Torhola

 

Suomen luolat voivat olla pieniä, mutta onneksi ne myös aiheuttavat klaustrofobiaa. Suomesta ei myöskään löydy kuuluisia luolia, mutta tällä luolalla on sentään tiekyltti ja parkkipaikka!

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina keräsimme normaalin luolatutkijaryhmämme, murrosikäisistä aikuisiin, ja suuntasimme kohti Lohjaa. Torholan luolalle pääsee helposti, ja se on Suomen pisin karstiluola (veden syövyttämä luola). Sen pituudeksi on mitattu 32 metriä, luolan korkeuseron ollessa 12 metriä.

Talvi tekee luolista ja varsinkin niiden sisäänkäynneistä liukkaita. Mutta se tekee myös kalliosta vielä kauniimpaa kuin yleensä. Jäätippukivet kasvavat niin katosta kuin lattiastakin. Ja kaunis huurre peittää useimmat pinnat! Tuntui siltä, että vaikka luola on iso ja syvä, niin aiempien viikkojen kylmyys oli päässyt sen sisimpiin osiin asti. Jopa niin, että huurteiset kivet tuntuivat kylmemmiltä kuin ulkona.

Luolan pääsisäänkäynti on niin iso, että siitä voi kävellä suoraan sisään. Tai laskea istuen alas, kuten me teimme luolan jäisen kuorrutuksen vuoksi. Isoin luolan kammio alkaa suoraan sisäänkäynistä. Kammion muodostavat lohkoisen oloiset, isot tummat kalliot ja kivet. Kaunista! Kivien välissä on halkeamia ja jopa joitakin sivusisäänkäyntejä. Koostaan huolimatta koko luolan tutkiminen kestäisi kauan. Me emme käyneet jokaista koloa läpi, mutta olimme silti luolassa sisällä kolmisen tuntia!

Luolan mielenkiintoisin osa löytyy kuitenkin aivan ison kammion aivan perältä. Jos emme olisi lukeneet siitä aiemmin, emme olisi löytäneet sitä. Kapea aukko johtaa alemmalle tasolle. Aukko on kuitenkin niin ahdas, että siihen on helppo jäädä kiinni. Ja ennen kaikkea, se kirjaimellisesti hyppy tuntemattomaan, sillä jalansijaa alemman tason kivistä ei löydy, ennen kuin olet pudottautunut aukkoon kaulaa myöten.

Mutta klaustrofobinen seikkailu vasta alkaa tästä. Alemman tason kammio jakaantuu kahteen haaraan, joista vasemmanpuolimmainen johtaa isompaan kammioon, ns. Torholan kellariin. Oikeanpuolimmainen sen sijaan päättyy.  Muistin haarat kuitenkin väärin, ja yritin päästä eteenpäin oikeanpuolimmaisesta haarasta. Pohjalla virtasi pieni puro, jo valmiiksi ahdas tunneli oli muuttunut vielä ahtaammaksi paksun jään peittäessä osaa seinistä. Yritin ahtautua eteenpäin ahtaimmasta paikasta. Se oli todella ahdas, mutta olisi siitä varmaan päässyt läpi, varsinkin kun oli jo puoliksi ohittanut kohdan. Mutta paikan syvyys ja ahtaus ahdisti, ja päätin peruuttaa takaisin. (Sivumennen sanoen, tuttuni Suomen Luolaseurasta eivät pitäneet tuota paikkaa ahtaana, vaan menivät siitä ohi ja kääntyivät perällä vielä ympäri, lammikossa. Tuo on jo aika extremeä. Mitä jos sinne juuttuisi?)

Onneksi päätimme kuitenkin katsoa sitä toistakin haaraa, ja tajusin, että olin muistanut ohjeet väärin. Haara viettää alaspäin samaista puroa pitkin muutaman metrin, kunnes Torholan kellarin isompi kammio avautuu. Tuohon kammioon mahtuu useampi ihminen, ja kammiosta eteenpäin on vielä muutama metri tunnelia, kunnes kivi estää etenemisen. Huhun mukaan tunnelin päästä voisi kiven ohitse kurottaa käden, ja ulkopuolelta toisesta sisäänkäynnistä toinen luolakävijä voisi koskettaa tuota kättä. Yritimme tuota toistakin sisäänkäyntiä myöhemmin, mutta se oli aivan liian pieni ainakaan minun sisäänpääsyäni varten. Edes pääni ei mahtunut raosta sisään, muusta kehosta puhumattakaan. Aukko voisi tosin olla helpomp kesällä, jos aukon pohjalla olevat lehdet voisi helpommin siirtää sivuun. Tänne täytyy tulla uudestaan.

Tämän toisen sisäänkäynnin lisäksi alueella on ainakin kaksi muuta pienempää luola. Nämä luolat löytyvät kulkemalla pääluolasta ja järvestä poispäin, ensimmäinen noin 10 metrin etäisyydellä pääluolasta ja toinen siitä ehkä viisikymmentä metriä eteenpäin.

Kuvat ja videot (c) 2016 Jari Arkko, Jarmo Ruuth, Olli Arkko ja Janne Arkko. This blog is also available in English at Blogspot and TGR.

jariarkko

mikktaho
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 4 kuukautta sitten
Liittyi: 08.09.2008 - 12:32
Re: Torhola

Talviaikaan hyvä muistaa, ettei mene häiritsemään luolasta mahdollisesti löytyviä lepakoita. Talvinen herääminen horroksesta on kohtalokasta lepakoille.