Pyhä valinta

 

"Tämä on viimeinen mahdollisuutesi, Neo. Jos valitset valkoisen oven, tarina loppuu ja heräät sängystäsi uskoen mitä haluat uskoa. Jos valitset oranssin oven, pysyt pyhällä maalla ja näytän sinulle miten syvälle kaninkolo vie. Muista, että tarjoan sinulle vain totuuden."

Mutta Morpheus ei kertonut, että on myös olemassa kolmas, musta ovi. Ovi täydelliseen totuuteen, kovaan maailmaan.

Tämä on kertomus kolmesta valinnasta Pyhällä. Pyhä on erityinen paikka. Niin pohjoisessa, että iltamäistä pitävät voivat hiihtää koko päivän pimeässä. Niin haastava, että kansalliset laskettelujoukkueet Japanista, Kroatiasta ja Venäjältä viettävät siellä marraskuunsa.

Kolme ovea avautuvat Pyhätunturin laella seisovasta kisakopista. Valkoinen ovi johtaa oudon kaksijakoiseen yin & yang maailmaan. Kovan valon maailmaan, jyrkkään, jäiseen rinteeseen suoraan alas. Porteilla merkittyihin, nopeisiin kilparatoihin. Mustaan rinteeseen, Piste Palanderiin. Sääntöjen maailmaan, johon ei ole pääsyä kuin merkittynä aikana. Mutta tämä on myös maailma, joka on varustettu turvaverkoilla, ja hoidettu ja tasoitettu täydelliseksi. Turvaverkot tuntuvat luovan dramaattisen rajan tämän tarkkaan kontrolloidun ja muun, hieman kaaottisemman ja todellisemman maailman välille. Valkoinen ovi on myös reitti kotiin, hotelli Pyhätunturin sänkyyn.

Oranssi ovi avautuu kuitenkin lämpimämpään, avoimempaan maailmaan, jota ei valkoisen maailman tavoin ole tarkoin hallittu. Se on auki kaikille, ja jokainen voi valita reittinsä vapaasti tässä arktisessa ympäristössä. Se on kaiken mukavan ja hauskan maailma. Mutta punaiset Polar-rinteet pitävät sinut kuitenkin otteessaan. Tasaisesti nopeutuva rinne päättyy jyrkkään loppuhuipennukseen, joka sinkoaa laskijan kohti ala-asemaa.

Mutta vain muutama askel taaksepäin näistä ovista on musta ovi. Ovi, jota ei yleensä huomata, mutta joka avautuu täydelliseen vapauteen. Ovi kaikkeen muuhun. Oranssikin maailma on ihmisen luoma ympäristö, kupla luonnon keskellä. Valon kupla pimeydessä. Mustan oven maailma on pimeä, kova, ja täynnä kiviä. Minusta tämä oli se mielenkiintoisin maailma, vaikka tähän maailmaan lunta ei ollutkaan vielä satanut paljon. Täytyi laskea varovasti, ja ottaa huomioon mitä suksiin osuvat kivet kertovat. Mutta kokemus oli silti hieno. Valoa vain nimeksi, mutta kuitenkin jonkin verran koskematonta lunta ja paljon hienoja lumen peittämiä puita. Pidin erityisesti suljettujen Sinisten rinteiden laskemisesta, alueesta Sinisten rinteiden ja Polar rinteiden välillä, sekä ns. hotellimäestä, alueesta hotellin yläpuolella.

Mahdollisuudet ovat Pyhällä lähes rajattomat, joskin lyhyt viikonloppu ja aikainen ajankohta mahdollistivat vain pienen osan niistä tälllä kertaa. Pyhällä on isojen vuorien luokkaa olevat off-pistemahdollisuudet (ks. yhteenveto), mukaanlukien isojen vuorien vaarat, joten ei missään tapauksessa kannata mennä paikkoihin, joita ei tunne tai joihin ei ole riittävää kokemusta. Ja osaan paikoista ei kannata mennä missään tapauksessa, mm. lumivyöryvaara on todellinen. Pyhällä on myös mahdollista harrastaa jääkiipeilyä, joskin sekin jäi tällä kertaa kokeilematta, kun keskityimme laskemiseen.

Pidin Hotelli Pyhätunturista paljon, itse asiassa syy Pyhälle lähtöön oli muisto hotellista jyrkän rinteen keskellä, kauniiden lumenpeittämien puiden katveessa. Suosittelen. Voin myös suositella Ravintola Tsokkaa tunturin huipulla. Heidän keittolounaansa on erinomainen, ja kannattaa myös maistaa erilaisia pororuokia tai vohveleita (tai vaikkapa esimerkiksi juuri sitä porovohvelia). Mutta koko pieni tunturikylä tuntuu mukavalta. Kauan aikaa sitten olin vanhimman poikani kanssa Pyhällä työseminaarissa, ja kunnan päiväkoti otti pojan päiväksi hoitoonsa ilman mitään ihmeellisempiä järjestelyjä. Minä sain työt tehtyä, illalla hiihdettiin pojan kanssa, ja päiväkodissa oli vielä pojalle opetettu iglupalikoiden tekoa kuivasta puuterilumesta puristamalla. Hienoa!

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko ja Janne Arkko. This blog is also available in English.

jariarkko