Singapore

 

 

Jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, niin kannattaa yrittää uudestaan. Ja epäonnistua uudestaan. Ja uudestaan. Ja luopua kaikesta toivosta. Mutta lopuksi onni voi kuitenkin kääntyä.

Minun ei alunperin edes pitänyt mennä Singaporeen, mutta nyt paikalla olisi syytä olla. Kokous kiinnostikin yhtäkkiä kaikkia. On se ihmeellistä, miten tarkkojen sääntöjen kontrolloima pieni tietokanta jaksaa kiinnostaa ihmisiä, jos kyseessä on Internetin juuri. Vaikka kyseessä on kirjanpidollinen tehtävä, jota hoitaa alle kymmenen ihmistä ja varsinaiset päätökset tehdään muualla, kuten noissa kansainvälisissä järjestöissä, joissa monet meistä Internet-asiantuntijoista ovat mukana. Silti muutos tuon pienen ryhmän kohdalla on kiinnostanut niin mediaa kuin poliitikkojakin.

Mutta takaisin hiihtoon. Olin siis käynyt Singaporessa useamman kerran aiemminkin, mutta yleensä päätynyt seikkailemaan muualla. Joskus 90-luvulla kävin laivalla Indonesian puolella sijaitsevalla Batamin saarella, jossa silloin oli vielä sisähiihtohalli. Viime vuonnakin karkasin täältä kerran Indonesiaan lumilautailemaan. Ja toisen kerran jäin koneen vaihtoa odotellessa kentälle päiväksi, enkä edes jaksanut kaupungille.

Tällä kertaa viettäisin Singaporessa kokonaisen viikon. Mutta olisiko siitä hiihtokohteeksi? Nettihaku tuottaa vain yhden tuloksen: Snow City. Tämä sisähalli on paikallisten ainoa mahdollisuus tutustua lumeen. Paikalla on iso, jäinen lumiukko, valaistuja jääveistoksia ja pieni mäki. Valitettavasti mäki on vain renkaalla alas laskemista, ei suksia varten. Ja valokuvauskin on kiellettyä. Onneksi Maria, Snow Cityn johtaja, päästää minut ystävällisesti paikalle ennen ovien avaamista yleisölle. Joten valokuvaus onnistuu.

Arvelin, että voisin ehkä vielä onnistua saamaan suostumuksen pieneen hiihtokokeiluun. Mutta ei. Palattuani takaisin yritän vielä uudestaan sähköpostilla. Selvät sävelet:

"We are grateful for your keen interest in visiting Snow City but we regret that we are unable to accede to your request. Thanks and have a nice day."

No, onneksi pääsin sentään näkemään lunta ja jäätä, ja laskemaan renkaalla mäkeä. Mutta ei hiihtoa Singaporesta, ei uutta maata listalleni.

Ehkä after-nonski auttaisi? Kokoukseni oli Rafflesin Long Barin vieressä, joten Singapore Sling tuli tutuksi. Alkoholittomana, tietenkin. (Olisikohan siitä light-versiota?) Mutta Singaporessa on myös muuta näkemistä, mm. varsin mielenkiintoista arkkitehtuuria. Ehkä hienoimmat uuden arkkitehtuurin tulokset ovat ns. superpuiden puutarha sekä Marina Bay Sands -hotelli. Tämä hotelli on futuristinen, kolmen pilvenpiirtäjän kannattelema laivanomainen rakenne taivaalla. Varustettuna 150-metrisellä uima-altaalla, baareilla, ravintoloilla, yms. Vierailun arvoinen!

Tässä pieni kävelyretki Marina Bay Sandsin kerroksessa 57:

En kuitenkaan asunut tässä ultraluksus-hotellissa, vaan oma hotellini oli enemmän tuolta ultra-halvasta päästä. Sieltäkin löytyi kuitenkin jännitystä elämään, vaikkapa sen keskellä yötä tapahtuneen jääkaappitapauksen myötä. Jos en olisi itse ollut hereillä, olisikohan palohälytin jossain vaiheessa huomannut, että kaapin kemikaalit vuotivat tulikuuman kompressorin päälle? Veikkaan, että ei, tai ainakin huoneeni ehti täyttyä kitkerillä kaasuilla ilman mitään hälytyksiä ennen kuin kaappi saatiin pois. Huh huh... 

Mutta vielä uudestaan takaisin hiihtämiseen. Näköjään hiihtämisen yrittämistä ei kannattanut jättää kokonaan. Muutamaa päivää myöhemmin seisoin hämmästyksestä suu auki hiekkadyynin edessä. Täysin sattumalta. Edes Internet ei tiennyt tästä dyynistä. 

Hiihdin dyynin minisuksillani, joten nyt myös Singapore on kerättynä hiihdettyjen maiden listallani, olettaen että hiekkahiihdon saa laskea mukaan. En kerro tässä dyynistä tai sen sijainnista sen enempää, kun en ole varma montako Singaporen tiukkaa (purukumi yms) sääntöä mahdollisesti rikoin.

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko

jariarkko