Sauna im Stubai

 

Jälkikasvuni seuraa usein mukanani matkoilla. Ei pelkästään hauskan laskettelun vuoksi, vaan myös oppiakseen muiden maiden tapoja. Miten he oppisivat vaikkapa saunakulttuuria, ellei sitten käymällä esimerkiksi Freizeitcentrum im Stubaissa, Itävallassa?

Ja selvästikään emme osanneet käyttää saunaa aiemmin. Kuten Herr Saunainspektör meille kertoi, wir müssen pitää pyyhe paitsi perseen niin myös jalkojen alla. Koska Der Hiki ei saa tippua lauteille. Aber natürlicht. Ja Das Vesiämpäri otettiin meiltä myös nopeasti pois, kun yritimme heittää löylyä. Ja sitten oli vielä se julkinen sekasauna, kaikki alastomana. We are not in Härmä anymore.

Mutta leikki leikkinä. Itse asiassa Freizeitcentrum oli loistava paikka. Kuumaan saunaan oli kiva päästä, ja altaat olivat loistavat. Varsinkin se lämmin ulkoallas. Ensimmäisenä iltana kelluin varmaan puoli tuontia altaassa, tuijotellen tummenevaa iltataivasta, vuorten silhuetteja, ja rinteillä liikkuvien lumikissojen valoja. Satoi lunta, ja isot lumihiutaleet leijuivat hiljalleen alas, kadoten lopulta äänettömästi veteen tai hipaisten kasvojani ennen sulamistaan. Autuus.

Mutta autuutta oli lisää vuorilla. Olin käynyt Itävallassa monta kertaa, mutten ollut koskaan hiihtänyt Innsbruckin lähettyvillä. Olin itse asiassa kuvitellut, että lähirinteet olisivat merkityksettömiä pikkupaikkoja. Aamun valjetessa sää oli huonontunut, ja emme olleet kovin innostuneina Patschkofelkugelglömderglichtbahnenin parkkipaikalla. Nimi on muuten sinnepäin, paikalliset nimet ovat hieman hankalia. Olimme siis masentuneita, sää oli vetinen ja sumuinen, ja parkkipaikan vierestä alkava rinne näytti loivalta lasten rinteeltä. Kannattaisiko mennä takaisin kämpille lukemaan nettiä? Keräsimme kuitenkin sen verran energiaa, että kävimme kuitenkin ostamassa hissiliput. Muutaman minuutin kuluttua tuolihissi läpäisi pilvikerroksen, ja päivämme jatkui kirkkaassa auringonpaisteessa. Hetken kuluttua seisoimme yläasemalla, 1100 metriä korkean rinteen yläpuolella, loistavassa säässä. Rinteessä, jossa oli pidetty olympialaiset. Kahdesti. Hieman vääristynyt ennakkoasenne ja puuttelliset tiedot, haloo!

Vaikka hiihdimme monta mielenkiintoista paikkaa matkallamme, ovat nuo laskut Patschkofelissa jääneet parhaiten mieleen. Tietysti osittain sen suuren korkeuseron ja lähes tyhjän rinteen vuoksi. Mutta ehkä eniten sen vuoksi, että tuo reitti oli lähes kirkkaassa jäässä alas asti. Hyvillä uusilla suksilla hiihtää yleensä helposti, käännöksiä ja jarrutuksia voi tehdä milloin vain ja suuntaa voi muuttaa kun haluaa. Mutta kovassa jäässä olevassa rinteessä se ei ole niin helppoa. Olet matkalla sinne, mihin olet matkalla, ja voit vaikuttaa suuntaan vain jonkin verran. Päivä oli hauska tasapainon ja jäisten käännösten harjoittelua.

Hiihdimme kuitenkin suurimman osan ajasta Stubain jäätiköllä. Tämä on Innsbruckin lähistöllä olevista hiihtokeskuksista suurin ja sijaitsee korkeimmalla. Emme ehtineet hiihtää kaikkia sen rinteitä kolmessa päivässä, mutta mieleen jäivät erityisesti kaksi asiaa:

Wilde Grub'n hiihtoreitti, joka aivan ylhäältä asti hiihdettynä on kymmenisen kilometria pitkä ja korkeuseroakin syntyy 1500 metriä. Reitin loppuosa kulkee keskuksen takamaastossa, päätyen lopulta parkkipaikalle, lähtöhissien ala-asemalle, sekä Wilde Grub'n ravintolaan, joka on hyvä sekä afterski- että lounaspaikka. Lumisateen jälkeen reitiltä löytyy hyvin koskematonta lunta, ja sen jyrkkiä kohtia on hauska laskea.

Eisgrotten, jääluola jäätikön alla. En ollut koskaan käynyt jääluolassa, vaikka niitä onkin hiihtokeskuksissa siellä täällä. En ollut tajunnut, kuinka kovaa ja läpinäkyvää jää voi jäätikön sisällä olla. Päältäkatsoenhan lumi ja erilaiset halkeamat antavat aivan erilaisen vaikutelman. Suosittelen käyntiä jääluolaan!

Kävimme myös Schlick 2000-hiihtokeskuksessa. Tämä keskus sijaitsee hieman alempana eikä ole niin lumivarma kuin jäätikkö. Sitä oli kuitenkin hauska laskea, ja se soveltuu myös paremmin aloittelijoille leveiden ja ehkä hieman vähemmän jyrkkien rinteidensä ansiosta. Suljetut alarinteet, joita ei ollut vielä ehditty lumisateen jälkeen avata, toivat meille kuitenkin kaivattua seikkalun makua.

Lopuksi haluan suositella Itävaltaa matkakohteeksi. Kaikki on uutta ja modernia, siistiä, ihmiset ovat erittäin ystävällisiä, ja hinnatkin ovat kohtuullisia sekä ravintoloissa että majoituksessa. Itävaltaan myös pääsee helposti, vaikkapa kuten me lentämällä Muncheniin ja vuokra-autolla loppumatka. Kämpän löysimme Neustift im Stubain kylästä, jäätikköalueen lähimmästä isosta paikasta. Asuimme Haus der Berge-majatalossa, jota voin todella suositella. Talon omistajat ovat erittäin ystävällisiä, paikka on keskeinen, ja asunnot ovat uusia ja moderneja. Ja netti toimii. Toisin kuin vaikkapa usein käy Ranskassa :-)

Haus der Bergeä vastapäätä oli Hotel Restaurant Hoferwirt, jota voin suositella illallisiin, varsinkin fondue-illallisiin. Pöytä kannattaa kuitenkin varata etukäteen. Hiihtopäivien aikana erilaisia vuoristomajoja on aivan riittämiin, ja niistä löytyy paljon hyvää ruokaa. Tai ainakin Wienerschnitzel, Bratwurst, ehkä jopa paistettu vasikan pää. Sitä en tosin uskaltanut kokeilla, ehkä hyvä niin. Annetaan vasikoiden pitää päänsä.

 

Kuvat ja video (c) 2014-2015 Jari Arkko ja Janne Arkko. This blog is also available in English.

jariarkko

aki m
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 5 päivää sitten
Liittyi: 04.09.2014 - 07:46
Re: Sauna im Stubai

Patscherkofelilla otetaan tosiaan luulot pois. Paikkahan on tunnettu siitä että rinteet ovat monesti hieman "liukkaammat" kuin muualla. Harmi että tämä talvi on ollut hieman nihkeä lumen suhteen ja päälle rinteen omistajanvaihdos, jne ja muutenkin Föhn-tuuli pöhöttää aina Patscherkofelin suunnalta sillä vauhdilla, että lumi saa kyytiä ja asunnon seinätkin melkein heiluvat. Kuitenkin Innsbruckin alueen rinteistä parhaimmat profiilit löytyvät mielestäni juuri Patscherkofelilta.