Torre

 

Uusi päivä, uusi maa, kaikki hiihtokeskukset hiihdetty. Ne molemmat. Portugali ei tule hiihtokohteena ensimmäisenä mieleen, mutta Torre (1993 m) on kuitenkin korkeammalla kuin mikään paikka Suomessa. Ja siellä on enemmän lunta kuin Helsingissä.

Miten sitten päädyin Portugaliin? Oli perjantai, kello 23 ja työt juuri lopetettu. Harvinaisen rankan viikon jälkeen tarvitsin rentoutumista. Ehkä jokin uusi paikka hiihdettäväksi? Olen ollut liian kiireinen ehtiäkseni suunnitella hiihtoreissuja, ja niinpä viisumit lähinaapureihin (vaikkapa Valko-Venäjälle) olivat jääneet hakematta. Pidemmällä Euroopassa olisi vielä hiihtämättömiä maita, mutta lentojen saatavuus esimerkiksi Balkanin maihin oli huono. Islanti ansaitsisi pidemmän retken kuin minulla olisi ollut aikaa. Mutta viime hetken lennot TAP Portugalilla suoraan Lissaboniin olivat halvat ja ajoitus sopiva. Niinpä varasin ne. Auton vuokrauskin oli käsittämättömän halpaa, 13€ päivä. Lähtö lauantai-iltapäivällä, paluu yölennolla joka lähtisi Suomen aikaa keskiyöllä sunnuntaina. Eli yksi kokonainen päivä aikaa hiihtää kaikki, mitä Portugali voisi tarjota.

Ja puoli tuntia varauksien tekemisen jälkeen töissä alkaa tietenkin tapahtua, niin paljon että luulen matkani jo jäävän väliin. Onneksi hälinä kuitenkin vaimeni, ainakin hetkeksi, ja pääsen matkaan.

Lennon jälkeen matkan seuraava osa on ajaa 300 kilometriä Torren lähistöllä sijatsevaan hotelliin. Pimeässä en näe ympäristöstä mitään. Aamulla herään etelänmatkatunnelmiin, sinisen uima-altaan ja lämpimän auringonpaisteen maailmaan. Ja tästä on vain kymmenen minuuttia rinteisiin!

 

Torre

Ensimmäinen kohteeni on siis Torren huipulla sijaitseva Serra da Estrela, pienehkö hiihtokeskus. Torre on lähinnä paikallisten turistien kohde, täynnä turistibusseja ja perheitä tutustumassa lumeen. Ja lunta riittää yllättävän paljon, tien vieressä oli välillä jopa viiden metrin lumipenkereet.

Rinteitä on muutama, ja niistäkin suurin osa on loivia aloittelijarinteitä. Hissit ovat nappi- tai ankkurihissejä mutta mukana on myös yksi tuolihissi. Tuon hissin molemmilla sivuilla on hieman paremmat rinteet. Mutta itse vuori on kuitenkin kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen, hiihtokeskuksen vieressä on melko laajat, avoimet alueet helppoon takamaastohiihtoon. Alueet olivat myös loivia, joten vyöryjä tuskin esiintyy. Kallioita, kiviä ja järvi alueella kuitenkin on, joten myös tuolla saa olla tarkkana. Rinteiden ulkopuolinen takamaasto löytyy tuolihissin yläpäästä, hiihtäjän silmin vasemmalta. Pieni koukkaus vasemmalle on vain vähän rinteiden ulkopuolella, ja takaisin pääsee alamäkeä. Pidemmälle mennessä joutuu haikkamaan omin voimin, ainakin takaisin tullessa. Alueen laajat kukkulat voisivat olla myös herkullinen kohde puolen päivän hiihtovaellukselle.

Tuo Torren yläosa on siis loivasti viettävä tasanko, mutta tasangon ulkoreunoilta taas alkaa jyrkät kalliot. Nuo olisivat todennaköisesti myös olleet hiihdettävissä, mutta en voinut lähteä niihin yksin tai ilman paikallistuntemusta. Veikkaan kuitenkin, että paikalta voisi löytyä paljonkin haastavaa hiihdettävää. Enkä tiedä kuinka paljon noista jyrkistä kuruista on edes hiihdetty. Edes edistyneitä harrastajia ei juuri päivän aikana näkynyt missään, puhumattakaan rinteiden ulkopuolisista alueista. Sainkin hiihtää tasangolla yksin, ja koskemattomassa, pehmeässä kevätlumessa.

Torren huipulle on rakennettu torni, jotta vuoren korkeus saatiin yli kahden kilometrin. Tornin vieressä on taloja ja kaksi observatoriota. Osaa taloista peittää lumi, ja kiipesinkin tuon lumikasan päälle muiden turistien tavoin, tavoitteena siis laskea Portugalin korkeimmasta lumen peittämästä kohdasta.

Rinteiden alaosassa on kahvila ja live-DJ soittamassa musiikkia. Yläosassa on tornin vieressä myös kahvila. Palvelut tuntuivat kaikenkaikkiaan olevan hyvää tasoa, ehkä Portugalissa on satsattu enemmän hauskanpitoon kuin itse rinteisiin ja hiihtoon :-)

Hotelli, jossa yövyin oli Hotel dos Carqueijais, jota voin lämpimästi suositella. Vastaavia hotelleja on alueella pari-kolme, mutta mitään yöelemän keskuksiä ne eivät kuitenkaan ole. Vilkkaampaa olisi Covilhan kaupungissa, muutama kilometri tietä alaspäin.

Puolen päivän hissilippu Serra da Estrelassa maksoi 15€. Halpaa sekin.

Skiparque

Päivän toinen kohde oli sitten samassa vuoristossa hieman alempana sijaitseva Skiparque, ympäri vuoden muovimäessä toimiva hiihtokeskus. Aurinko paistoi, lämmintä oli varmaan 20 astetta, ja mäki luisti hyvin vuokrasuksien alla. (Omia suksianihan en muovilla viitsi käyttää, ne sulavat helposti pilalle.)

Mäkeä (ja myös hiihtäjiä) kastellaan sprinklerijärjestelmällä, joka tekee mäen hyvin liukkaaksi. Itse hiihto tuntuu melko samankaltaiselta lumessa laskemisen kanssa, mutta jarruttaminen on tehotonta. Vaikka sukset olisivat poikittain rinteessä ja kantattuna, ei vauhti juuri hidastu. Lasken varovasti, varsinkin kun muovimatossa oli siellä täällä avonaisia saumoja, joihin pelkään sukseni tarttuvan.

Mutta mäki oli muovimäeksi paras, missä olen ollut! Rinteessä oli siis loivuudesta huolimatta riittävästi vauhtia. Ja tämä oli ensimmäinen kerta kun näin muovisen halfpaipin!

Tunnin hissi- ja vuokravälinelippu maksaa vain 14€. 

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko. This blog is also available in English.

jariarkko

jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 6 päivää sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44
Re: Torre

Sain sen videonkin vihdoin ladattua. #hitaathotelliennettiyhteydetprkl

Drifter
Käyttäjän Drifter kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 6 kuukautta sitten
Liittyi: 23.05.2012 - 20:31
Re: Torre

Portugalin korkein vuori on Mt. Pico Azoreilla.

jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 6 päivää sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44
Re: Torre

Ah. Niinpä näköjään on, nyt kun luen wikipediaa uudestaan. Mahtaakohan siellä olla lunta...