Rantaloma

 

Gotlanti on täydellinen paikka juhannusretkelle: veneilyä, hiekkarannalla oloa, uimista, jopa hieman kiipeilyä. Ja kaikki tämä maan alla! Tässä raportti retkestä Lummelundan luolaan.

Gotlanti on tietysti hieno matkakohde muutenkin, mutta kun muut kävivät läpi kirkkojen raunioita kolmatta päivää, minä kaipasin jo hieman muita seikkailuja. Lummelundagrottan on Ruotsin toiseksi pisin luola, ja siitä on tutkittu noin 4 kilometriä. Joskin luola saattaa olla vieläkin isompi. Luola sijaitsee Visbyn pohjoispuolella, viidentoista kilometrin päässä kaupungista. Tämän kalkkikiviluolan suurimpaan osaan pääsivät ensimmäisenä 1950-luvulla kolme koulupoikaa, Örjan, Percy ja Lars.

Luolan turistiosan kiertää vuosittain yli 100 000 turistia. Kierroksella kävellään poikien löytämien tippukivikammioiden läpi. Mutta luolaan pääsee myös ryömimään pidemmälle seikkailuryhmän mukana. Luolan yksi haara on suljettu, jotta se voitaisiin säilyttää mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan, eivätkä edes tutkijat pääse sinne kuin yhden viikon ajan vuodessa. Seikkailuryhmä käy läpi toista haaraa noin puolen kilometrin päähän ulkomaailmasta. Tästä eteenpäin luolan tutkiminen vaatisi sukeltamista "vesilukkokohdan" läpi, joten pidemmälle emme menneet.

Retki alkaa pienillä veneillä. Eteneminen on helppoa, kun luolan seinämistä voi ottaa kiinni ja vetää venettä eteenpäin. Hankalammaksi eteneminen muodostuu, kun matalissa kohdissa veneessä olijoiden on kumarrattava eri suuntiin, ettei kiikkerä vene kaadu. Veneosuuden jälkeen matka jatkuu kävellen, kiiveten, ryömien, ja kahlataen osittain veden täyttämissä tunneleissa.

Luola oli osittain sitä mitä odotinkin - vettä, ryömimistä, ahtaita paikkoja. Mutta se oli myös hämmästyttävä kokemus. En todellakaan odottanut löytäväni maan alta hiekkarantoja. Tai loistavia värejä, kuten otsalamppujen valossa vihreänä hehkuvaa vettä.

Jotenkin mieleen ei myöskään tullut savi. Olin kuvitellut luolat kivisiksi paikoiksi. Mutta osaa luolan tunneileita peitti savikerros. Noiden tunneleiden läpi ryömimisen jälkeen suojavaatteet ja kädet olivat täysin kurassa. 

Ja sitten se vesi. Siinä kahlaaminen oli hienoa. Mielessä pyöri luolassa pidemmälle sukeltavat, ja ne veden alla piilossa olevat tunnelinaukot pelottivat hieman. Osa suuremmista tunneleista muistutti näkemiäni kuvia suurkaupunkien viemäriverkoista. Välillä oli vaikea uskoa tunneleiden olevan luonnon muovaamia.

Retken hienoin hetki oli lyhyt kokeilu liikkua luolassa ilman valoa, vain tunnustelemalla seiniä. Yllättävän vaikeaa, ja tietysti hieman pelottavaa. Oppaat kertoivat myös tarinaa hiirestä, jonka olivat nähneet vuoden ensimmäisellä kierroksella, ja palatessaan kierrokselta, hiiri oli puoliksi syöty. Luolassa siis piilee jokin hiirtä isompi lihansyöjä... totta vai tarua? En tiedä.

Retkellä käytettiin korkeita kahlaushousuja. Kainaloon asti ylettyvä kumi ei kuitenkaan aivan riittänyt syvimmissä kohdissa, vaan hörppäsi hieman vettä.

Vesi oli välillä jopa niin syvää, etteivät jalat ylettäneet pohjaan. Joissakin kohdissa pystyimme kannattelemaan itseämme riittävän korkealla kiipeilemällä käsin luolan seinämiä pitkin. Ja kerran jouduimme etenemään istuma-asennossa ohuella vedenalaisella reunuksella. Ja tämä kaikki olisi ollut suhteellisen helppoa ilman kahta kameraa. Elektroniikan mukaanotto luolaan ei ole suositeltavaa, mutta kamerani selvisivät yllättäen kuitenkin ilman kuraantumista suurempia vaurioita.

Mutta lopuksi meidän piti hypätä muutama metri eteenpäin, tai uida hieman. Kun kastuminen tapahtui vasta paluumatkalla niin se ei kuitenkaan haitannut. Ja Lummelundan seikkailun järjestäjät ovat kuitenkin varautuneet housujen kuivatukseen. Ja tuon osuuden kamerat kulkivat oppaan veneen mukana, toista reittiä.

Turistivierailu luolaan maksaa 130 kruunua ja seikkailuretki 800 kruunua. Seikkailuretkiä järjestetään vain valittuina päivinä ja ne pitää varata etukäteen.

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko. This blog is also available in English.

Partioaitta