Kazakstan vai Bulgaria?

Olin suostutellut Teron lähtemään viikonlopuksi laskemaan. Johonkin. Aikaa ei ollut paljon, vai lauantai ja sunnuntai. Mutta lähtisimmekö Kazakstaniin vai Bulgariaan?
 
Kazakstan olisi ollut se jännittävä vaihtoehto, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään Bulgariaan. Ehkä syynä oli se Kazakstanin vaatima kymmenen tunnin odotus kentällä Moskovassa, yö lentokoneessa, tai vain vajaan päivän hiihtoaika. Mutta Bulgaria oli kuitenkin loistava valinta, sillä ajoitus oli täydellinen. 
 
En odottanut paljoa, tai oikeastaan edes tiennyt mitään. Mutta Suuri Lumidumppi oli lasketunut Bulgariaan samaan aikaan kun me tulimme sinne. Saavuimme kentälle iltapäivällä ja halusimme nopeasti Sofian vieressä olevaan "pieneen" hiihtokeskukseen. GPS antoi meille viisi eri osoitetta -- ilmeisesti eri puolille keskusta -- ja valitsimme niistä yhden, vain 15 minuutin päästä kentältä. Päädyimme oudon oloisen, ikivanhan tuolihissin ala-asemalle joka vaikutti lähinnä vanhalta navetalta. Mutta Suuri Lumidumppi oli edelleen meneillään, ja lähdimme hissillä ylöspäin maksettuamme ensin noin kahden Euron hintaiset hissiliput.
 
Lumisade tiheni ja tiheni. Ja  kiipesimme yhä ylemmäksi ja ylemmäksi. Kahden hieman hermostuttavan hissiosuuden jälkeen olimme 850 metriä parkkipaikkaa ylempänä.
 
Emmekä vieläkään nähneet yhtään rinnettä. Tai toisia hissejä. Tai hiihtäjiä. Vain metsää ja joitakin polkuja. Meillä ei ollut mitään käsitystä mihin mennä, mutta haikkasimme kuitenkin muutaman lumilautailijan viitoittamana hieman ylempänä olevalle harjanteelle, ja lähdimme laskemaan alas, metsässä ja hissilinjan suuntaisesti.
 
Jos tämä kuulostaa masentavalta, niin sitä se ei todellakaan ollut. Puoli metriä uutta lunta korvaa kyllä minkä tahansa virallisen rinteen puuttumisen!
 
Metsä tiheni matkamme jatkuessa, joten hiihdimme varovasti. Lopuksi jouduimme navigoimaan kohti autoa Teron GPS:n avulla ja illan jo hämärtyessä. Lopuksi pääsimme perille, vain yhden laskun laskeneena, mutta millainen lasku se oli!
 
Seuraavaksi ajoimme auton hieman etelämpänä sijaitsevaan Borovetsin hiihtokeskukseen, eli yhteen Bulgarian isoimmista keskuksista. Ja hämmästyimme myös siitä, mitä sieltä löysimme. Ensinnäkin Borovets tuntui isolta keskukselta, ehkä vertailukelpoinen moneen vaikkapa Itävallan keskukseen. Ja kylä... paikalla oli valtava määrä ihmisiä. Ja baareja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, kasinoita ja kaikenlaisia epäilyttäviä muita viihdenäytöksiä. Mutta kaikenkaikkiaan siis varsin eläväinen kylä, paljon eläväisempi kuin useimmat uniset alppikylät pohjoisempana...
 
Ja sitten se hiihto. Vielä eeppisempää kuin Vitoshassa. Aamulla lumisade oli loppunut, ja sen korvasi nyt kirkas auringonpaiste. Vuoren alimmat osat olivat lävitsehiihtämättömän tiheän metsän peitossa, mutta gondolihissillä pääsi yläalueelle, jossa kapeiden rinteiden välissä oli laajoja pensaikkoalueita. Noita pensaita peitti nyt ainakin puolen metrin tuore lumi. Hiihdimme sitten suurimman osan sunnuntaipäivästä noilla alueilla.
 
Lisätietoja: Yövyimme Hotelli Rilassa, Casino-kylpylä hotellissa, jossa oli myös loistavat saunat! Huone maksoi hieman yli 100€ mukaanlukien puolihoidon illallinen. Joka tosin muistutti lähinnä ruotsinlaivojen ruokailuja. Voin kuitenkin varauksetta suositella Rilaa, paitsi siis niiden illallisten suhteen. Ne tosin eivät maksaneet muutamaa euroa enempää.
 

Kuvat ja videot (c) 2017 Jari Arkko ja Tero Kivinen. This blog is also available in English from Blogspot and TGR.

jariarkko