Lagunillas

No Abierto. Poliisi on katkaissut tien. Olemme jo menettää toivomme, mutta jo hetken kuluttua alamme etsiä reittiä kiertää poliisin sulku.

Lopulta löysimme tien vuoren reunalla olevien talojen pihojen takaa. Nelivedosta huolimatta tie oli melkein liian jyrkkä autollemme, mutta loppujen lopuksi pääsimme poliisin sulkemalle tielle hieman sulun yläpuolelle. Sitten vain hiihtokeskusta kohti! Ihme kyllä, itse keskus ei ollut kiinni, paikalla oli muutama tusina muita hiihtäjiäkin. Meille ei selvinnyt, miksi tie oli suljettu. Väliaikainen sulku? Olimme menossa ylös liian myöhään pitkän ajomatkan jälkeen Santiagon toiselta puolelta? Kieliongelmat?

Mutta joka tapauksessa, pääsimme lopulta kotoisen oloiseen Lagunillan hiihtokeskukseen. Keskus on yhdistyksen pyörittämä eikä mikään iso kaupallinen laitos. Lagunillaksesta ei tahtonut millään löytä mitään tietoa edes Internetistä, lukuunottamatta vuoristomajan sivua ja listausta Chileanski.com:ssa. Emme olleet varmoja, oliko keskus enää olemassa, kotisivut olivat alhaalla, ja jos keskus olisikin ollut auki, olisiko se auki myös arkipäivänä? Mutta se osoittautui oikeaksi hiihtokeskukseksi! Ja se oli auki. Myöhemmin keskuksen virallinenkin kotisivu alkoi toimia.

Raskas lumisade oli sulkenut osan keskuksen hisseistä, mutta kahden päähissin avulla saatoimme kuitenkin hiihtää rinteiden molemmin puolin koskemattomia lumikenttiä. Olimme päässeet ylös kuitenkin aika myöhään, eikä aikaa laskuihin ollut kuin pari tuntia.

Kun hissit lopulta menivät kiinni, vierailimme hissien alapäässä olevassa pienessä ja alkeellisessa, mutta varsin ystävällisessä kahvilassa. 

Ja kun päivän hiihdot olivat jäänet melko lyhyeksi, halusin jälleen laskea alas samalla kun Tero ajaisi automme alas. Lainasin Teron uutta Bluetooth-radiokypärää voidaksemme testata kuinka hyvin se kuuluisi tositilanteessa. Bluetooth ei siedä mitään esteitä, joten pienikin kumpare estää puhumisen sen kautta. Mutta jos radiot ovat toistensa näkyvissä niin kantavuus on hyvinkin vähintään puoli kilometriä! Valitettavasti oma kypäräni ei ole aivan oikeaa mallia radioiden asentamiseen, mutta kunhan pääsisin kotiin, asian parissa voisi askarrella enemmän.

Ja radiot olivatkin hyödylliset, koska jouduimme tietenkin pieniin vaikeuksiin. Ensin tien oli katkaissut ongelmiin joutunut hieno urheiluauto. Ei ketjuja, tuulilasi lumen peitossa, kuski ja matkustajat kevyissä vaatteissa ja korkokengissä. Hienoa lähteä noilla varusteilla 30-senttiseen lumisohjoon! Mutta onneksi vyörylapiomme olivat taas avuksi, kun autoa kaivettiin penkasta, ja se lähti lopuksi aika helposti sieltä ylös ja pääsi turvallisesti jatkamaan matkaansa.

Seuraava ongelma oli se, että halusin hiihtää mahdollisimman alas. Tien reitti oli sellainen, että saatoin viimeisellä osalla hiihtää pitkän, ehkä noin kilometrin matkan viimeiselle tienpätkälle johon riittäisi vielä hieman lunta. Mutta lumen alla oleva kivikko teki etenenmisen hankalaksi jo puolivälissä, joten jouduin loppujen lopuksi kantamaan sukseni. Sitä ennen niihin oli kuitenkin tullut taas muutama lommo, joita en ole edes uskaltanut katsoa. Mutta eiköhän Skiservicen pojat taas saa sukset kuntoon, kunhan saavat liikkeensä taas talvea varten auki :-)

Kaikenkaikkiaan Lagunillas oli positiivinen kokemus. Kävimme Chilessä yhdeksän päivän aikana yhdeksässä hiihtokeskuksessa ja onnistuimme kaikissa hiihtämään ainakin vähän koskematonta lunta. Jotenkin tämä pieni keskus miellytti enemmän kuin nuo isot kaupalliset vaihtoehdot Santiagon itäpuolella. Lagunillas on vain lyhyen ajomatkan päässä Santiagosta ja lähellä kuvauksellista San José de Maipon kylää. Suosittelen käyntiä!

 

Kuvat ja videot (c) 2015 Jari Arkko ja Tero Kivinen. This blog is also available in English at Blogspot and TGR.

 

jariarkko

Tarja Salmikivi
Käyttäjän Tarja Salmikivi kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 vuotta Yksi kuukausi sitten
Liittyi: 01.10.2015 - 16:55
Re: Lagunillas

>Miesten vai naisten m koko?