Seikkailuja ja epäonnistuneita haikkeja Norjassa

 Heiihou! 

Jussi tosiaan ajeli tänne sen kaverin Villen ja Nyytin kans. Heti seuraavana päivänä pakattiin autoon sukset, retkeilykamat ja pyörät. Matkallahan piti tietenki pysähellä vähän väliä. Taas. Ku oli vaan niin hienoa. Minä halusin mennä ottamaan kuvan tien yläpuolelta. Kävelin takasin, ja olin niin innoissani, että vaan kompastuin sinne kivikkoon. Käsi vuosi verta ja kyynärpäähänki sattu. Mutta pahimmat vahingot tuli untuvatakille, joka sai sen seurauksena 6 reikää. Fail number 1. 

Turret (turistit) Trollstigenillä

Täältä olin kävelemässä, ku kompuroin. 

Eikä niistä kuvistakaan oikeen tullu mitään. :D

Otettiin stoppi myös Geirangerilla. Sitä pietään Norjan kauneimpana vuonona. Ihan syystä! Toinen puoli vuonoa on niin täynä turisteja, että ahistaa (mehän ei tietenkään olla niitä turisteja, haha). Mutta tällä puolella saa olla vähän enemmän rauhassa. Vaikka minusta tältä puolelta on vielä hienommat maisemat! 

Turre ja Rekku 
 
Meinattiin jäähä ylemmäksi yöksi tienvarteen, mutta oliki aika kylmä ilma, niin päädyttiin ajamaan Strynin kesäkeskuksen ohi Hjellen rantaan. Auto parkkiin, ja teltta pystyyn. Oli nätti ilta, vaikka luultiin, että satais vettä! 

Koska mulla oli juhannusviikonloppu töitä, päätettiin viettää jussia viikolla. 

Grönlantilaista köysivoimistelua. Toimii aina! 

 

Seuraavana päivänä mentiin Jussin kans mäkeen. Oli sulanu aika paljon 1,5 viikon aikana. Mutta hauskaa oli! Alempana alko olla vähän tarralunta. Yllättävän hyvänä säilyny laskutatsi varsinaisen kauden jälkeen. Kivaa! Ville kävi pyöräilemässä sillä välin. Mikaela (Hollsten) oli kans mäessä, niin treffattiin myös sitä. 

 
 
 
Perhepotretti. Nyyti veti ihan sekasin lumella. Tässä se tietenki poseeraa sivistyneesti. 
 
 
Juhannusruuhkaa mäestä tullessa. 
 
Mäkipäivän jälkeen tehtiin vähän ruokaa ja mentiin vähän pyöräilemään. Oli siistiä polkea uuessa paikassa! Ja ylipäätänsä pyöräillä! Vettä sateli, niin ajeltiin vaan hiekkatietä pitkin Folvenin lähellä olevaan pikkulaaksoon ja takasin. Käytiin vielä Folvenin campingillä pumptrackillä. Minä kokeilin sitä eka kertaa, eihän siitä alkuun meinannu tulla mitään. Mutta hauskaa se oli! :D
 
 
Romsdaliin verrattuna Strynin alue on kyllä vielä vehreämpää. Kaunista! 
 
Mikaela vinkkas, että Strynin kylältä eteen päin vuono nimeltä Loen, on tosi kaunis. Jussi on ollu sielä muutama vuosi sitten talvella, ku ne kävi Skålatornetilla laskemassa. Se oli järkyttävän hieno paikka! Tuli mieleen Skjomen Narvikin lähellä, mutta ehkä vielä kauniimpi. Löyettiin tosi hyvä leiripaikka tien vierestä.
 
 
 
Järjestettiin omat pikku juhannusolympialaiset ja chillailtiin. Toisella puolella tietä oli hieno vesiputous, ja aateltiin lähtiä kattomaan sitä vähän lähempää. Villeä vähän väsytti, mutta houkuteltiin se mukaan sanomalla "ei se oo haikki, se on vaan koiran iltalenkki". No löyettiin semmonen pikku soratie, mistä lähti "polku". Polku, jota ei oikiastaan voi poluksi kutsuta, oli vaikeakulkunen ja aika jyrkkä. Joka kerta ku otti jostaki puunoksasta tai risusta kiini, niin ne jäi käteen, ja meinas pannuttaa. Sitten tuliki semmonen jyrkähkö sileä kallio, mikä oli semisti kuumottavaa. No se selvitettiin. Sen jälkeen alkoki kunnon taistelu "polulla". Reilun tunnin ylöspäin hikoilun jälkeen todettiin, ettei me taieta tätä kautta sinne putoukselle päästä. Seuraavana päivänä huomattiin, että putouksen toiselta puolelta ois voinu kävellä sinne peltoa pitkin, heheh. Fail number 2. No, maisemat oli hienot, ja koira pääs lenkille. Ja meillä oli hauskaa. Se on pääasia.
 
 
 
 
Alas päin tullessa oli ihan nätti auringonlasku! 
 
Seuraavana päivänä aateltiin tehä helppo haikki. Oli lämmin päivä, mutta Jussi päättiä lähtiä untuvatakki päällä, koska "tänään ei sitten hikoilla". Ajettiin auto n.700m korkeuteen, ja tarkotus oli sieltä lepposasti kävellä pari kilsaa jäätikölle. 

Vähän matkaa autolti nähtiin eka lehmä. Nyyti alko riehumaan, mutta rauhottu, ku päästiin lähemmäs. Päästiin lehmästä ohi, mutta se päättiki lähtiä seuraamaan meitä. Ja tajuttiin, että koko pelto on täynä lehmiä. ja ne kaikki lähti juoksemaan meitä kohti. 

"Jussi, otakko kuvan meistä, ku Nyyti näkee lehmän eka kertaa näin läheltä?" Se jäiki sitten viimiseksi kuvaksi muutamaan tuntiin. 

Jussi huusi, että se hypää aitauksen sisäpuolelle. Enhän minä voinu koiraa heittää piikkilanka-aian yli. Minä, Ville ja Nyyti jäätiin aidan, ja molemmasta suunnasta tulevien lehmiän väliin. Ville huus, että Jenni nyt juostaan. Ja sitten juostiin. Siinä alko semmonen harva mettä, ja tuli ihan järkyttävä pakokauhu, ku tajus, ettei mihinkään pääse piiloon. Mulla alko vähän naurattamaanki, mutta vilkasin Villeä, ja tajusin, että seki oli ihan paniikissa. Huusin, että otetaan joku keppi. Ville sano, että eiku nyt vaan juokset, ne haluaa meiät pois niitten alueelta. Oli ihan järkyttävä kattoa taakse, ja tajuta, että ne on ihan melkeen niskassa kiini, ja vaan seuraa ja seuraa. Sitten tuli 5 lammasta vastaan, ja neki lähti juoksemaan meitä kohti. MITÄ HITTOA TÄÄLÄ TAPAHTUU??!! Mentiin kahen pienen joenki yli, ja lehmät (joita oli siis ehkä 30 tässä vaiheessa) vaan seuras perässä. Nyyti ei puhunu mitään. En oo ennen nähny, että sitä pelottaa joku eläin!  

Mentiin vähän isomman joen yli, ja lehmät jäi toiselle puolelle. Ei oltu nyt siis nähtyä Jussia pitkään aikaa. Polku vaan pieneni, ja lopulta tultiin umpikujaan. Oikealla puolella iso joki, joka virtas tosi kovaa, ja eessä pienempi joki, mistä olis myös vaikea päästä yli, koska siinä oli niin paljon vettä. Oltiin siinä kulmassa ja ihmeteltiin mitä tehään. Mulla huoletti, mitä Jussille kävi, ja missä se on. Mietin kaikkia kauhuskenaarioita, että joku lehmä on potkassu sitä, ja nyt se kituu sielä. :D Puhelimissa ei ollu kenttiä. Keuhkoihin sattu juokseminen, ja kurkkuun huutaminen. Oli ihan avuton olo! 

Ville mietti, että meiän pitää päästä ison joen toiselle puolelle. Mutta sitten mietittiin, että ei me päästä sieltä takasin. Auton kohalla oli niin isot vesiputoukset, ettei mitään saumaa ylittää sitä. Ville kattoo karttaa (minkä se aamulla kävi ostamassa), ja todettiin, että se jäätikölle menevä polku menee joen toisella puolella. Eiiiiii!!! Meiän ois pitäny mennä sillasta yli siinä kohalla, missä ne lehmät lähti juoksemaan. 

Päästiin sen pienemmän joen oli, mikä seki oli aikamoista touhua. Villen arskat lähti veen mukana, ja Nyyti jouduttiin kantamaan, ku se virtas niin kovaa. Jalat oli kastunu jo aikaa sitten polvia myöten, niin ei ollu enää paljon väliä, kävelikö joessa kengät jalassa vai ei. No, ei sen ison joen yli ois ollu mitään saumaa päästä. Ja eiku takasin sama pikkujoki. 

Meillä oli vaihtoehot mennä takasin lehmien läpi, tai yrittää kiertää ne ylempää. Todettiin, että yritetään kiertää ne. Joka kerta, ku joku kello kilahti jossaki, alko sydän hakkaamaan. Hiivittiin sielä hiljaa, ettei ne huomaa meitä. Ei onneksi nähty ku lampaita. Tai ei oikiastaan hiivitty, vaan ryömittiin. Semmosta pusikkoa, ettei mitään järkiä. Onneksi oltiin semmosessa laaksossa, missä oli helppo suunistaa, ku oli isot vuoret molemmilla puolilla. Terve, mitä touhua. 

Lopulta päästiin pois sieltä, ja autolle. Jussi ei tietenkään ollu sielä. Jätettiin koira autolle, ja lähettiin kyselemään, oisko sitä nähny joku. Lopulta löyettiin se. Siinä vaiheessa, ku lehmät oli lähteny meiän perään, Jussi oli jääny yksinään sinne aitaukselle. EIkä se ollu sinne sisälle hypänny. Se oli vaan katellu, että jaaha, sinne ne sitten meni. Se oli meinannu lähtiä meiän perään, mutta oli kiivenny vähän ylemmäs, ja katellu näkyykö meitä. Mutta se näki vaan sen koko lehmälauman pitkin mettää. Ja sitten se oli käyny sielä jäätikölle juoksemalla, ja tullu takasin. Hahah. Ku nähtiin, aloin itkemään. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Se oli ihan älytöntä! Vaikka se nyt voi kuulostaa ihan hassulta koko juttu, niin siitä oli hauskuus kaukana sillon. En tosiaankaan pelkää eläimiä, mutta se oli vaan niin kuumottavaa. Varmaan ne halus vaan nuuskia koiraa tms. mutta ajattelin, että jos Nyyti alkaa haukkumaan, ja ne potkimaan, niin siitä ei hyvä heilu. Kuulin myöhemmin, että samana päivänä oli Oslossa joku mies lennätetty helillä sairaalaa, ku oli lehmä potkassu. Ehkä Norjan lehmillä oli vaan huono päivä sillon. Fail numero 3. 

Vähän tärähtäny kuva, mutta ehkä siitä välittyy se helpottoneisuusfiilis, mikä oli, ku päästiin pois sieltä :D 
 
Kaikkia sitä tämänki pikkukamun kans on jo ehitty kokea. 
 
Tämän episodin jälkeen päätettiin ajella Loenin perällä Jostedaalin jäätikköä kattelemaan. Ja muutenki ihan vaan kattomaan maisemia. 
 
 
Sitä vihreyttä ei vaan voi käsittää! Ja vesi näytti samalta, ku Karibialla. Niin puhasta, ja niin turkoosia! 
 
 
Se oli semmonen reissu se! Huhhuh, olin niin väsyny, ku tultiin kotiin! 
 
Parin päivän päästä käytiin Blånebballa täälä "kotona". Tai no, yritettiin käyä. Se on tosi siisti paikka täälä, semmonen hieno harjanne. Säätiedotus lupas puolipilvistä ja tuulta 1 m/s. No, totuus oli tämmönen. 
 
 
 
Just ennen ku päästiin harjanteelle, noin 800 verttimetrin jälkeen todettiin, että ei tässä nyt oo oikeen mitään järkiä. Tuuli niin paljon, että kaajuin kerran sen voimasta. Next time! 
 
Takana Store Vengetind, mistä tulee monta monta kurua. Hienon(ja kuumottavan) näkönen mäki talvea ajatellen! 
 
 
 
Maisemat oli kaikesta huolimatta hyvät, ja fiilis hyvä! 
 
Se oli semmonen viikko se! Haha! Oli kyllä hauskaa, että Villeki oli täälä kylässä. Toivottavasti tulee lisääki kavereita vierailulle. ;)
 
 
Jenni 
 
 
 

 

Jenska-Penska