä on vain kaksi eturatasta ja vaikka välitystä löytyy ihan hyvin niin siltikin Mikon pyörässä pienin vaihde oli kevyempi kolmen eturattaan ansiosta. Mutta sitkeästi halusin kuitenkin polkea omalla pyörällä ja ihmeen kaupalla kyllä se mäki siitä pikku hiljaa talttui.
 
Ensimmäisen ison nousun jälkeen oli toistaiseksi vähän helpompi osuus kun pysyttelimme tavallaan harjanteen päällä. Ensimmäisen kunnon alamäen saavuttua melkein harmitti menettää niin paljon korkeutta sillä meidän tavoite oli topittaa yksi alueen huipusta, 1493m korkea Feldberg. Sinne ylöspäin kun pitäisi polkea uudestaankin.
 
Erityisesti täytyy sanoa, että en ole kyllä ikinä mennyt sellaista vauhtia pyörällä alamäissä mitä nyt... GPS näytti maksimivauhdiksi 68km/h. Ja en olisi uskaltanut tätä tehdä jos olisi ollut alla yhtään huonompi pyörä sillä välillä oli vähän epätasaistakin kyytiä kivisillä teillä. En olisi myöskään etukäteen uskonut miten raskasta ne kivikkoisimmat alamäet on käsille. Kokeneempi kuski osaa varmasti olla jännittämättä käsiä niin paljon.
 
Suurin osa teistä oli siis hiekka- ja sorateitä. Matkan varrella oli myös jonkin verran asfalttia ja myös kivikkoisempaa tietä. Lopussa pääsimme myös laskettelemaan vähän matkaa kivaa loivaa polkua. Jokaikinen metsä jonka läpi pyöräilimme oli kyllä todella upea. Valtavat puut tekivät jotenkin satumetsämaisen tunnelman ja kaikkialla oli todella vehreää. Kun pääsimme Hofsgrundin kylän läheisyyteen Mikko tokaisi "nyt muuten mennään, kohta sataa". Laskettelimme viimeiset noin 100 korkeusmetriä alaspäin pensionille jonne saavuttuamme sade yltyi todella rankaksi. Ihan täydellinen ajoitus päästä takaisin!
 
Maisemaa taukopaikalla.
 
Feldbergin huipun lähellä lounaalla.
 
Takaisin pensionilla rankkasateessa.
 
Seuraavaksi Ranskaan mutta joskus takaisin Schwarzwaldiin
 
Loppujen lopuksi matkaa meille kertyi 50,4km ja korkeusmetrejä 1440. Pyörän selässä vietettiin aikaa 4h 15min eli muutamat tauot tähän päälle. Niillä ylämäillä se oli mielestäni ihan hyvin, varsinkaan kun niitä täällä Suomessa ei pääse kunnolla treenaamaan.
 
Heti lenkin jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli, että noin 1,5 viikon päästä pitäisi jaksaa juosta Skyrunning MM-kisoissa. Ja siinäkin riittää ylämäkeä ihan riittävästi. Mutta minkä sitä innostukselleen mahtaa - noissa maisemissa kun ei pysty olla harrastamatta kivoja juttuja. Olimme jatkamassa matkaa Ranskan Alpeille La Graveen ja sieltä Chamonixiiin niin tuskin sitä pääsisi lepäilemäänkään paljoa.
 
Mieluusti lähtisin sinne joskus uudestaankin vähän pidemmäksi aikaa. Muille alueelle aikoville ehkä vähän vinkiksi, että jonkinlainen suunnistustaito on kyllä ihan hyvästä kun reittien merkkaukset olivat välillä melkoisen epäselvät. Kartalle tuli käyttöä useampaan otteeseen ja ihan hyvä, että Mikolla oli ihan karttateline pyörässä. Mutta jos ei ole niin väliä mille reitille sitä tarkalleen päätyy niin kyllä siellä tosiaan pyöräiltävää riittää ja maisemat ovat ihan mielettömät. Suosittelen!
 
Tässä vielä muutama maisemakuva majoituksemme läheiseltä näköalapaikalta:
 
 
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD