Tammikuussa aloitin ski mountaneering kilpailu-urani huimilla Sappeen laskettelukeskuksen vuorilla. Ajatus lähteä mukaan näihin kisoihin oli oikeastaan aika päähänpisto mutta kun olen kerta tottunut kisailemaan erilaisissa hieman seikkailuhenkisissä kilpailuissa olematta niissä kovin hyvä, niin mietin, että kaipa sitä maaliin pääsee tässäkin lajissa. Randoilupäiviä mulla oli entuudestaan takana ehkä noin 30 koko elämässäni eli en nyt voisi itseäni kovin kokeneeksi sanoa vaikka onhan noidenkin reissujen aikana ehtinyt oppimaan paljon.

Minulla oli muutenkin melko "hyvät" lähtökohdat aloittaa kisaaminen; olin ostanut hiljattain uudet sukset sekä en ollut ehtinyt vielä skinnaamaan metriäkään tälle kaudelle. Olin toki olohuoneen lattialla testaillut uusia skinejä sekä minulle uusia Ion G3 tech-siteitä. Sukset mitkä valikoin arvosteluiden sekä aika laajamittaisen arpomisen jäljiltä ovat Völklin Nanuq malliset freeride/touring sukset. Nämä sukset ovat melko kevyet vaikkakin leveyttä keskeltä niissä onkin 96mm ja pituutta 177cm. Halusin sukset mitkä toimivat ennen kaikkea sellaisella lumella mitä Lapissa saattaa monesti olla: välillä pehmeää ja välillä korppua ja välillä lasketaan rinteessä. En siis todellakaan valinnut niitä kisaamiseen nimittäin siinä kannattaisi naisella olla ne 160cm todella kapeat tulitikut markkinoiden keveimmillä tech-siteillä.
 
Näissä kisoissa noudetaan kansainvälisiä lajisääntöjä eli osallistujien pitää kantaa mukanaan lumiturvallisuusvälineitä. Muita pakollisia varusteita kisasarjassa on mm. vähintään 150cm sukset naisilla ja 160cm miehillä, joissa on oltava 90% teräskanttia suksen pituudesta, nousukarvat, kolme vaatekerrosta, avaruuslakana, pilli, juomaa vähintään 0,5l ja kypärä. Toppahoususarjaan saa osallistua splitillä tai lumilaudalla tai nousut kävellen.
 
Kisoja Suomen skimo-cupissa oli siis kolme. Ja jotenkin päädyin mukaan niistä kaikkiin.
 
 
Sappeen kisa
 
Sappeen kisa käytiin 31.1.2016 ja mukana oli kisaajia oli 11. Itse olin ilmoittaunut kilpasarjan sijasta toppahoususarjaan kun ajattelin, että se vähän rauhoittaisi minun kilpailuviettiä uusilla kamoilla. Kisa alkoi Urjan rinteen alhaalta ja päättyi ylös. Toppahoususarjassa nousuja oli neljä ja laskuja kolme. Kilpasarjassa molempia oli kaksi enemmän. Nousumetrejä taisi rinteessä kertyä 110m per nousu.
 
Ennen kisaa kokenut skimo-kisaaja Joonas Kortelainen antoi tekniikkavinkkejä erityisesti vaihtoihin. Hän näytti miten skinit laitetaan ja otetaan pois suksia irroittamatta. Itselle tuo on mahdotonta omilla suksillani mutta toisaalta, ei mulla niin kiire näissä kisoissa (vielä) olekaan.
 
Aloitin ensimmäisen nousun melko rauhallisesti. Käännöksiä ei tarvinnut rinteessä tehdä sillä se oli sen verran loiva. Lopussa oli hieman jyrkempi osuus mutta skinit pitivät hyvin. Laskut tuli tehtyä aikamoista syöksylaskua verrattuna normaaliin laskutyyliini. Maalissa olin ajassa 53:11. Vertailun vuoksi voittaja Joonas Kortelainen oli kisasarjassa maalissa ajassa 33:44.
 
Kisan jälkeen jäimme vielä hissilaskemaan pariksi tunniksi. Hauska päivä kaiken kaikkiaan ja hommasta jäi hyvä fiilis!
 
Kisakalustoa Sappeella.
 
 
Ylläs Rando
 
Ylläksellä kisailtiin viikko ennen pääsiäistä 19.3. Pidensimme meidän pääsiäisreissua pohjoiseen parilla päivällä ja ajoimme mökille Muonioon 18.3. Noin 13 tunnin ajomatkan aikana tuli tankattua erityisesti riisisuklaata ja banaanilastuja. Jostain syystä perille päästyämme oloni ei ollut mitä parhain ja tuntui lähinnä siltä kun olisin saanut lievän ruokamyrkytyksen. Aamulla olo kuitenkin ihan ok ja ajoimme Äkäslompoloon kisan starttipaikalle.
 
Tässa kisassa osallistujia oli jo 17. Itse päätin jatkaa toppahoususarjassa varsinkin kun kyseisen sarjan reitissä oli vain yksi lasku ja nousu vähemmän kuin kilpasarjassa. Nousumetrejä tähän sarjaan kertyi noin 1200. Eniten minua jännitti lumen laatu rinteiden ulkopuolella ja syystäkin; se oli todella vaihtelevaa. Suurimmaksi osaksi lumi oli epätasaista korppua mutta toisinaan kuori myös petti. Itselle ainakin nimenomaan lasku oli se rankempi ja vaikeampi osa-alue. Ensimmäisen nousun menin samaa vauhtia toisen toppahoususarjaan osallistuneen kanssa mutta laskuvauhdissa jäin ihan 16-0. Reidet oli alamäessä totaalisen hapoilla. Ylämäki tuntui suorastaan levolta tähän verrattuna.
 
Reitti kulki Ylläksen rinteiltä Keskisenlaelle. Tuuli oli melkoisen kova tunturityyliin ja vaihdoissa tuli vilu. Kisassa oli myös yksi bootback osuus Varkaankurusta ylös. Ensinnäkin lasku sinne jyrkässä koppuraisessa korpussa oli minulle aika hankala ja sitten tietysti unohdin leimata kortin kurusta lähtiessäni. Muistin tämän puolessa välissä bootback-osuutta ja palasin takaisin leimaamaan.
 
En tiedä oliko edellisen päivän huono olo syynä mutta jotenkin vaan energiat olivat kovin alhaalla ja vauhtini melko hidasta kanssakisaajiin verrattuna. Mutta yritin kuitenkin nauttia retkestä ja maisemista. Maalissa olin ajassa 3:11 ja koska olin ainoa naisten toppahoususarjassa niin sain ihan palkinnon! Pääasia oli kuitenkin, että selvisin taas yhdestä seikkailusta ehjänä ja sain uuden hienon kokemuksen. Harvoin sitä pääsee liikkumaan tunturissa noin yksin tietäen kuitenkin, että reitti on järjestäjien puolesta todettu lumivyöryjen osalta turvalliseksi sekä eksymisvaaraa ei oikeastaan ole jos vaan pitää silmät auki ja seuraa reittimerkkejä.
 
 
Ylläs Randon kilpasarjan startti. Täältä lisää ammattilaisen ottamia kuvia kisasta.
 
 
Pyhä Randonnee
 
Sarjan viimeinen kisa oli Pyhätunturilla 16.4 ja kisaajia oli jopa 25. Me lähdettiin tänne isolla porukalla pitkäksi viikonlopuksi. Kimmokkeena reissulle oli ystäväni voittama osallistumisoikeus kisaan jo edelliseltä syksyltä. Kun kisan reittikartat julkistettiin niin päätin vaihtaa helpomman sarjan kilpasarjaan sillä reiteissä oli tällä kertaa suuri ero. Mielestäni parempi näin sillä on hyvä, että on olemassa myös sarja mihin voi osallistua pienemmällä kynnyksellä vaikka perheen kesken.
 
Olimme edellisenä päivänä käyneet vähän testaamassa millaiselta metsien lumi tuntuu suksien alla ja melkoista korppuahan se oli. Mutta sentään lumi ei ollut pettävää kuten Ylläksellä. Jännittävintä oli ehkä vanhat jäätyneet lasku-urat. Kilpailun reitti oli tässä kisassa maastonmuodoiltaan aika paljon haastavampi sillä se sisälsi muutamia melko jyrkkiä osuuksia niin nousussa kuin laskussakin.
 
Kilpasarjan reitti. Kuva: Pyhätunturin Hiihtokoulu
 
Oma fiilis oli tässä kisassa paljon parempi kuin Ylläksellä ja missään vaiheessa ei tullut jaksamisen kanssa ongelmia. Yritin tarkoituksella mennä ylämäet maltillisella vauhdilla kun tiesin, että tarvitsen melkoisesti vielä energiaa minulle vaikeissa alamäissä. Minulla oli pieni henkinen kisa ystäväni kanssa ja näinkin häntä muutaman kerran vaihtopaikoilla kun hän saapui niihin hivenen jälkeeni. Loppua kohden onnistuin kuromaan eroa ehkä muutaman minuutin lisää kun tsemppasin vaihdoissa ja alamäetkin sujuivat kohtuullisesti.
 
Ihan reitin lopussa viimeisen laskun aikana tuli eteen elämäni pelottavin lasku alas Aittakuruun. Jo aiemmin kisan aikana luisuttelin sivuttain joitakin jyrkimpiä kohtia alas mutta tämä kuru oli sen verran jyrkkä, että sen nähdessäni oikeasti hirvitti. En meinannut uskoa, että kisareitti menee oikeasti niin jyrkästä kohdasta. Järjestäjä oli kuitenkin sanonut, että jos tuntuu siltä, että henki siinä lähtee niin on sallittua kiertää kyseinen kohta, vaikkakin normaalisti sääntöjen mukaan on pysyttävä 50m päässä reittimerkeistä. Päätin kuitenkin mennä tästä jyrkästä kohdasta mutta todella hitaasti ja varovaisesti. Kerta se on ensimmäinenkin kun on suksilla noin jyrkässä ja jäisessä kohdassa - onneksi sentään aikaisemmat kisaajat olivat lananneet sen tasaiseksi. Selvisin alas hengissä ja pakkasin sukset reppuun seuraavaa bootback-nousua varten.
 
Maaliin saavuin hyvissä voimin naisista viidentenä ajassa 4:18 ja fiilis oli aikamoinen! Nousua kertyi vähän yli 1500m ja kilsoja noin 13. Maalin vieressä Pyhä Wurstissa odotti iloinen porukka ja oli hauskaa vaihtaa kokemuksia kisasta muiden osallistujien kanssa samalla palauttavia wursteja ja ranskiksia syöden.
 
Kaiken kaikkieaan hauskaa puuhaahaan tuo on ja osallistua voi vaikka kokemusta ei vielä paljoa olekaan. Jos homma kiinnostaa niin kannattaa liittyä Facebookissa Hiihtoalpinismi-ryhmään. Kiitos kisakavereille ja järjestäjille näistä kokemuksista! Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!
 
Iloinen Snowflakes-tiimimme Pyhällä ennen starttia.
 
 

 

 

Käyttäjän AnneD kuva

AnneD