400km rajapyykkiä rikkomassa

Karttaa oli pyöritelty ja googlemapsia ihmetelty. Edessä oli Team PBP:n tämän kesän pisin yhteisreissu. Tarkoituksena ajaa 400km ja makustella, että miltä se satulassa istuminen oikein tuntuu. Vieläpä niin, että kaikki ehtivät perjantai-aamuksi töihin kotipaikkakunnilleen ja kukaan ei myöhästy lennolta (Anan kun piti olla Frankfurtissa perjantaina puolenpäivän jälkeen). Startti fasaaninlaulun aikaan torstaina 03.00 aamuyöstä. Ryhmällä unta takana nollasta kahteen ja puoleen tuntiin. Ensimmäiset leimat ranskasta toimitettuihin brevettipasseihin ja matka kohti Kuninkaantietä ja Porvoota alkakoon.

Kesäyö oli maaginen, täysin tyyni keli, ei yhtään liikennettä vain renkaiden humina kuului. Sääennuste kesäinen 10-20 asteen välillä ja taivaaltakin oli luvassa kaikenlaista. Erinomainen sää kokeilla kaikenmoisia vaatekertoja tulevia retkiä varten. Irtohihat pois, tuuliliivi päälle, sadetakki ajopaidan taskuun, pitkät ajohanskat, välipaita pois, irtolahkeet pois… Pitkien matkojen ajamisessa kohtuullisten aikarajojen puitteissa on lopulta kyse paljolti muusta kuin huippukovasta kunnosta. Kun jalat ovat tottuneet siihen, että pystyy ajamaan useamman tunnin rauhallista vauhtia astuu mukaan sellaiset seikat, että tuntee oman energiantarpeensa, sopivat suupalat, toimivat vaateyhdistelmät ja fillarinsa huoltotarpeet. Pidempien reissujen ajaminen ilmeisesti harjaannuttaa siihen, että on henkisesti valmis ajamaan väsyneenä ja ei-täydellisissä olosuhteissa.

Pam. Tänään harjoitellaan vaatteiden vaihdon lisäksi renkaanvaihtoa. Pam. Ja uudestaan. Pam. Ja uudestaan. Pam. Aikataulu venähtää osin vaaterumban ansiosta osin teknisten murheiden takia. Aamuyhdeksän aikaan alkanut vesisade kerää pienet kivenmurut ulkokumin pintaan ja aloittaa mystisen rengasruljanssin, vaikka ulkogumiksen pitäisi olla hyvässä kunnossa. Yritämme hetken ajaa aikataulua kiinni, mutta toteamme sen järjettömäksi. Keskivauhtia on helpompi nostaa pitämällä maltillisempia taukoja kuin ajamalla kovaa vauhtia. Keskinopeusrotta juoksee heti ahnaasti kiinni, jos erehtyy kaivelemaan liiaksi laukkuja. Alan varsin hyvin ymmärtämään miksi klassisissa randonneurpyörissä etulaukku ja sen antimet ovat käden ulottuvilla. Reittimme vie meidät Porvoon kautta Loviisaan, Orimattilaan ja Lahteen. Litti-kaupungissa käymme hakemassa kaupasta uuden ulkokumin, jotta rengasrumba hellittäisi. Samalla päätämme lounastaa sekä tuumata tilannetta. Kello tikittää tällä hetkellä puoltapäivää. Ajettua matkaa on tällä hetkellä 120 kilometriä ja aikaa on palanut aivan liiaksi. Toteamme alkuperäisen suunnitelman liian kunnianhimoiseksi ja päätämme muuttaa reitin 80km lyhyemmäksi, jolloin ehdimme saunoa reissun päätteeksi ja nukuttua saadaan sen verran, ettei kenenkään tarvitse hypätä ilman yöunia auton rattiin. Toisten mielestä luovuttamista, toisten mielestä järkevää. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Vesisadetta, ukkosta, aurinkoa, pilviä, lämmintä, kylmää. Reitti jatkui Radiomastojen varjosta kohti Vierumäkeä, josta tiukalla kurvilla Vääksyyn. Vääksyn kanava-kahvilassa ansaitut iltapäivä-bisset, sekä ukkoskuuron pakoilua kyläkoulun katoksessa, josta matka jatkui Vesijärven länsipuolen kärryteitä takaisin etelään. Mahtava päivä, 250 km jälkeen pahimmat menohalut tuntuivat olevan kulutettu. Matkavauhti tasoittui ja neljän hengen vuoroveto liikutti junaa ilman ääntä kohti kotia. Tämä sanaton sopimus siitä, että jokainen tekee työnsä helpottaakseen matkantekoa aiheuttaa parhaimmillaan vahvaa euforian tunnetta. Joukkona olemme vahvempia kuin yksin.

Reitin lyhentyminen aiheutti sen, että päätimme suorittaa tämän brevetin 300km ajona. Sovimme, että matkan täytyttyä viimeiset parikymmentä kilometria ajetaan vapaata vauhtia, jos jaloissa on vielä menohaluja. Mäkikirin tynkää löytyi vielä vaikka 300km oli jo mittarissa. 44h valvominen alkoi kuitenkin painamaan viimeistään saunassa, mutta toisaalta väsyneenä ajamiseen tuli saatua ensi kosketus, vaikka matka oli vielä kohtuullisen lyhyt. Seuraavana päivänä jalat tuntuivat edellispäivän maltillisesta matkavauhdista johtuen yllättävän tuoreilta.  Tämä lienee hyvä seikka useamman vuorokauden ajoja ajatellen, joita ajetaan viimeistään ensi kesänä.

Blogi luettavissa myös osoitteessa: http://parisbrestparis2015.wordpress.com

AnssiAn