Mitä järkeä on tehdä niin paljon töitä, ettei ehdi harrastaa asioita, joita rakastaa? Liikaa kiirettä. Ja kaiken lisäksi olen tällä viikolla käymässä yhdessä maailman parhaista hiihtokohteista, Sapporossa. Mutta täällä ei ole lunta, eikä minulla ole aikaa lähteä vuorille.

Löysin tietenkin hieman aikaa vuorilla käymiseen. Mutta yöllä, pimeässä.

Sapporon keskustasta löytyy Mt. Moiwan hiihtokeskus ja näköalavuori. Vain kaksi päivää sitten huippu peittyi ensimmäisiin lumihiutaleisiin, mutta sekin lumi oli jo ehtinyt kadota saapuessani kaupunkiin. Varustettuna minisuksilla ja otsalampulla löysin kuitenkin Moiwan rinteet ja hissit. Ja hiihdin muutaman metrin. En tosin sillä jo kadonneella lumella. Rinnettä peitti kuivunut heinikko ja vastaleikattujen pensaiden tyngät. Mikään ei motivoi paremmin välttämään kaatumista kuin vieri vieressä maasta nousevat terävät puupiikit.

Miten olisi oikea lumi, oikea hiihto, mahdollisimman pian? Kenelläkään tietoa? Huhuu?

Kuvat ja videot (c) 2015 Jari Arkko. This blog is also available in English at the Blogspot and TGR sites.

jariarkko