Nysse on hiihtobussi

 
 
Se on moro, hiihtoloma Tampereella! Mutta miten toimivat kaupungin bussit hiihtobusseina? Hyvin!
 
Tampereella on kaksi hiihtokeskusta, luistelurata Näsijärvella ja jopa luolia matkan varrella takaisin etelään. Mutta ensin siihen hiihtoo. Nysset 17 ja 29 vievät Mustavuoren laskettelurinteille, ja Hervannan mäkiin taas pääsee linjoilla 13, 23 ja 30.
 
Molemmat keskukset ovat pieniä, mutta ainakin näin hiihtoloman aikaa täynnä energisiä lapsia ja isoista hyppyreistä lentäviä lumilautailijoita. Pienet mutta hyvät kahvilat tarjoavat syötävää ja juotavaa, ja onpa molemmissa keskuksissa myös vapaasti käytettävissä oleva ulkogrilli. Ja niistä kahviloista saa makkarapaketteja halvalla. Hienoa!
 
Kaupunki on aurannut Näsijärven jäälle luisteluradan, ja jos omia retkiluistimia ei tuolle 5-6 kilometrin matkalle ole, niin niitä voi vuokrata radan lähtöpisteesta "Bikinibaarista" 8 euron tuntihintaan. Hienoa tämäkin, vaikka kylmässä talvi-ilmassa bikinit eivät heti tulleet mieleen! Reitin varrella on toki avanto, joten ehkä se selittää bikinit? Vielä hienompaa on se, että reitti vie Siilinkarille, tuolle pienelle luodolle ja minimajakalle keskellä Näsijärveä. Olen aina halunnut käydä siellä, ja nyt se oli mahdollista. Karin viereen jäälle oli myös viritetty kahvilateltta, ja paikalla olikin suuri määrä sunnuntailuistelijoita.
 
Luistelu tuntui kyllä todella raskaalta, ja on tuntunut päivän jälkeen lihaksissa pidempäänkin. Eipä juuri tule luisteltua, joten se on melkein opeteltava alusta asti joka kerta.
 
Ja loppujen lopuksi kävin vielä luolassa! Aivan Tampereella ei ole luolia, mutta kotimatkan varrella kohti etelää niitä on kyllä muutama. Kävin Lempäälässä Hirvi-Simunan luolassa. Tämä luola on muodostunut isojen siirtolohkareiden alle ja halkeamin. Itse Hirvi-Simuna oli paikallinen metsästäjä 1800-luvulla, ja eli luolassa. Luolan päähuoneet ovat melko suuria siirtolohkareen alla sijaitseviksi.
 
Mutta mielestäni mielenkiintoisin osa luolaa oli kahden kiven osan väliin muodostunut ahdas rako. Vain muutaman metrin mittainen, ainakin niiltä osin kuin uskalsin sitä tutkia. Raon keskivaiheilla pystyy juuri ja juuri kääntymään ympäri, mutta edempänä ei sitten pystykään. Menin loppuosan jalat edellä, kun en oikein luottanut kykyyni peruuttaa takaisin.
 
Hirvi-Simunan luola on varmasti käynnin arvoinen, ja riittävä annos klaustrofobiaa yhdeksi päiväksi!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuvat ja videot (c) 2016 Jari Arkko ja Janne Arkko. This blog is also available in English from the Blogspot and TGR sites.
 

jariarkko