Haaveilua: Purjehtien kallioille

Tervehdys kotisohvalta! Toivottavasti monien viikonloppuun kuului jotain kivaa ulkoilmapuuhaa. Uusille lukijoille tiedoksi, että toissaviikonloppuinen maastopyöräilyretkeni päättyi vähän ikävästi. Minulta murtui sääriluu ja koko jalka on nyt komeassa punaisessa kipsissä. Minulla oli nyt viikonloppusuunnitelmissa parin yön melontareissu Inkoon suunnilla. Kajakkiin mahtuminen olisi ollut hieman ongelmallista niin ajattelin sitten kuitenkin jäädä kotiin. En saa varata painoa jalalle ollenkaan arviolta kuuteen viikkoon. Ennuste on onneksi ihan hyvä, sillä murtuma on siisti. Se näyttää aivan kuin olisi veitsellä vedetty sääriluu poikki, ja luut nätisti ojossa.

Nyt on aikaa ajatella ja haaveilla. Vaikka tämä loukkaantuminen harmittaakin todella paljon niin onneksi tiedostan, että olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Luu luutuu ja lihakset saa kuntoon jumppaamalla. Pääsääntöisesti lepäilen nyt kotona mutta esimerkiksi viime viikon keskiviikkona järjestettyä Helsinki Adventure Night tapahtumaa en voinut jättää väliin. Ensimmäistä kertaa keppien kanssa julkisella paikalla liikkuminen jännitti melkein yhtä paljon koskenlasku kajakilla. Kaatuminen ei ole kovin suositeltavaa.

Helsinki Adventure Nightissa ensimmäisenä esitettiin elokuva nimeltä Vertical Sailing. Elokuvan nähtyäni en ole saanut ajatuksiani pois siitä. Kolme belgialaista ja yksi amerikkalainen kiipeilijä matkasivat Grönlantiin. Sinne saavuttuaan he jatkoivat matkaa purjehtien isoille kallioseinille, jotka odottivat ensimmäisiä nousuja. Purjeveneen kipparina oli 75-vuotias Bob Shelton joka oli tai on myös pastori, kiipeilijä, purjehtija sekä seikkailija. Huikeiden kiipeilypäivien jälkeen he purjehtivat vielä Atlantin yli Skotlantiin 2400km. Fiilis elokuvan aikana oli upea. Elokuvassa tuotiin esiin matkalaisten persoonia, heidän kokemusta eikä vaan lopputulosta.

Jossain keskellä Atlanttia 27.3.2008.

Olin viime kesänä pari viikkoa Pohjois-Norjassa Lofooteilla kiipeilemässä ja ihastuin seutuun aivan totaalisesti. Kiipeiltävää siellä on vaikka kuinka paljon. Nyt kun minulla on aikaa haaveiluun niin haaveillaan nyt sitten kunnolla. Helsingistä vesiteitse Laatokan kautta Vienanmerelle ja sieltä Lofooteille olisi matkaa noin 3000km. Vertical Sailing elokuvan retkikunnalla 2400 kilometrin purjehdukseen meni 15 päivää. Heidän tuuliolosuhteista en vielä tiedä. Keväällä 2008 purjehdin keskeltä Atlanttia olevilta Azoreiden saarilta Irlantiin. Matka oli juuri samanmittainen kuin heillä, mutta meillä meni yhdeksän päivää sivumyötäisessä tuulessa. Arvioin, että Helsingistä idän kautta Lofooteille menisi hyvissä olosuhteissa noin kahdesta puolesta viikosta kolmeen viikkoon.

Lofooteilla lähellä Henningsvaeria heinäkuussa 2011.

Retkikuntamme veneeseen lastattaisiin hyvän retkikunnan lisäksi kiipeily- ja laskuvarusteet. Vielä uupuu sopiva purjevene, tarpeeksi osaava kippari tai mielellään kaksi, sekä riittävän pitkä loma ja rahoitus. Mutta haaveiluvaiheessa ne eivät ole vielä olennaisia. Halukkaita seikkailijoita kyllä löytyy lähipiiristäni. Matkasta voisi tehdä myös jonkun tallenteen liikkuvan kuvan muodossa. Mutta minun haaveiden reissulle ei lähdetä filmin tekemisen takia - filmi syntyy jos syntyy.

Expedition sana on jotenkin ihan mahtava. Se sisältää seikkailua, tutkimusta, valmistellun retken ja kenties jotain odottamatonta. Mielestäni expedition on myös osuva nimitys seikkailunnälkäisten unelmalomalle. Minun tutkimusmatkalla ei tarvitsisi löytää jotain uutta maailmasta, vaan tärkeintä olisi itse kokea jotain, joka on itselle merkityksellistä. Toivottavasti joku kerta bloggaan aiheesta vähän enemmänkin!

Vertical Sailing on nähtävissä osissa täällä: http://video.patagonia.com/pages/vertical-sailing-greenland

Heinäkuussa 2011 Lofooteilla

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=37875.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD